SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 989/2012 vp

KK 989/2012 vp - Elisabeth Nauclér /r 

Granskad version 2.0

Finlands pantsystem

Till riksdagens talman

Bryggeribranschen har hanterat returbara dryckesemballage sedan 1910-talet; långt före det av miljöskäl blev aktuellt med förpackningsdirektiv. Detta har medfört att folk är väldigt medvetna om att det är viktigt att återvinna returmaterial och pantningen är en självklar del av vardagen för den vanlige medborgaren. Finland genererade minst förpackningsavfall inom EU fram till år 2005 på grund av att bryggeribranschen för det mesta använde sig av återfyllningsbara flaskor av glas eller plast. Tilläggsaccisen för engångsemballage halverades år 2005 för att helt försvinna år 2008. Idag har dryckesemballagen nästan helt ersatts av engångsemballage av aluminium eller plast som dock fortsättningsvis ingår i pantsystemet. I praktiken torde detta ha medfört att förpackningsavfallet i landet har ökat och det vore bra om regeringen kunde undersöka hur utvecklingen har varit sedan år 2005.

Ett pantsystem är ett mycket viktigt system ur miljösynpunkt. Det kan ses som en kombination av en skatt på en aktivitet som potentiellt leder till en negativ extern effekt (t.ex. en miljöskada) och en subvention av en aktivitet som gör att den potentiella skadan inte uppstår. Pant på dryckeskärl kan alltså ses som en skatt som tas ut för att korrigera den negativa effekten av nedskräpning, deponering eller förbränning, i kombination med en lika stor subvention för återlämning. Den som återlämnar dryckeskärlet undgår beskattningen, medan den som väljer att inte panta beskattas. I Finland har staten haft insyn i pantsystemet genom att Alko innehar 12,5 % av aktierna i Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA) samt att man innehar en plats i dess styrelse. Alko har avvecklat sin egen flaskhantering under vintern 2012 och hanteringen har övertagits av PALPA.

Sedan Finland övergick till mervärdesbeskattning i juni 1994 momsbeskattas också panten. För den vanlige konsumenten är det mycket svårt att förstå varför panten innehåller mervärdesskatt. När en pantbelagd dryck köps borde den tillhörande panten rimligtvis beaktas som en momsfri summa som betalas tillbaka till exakt samma belopp när tomemballaget återlämnas till pantsystemet, det vill säga ingen försäljning sker och inget mervärde uppkommer. Panten handlar alltså inte om någon försäljning av en vara/produkt/tjänst och inte heller påläggs något mervärde. Materialet som insamlas i form av aluminiumburkar, PET- och glasflaskor genererar visserligen intäkter vid försäljning av materialet, men bör inte förväxlas med själva panten.

En tomburk eller tomflaska utgör kvittot på panträtten och panten borde kunna lyftas var som helst (även över de nordiska nationsgränserna). Ett gemensamt nordiskt pantsystem förutsätter att mervärdesbeskattningen på pant slopas. Av logiska samt miljömässiga skäl borde således panten beaktas som momsfri. Om detta sker skulle staten inte förlora någon skatteintäkt i och med att mervärdesskatten är samma belopp som kretsar runt.

Fler aktörer inom Norden och EU börjar ifrågasätta mervärdesskatten och inom dagligvaruhandeln har man fått problem angående hanteringen/bokföringen av pant. EU har gjort en utredning över förutsättningarna för ett europeiskt pantsystem och även denna rapport ("Options and Feasibility of a European Refund System for Metal Beverage Cans") ifrågasätter mervärdesskatt på pant.

Den outtagna panten (pantnettot) och dess användning är det intressanta ur statens synvinkel, det vill säga hur används den och vem erhåller den. PALPA är den part som driver det största pantsystemet i Finland och enligt statistik från Birkalands Miljöcentral så torde pantnettot för åren 2005—2011 vara över 100 miljoner euro. PALPA:s roll i själva pantutbetalningsprocessen har ändrats märkbart och de administrerar nu största delen av den inbetalda panten och inte bryggerierna som tidigare. Lidl har ett eget pantsystem och även där genereras pantnetto men det finns inga uppgifter om dess omfattning.

Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Med tanke på utvecklingen av förpackningsavfallshanteringen i Finland från 2005 och framåt samt ovanstående beskrivning och problematik beträffande mervärdesskatten på pant ämnar regeringen vidta åtgärder för att slopa mervärdesskatten på pant,

vad används pantnettot i Finland till och

hur tänker staten förhålla sig till pantnettot i framtiden?

Helsingfors den 14 december 2012

  • Elisabeth Nauclér /sv

KIRJALLINEN KYSYMYS 989/2012 vp

KK 989/2012 vp - Elisabeth Nauclér /r 

Suomennos

Suomen panttijärjestelmä

Eduskunnan puhemiehelle

Panimoala on käsitellyt palautuskelpoisia juomapakkauksia 1910-luvulta lähtien, siis kauan ennen kuin pakkausdirektiivi tuli ympäristösyistä ajankohtaiseksi. Tämän vuoksi ihmiset ovat kovin tietoisia palautusmateriaalin kierrätyksen tarpeellisuudesta, ja panttaus on luonnollinen osa tavallisen kansalaisen arkipäivää. Suomi tuotti vähiten pakkausjätettä EU:ssa vuoteen 2005 saakka sen vuoksi, että panimoala käytti enimmäkseen uudelleen täytettäviä lasi- tai muovipulloja. Kertakäyttöpakkausten lisävero puolitettiin vuonna 2005, ja siitä luovuttiin kokonaan vuonna 2008. Nykyisin juomapakkaukset on korvattu lähes kokonaan alumiinisilla tai muovisilla kertakäyttöpakkauksilla, jotka kuitenkin kuuluvat edelleen panttijärjestelmään. Käytännössä tästä lienee seurannut, että pakkausjätteen määrä on kasvanut maassamme, ja olisikin hyvä, jos hallitus voisi selvittää, millaista kehitys on ollut vuodesta 2005 lähtien.

Panttijärjestelmä on hyvin merkittävä järjestelmä ympäristönäkökulmasta. Se voidaan nähdä sellaista toimintaa koskevan veron, joka potentiaalisesti johtaa kielteiseen ulkoiseen vaikutukseen (esim. ympäristövahinkoon), ja sellaista toimintaa koskevan subvention, jonka vuoksi potentiaalista vahinkoa ei tapahdu, yhdistelmäksi. Juoma-astioita koskevaa panttia voidaan siis pitää verona, joka peritään roskaantumisen, säilyttämisen tai polttamisen kielteisen vaikutuksen korjaamiseksi yhdessä palautuksesta maksettavan yhtä suuren subvention kanssa. Juoma-astian palauttava välttää verotuksen, kun taas pantin palauttamatta jättämiseen päätyvä maksaa veron. Suomessa valtiolla on ollut panttitoimintaa koskevaa valvontaa siten, että Alkolla on 12,5 prosenttia Suomen Palautuspakkaus Oy:n (PALPA) osakkeista sekä yksi paikka sen hallituksessa. Alko on luopunut omasta pullonkäsittelystään talvella 2012, ja käsittely on siirtynyt PALPA:lle.

Suomen siirryttyä arvonlisäverotukseen kesäkuussa 1994 myös pantti on arvonlisäverollinen. Tavallisen kuluttajan on hyvin vaikea ymmärtää, miksi panttiin sisältyy arvonlisävero. Kun pantillinen juoma ostetaan, siihen kuuluva pantti tulisi kohtuuden nimissä ottaa huomioon arvonlisäverottomana summana, jota maksetaan takaisin täsmälleen sama määrä, kun tyhjä pakkaus palautetaan panttijärjestelmään, eli mitään myyntiä ei tapahdu eikä lisäarvoa synny. Pantissa ei siis ole kyse tavaran/tuotteen/palvelun myynnistä, eikä sille myöskään tule asettaa lisäarvoa. Alumiinipurkeista sekä PET- ja lasipulloista koostuvasta materiaalista tosin saadaan myytäessä tuloja, mutta sitä ei tule sotkea itse panttiin.

Tyhjä purkki tai pullo on kuitti panttioikeudesta, ja pantti olisi voitava nostaa missä tahansa (myös Pohjoismaiden kansalliset rajat ylittäen). Yhteinen pohjoismainen panttijärjestelmä edellyttää pantin arvonlisäverotuksesta luopumista. Loogisista sekä ympäristösyistä pantti tulisi siis ottaa huomioon arvonlisäverottomana. Jos näin tapahtuisi, valtio ei menettäisi verotuottoa, koska sama määrä kiertää arvonlisäverona.

Monet toimijat Pohjolassa ja EU:ssa alkavat asettaa kyseenalaiseksi arvonlisäveron, ja päivittäistavarakaupassa on syntynyt ongelmia pantin käsittelyssä/kirjaamisessa. EU on tehnyt selvityksen eurooppalaisen panttijärjestelmän edellytyksistä, ja myös tämä raportti ("Options and Feasibility of a European Refund System for Metal Beverage Cans") asettaa pantin arvonlisäveron kyseenalaiseksi.

Lunastamaton pantti (panttinetto) ja sen käyttö on mielenkiintoista valtion näkökulmasta, eli miten se käytetään ja kuka sen saa. PALPA on osapuoli, joka ylläpitää suurinta panttijärjestelmää Suomessa, ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen tilaston mukaan vuosien 2005—2011 panttinetto lienee yli 100 miljoonaa euroa. PALPA:n rooli itse pantinmaksuprosessissa on muuttunut merkittävästi, ja se hallinnoi nyt suurinta osaa maksetusta pantista eivätkä panimot kuten aiemmin. Lidlillä on oma panttijärjestelmä, ja myös siellä on syntynyt panttinettoa, mutta tietoa sen laajuudesta ei ole.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pantin arvonlisäveron poistamiseksi, kun otetaan huomioon pakkausjätteen käsittely Suomessa vuodesta 2005 eteenpäin sekä edellä oleva pantin arvonlisäveroa koskeva kuvaus ja siihen liittyvät ongelmat,

mihin panttinetto käytetään Suomessa ja

miten valtio aikoo suhtautua panttinettoon tulevaisuudessa?

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2012

  • Elisabeth Nauclér /r

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Elisabeth Nauclérin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 989/2012 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pantin arvonlisäveron poistamiseksi, kun otetaan huomioon pakkausjätteen käsittely Suomessa vuodesta 2005 eteenpäin sekä edellä oleva pantin arvonlisäveroa koskeva kuvaus ja siihen liittyvät ongelmat,

mihin panttinetto käytetään Suomessa ja

miten valtio aikoo suhtautua panttinettoon tulevaisuudessa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2006/112/EY) 92 artiklan a kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat palautettavan pakkausmateriaalin kustannusten osalta jättää ne veron perusteen ulkopuolelle ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jollei pakkausmateriaalia palauteta. Artiklan b kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti palautettavan pakkausmateriaalin kustannusten osalta sisällyttää ne veron perusteeseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jos pakkausmateriaali tosiasiallisesti palautetaan.

Arvonlisäverolain (1501/1993) 85 b §:n mukaan poiketen siitä, mitä 85 ja 85 a §:ssä säädetään, korvaukseen palautettaessa oikeuttavista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettava vero on 24 prosenttia veron perusteesta. Lain 78 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan veron perusteesta saadaan vähentää palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus. Lain 118 §:n mukaan jos ostajaa hyvitetään 78 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla määrällä, vähennettyä veroa on vastaavasti oikaistava.

Arvonlisäverotuksessa sovellettavan veropohjan laajuus on säädelty Suomea sitovasti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä. Suomella ei ole oikeutta kansallisin päätöksin supistaa direktiivin mukaista veropohjaa. Arvonlisäverodirektiivin mukaan palautuspullotoiminnan tulee olla verollista ja palautettavia pakkauksia tulee käsitellä oikaisueränä.

Hallituksen käsityksen mukaan arvonlisäverolain nykyiset säännökset eivät käytettävissä olevien tietojen perusteella ole aiheuttaneet sellaisia käytännössä merkittäviä ongelmia, joiden johdosta pullopalautusjärjestelmän arvonlisäverokohtelua olisi tarvetta tällä hetkellä muuttaa. Nykyjärjestelmä varmistaa tehokkaasti sen, että palauttamatta jääneet palautuspullot tulevat verotetuiksi.

Suunnitellun ja tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöönotettavan pohjoismaisen tai eurooppalaisen rajat ylittävän pullonpalautusjärjestelmän arvonlisäverotus riippuu siitä, kuinka tällainen järjestelmä tullaan käytännössä toteuttamaan. Direktiiviin tehtävien muutosten osalta aloitevalta on komissiolla.

Palautusjärjestelmien jäsenet maksavat palautusjärjestelmän ylläpitäjälle kierrätysmaksua, jolla katetaan järjestelmän kustannukset. Kysymyksen perusteluissa tarkoitettu panttinetto eli lunastamattomat pantit käytetään palautusjärjestelmän kustannusten kattamiseen. Siten palauttamatta jääneet pantit kohdistuvat tasapuolisesti kaikkien kierrätysjärjestelmän jäsenien, sekä järjestelmän omistajien että siihen liittyneiden, hyödyksi. Jätelain (646/2011) mukaan juomapakkausten palautusjärjestelmässä velvoitteet on jaettava tuottajien ja verovelvollisten kesken tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen ja siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen. Uuteen jäseneen on sovellettava ehtoja, jotka ovat tasapuolisia ja yhdenvertaisia verrattuna palautusjärjestelmän muihin jäseniin sovellettaviin ehtoihin. Näin ollen, mikäli palautusjärjestelmä tulouttaisi lunastamattomat pantit esimerkiksi maksamalla osinkoa omistajajäsenilleen, rikkoisi se jätelakia.

Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA) ja sen tytäryhtiö Palpa Lasi Oy ylläpitävät suurimpia palautusjärjestelmiä. Esimerkiksi Palpa Lasi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena ei ole pyrkiä voiton tuottamiseen, vaan mahdollisimman edullisesti kehittää, hallinnoida ja valvoa lasisten juomapakkausten kierrätysjärjestelmää ja periä siitä aiheutuvat kustannukset kierrätysjärjestelmien käyttäjiltä. Yhtiö ei jaa osakkailleen voittoa toimintansa aikana. Yhtiö ei muullakaan tavoin jaa varojaan yhtiön osakkeenomistajille toimintansa aikana.

Jätelain mukaan Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo tuottajavastuun valtakunnallisena viranomaisena tuottajavastuuta ja juomapakkausten palautusjärjestelmiä koskevien säännösten noudattamista. Kierrätysjärjestelmien toiminta on siten viranomaisvalvonnassa. Ainakaan toistaiseksi ei ole ilmennyt seikkoja, jotka antaisivat aihetta puuttua järjestelmien toimintaan esimerkiksi panttineton käytön osalta.

Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 2013

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 989/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Elisabeth Nauclér /sv:

Med tanke på utvecklingen av förpackningsavfallshanteringen i Finland från 2005 och framåt samt ovanstående beskrivning och problematik beträffande mervärdesskatten på pant ämnar regeringen vidta åtgärder för att slopa mervärdesskatten på pant,

vad används pantnettot i Finland till och

hur tänker staten förhålla sig till pantnettot i framtiden?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt artikel 92 led a i rådets direktiv 2006/112/EG om ett gemensamt system för mervärdesskatt får medlemsstaterna vad beträffar kostnader för returemballage fatta beslut att utesluta dem från beskattningsunderlaget och vidta de åtgärder som är nödvändiga för att se till att detta underlag justeras om emballaget inte återlämnas. Enligt led b i artikeln får medlemsstaterna vad beträffar kostnader för returemballage alternativt fatta beslut att låta dem ingå i beskattningsunderlaget och vidta de åtgärder som är nödvändiga för att se till att beskattningsunderlaget justeras om emballaget faktiskt återlämnas.

I 85 b § i mervärdesskattelagen (1501/1993) sägs att med avvikelse från 85 och 85 a § ska i skatt betalas 24 procent av skattegrunden för sådana förpackningar och transportförnödenheter som berättigar till ersättning vid återsändande. Enligt 78 § 1 mom. 3 punkten får från skattegrunden dras av ersättning för återsända förpackningar och transportförnödenheter. Enligt 118 § gäller att om säljaren krediterar köparen med det belopp som avses i 78 § 1 mom. 3 punkten, ska den avdragna skatten rättas i motsvarande mån.

Omfattningen av den skattebas som ska tillämpas vid mervärdesbeskattningen regleras på ett för Finland bindande sätt i rådets direktiv om ett gemensamt system för mervärdesskatt. Finland har inte rätt att genom nationella beslut reducera skattebasen enligt direktivet. Enligt direktivet om ett gemensamt system för mervärdesskatt ska verksamheten med returflaskor vara skattepliktig och ska returemballage behandlas som en korrigeringspost.

Utifrån tillgängliga uppgifter anser regeringen att de nuvarande bestämmelserna i mervärdesskattelagen inte har orsakat några sådana problem av praktisk betydelse som skulle föranleda att mervärdesbeskattningen i samband med retursystemet för flaskor ändras i detta läge. Det nuvarande systemet säkerställer på ett effektivt sätt att returflaskor som inte återlämnas omfattas av beskattning.

Mervärdesbeskattningen inom det planerade gränsöverskridande nordiska eller europeiska retursystem för flaskor som eventuellt införs i framtiden beror av hur systemet genomförs i praktiken. Kommissionen har initiativrätt när det gäller att ändra direktivet.

Medlemmarna inom ett retursystem betalar en återvinningsavgift till den ansvarige för retursystemet. Returavgiften används för att täcka kostnaderna för systemet. Det pantnetto, det vill säga det outtagna pantet, som avses i motiveringen till spörsmålet används för att täcka kostnaderna för retursystemet. De outtagna panterna fördelas alltså rättvist så att de gagnar alla medlemmar i återvinningssystemet, både ägarna av systemet och dem som anslutit sig till det. Enligt avfallslagen (646/2011) ska förpliktelserna i ett retursystem för dryckesförpackningar fördelas rättvist mellan producenterna och de accisskyldiga med avseende på verksamhetens art och omfattning och på så sätt att handelshinder och snedvridning av konkurrensen undviks. De villkor som tillämpas på nya medlemmar ska vara opartiska och jämlika i förhållande till de villkor som tillämpas på övriga medlemmar i retursystemet. Ett retursystem där outtagna panter intäktsförs till exempel som utdelning till ägarmedlemmarna innebär alltså att man bryter mot bestämmelserna i avfallslagen.

Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA) och dess dotterbolag Palpa Lasi Oy är ansvariga för de största retursystemen. Exempelvis enligt bolagsordningen för Palpa Lasi Oy bedriver bolaget inte verksamhet i vinstsyfte, utan bolaget ska så förmånligt som möjligt utveckla, administrera och övervaka återvinningssystemet för dryckesförpackningar av glas och ta ut kostnaderna för detta hos dem som använder återvinningssystemen. Bolaget delar inte ut vinst till sina delägare under sin verksamhetstid. Bolaget delar inte heller på något annat sätt ut sina medel till aktieägarna i bolaget under sin verksamhetstid.

Närings-, trafik- och miljöcentralen i Birkaland har enligt avfallslagen i egenskap av riksomfattande myndighet i producentansvarsfrågor tillsyn över att bestämmelserna om producentansvar och om retursystem för dryckesförpackningar följs. Återvinningssystemens verksamhet står alltså under myndighetstillsyn. Det har åtminstone inte än så länge uppdagats några omständigheter som skulle föranleda att man ingriper i systemens verksamhet exempelvis när det gäller användningen av pantnettot.

Helsingfors den 10 januari 2013

Finansminister Jutta Urpilainen

​​​​