Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki oikeusapulain muuttamisesta

18 §. Palkkioiden ja korvausten määrääminen.

Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa avustajalle maksettavasta palkkiosta ja korvauksesta annetaan pääasiasta annettavasta ratkaisusta erillinen päätös.

Valiokunta toteaa, että säännöksen sanamuodosta voi saada sen virheellisen kuvan, ettei palkkio- ja kuluvaatimuksen ratkaiseminen olisi enää mahdollista pääasiaratkaisun yhteydessä. Tarkoitus kuitenkin on, että tämä on jatkossakin mahdollinen vaihtoehto. Säännöstä on sen vuoksi syytä täsmentää. Lisäksi on tarpeen säätää niitä tilanteita silmällä pitäen, joissa päätöstä palkkiosta ja kuluista ei anneta pääasian ratkaisun yhteydessä, että päätös palkkiosta ja kuluista tehdään samana päivänä kuin pääasiaa koskeva ratkaisu. Siten valitusajat kummastakin ratkaisusta alkavat samasta ajankohdasta lukien.

Esitettyyn pykälään ei sisälly erityistä säännöstä siitä, millaisessa kokoonpanossa erillinen päätös palkkiosta ja korvauksesta on mahdollista tehdä. Kokoonpano määräytyisi siten yleisten säännösten mukaan. Oikeusapulain 27 §:n mukaan käräjäoikeus, hallinto-oikeus ja vakuutusoikeus voivat ratkaista oikeusapua koskevan asian myös yhden lainoppineen tuomarin kokoonpanossa. Valiokunnan mielestä tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena myös oikeusavun palkkioiden osalta. Kevennetyn menettelyn ei voida katsoa vaarantavan oikeusturvaa. Lisäksi se vapauttaa tuomioistuimen voimavaroja vaikeampien asioiden käsittelyyn. Näistä syistä valiokunta ehdottaa 18 §:n 2 momenttiin lisättäväksi säännöksen, jonka mukaan "käräjäoikeus, hallinto-oikeus ja vakuutusoikeus ovat palkkiosta ja korvauksesta päätettäessä toimivaltaisia myös yhden lainoppineen tuomarin kokoonpanossa".

Lakiehdotuksen 18 §:n 1 ja 2 momentti valiokunnan edellä ehdottamalla tavalla muutettuna on selkeyden vuoksi lisäksi syytä jakaa 1, 2 ja 3 momentiksi, jolloin lain nykyinen 3, 4 ja 5 momentti siirtyvät 4, 5 ja 6 momentiksi. Lain johtolauseeseen tulee tämän vuoksi tehdä tarvittavat muutokset.

Hovioikeuksien osalta vastaavat säännökset palkkiopäätöksiä koskevista ratkaisukokoonpanoista sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 2 lukuun. Luvun 8 §:n 3 momentin mukaan yhden jäsenen toimivaltaan kuuluvissa asioissa yksi jäsen voi päättää myös puolustajan, oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön palkkiosta ja kulujen korvaamisesta sekä velvollisuudesta korvata oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset. Yhden tuomarin toimivaltaan kuuluvista asioista säädetään mainitun pykälän 2 momentissa. Valiokunta katsoo, että myös hovioikeuksien osalta on tarpeen arvioida, ovatko säännökset oikeusavun palkkioita koskevista ratkaisukokoonpanoista tarkoituksenmukaisia ja riittävän selkeitä. Tämä on mahdollista tehdä esimerkiksi valmisteilla olevan hovioikeuksien menettelyyn liittyvän lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä.

20 §. Omavastuuosuuden määrääminen.

Lakiehdotuksen 20 §:n 2 momenttia esitetään selvennettäväksi siten, ettei tuomioistuimen enää tarvitse varata oikeusavun saajalle tilaisuutta lausua avustajan laskun oikeellisuudesta, jos oikeusavun saaja on hyväksynyt laskun. Säännöksessä ei kuitenkaan tarkemmin määritellä sitä, miten laskun hyväksyminen tapahtuu. Käytännössä ongelmaa ei synny silloin, kun päämies on oikeudessa läsnä. Valiokunnan mielestä tarkoituksenmukaisinta on, että avustaja hankkii laskulleen päämiehen hyväksynnän. Riittävänä voidaan pitää sitä, että avustaja ilmoittaa oikeusavun saajan hyväksyneen laskun. Valiokunta ehdottaa säännökseen tehtäväksi tämänsisältöisen täsmennyksen.

Lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena selventää 2 momentin ensimmäisen virkkeen nykyistä sanamuotoa kuulumaan seuraavasti: "…tuomioistuimen on…velvoitettava oikeusavun saaja suorittamaan avustajalleen oikeusavun omavastuuosuuden…". Valiokunnan ehdottama täsmennys vastaa voimassa olevan lain perusteluista ilmenevää tarkoitusta (HE 82/2001 vp, s. 115/II). Lisäksi edellä 18 §:ään ehdotetuista muutoksista johtuen tulee virkkeeseen sisältyvä pykäläviittaus täsmentää viittaukseksi 18 §:n 2 ja 3 momenttiin sekä tehdä säännökseen vähäinen kielellinen tarkistus.

2. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 4 ja 10 §:n muuttamisesta

11 §. (Uusi).

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n mukaan tämän luvun mukaan määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.

Hallituksen esitykseen sisältymättömän 2 luvun 11 §:n mukaan, jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi.

Sääntelyn selkeyden vuoksi valiokunta ehdottaa 2 luvun 11 §:ää tässä yhteydessä täsmennettäväksi siten, että pykälään lisätään säännös, jonka mukaan puolustajan tehtävänä on esittää tuomioistuimelle selvitys päämiehen oikeusavun saamista koskevista taloudellisista edellytyksistä. Joissakin tilanteissa tuomioistuin voi havaita hakijan taloudellisen tilanteen esimerkiksi käytössään olevan materiaalin perusteella. Selvityksen esittäminen olisi tällöin tarpeetonta.

Lainkohdan muuttaminen tulee ottaa huomioon myös lain johtolauseessa.

Lain nimike. Edellä ehdotetun 2 luvun 11 §:n muuttamisen johdosta myös lain nimikettä on tarkistettava.