ALOITTEEN PERUSTELUT
1 Yleistä: Harmaa talous rakennusalalla
Vuoden 2007 alussa voimaan tullut tilaajavastuulaki ei ole onnistunut
kitkemään pimeää työvoimaa
ja siihen liittyvää kuittikauppaa rakennustyömailta.
Tilaajavastuulain mukaan rakennusliikkeen on varmistuttava, että sen
aliurakoitsijat ovat hoitaneet verot ja muut maksunsa.
Urakkaketjut ovat rakennusalalla kuitenkin pitkiä,
eikä vastuu ulotu kuin yhden portaan alaspäin.
Lain toteutumista rakennustyömailla seuraa vain viisi
tarkastajaa. Heillä ei ole oikeutta saada tietoja verottajalta.
Lain kiertäminen on ollut helppoa.
Rakennusliiton arvioiden mukaan Suomessa on noin 20 000
pimeää työtä tekevää rakennustyömiestä.
Pimeän työn vuoksi jää maksamatta yli
300 miljoonaa euroa veroja ja vakuutusmaksuja vuosittain.
Eräiden asiantuntijoiden mielestä verottajan tulisi
valvoa rakennusalaa reaaliajassa eikä jälkikäteen
vuositasolla. Rakentamista koskeva käännetty arvonlisävero
on ollut pitkään käytössä Hollannissa
ja Belgiassa, ja joitakin vuosia sitten se otettiin käyttöön
myös Itävallassa ja Saksassa. Ruotsissa otettiin
käyttöön vuonna 2007 käännetty
arvonlisäverojärjestelmä. Siinä aliurakat
kulkevat ketjussa verottomina, jolloin pääurakoitsija
saa aliurakkatyöt halvemmalla ja hoitaa arvonlisäveron
maksun.
Käännetyn arvonlisäveron käytön
helpottamista pohditaan myös EU-tasolla. Syynä on
se, että arvonlisäverovilpit kohoavat EU-maissa
70 miljardiin euroon ja pääosa niistä kohdistuu
rakentamiseen. Maaliskuussa 2008 komissio jätti ehdotuksen,
että maiden ei tarvitsisi enää hakea direktiivistä poikkeuslupaa
siirtyäkseen käännetyn arvonlisäveron
käyttöön rakennusalalla.
Monissa EU-maissa rakennusteollisuus on itse kokenut, että nykyinen
arvonlisäverojärjestelmä vääristää kilpailua.
Jokin yritys voi lisätä katteeseensa heti 22 prosenttia,
kun jättää verot maksamatta.
Käytettävissä olevat tiedot harmaan
talouden laajuudesta ja arviot rakennusyritysten arvonlisäverojen
maksamatta jättämisestä ovat 2000-luvun
alkupuolelta.
Koko harmaan talouden arvoksi rakentamisen alalla on laskettu
vuonna 2000 noin 500—600 miljoonaa euroa. Talonrakentamisalan
vuosimyyntiä kuvaava indeksi on kasvanut vuoden 2000 indeksin
pisteluvusta 100 vuoden 2008 tammikuun pistelukuun 113,1, eli myynnin
määrä on 13 prosenttia korkeampi.
Laaja-alaisen aliurakoinnin vuoksi varsinaiset rakennustyöt
ja sitä kautta myös harmaan talouden ongelmat
keskittyvät pieniin rakennusyrityksiin. Rakennusala on
lisäksi varsin verovelkainen toimiala. Vuoden 2003 syyskuussa alan
yritysten verovelka oli 347 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 vastaavat
verovelat olivat jo 700 miljoonaa euroa. Toimialan yrityksistä 30 prosenttia
on luokiteltu kohonneen tai suuren riskin yrityksiin. Suhteellisesti
eniten riskiyrityksiä löytyy alle viiden työntekijän
rakennusyritysten joukosta. Tässä esitetyt laskelmat
perustuvat Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin
taustaselvityksiin (VIRKE-projektin vastuuministeriönä on
valtiovarainministeriö, ja mukana projektissa ovat verohallinto,
poliisi, tulli ja Helsingin ulosottovirasto).
Elinkeinotoiminnassa, jossa on korkea aliurakointiaste, harmaata
taloutta harjoitetaan siten, että ketjussa ylempänä olevat
saavat hyödyn verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntien seurauksena
alempina urakkahintoina, mutta ne eivät joudu vastuuseen
aliurakoitsijoiden laiminlyönneistä. Houkutus
käyttää harmaan talouden piirissä toimivia
yrityksiä kasvaa, kun tällaisten yritysten käyttöön
liittyvä kiinnijäämisen riski verojen
ja maksujen laiminlyöntien osalta on vähäinen.
Ammattimaisessa talonrakentamisessa harmaa talous liitetään
usein myös korkeaan aliurakointiasteeseen. Aliurakointiketjut
muodostuvat joskus hyvin pitkiksi, jolloin osapuolet ja niiden vastuut
hämärtyvät. Sen seurauksena rakennuttajat
(tilaajat) ja pääurakoitsijat eivät välttämättä tiedä,
ketkä työskentelevät ketjun häntäpäässä.
Yhteiskunnalliset velvoitteet, kuten ennakonpidätykset,
sosiaaliturvamaksut ja arvonlisäverot, hoidetaan määrättyyn
portaaseen, mutta sen jälkeen velvoitteiden hoitamisesta
voidaan luistaa.
Aliurakointia käytetään rakennusalalla
erittäin laajasti. Erikokoisten talonrakennusyritysten
osuus toimialan liikevaihdosta ja kotimaan tuotoksesta kertoo tästä.
Vuoden 2002 laskelmat osoittavat, että aliurakoinnin vuoksi
työt keskittyvät rakentamisen tuotoksella mitaten pieniin
yrityksiin. Alle 20 hengen yritykset muodostavat rakentamisen tuotoksesta
10 prosenttiyksikköä enemmän kuin liikevaihdosta.
Sitä vastoin suurten, yli 50 hengen yritysten osuus liikevaihdosta
on 40 prosenttia, mutta tuotoksesta vain 29 prosenttia.
Harmaata taloutta on 1990-luvun alkupuolelta lähtien
pyritty torjumaan rakennusalan järjestöjen erilaisilla
vapaaehtoisilla sopimuksilla: urakkatarjousten yhteydessä tarjoajilta
vaadittavilla verovelkatodistuksilla, selvityksillä eläkemaksujen
suorittamisesta ja neljännesvuosittain verovirastolle lähetettävillä ilmoituksilla
urakoitsijoista. Lisäksi suurilla rakennustyömailla on
otettu käyttöön sähköiset
kulkulupajärjestelmät.
Edellä mainittujen järjestelmien heikkouksia ovat
niiden kiertomahdollisuudet lyhyen elinkaaren yritysten hyväksikäytön
ja bulvaanijärjestelyjen avulla sekä toimenpiteiden
vapaaehtoisuus, jonka seurauksena niiden ulkopuolelle jäävät
järjestäytymättömät
yritykset ja toimeksiantajat. Toistaiseksi tehokkaimmaksi keinoksi on
osoittautunut sähköinen kulkulupajärjestelmä,
joskaan senkään avulla ei pystytä paljastamaan
tilanteita, joissa työntekijöiden palkoista vain
osa on maksettu pimeästi ja maksut peitetty tekaistuilla
kuiteilla.
Harmaan talouden painopistealue on siirtynyt ammattimaisessa
rakentamisessa korjaus- ja kunnossapitorakentamiseen, jossa tilaajina
toimivat usein isännöitsijät ja asunto-osakeyhtiöt. Näissä hankkeissa
harmaan talouden ilmenemismuotoja ovat toistuvasti pimeästä työvoimasta
ja kuittikaupasta kiinni jääneet yritykset, jotka
jatkavat toimintaansa uutena yrityksenä tai bulvaanin välityksellä.
2 Kuvaus arvonlisäveron laiminlyönnistä tällä hetkellä
Arvonlisäveron laiminlyöntitilanteet
Arvonlisäverojen maksun laiminlyöntiä tapahtuu
rakennusalalla usealla tavalla.
Sitä on arvioitu esiintyvän siten, että verot
ilmoitetaan mutta jätetään maksamatta.
Niin ikään laiminlyöntiä on
arvioitu esiintyvän varsinkin pienissä yrityksissä,
joiden tavara- ja palveluostoista saatavien arvonlisäverovähennysten
summa on suurempi kuin myynnin arvonlisävero (ns. negatiivisen
vuosisaldon yritykset).
Kolmas ryhmä on tilanteet, joissa arvonlisävero
jätetään kokonaan ilmoittamatta. Tällöin koko
rakennuspalvelun myynti voi jäädä pimentoon
ja kysymys on kirjanpidon ulkopuolisista tuloista.
Ilmoitettu mutta maksamaton arvonlisävero
VIRKE-projektissa on arvioitu, että vuonna 2002 talonrakennusalan
laskennallinen arvonlisäverovajaus oli noin 40 miljoonaa
euroa, mikä on 4—5 prosenttia suurempi kuin viranomaisille
ilmoitetut verot maksuvalvontatietojen mukaan. Ilmoitetut verot
olivat edelleen 70 miljoonaa euroa suuremmat kuin maksetut verot,
eli kokonaisuudessaan yhteiskunnalta saamatta jääneet
arvonlisäverot olivat noin 110 miljoonaa euroa. Lisäksi
1 900 yrityksellä ilmoitettujen arvonlisäverojen
vuosisaldo on negatiivinen. Myös näihin ilmoituksiin
voi sisältyä epäselvyyksiä.
Vuonna 2002 talonrakennusalan yritykset ilmoittivat valvontailmoituksilla
maksettavaa arvonlisäveroa vajaat 830 miljoonaa euroa.
Todelliset maksut olivat kuitenkin vajaat 760 miljoonaa euroa eli
noin 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin ilmoitetut
verot. Ilmoitettujen ja maksettujen verojen välinen erotus
on suurin pienissä, alle viiden hengen yrityksissä.
Edellä mainituissa luvuissa ovat mukana vain ne talonrakennusalan
yritykset, joiden arvonlisäveroilmoitusten vuosisaldo on
positiivinen.
Näkyvää maksamattomien arvonlisäverojen summaa,
vuositasolla 70:tä miljoonaa euroa, voidaan pitää talonrakennusalalla
varsin suurena, sillä se muodostaa likimain 10 prosenttia alalla
ilmoitetuista arvonlisäveroista. Verohallinnon arvonlisäveroasiantuntijoiden
mukaan huomattavaa osaa veroista ei koskaan makseta eikä ole
aiottukaan maksaa. Ilmoitukset on tehty, koska on haluttu välttää suoranaisen
veropetoksen tekeminen. Toimintaan liittynee myös lyhytaikaisten
ja kertakäyttöyritysten hyväksikäyttöä.
Verojen maksamatta jättäminen ei sinänsä ole harmaata
taloutta, mutta nimenomaan rakennusalalla se voi osoittaa harmaan
talouden olemassaoloa kuittikaupan muodossa. Yritykset, jotka haluavat
ostamillaan kuiteilla peittää maksamiaan
pimeitä palkkoja, ostavat kuitit arvonlisäverovelvollisiksi
rekisteröidyiltä yrityksiltä. Viranomaiset
arvioivat, että tällaiset yritykset voivat
- olla tekemättä mitään
ilmoituksia veroviranomaisille, minkä seurauksena on verojäämäksi
siirtyvä arviomaksuunpano,
- ilmoittaa kuittien mukaiset korvaukset liikevaihtonaan,
mutta jättää verot maksamatta,
- ilmoittaa vain osan niille muodollisesti maksetuista korvauksista,
jolloin maksuunpanot ja verojäämät jäävät
pienemmiksi, tai
- antaa "ei toimintaa" -ilmoituksia, jolloin paljastuminen
jää riippumaan verovalvonnan tehokkuudesta ja
satunnaistekijöistä.
Negatiivisen vuosisaldon yritykset
Talonrakennusalalla toimi vuonna 2002 verohallinnon maksuvalvontatilastojen
mukaan 1 930 yritystä, joiden tekemien arvonlisäveroilmoitusten
vuosisaldo oli negatiivinen eli tavara- ja palveluostoista saatavien
arvonlisäveron vähennysten summa oli suurempi
kuin myynnin arvonlisävero. Negatiivisen vuosisaldon yrityksistä 73 prosenttia
oli alle 20 hengen yrityksiä. Nämä yritykset
ovat periaatteessa oikeutettuja arvonlisäveropalautuksiin.
Yhteensä negatiivinen saldo oli 16 miljoonaa euroa.
Rakennuspalvelujen vienti on arvonlisäverotonta, mutta
yritykset ovat voineet saada arvonlisäverovähennyksiä omista
tavara- ja palvelukuluistaan tai investoinneistaan. Lisäksi
toimintansa aloittaneilla yrityksillä voi olla investointeja,
joista saadut arvonlisäverovähennykset voivat
olla satunnaisesti suuria. On kuitenkin epätodennäköistä,
että kovin pienet yritykset harjoittaisivat rakennuspalvelujen
vientiä tai että yritys voisi toimia jatkuvasti
arvonlisäveron muodostuessa negatiiviseksi. VIRKE-projektin
selvityksissä arvioidaan, että negatiivisen saldon
ilmoittaneiden yritysten arvonlisäveroihin voi sisältyä epäselvyyksiä,
vaikka ongelman laajuudesta ei tältä osin ole
esitettävissä tutkittua tietoa.
Ilmoittamatta jäänyt arvonlisävero
Ilmoitettujen mutta maksamattomien arvonlisäverojen
lisäksi arvonlisäverovilppiä voi ilmetä siten,
että arvonlisävero jätetään
kokonaan ilmoittamatta. Näissä tapauksissa koko
rakennuspalvelujen myynti voi jäädä pimentoon,
jolloin kysymys on kirjanpidon ulkopuolisista tuloista. Helpointa
myyntitulojen salaus on yksityishenkilöiden rakentamisessa,
jossa kuitteja ei tarvita verovähennyksiä varten
kotitalousvähennystä lukuun ottamatta. VIRKE-projektin
selvityksissä tätä arvonlisäveron
verovilppiä on yritetty arvioida vertaamalla talonrakennusalan
teoreettista arvonlisäveroa ilmoitettuun arvonlisäveroon.
Teoreettinen arvonlisävero on johdettu kansantalouden
tilinpidon mukaisesta talonrakennusalan yritystoiminnan käypähintaisesta
nettoarvonlisäyksestä ilman kotitalouksien omatoimista
rakentamista. Tilinpidon laadintamenetelmistä johtuvista
syistä nettoarvonlisäys sisältää kuitenkin
muiden toimialojen kuin varsinaisten rakennusalan yritysten, kuten
talotehtaiden tai kaupan työntekijöiden, tekemää asennustyötä (työtunteja)
rakennustyömailla, joka on vähennettävä nettoarvonlisäyksestä ennen
teoreettisen arvonlisäveron laskentaa.
VIRKE-projektin selvityksissä arvioidaan, että talonrakennusalan
nettoarvonlisäys yritystoiminnassa eli arvonlisäys
(tai tuotannon arvo) ilman kiinteän pääoman
kulumista oli kansantalouden tilinpidon mukaan neljä miljardia
euroa vuonna 2002. Summa on saatu vähentämällä toimialan
koko nettoarvonlisäyksestä kotitalouksien
omatoimisen rakentamisen nettoarvonlisäys (640
milj. euroa) ja siitä edelleen muiden kuin talonrakennusalan
työntekijöiden työpanos (8 prosenttia).
Tästä loppusummasta 22 prosentin verokannalla
laskettu teoreettinen arvonlisävero ylsi 880 miljoonaan
euroon.
Ennen kuin teoreettista arvonlisäveroa verrataan ilmoitettuun
arvonlisäveroon, on ilmoitetuissa arvonlisäveroissa
otettava huomioon investointimenoista tehdyt verovähennykset,
sillä investointimenot eivät sisälly
kansantalouden tilinpidon nettoarvonlisäykseen eivätkä siitä johdettuun
teoreettiseen arvonlisäveroon. Korjaus tapahtuu siten,
että ilmoitettuja arvonlisäveroja korotetaan talonrakennusalan
käyttöomaisuuden hankintoihin liittyvillä laskennallisilla
arvonlisäveroilla. Investointimenot perustuvat kansantalouden
tilinpidon tilastoihin.
Vuonna 2002 talonrakennusalan nettoarvonlisäys oli
verohallinnon maksuvalvonnassa ilmoitettujen arvonlisäverojen
mukaan 3,7 miljardia euroa, josta rakennusasennusta ja -viimeistelyä oli
56 prosenttia ja varsinaista talonrakentamista 44 prosenttia. Jos
investointimenoista vähennettyjä laskennallisia
arvonlisäveroja ei oteta lukuun, nousi rakennusalan nettoarvonlisäys maksuvalvontatietojen
perusteella arvioituna 3,8 miljoonaan euroon vuonna 2002.
VIRKE-projektin selvityksessä arvioidaan, että vuonna
2002 rakennusalan arvonlisävero oli maksuvalvontatietojen
mukaan noin 840 miljoonaa euroa eli 4—5 prosenttia pienempi
kuin kansantalouden tilinpidon tiedoista johdettu laskennallinen
arvonlisävero (880 milj. euroa). Eroa oli noin 40 miljoonaa
euroa. Summa vastaa 22 prosentin verokannalla laskettuna vajaan
200 miljoonan euron salattua liikevaihtoa. Yhteensä ilmoitettu
mutta maksamatta jäänyt arvonlisävero
ja kokonaan ilmoittamatta jäänyt arvonlisävero
olivat arviolta noin 110 miljoonaa euroa vuonna 2002.
3 Käännetty arvonlisäverovastuu
muissa EU-maissa
Käännetty arvonlisävero on käytössä EU-maista Hollannissa,
jossa sen piiriin kuuluvia toimialoja ovat rakennusala, laivanrakennus,
valmisvaateteollisuus ja määrätty metallirakennusala.
Hollannissa käännetty arvonlisävero eli
siirtosääntö ei kuitenkaan koske niitä suorituksia,
jotka pääurakoitsija tekee suoraan toimeksiantajalleen
(tilaaja), joka voi olla muu yhteisö taikka yksityinen
kotitalous, vaan pääurakoitsija laskuttaa toimeksiantajaansa
tavanomaiseen tapaan arvonlisäverollisella laskulla.
Hollannissa siirtosääntöä ei
ulotettu urakoitsijan ja toimeksiantajan välisiin suhteisiin,
sillä hankinta ei ole toimeksiantajalle aina vähennyskelpoinen
ja näissä liikesuhteissa arvonlisäveron
vilppi ei ole suurta. Käytännössä siirtosääntö toimii
siten, että aliurakoitsija laskuttaa pääurakoitsijaa
ilman arvonlisäveroa. Pääurakoitsija
maksaa veron oman työnsä ohella aliurakoitsijan
tekemästä työstä siirtosäännöksen
johdosta, joskin tämä vero on pääurakoitsijalle
heti vähennyskelpoinen.
Arvonlisäveroilmoituksessa pääurakoitsija
ilmoittaa omana kohtanaan siirretyn liikevaihdon ja siitä menevän
veron. Vastaavasti aliurakoitsija ilmoittaa omassa ilmoituksessaan
siirretyn liikevaihdon. Siirtosääntöä ei
sovelleta kahdessa tapauksessa:
- aliurakoitsija tekee työsuorituksesta enemmän
kuin puolet paikassa, jossa hänen liikkeensä toimii,
tai
- aliurakoitsijan työ on toisarvoinen tavaran myyntiin
nähden.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Uuden 8 b §:n 1 mom.
Ehdotuksessa esitetään käännetyn
arvonlisäverovelvollisuuden käyttöön
ottamista rakentamispalvelun ja sitä lähellä olevien
kiinteistön uudisrakentamisen tai perusparantamiseen liittyvän
rakentamispalvelun urakkaketjussa, jossa veronmaksuvelvollisuus koko
urakkaketjussa syntyvästä arvonlisästä siirrettäisiin
pääurakoitsijan vastuulle. Pääurakoitsijan
vastatessa koko urakkaketjun arvonlisäveron maksusta aliurakointia
suorittavat rakentamispalvelun myyjät laskuttavat urakkaketjun
seuraavaa ostajaporrasta aina verottomasti, eli he eivät
maksa itse tuottamastaan arvonlisästä veroa. Tätä kokonaisuutta
aloitteessa nimitetään siirtosäännöksi.
Ehdotus pääsäännöksi
ja poikkeuksiksi noudattavat Hollannissa käytössä olevan
käännetyn arvolisäverovelvollisuuden
mallia.
Tässä lakialoitteessa käännetyllä arvonlisäverolla
tarkoitetaan järjestelmää, jossa arvonlisäveron
maksu siirretään työsuoritukset tekevältä (aliurakoitsija)
työsuorituksen vastaanottavalle taholle (pääurakoitsija)
rakentamispalveluissa, joille ovat luonteenomaisia pitkät
aliurakointiketjut. Järjestelmän tavoitteena on
estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta
jääneet arvonlisäverot hyväksytään
pääurakoitsijalle vähennyskelpoisiksi.
Toisena keskeisenä tavoitteena on ollut estää harmaasta
taloudesta johtuvia kilpailun vääristymiä yritystoiminnassa.
Uuden 8 b §:n 2 mom.
Lakiehdotuksen 8 b §:n 2 momentissa
säädettäisiin, että 1 momentissa
tarkoitettuna pääurakoitsijana toimiva ostaja
sekä tässä urakkaketjussa tarkoitettujen
tavaroiden ja palvelujen verovelvollisuudesta vapautetut myyjät
(aliurakoitsijat) tulisi merkitä arvonlisäverolain
172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten
rekisteriin. Pääurakoitsijan ja aliurakoitsijoiden
ilmoitusvelvollisuudesta koskien siirrettyä liikevaihtoa
ja myyntiin sisältyviä veroja säädetään
tämän lain 162 §:ssä.
Siirretyllä liikevaihdolla tässä tarkoitetaan
urakoiden kustannuksia aliurakoitsijoille ja myyntiin sisältyvillä veroilla
niitä piileviä arvonlisäveroja, jotka
sisältyvät aliurakoitsijoiden omiin tuotantopanoksiin.
Uuden 8 b §:n 3 mom.
Ehdotuksen 8 b §:n 3 momentissa määriteltäisiin
Hollannin mallin mukainen poikkeus siirtosäännölle.
Sen mukaan 1 momentissa tarkoitettu siirtosääntö ei
koske niitä suorituksia, jotka pääurakoitsija
itse tekee suoraan toimeksiantajalleen (tilaajalle), joka voi olla
yhteisö tai yksityinen kotitalous. Näistä suorituksista
pääurakoitsija laskuttaa toimeksiantajaa arvonlisäverollisella
laskulla, johon sovelletaan tämän lain 4 luvun
29 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja muita tämän
lain säännöksiä soveltuvin osin.
Uuden 8 b §:n 4 mom.
Momentissa säädettäisiin siirtosääntöön
toinen poikkeus. Sen mukaan 1 momentissa tarkoitetun siirtosäännön
piiriin eivät kuulu seuraavat aliurakoitsijoiden suoritukset
urakkaketjussa:
- kun aliurakoitsija tekee työsuorituksesta enemmän
kuin puolet paikassa, jossa hänen liikkeensä toimii;
tai
- kun aliurakoitsijan tekemästä työstä on sovittu
tavaran myynnin yhteydessä ja aliurakoitsijan työ on
toisarvoinen tavaran myyntiin nähden, mistä säädetään
tarkemmin asetuksella ja Verohallituksen ohjeilla.
Nykyisen lain 13 §:n muuttaminen.
Säännöksessä kuntien arvonlisäverovapaus
varmistettaisiin myös sovellettaessa rakentamispalvelun
käännettyä arvonlisäveromallia.
Uusi 131 b §.
Pykälässä ehdotettaisiin, että jos tavara
tai palvelu hankitaan 8 b §:ssä tarkoitetun
siirtosäännön puitteissa rakentamispalvelun verotonta
myyntiä varten, urakkaketjussa aliurakoitsijana toimivalla
myyjällä on oikeus saada palautuksena verot, jotka
sisältyvät hänen omien tuotantopanostensa
kuluihin ja jotka olisi voitu 10 luvun säännösten
perusteella vähentää, jos toiminta olisi
aiheuttanut verovelvollisuuden.
Nykyisen lain 162 §:n 2 momentin muuttaminen.
Säännöksessä on nyt, että veroilmoituksessa on
ilmoitettava liikevaihto, suoritettava ja vähennettävä vero
sekä muut verohallituksen määräämät
veron oikeamääräisyyden toteamiseksi tarpeelliset
tiedot. Momenttiin lisättäisiin seuraava: Edellä tämän
lain 8 b §:ssä tarkoitetussa urakkaketjussa
ostajan ja myyjän ilmoitusvelvollisuudesta annetaan tarkempia
määräyksiä verohallituksen ohjeilla.