Kuntien palveluksessa on noin 7 800 koulunkäyntiavustajaa, joiden työnteko ja palkanmaksu keskeytyvät yleensä koulujen kesälomien ajaksi. Samassa tilanteessa voivat olla päiväkotien työntekijät sekä tuntiopettajana työväenopistossa, lasten ja nuorten kuvataidekoulussa ym. sellaisessa oppilaitoksessa toimivat, joiden toiminta noudattaa pitkälti koulujen lukukausiaikoja.

Tällä hetkellä edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa olevat henkilöt ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa muihin palkansaajiin nähden. Heillä ei käytännössä ole tuloja kesän aikana, sillä he eivät saa palkkatuloa ja toisaalta heiltä evätään myös työttömyyspäiväraha katsottaessa, että työsuhde on koulujen kesälomien aikana ns. lepäävä työsuhde. Näiden työntekijäryhmien tasa-arvoisen aseman ja toimeentulon turvaamiseksi on lainsäädäntöä syytä muuttaa.

Työnteon keskeytyessä määräajaksi on työnantajalla pääsääntöisesti oikeus taloudellisista tai tuotannollisista syistä lomauttaa työntekijät. Lomautetuilla työntekijöillä on oikeus työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella työttömyyspäivärahaan lomautuksen ajalta huolimatta siitä, että työntekijöillä ja viranhaltijoilla on toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhde. Vakuutusoikeus on kuitenkin katsonut, että lomautuksesta huolimatta hakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen työsopimuksessa sovitun palkanmaksun ja työnteon keskeyttämisen ajalta silloin, kun palkanmaksun keskeytyminen johtuu ensisijaisesti työsopimuksessa sovitusta työaikajärjestelystä eikä lomautuksesta.

Tosiasiallisesti työsopimukseen perustuvassa työn ja palkanmaksun keskeytyksessä on kyse samanlaisesta kokoaikaisesta, työn tilapäisestä lakkaamisesta johtuvasta työnteon keskeytyksestä kuin työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa kokoaikaisessa lomautuksessakin. Erona on vain se, että työnantaja etukäteen tietää, ettei työtä ole toiminnan luonteesta johtuen tarjolla koko kalenterivuoden ajan. Käytännössä kyseessä on siis taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva työnteon ja palkanmaksun kokoaikainen keskeytys.

Voimassa oleva työttömyysturvalaki tunnistaa sinänsä myös yritystoiminnan kausiluontoisuuden. Työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan yritystoimintaa harjoittavalla henkilöllä voi olla oikeus yritystoiminnan keskeytyksen tai lakkaamisen perusteella työttömyysetuuteen, mikäli yritystoimintaa on luonnonolosuhteista johtuen pidettävä kausiluontoisena.

Palkansaajan kannalta tilanne on ongelmallinen ja epätasa-arvoinen. Myös eduskunta otti kantaa edellä kuvatun kaltaisten sopimusmääräysten yleistymiseen käsitellessään (TyVM 4/2005 vp) vuonna 2004 annettua valtioneuvoston selontekoa työelämästä (VNS 4/2004 vp) pitäen niitä huolestuttavana ilmiönä ja vaatien samalla tilanteen korjaamista.

Työttömyysturvalakia tulee tarkistaa siten, että työntekijällä ja viranhaltijalla on oikeus työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla työttömyysturvaetuuteen siinä tapauksessa, että työnteko ja palkanmaksu ovat työsopimuksessa tai virkamääräyksessä olevan ehdon perusteella keskeytyneet lomautukseen rinnastettavalla tavalla, jos keskeytys on johtunut työnantajan toiminnan kausiluontoisuudesta ja kysymys on vuosittain toistuvasta tapahtumasta.