PERUSTELUT

Mainitun lain 2 §:n mukaan lapsen tapaamisoikeuden "tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu". Tätä varten 2 §:ssä säädetään, että "vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti" Näihin periaatteisiin kuuluvia lapsen huollon perustarkoituksia ovat etenkin lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen sekä myönteisten ja läheisten ihmissuhteiden turvaaminen "erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä".

Erotilanteessa käytännössä esiintyy lapsen tapaamisoikeuden toteutumisessa monenlaisia ongelmatilanteita ja jopa tuomioistuin- ja täytäntöönpanoviranomaisille eteneviä pitkäkestoisia konflikteja sitä enemmän, mitä riitaisemmasta erosta äidin ja isän välillä on kysymys. Näissä tilanteissa vaarannetaan lapsen tapaamisoikeuden edellä selostettujen perustavoitteiden toteutuminen.

Pahimmissa eroriidoissa voi jopa esiintyä tilanteita, joissa lapsen henkinen tasapaino ja terveys joutuvat uhanalaisiksi. Lasta saattaa kohdata psykiatrinen terveysriski. Tapaava vanhempi saattaa joutua laajamittaisen ja pitkäaikaisen mustamaalauksen kohteeksi ja lapsi samalla psyykkisen manipuloinnin kohteeksi, kun lähivanhempi tahallisesti antaa lapselle valheellista negatiivista "tietoa" muualla asuvasta vanhemmasta.

Tahallisessa vieraannuttamisessa lapsi pyritään saamaan pelkäämään ja inhoamaan muualla asuvaa vanhempaa ja kieltäytymään tapaamasta tätä enää. Kuvatunlainen manipulaatio saattaa pahimmillaan aiheuttaa lapsessa sellaisia pelkotiloja ja sellaista henkistä pahoinvointia, että lähivanhemman menettely lähestyy rikoslain 21 luvun 5 ja 7 §:ssä rangaistavaksi säädettyä henkistä pahoinpitelyä.

Joissakin kansainvälisissä lapsipsykiatrian tutkimuksissa käytetään vieraannuttamisesta nimitystä Parental Alienation Syndrome (PAS). Vaikka PAS ei ole päässyt viralliseen sairausluokitukseen, riidatonta ja nyt olennaista on se, että monissa katkerissa erovanhempien riidoissa esiintyy hälyttävän paljon vieraannuttamista. Pahimmillaan lähivanhemman harjoittama vieraannuttaminen voi olla patologista koston luonteista toimintaa, jossa uhreina ovat sekä lapsi että tapaava vanhempi. Näiltä osin on edellä mainittu laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta vuodelta 1983 olevana jäänyt kehityksestä jälkeen, koska siinä ei ole säännöstä, joka kieltäisi vieraannuttamisen. Lisäksi vieraannuttaminen tulisi määritellä tarkemmin sen toteamiseksi. Käsillä oleva lakialoite pyrkii poistamaan tämän aukon erolapsen oikeusturvassa.

Kyseinen aukko saadaan parhaiten poistetuksi siten, että mainittuun lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta otetaan lapsen tapaamisoikeuden edellä selostetun perussäännöksen eli 2 §:n loppuun uusi 3 momentti. Uudessa momentissa lainsäätäjä määrittelisi edellä kuvatun vieraannuttamisen ja säätäisi vieraannuttamiskiellon. Vieraannuttamiskielto koskisi ensisijaisesti sitä vanhempaa, jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu. Siinä harvinaisemmassa tapauksessa, että lapsi asuu huoltosuhteelle ominaisella tavalla muun sukulaisensa tai muun läheishenkilön luona, kielto koskisi myös tätä henkilöä, jos tämä pyrkii vieraannuttamaan lasta etävanhemmasta.

Ehdotetun kaltaisella vieraannuttamisen määrittely- ja kieltämissäännöksellä olisi lapsen tapaamisoikeuden turvaamisen kannalta kahtalainen lapsen etua palveleva merkitys.

Ensiksikin säännös olisi selvä varoittava signaali manipuloivalle lähivanhemmalle. Eroriitojen alkuvaiheissa, esimerkiksi sovitteluneuvotteluissa, olisi tärkeää, että lähivanhemmalle voitaisiin nimenomaisen lakipykälän nojalla selittää vieraannuttamisen hylättävyys lapsen tapaamisoikeuden rikkomisena. Tällainen varhaisessa vaiheessa saatava lakivalistus todennäköisesti vaikuttaisi joihinkin lähivanhempiin niin, että he muuttaisivat käytöstään korrektiin suuntaan.

Toiseksi olisi syytä säätää ehdotettuun uuteen momenttiin tehosteeksi viittaus lain 12 §:ään, jota voitaisiin soveltaa sanktiona vieraannuttamiskiellon rikkomisesta. Lain 12 §:ssä, jota ei ole syytä muuttaa, mahdollistetaan se, että lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta annettua tuomioistuimen päätöstä tai sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta voidaan jälkeenpäin muuttaa, jos havaitaan nyttemmin muuttuneiden olosuhteiden antavan muutokseen aihetta. Vieraannuttamiskieltosäännöksessä oleva viittaus 12 §:ään tarkoittaa näin ollen sitä, että tapaamisoikeusratkaisua voidaan muuttaa etävanhemman hyväksi, ja myös sitä, että vieraannuttamiskiellon rikkomisen ollessa raskaslaatuista vieraannuttamiseen syyllistyvä voi menettää huoltajuutensa (yksin- tai yhteishuoltajuutensa) etävanhemman hyväksi.