Perustelut
Kansainvälisessä rajat ylittävässä rikostorjunnassa
on jo vuosia pyritty rikosvastuun toteuttamisen ohella
korostamaan rikoshyödyn poisottamisen merkitystä rikollisuuden
ennaltaehkäisyssä. Valtioneuvoston kirjelmässä on
kyse direktiiviehdotuksesta, jonka tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden
lainsäädäntöä rikoshyödyn
menettämisessä. Unionin tasolla on jo nykyisin
asiaa koskevaa lainsäädäntöä,
mutta se ei ole osoittautunut riittäväksi. Rikoshyödyn
menetetyksi tuomitseminen on nostettu yhdeksi unionin prioriteetiksi.
Lakivaliokunta pitää rikoshyödyn poisottamista
erittäin tärkeänä erityisesti
vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa
ja tukee siten unionin tason toimia nykytilan tehostamiseksi.
EU:ssa on jo aiemmin tehty kaksi menetetyksi tuomitsemista
koskevan aineellisen lainsäädännön
harmonisointiin tähtäävää puitepäätöstä.
Nämä puitepäätökset
on tarkoitus korvata osittain nyt ehdotetulla direktiivillä.
Lisäksi direktiivi korvaisi vuonna 1998 tehdyn yhteisen toiminnan
rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman
hyödyn tunnistamisesta, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta.
Direktiiviehdotukseen sisältyy lisäksi uusia velvoitteita.
Direktiiviehdotusta koskevat neuvottelut ovat unionin tasolla
alkuvaiheessa. Saadun selvityksen mukaan Suomen lainsäädäntö vastaa
pitkälti direktiiviehdotuksen velvoitteita. Ehdotetussa muodossa
5, 6 ja 7 artikloista seuraa kuitenkin lainsäädännön
tarkistustarpeita. Lakivaliokunta pitää tärkeänä,
että jatkoneuvotteluissa kyseisiä säännöksiä pyritään
selkeyttämään, koska niihin liittyy Suomen
voimassa olevan lainsäädännön kannalta
tulkinnanvaraisuutta ja epäselvyyttä. Lainsäädäntövelvoitteet
on jatkossa pyrittävä muotoilemaan niin, että ne
soveltuvat järjestelmiltään erilaisiin
jäsenvaltioihin.
Direktiiviehdotuksen 5 artiklan säännös
edellyttää, että rikoksella saadut varat
voidaan tuomita menetetyksi myös ilman rikostuomiota, jos esimerkiksi
epäillyn tai syytetyn sairaus tai pakeneminen
estää syytetoimet ja on olemassa riski syyteoikeuden
vanhenemisesta. Säännös perustuu korruption
vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen. Velvollisuus mahdollistaa
menettämisseuraamuksen tuomitseminen, jos henkilö pakenee
syytetoimia, on ongelmallinen Suomen lainsäädännön
kannalta, joten säännöstä on
tarpeen selkeyttää.
Kolmansille siirrettyjen varojen väärinkäyttöä koskeva
6 artikla näyttäisi edellyttävän
mahdollisuutta kohdistaa menettämisseuraamus kolmansiin
osapuoliin laajemmin kuin mitä se Suomen lainsäädännön
mukaan on mahdollista. Lainsäädännössämme
on lähtökohtana, että menettämisseuraamukseen
tuomitaan se, joka hyödyn on saanut. Tästä on
tosin joitakin poikkeuksia. Tätäkin säännöstä on
valiokunnan mielestä tarpeen selkeyttää ja
jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa
sääntelyn yksityiskohtien toteuttamisen suhteen.
Direktiiviehdotuksen 7 artikla koskee jäädyttämistoimenpiteitä menettämisseuraamuksen
turvaamiseksi.
Artiklassa edellytetään, että jäädyttämistoimenpiteiden
tulee olla tuomioistuimen määräämiä tai
ne on vietävä sen vahvistettaviksi. Suomessa pakkokeinolain
3 luvun mukaisesta hukkaamiskiellosta ja takavarikosta päättää tuomioistuin.
Sen sijaan pakkokeinolain 4 luvun mukaisesta takavarikosta voi päättää pidättämiseen
oikeutettu virkamies. Tältä osin lainsäädäntömme
ei täytä direktiiviehdotuksen vähimmäisvaatimuksia.
Lakivaliokunta katsoo, että Suomen kansallinen järjestelmä on
toiminut hyvin ja että toimenpiteistä päättävä viranomainen
olisi 7 artiklan osalta syytä jättää kansallisen
sääntelyn varaan.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös asianomistajalle
tulevan vahingonkorvauksen turvaamiseen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä tuodaan esiin
vaihtoehto, jossa menettämisseuraamusperusteisesti
jäädytettyä omaisuutta voitaisiin käyttää myös
asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen suorittamiseen silloin,
kun rikoksella on aiheutettu hänelle korvattavaa
vahinkoa.
Lopuksi valiokunta toteaa, että on hyvä, että direktiiviehdotuksessa
keskitytään vakavaan järjestäytyneeseen
rikollisuuteen. Valtioneuvoston tavoin valiokunta korostaa kiinnijäämisriskin
lisäämistä keskeisenä keinona
torjua rikollisuutta. Painopisteen tulee jatkossakin olla rikostutkinnasta
ja syytetoimista sekä seuraamusten täytäntöönpanosta
vastaavien viranomaisten välisen yhteistyön tehostamisessa.