Perustelut
Valtion vuoden 2011 talousarvioesityksessä oikeusministeriön
hallinnonalan määrärahat ovat 830 miljoonaa
euroa. Tämä on 21 miljoonaa euroa (3 %)
enemmän kuin vuoden 2010 talousarviossa, jos huomioon ei
oteta vuosittain vaihtelevia vaalimenoja.
Oikeudenkäyntien viivästyminen sekä tuomioistuinten
ja syyttäjien voimavarat
Oikeusturva on perustuslaissa turvattu perusoikeus,
johon kuuluu muun muassa oikeus asian viivytyksettömään
viranomaiskäsittelyyn. Oikeus saada asiansa käsitellyksi
ilman kohtuutonta viivästystä sisältyy
myös Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin.
Kuten talousarvioesityksestä ilmenee, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on vuosina 2000—2009 antanut Suomelle
noin 90 ratkaisua, jotka ovat koskeneet oikeudenkäynnin
keston kohtuullisuutta. Suurin riski oikeudenkäynnin viivästymisestä koskee
erityisesti laajoja talousrikosasioita.
Korkeimman oikeuden selvityksen mukaan sellaisten rikosasioiden
määrä, joissa käsittely hovioikeudessa
on kestänyt yli vuoden, on vuoden 2010 alkupuoliskolla
ratkaistujen juttujen perusteella vähentynyt noin viidenneksellä. Hovioikeuksittain
tarkasteltuna kehitys on kuitenkin epätasaista, sillä Turun
hovioikeudessa kyseisten rikosjuttujen määrä on
lähes puolittunut, kun taas Itä-Suomen
hovioikeudessa se on yli kolminkertaistunut. Vastakkaisten kehityssuuntien
arvioidaan osaksi johtuvan siitä, että Itä-Suomen
hovioikeudesta resursseja on vähennetty, kun taas Turun
hovioikeuden resursseja on vahvistettu. Niin ikään
korkeimman oikeuden selvityksestä ilmenee, että kuluvan
vuoden alkupuoliskon aikana hovioikeuksissa on annettu useita kymmeniä tuomioita
sellaisissa rikosasioissa, joissa rikosilmoituksen tekemisestä on kulunut
viisi vuotta tai enemmän. Useita kymmeniä tällaisia
rikosasioita on hovioikeuksissa edelleen myös vireillä.
Lakivaliokunta on useissa aiemmissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota siihen, että oikeudenkäynnit eivät
saa muodostua kohtuuttoman pitkiksi ja että käsittelyajoissa
olevat erot eri puolilla maata eivät saa kasvaa kovin suuriksi (ks. LaVL 28/2009 vp, LaVL 19/2009 vp, LaVL 15/2006 vp, LaVL 7/2006 vp ja LaVL 18/2004 vp).
Korkeimman oikeuden selvitys osoittaa, että osassa rikosasioita
oikeudenkäynti kestää edelleen liian
pitkään. Näin siitäkin huolimatta,
että tuomioistuinten keskimääräiset
käsittelyajat on voitu pitää kohtuullisina.
Lakivaliokunta painottaa, että rikosjuttujen
viivästyminen on välttämätöntä saada
hallintaan mahdollisimman pian ja kestävällä tavalla.
Oikeudenkäyntien kohtuuttomasta kestosta ei saa tulla Suomelle
pysyvää ongelmaa. Tavoitteen saavuttaminen
edellyttää tiivistä poikkihallinnollista yhteistyötä.
Lakivaliokunta pitääkin myönteisenä sitä,
että oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö ovat
kesällä 2010 asettaneet työryhmän laatimaan
kokonaissuunnitelman toimenpiteistä oikeusprosessin pitkittymisen
estämiseksi.
Oikeudenkäynnin kokonaiskestossa otetaan tuomioistuinkäsittelyn
lisäksi huomioon esitutkintaan ja syyteharkintaan kuluva
aika. Tämän vuoksi on olennaista huolehtia siitä,
että esitutkintaviranomaiset, syyttäjä ja
tuomioistuimet toimivat laadukkaasti ja tehokkaasti. Yhdessäkin
menettelyn vaiheessa oleva resurssivaje tai muu ongelma voi vaikuttaa
kokonaiskäsittelyaikaan. Vaikka oikeudenkäyntien
pitkittymisen syyt ovat moninaisia ja niihin puuttuminen edellyttää useita
eri toimenpiteitä, mahdollisesti myös lainsäädännöllisiä,
lakivaliokunta pitää mitä keskeisimpänä sitä,
että niin tuomioistuimille kuin syyttäjille ja
esitutkintaviranomaisillekin turvataan asioiden käsittelemiseen
riittävät voimavarat (ks. LaVL 28/2009 vp ja LaVM 3/2009 vp).
Myös asian käsittelyn käräjäoikeudesta
hovioikeuteen ja sieltä mahdollisesti korkeimpaan oikeuteen
on toimittava, mikä edellyttää eri oikeusasteiden
voimavarojen turvaamista. Lisäksi sen edistämiseksi,
etteivät alueellisten käsittelyaikojen erot muodostu
kovin suuriksi, on tarpeen kiinnittää huomiota
voimavarojen kohdentamiseen sekä käräjäoikeusasteen
että hovioikeusasteen sisällä.
Nyt esillä olevaan talousarvioesitykseen sisältyy
useita tuomioistuinten ja syyttäjien resursseja lisääviä esityksiä,
joita lakivaliokunta pitää myönteisinä.
Tuomioistuimille kohdennetaan talousrikosten torjuntaan
1 miljoonaa euroa ja syyttäjille samaan tarkoitukseen sekä juttutilanteen
hallintaan 2,15 miljoonaa euroa. Lisäksi laajaan WinCapita-talousrikosjutun
käsittelyyn esitetään syyttäjille
lähes 1 miljoonan euron lisämäärärahaa.
Kaikki nämä lisäykset ovat merkityksellisiä rikosjuttujen
pitkittymisen estämisen kannalta.
Tuomioistuimet ja syyttäjät saavat lisäresursseja
myös lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta koskevan
uudistuksen (HE 78/2010 vp) toimeenpanoon
(yht. 1,5 milj. euroa). Lisäresurssit ovat tältä osin
välttämättömät, koska
uudistus lisää syyttäjien ja tuomioistuinten
työtehtäviä ja työmäärää.
Lakivaliokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan
huomiota kuitenkin siihen, että talousarvioesitykseen ei
sisälly korotuksia poliisin määrärahoihin
uudistuksen toimeenpanemiseksi. Hallituksen esityksen HE
78/2010 vp käsittelyssä lakivaliokunnassa
on kuitenkin ilmennyt, että rangaistusjärjestelmän
piiriin tulevat uudet tapaukset lisäävät
poliisin työtä siinä määrin,
että uudistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi
on välttämätöntä huolehtia
siitä, että myös poliisilla on riittävät
voimavarat uudistuksen toimeenpanemiseen.
Lakivaliokunta on jo aiemmissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota tuomioistuinten ja syyttäjien tieto-
ja asianhallintajärjestelmien uudistamistarpeeseen (ks. LaVL 6/2010 vp ja LaVL 15/2008 vp).
Ajanmukainen ja toimiva tietotekniikka tehostaa asioiden käsittelyä ja
mahdollistaa sähköisen asioinnin kehittämisen.
Tieto- ja asianhallintajärjestelmillä on keskeinen
merkitys myös pitkäkestoisten oikeudenkäyntien saamisessa
hallintaan, sillä ne mahdollistavat oikeudenkäyntien
keston nykyistä paremman seurannan. Edellä esitettyyn
viitaten lakivaliokunta pitää tärkeänä avauksena
sitä, että nyt esillä olevassa talousarvioesityksessä esitetään 1 miljoonan
euron alkurahoitusta tuomioistuinten ja syyttäjien asianhallintajärjestelmien
uusimiseen. Saadun tiedon mukaan asianhallintajärjestelmien
uudistus tulee kuitenkin kaiken kaikkiaan vaatimaan noin 10 miljoonaa
euroa. Uudistuksen toteuttamiseksi on siksi välttämätöntä,
että kehitystyölle osoitetaan sen vaatima rahoitus
myös tulevina vuosina.
Tuomioistuinten ja syyttäjien voimavarojen osalta on
lakivaliokunnan mielestä tärkeä huomata,
että edellä mainitut lisämäärärahat
ovat pääosin tiettyyn tarkoitukseen kohdennettuja. Tämä on
sinällään perusteltua, jotta voimavarat kohdistuvat
tarkoitetulla tavalla. Muilta osin talousarvioesitys ei kuitenkaan
vastaa etenkään tuomioistuinten perusrahoituksen
tarvetta. Lakivaliokunta pitää tätä huolestuttavana
tuomioistuinlaitoksen toimintakyvyn sekä perusoikeuksien
ja kansainvälisten velvoitteiden oikeusturvavaatimusten
kannalta.
Oikeusministeriöltä saadun selvityksen mukaan
talousnäkymät tuomioistuimissa ovat kuluvan vuoden
aikana selvästi heikentyneet, mikä johtuu muun
muassa toimitila- ja tietotekniikkamenojen ennakoimattoman
suuresta kasvusta. Kyse on yli 3 miljoonan euron lisäkustannuspaineista
tuomioistuinten perusrahoitukseen vuonna 2011.
Tuomioistuinten toimintaedellytyksistä huolehtiminen
edellyttää myös asianmukaista panostamista
tuomioistuinten hallinnon ja toiminnan kehittämiseen. Tämä tehtävä kuuluu
tällä hetkellä oikeusministeriön
oikeushallinto-osastolle. Lakivaliokunta pitääkin
tärkeänä, että oikeushallinto-osaston
voimavaroja vahvistetaan.
Harmaan talouden ja talourikollisuuden torjunta
Talousarvioesityksen mukaan harmaan talouden torjuntaan osoitetaan
ulosoton erikoisperintään ja konkurssipesien valvontaan
1,3 miljoonan euron pysyvä lisäys. Määrärahojen
lisäys mahdollistaa sen, että nykyisin Helsinkiin
ja Rovaniemelle rajoittunut ulosoton erikoisperintä voidaan
laajentaa koko maahan. Lakivaliokunta pitää lisävoimavarojen
kohdistamista harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan
tärkeänä ja valtion talouden kannalta
myös perusteltuna, sillä ulosoton erikoisperinnässä kertyneet
varat hyödyttävät myös valtiota
velkojana. Jatkossa on kuitenkin syytä seurata, onko nyt esitetty
lisämääräraha riittävä.
Lisäksi lakivaliokunta korostaa, että harmaan
talouden ja talousrikollisuuden torjunta edellyttää tiivistä poikkihallinnollista
yhteistyötä.
Rakenteiden uudistaminen ja henkilöstö
Oikeusministeriön hallinnonalalla on vastikään toteutettu
merkittäviä rakennemuutoksia: käräjäoikeusverkoston
ja ulosoton keskushallinnon uudistaminen sekä kriminaalihuollon
ja vankeinhoidon yhtenäisen organisaation muodostaminen.
Parhaillaan arvioidaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa toimikuntatyönä.
Rakennemuutoksilla tavoitellaan merkittäviä sekä toiminnan
tuottavuuteen että laatuun liittyviä hyötyjä.
Lakivaliokunta pitää rakenneuudistuksia ja niille
asetettuja tavoitteita sinällään tärkeinä ja
kannatettavina. Rakenteita uudistettaessa tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota
henkilöstövaikutuksiin, sillä rakenteiden kehitystyö erityisesti
jatkuessaan pitkään ja tapahtuessaan kireässä määrärahatilanteessa
luo epävarmuutta ja heikentää työssä jaksamista. Sairauspoissaolot
ja eläköityminen taas voivat heijastua työn
tuottavuuteen ja laatuun ja näin vähentää rakennemuutoksilla
tavoiteltavia hyötyjä.
Tässä yhteydessä lakivaliokunta kiinnittää erityistä huomiota
vankeinhoidon sairauspoissaoloihin. Vuonna 2009 rangaistusten
täytäntöönpanosta vastaavan
henkilökunnan sairauspoissaoloja oli 14,9 työpäivää henkilötyövuotta kohden,
kun vastaava luku esimerkiksi syyttäjälaitoksessa
oli 6,9.
Vankilahenkilöstön työhyvinvoinnin
parantaminen ja sairauspoissaolojen vähentäminen edellyttävät
hyvää ja toimivaa henkilöstöhallintoa
ja johtamista koko vankienhoitolaitoksessa. Lakivaliokunta
pitää välttämättömänä,
että eri vankiloiden ja vankilaverkon uudelleen järjestelyssä vuosia
jatkunut muutostilanne vakiintuu. On tärkeää,
että äskettäin tehdyssä vankilaverkon
uudistamistyössä säilytettäviksi
päätettyjen ja hyvin toimivien avolaitosten, kuten
Pelson vankilan ja Satakunnan vankilan Köyliön osaston,
henkilöstön ei tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa
ko. vankiloiden toimintojen jatkumisen suhteen. Tieto oman työn
pysyvyydestä on keskeisimpiä asioita työhyvinvoinnin
ja jaksamisen ylläpidossa.
Työssä jaksamisen edistämiseen on
syytä kiinnittää erityistä huomiota
myös muilla oikeushallinnon osa-alueilla. Tuoreen
lainkäyttöhenkilöstön työhyvinvointia
koskevan tutkimuksen (Korkeimman oikeuden selvityksiä 1/2010)
mukaan huomattava osa tuomareista ja esittelijöistä koki
työn määrällisen kuormituksen
kohtuuttomaksi ja työn tekemiseen tarkoitetun
ajan riittämättömäksi. Puolet
koki, ettei ehdi kouluttautua työssään
asianmukaisesti. Tuomareiden ja esittelijöiden työn
korkeat sisällölliset vaatimukset ja suuri työmäärä voivat näin
ollen muodostaa yhdistelmän, joka uhkaa henkilöstön
jaksamista.
Julkinen oikeusapu
Talousarvioesityksen mukaan tavoitteena on lyhentää pääkaupunkiseudun
alueen oikeusaputoimistojen jonotusaikoja. Lakivaliokunnan saaman
selvityksen mukaan pääkaupunkiseudun asiakasjonoihin
vaikuttaa muun muassa henkilöstön eläköityminen
(esim. Espoon oikeusaputoimiston henkilökunnasta pääosa
eläköityy vuosien 2009—2011 aikana).
Eläköitymisen kautta avoimiksi tulleita virkoja
on jätetty pääosin kokonaan täyttämättä.
Lisäksi pääkaupunkiseudulla on paljon
ulkomaalaisia asiakkaita, jotka vievät puolitoistakertaisen
asiakasajan.
Lakivaliokunta pitää asiakkaan kannalta tärkeänä,
että kohtuuhintaista ja asiantuntevaa oikeusapua
on saatavilla oikea-aikaisesti. Saadun selvityksen perusteella valiokunta
kuitenkin arvioi, että oikeusaputoimistojen määrärahatilanne
on kiristynyt siinä määrin, ettei jonotusaikojen
lyhentäminen tule onnistumaan ilman oikeusavun voimavarojen
lisäämistä. Lakivaliokunnan mukaan valtion
oikeusaputoimistojen toimintakyvyn turvaaminen on perusteltua, koska
julkinen oikeusapu ja yleinen edunvalvonta tulevat niissä virkamiestyönä tehtyinä
edullisimmiksi.
Tutkimustoiminta
Lakivaliokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota
oikeusministeriön hallinnonalan tutkimukseen
suunnattavan panostuksen vähäisyyteen ja Oikeuspoliittisen
tutkimuslaitoksen niukkoihin voimavaroihin (mm. LaVL 19/2009 vp, LaVL 5/2008 vp, LaVL 15/2008 vp, LaVL 12/2007 vp ja LaVL
15/2006 vp sekä niissä viitatut
lausunnot). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on valtion pienin sektoritutkimuslaitos,
ja sen tuottamalla tutkimustiedolla on olennainen merkitys sekä oikeusministeriön
hallinnonalan yleisen kehittämisen että lainvalmistelun
kannalta. Tutkimukseen pohjautuvaa tietoa oikeusoloista tuotetaan
myös tuomioistuimissa ja yliopistoissa. Laaja-alainen tutkimustyö on
tärkeää, jotta saadaan mahdollisimman
kattavaa tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Aiempiin lausuntoihinsa viitaten lakivaliokunta pitää tuomioistuinten
ja yliopistojen selvitys- ja tutkimusresurssien vahvistamista
tarpeellisena (ks. LaVL 19/2009 vp ja
LaVL 15/2008 vp).
Eduskunta teki vuoden 2010 budjettiin 150 000 euron
lisäyksen Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle, mutta
sitä ei sisälly nyt käsillä olevaan
talousarvioesitykseen. Talousarvioesityksessä vain todetaan,
että tavoitteena on lähivuosina parantaa Oikeuspoliittisen
tutkimuslaitoksen ja ministeriön edellytyksiä tuottaa nykyistä kattavammin
tutkimustietoa oikeuselämästä. Valtiovarainministeriöltä saadun
tiedon mukaan yksittäisten sektoritutkimuslaitosten resurssien
lisäämiseen suhtaudutaan tässä vaiheessa
pidättyväisesti, koska valtio valmistelee parhaillaan
tutkimus- ja innovaationeuvoston ja sektoritutkimuksen neuvottelukunnan
johdolla sektoritutkimuksen rakenneuudistusta, mikä mahdollistaa
sektoritutkimuksen tarkastelun kokonaisuutena. Lakivaliokunta kuitenkin
katsoo, että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen voimavaroja
on tarpeen lisätä kestävälle
pohjalle jo tässä yhteydessä ilman, että jäädään
odottamaan edellä tarkoitetun, pitkään
vireillä olleen kokonaistarkastelun valmistumista.
Rikoksen uhrin asema
Rikoksen kohteeksi joutunut henkilö voi saada henkistä tukea,
apua ja neuvoja muun muassa Rikosuhripäivystykseltä.
Tukea pyydetään entistä yleisemmin. Esimerkiksi
Rikosuhripäivystyksen yksittäisten kontaktien
määrä on kuluvana vuonna lisääntynyt
yli 40 % ja asiakasjonot toimipisteisiin
ovat pidentyneet.
Valtaosa rikoksen uhrin tukipalvelujen rahoituksesta tulee nykyisin
Raha-automaattiyhdistykseltä. Saadun tiedon mukaan esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen
rahoitusta ei oltaisi lisäämässä tukipalvelun
kysynnän kasvusta huolimatta, koska tukipalvelun katsotaan
kuuluvan vahvemmin valtion rahoituksen piiriin. Tämä voi
merkitä sitä, että rikoksen uhrin tukipalvelujen
saatavuus ja taso heikentyvät.
Lakivaliokunta pitää tilannetta huolestuttavana.
Rikoksen uhrin tukipalvelut ovat sellaisia palveluja, joita tulisi
olla tasapuolisesti saatavilla kaikkialla maassa. Lakivaliokunta
katsookin, että varmimmin palvelujen tason ja saatavuuden
turvaisi se, että vastuu palvelujen kustannuksista siirtyisi
valtiolle.