Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki hallintolainkäyttölain muuttamisesta

21 §. Asiamiehen valtuutus.

Pykälän 1 momentissa mainittu "yleinen" oikeusavustaja on muutettu "julkiseksi" oikeusavustajaksi.

33 §. Asian selvittäminen.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi ilmaisu "muutoin oikeudenkäynnissä osallisena oleva hallintoviranomainen", jota käytetään asianosaisen ja päätöksen tehneen hallintoviranomaisen ohella. Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että viranomaisen asemaan hallintoasioiden oikeudenkäynnissä vaikuttaa liittyvän kysymyksiä, joihin ei hallintolainkäyttölaista ilmene selkeää vastausta. Nyt ehdotettu uusi ilmaisu ei kuitenkaan vaikuta selkeyttävän oikeustilaa, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sen poistamista. Viranomaisen asemaa hallintolainkäytössä on perusteltua arvioida tarkemmin ja laajemmin hallintolainkäyttölain kokonaisuudistuksen valmistelussa. Koska voimassa olevaan 33 §:ään ei hallituksen esityksessä ehdoteta uuden ilmaisun lisäksi muita muutoksia, ilmaisun poistaminen merkitsee sitä, että pykälä jää voimassa olevan sisältöiseksi. Pykäläehdotus tulee siten poistaa. Myös johtolausetta on tämän vuoksi tarpeen tarkistaa.

Vastaavaa ilmaisua ehdotetaan käytettäväksi myös 39 §:ssä, 43 §:n 1 momentissa ja 46 §:n 1 momentissa. Valiokunta ehdottaa niiden poistamista myös kyseisistä säännöksistä. Näitä muutoksia ei perustella jäljempänä erikseen.

39 a §. Todistajan esteellisyys.

Ehdotettu pykälä on uusi. Hallituksen esityksestä ilmenee, että oikeudenkäynnissä kuultavan viranomaisen palveluksessa olevan henkilön suhteesta todistajan esteellisyyssäännöksiin on ilmennyt tulkintaongelmia (s. 5/I ja 11/I). Tämän vuoksi asiasta ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa. Sen mukaan vain päätöksen tehneen tai muutoin oikeudenkäynnissä osallisena olevan viranomaisen puhevaltaa käyttävä edustaja on esteellinen toimimaan todistajana. Ehdotus merkitsee muutosta nykytilaan ja supistaa esteellisten todistajien alaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tavoitteena on helpottaa asian tosiseikkojen selvittämistä hallintoprosessissa. Tarpeettoman laaja todistajan esteellisyys ei tätä edistäisi. Valiokunnalla ei ole ehdotukseen tältä osin huomauttamista.

Momenttiin sisältyy edellä 33 §:n perusteluissa käsitelty ilmaisu "muutoin oikeudenkäynnissä osallisena oleva hallintoviranomainen". Toisin kuin muissa pykälissä nyt käsillä olevassa momentissa ilmaisu on tarpeen säilyttää, koska sen poistaminen merkitsisi sitä, että vain päätöksen tehneen viranomaisen puhevaltaa käyttävää edustajaa ei voitaisi kuulla oikeudenkäynnissä todistajana, mutta sen sijaan esimerkiksi hallintopäätöksestä valittaneen valvontaviranomaisen puhevaltaa käyttävää edustajaa voitaisiin.

39 b §. Todistajan vaitiolo-oikeus.

Ehdotettu pykälä on uusi. Sen 3 momentissa säädetään niistä tilanteista, joissa todistajalla on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen ilmaisisi momentin 1—3 kohdassa tarkoitetun tiedon. Momentin 1 kohta koskee seikkaa, jonka kertominen voisi saattaa todistajan tai hänen läheisensä syytteen tai rangaistuksen luonteisen hallinnollisen seuraamuksen vaaraan. Säännöksen taustalla on itsekriminointisuoja ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Hallituksen esitykseen ei sisälly säännösehdotuksia itsekriminointisuojan vastaisesti hankittujen todisteiden hyödyntämisestä, vaikka hyödyntämiskieltoa koskevat säännökset lisätään oikeudenkäymiskaareen (ks. HE 46/2014 vp ja LaVM 19/2014 vp). Saadun selvityksen mukaan tarkoitus on selvittää hyödyntämiskieltojen kokonaisuutta hallintolainkäyttölain kokonaisuudistuksen jatkovalmistelussa. Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt siihen, että myös itsekriminointisuojaan perustuvaa vaitiolo-oikeutta on perusteltua arvioida samassa yhteydessä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että momentin 1 kohta tässä yhteydessä poistetaan.

39 c §. Todistajan velvollisuus kieltäytyä todistamasta.

Pykälän 3 ja 4 momentissa viitataan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 2 ja 3 momenttiin. Viittaukset tulee korjata kohdistumaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 3—5 momenttiin, koska lakivaliokunta on oikeudenkäymiskaaren todistelusäännöksiä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä ehdottanut pykälään muutoksia (ks. LaVM 19/2014 vp s. 11—13 ja 29).

39 d §. Muussa laissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden vaikutus kuulemiseen.

Ehdotettu pykälä on uusi ja poikkeaa oikeudenkäymiskaaren vastaavista säännöksistä (17 luvun 12 ja 14 §). Siinä tarkoitettu vaitiolovelvollisuus voi perustua esimerkiksi julkisuuslakiin (621/1999) tai terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettuun lakiin (559/1994). Pykälän 1 momentin mukaan todistajaa voidaan kuulla vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvasta seikasta, jos se on välttämätöntä asian selvittämiseksi tai jos henkilö, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostuu todistamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan todistajaa ei kuitenkaan saa kuulla, jos kuuleminen on vastoin erittäin tärkeää yleistä etua, lapsen etua tai muuta tärkeää yksityistä etua, paitsi jos kuulematta jättäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.

Lakivaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely mahdollistaa tuomioistuimelle verraten laajan harkintavallan velvoittaa todistaja todistamaan. Ratkaisua voidaan puoltaa hallintolainkäyttöasioiden laadulla ja luonteella, asianosaisasetelmalla sekä valitusviranomaisen selvittämisvelvollisuudella (hallintolainkäyttölain 33 §). Tavoitteena on, että viranomaisen päätöksentekoon liittyvät seikat voidaan oikeudenkäynnissä riittävästi selvittää asian selvittämiseksi. Valitusviranomaisella on siten oikeus saada kaikki sellainen tieto, jota se tarvitsee oikeudenkäyntimenettelyssä, ja lähtökohtaisesti valitusviranomainen arvioi itse, mitä se pitää välttämättömänä selvittämisvastuunsa täyttämiseksi. Jos todistajan kuuleminen muussa laissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvasta seikasta on asian selvittämiseksi välttämätöntä, todistajaa voidaan ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kuulla. Kuulemista kuitenkin rajoitetaan 2 momentissa mainituilla perusteilla.

Edellä esitetyn valossa valiokunnalla ei ole huomautettavaa pykälän tavoitteeseen, mutta se pitää pykälää monipolvisena ja vaikeasti avautuvana. Sääntelyn selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa 2 momentin sanamuodon tarkistamista siten, että todistajaa ei saa kuulla, jos kuulematta jättämiselle on erittäin tärkeän yleisen edun tai lapsen edun taikka muun erittäin tärkeän yksityisen edun vuoksi erityisen painavat perusteet eikä kuulematta jättäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Momentissa mainittuja näkökohtia tulee punnita tilanne- ja tapauskohtaisesti.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan erittäin tärkeä yleinen etu voi liittyä valtion ulkoiseen turvallisuuteen ja lapsen etu tai muu erittäin tärkeä yksityinen etu vuorostaan henkilökohtaisen turvallisuuden tai koskemattomuuden turvaamiseen (s. 15/II). Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta ei sen sijaan perusteluissa ole juurikaan käsitelty. Tältä osin valiokunta toteaa, että oikeudenmukaisella oikeudenkäynnillä viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja sitä koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Kyse on ennen kaikkea kontradiktorisen periaatteen eli vastavuoroisuuden periaatteen turvaamisesta todistelussa. Asianosaisella on oikeus lausua tuomioistuimelle esitetystä todistelusta ja tarvittaessa riitauttaa esitetty selvitys. Asianosaiselle tulisi myös pääsääntöisesti turvata mahdollisuus esittää todistajalle kysymyksiä (esim. H.A.L. v. Suomi 2004 ja Fortum v. Suomi 2003). Lisäksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin voidaan katsoa pitävän sisällään asian riittävän selvittämisen turvaamisen.

39 f §. Muut säännökset todistajan kuulemisesta.

Pykälässä viitataan niihin oikeudenkäymiskaaren todistajan kuulemista koskeviin säännöksiin, joita sovelletaan soveltuvin osin hallintolainkäyttömenettelyssä. Pykälään on lisätty viittaus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 30 §:ään, jossa säädetään alle 15-vuotiaan tai henkiseltä toiminnaltaan häiriintyneen todistajan kuulemisesta. Viittauksen kautta sovellettavaksi tulevat oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 27 §:n säännökset. Lisäys on tarpeen, koska lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä 39 h §:n poistamista.

39 h §. Vajaavaltaisen kuuleminen.

Pykälä on uusi. Sen 1 momentti koskee vajaavaltaisen kuulemista suullisessa käsittelyssä, 2 momentti vajaavaltaiselle määrättävää tukihenkilöä ja 3 momentti vajaavaltaisen kuulemista ilman muiden oikeudenkäynnin osapuolten läsnäoloa. Esityksen tarkoituksena on sisällyttää vajaavaltaisen kuulemista koskeva yleissäännös hallintolainkäyttölakiin. Lakivaliokunta pitää tarkoitusta yleisesti ottaen kannatettavana, mutta saamansa selvityksen valossa valiokunta katsoo, että ehdotetussa sääntelyssä on vielä pohtimisen varaa. Ottaen huomioon, ettei säännöksen säätäminen tässä yhteydessä ole ehdottoman välttämätöntä oikeudenkäymiskaaren todistelusäännösten muutosten vuoksi, valiokunta ehdottaa, että säännös poistetaan ja tarvittavaa sääntelyä pohditaan tarkemmin hallintolainkäytön kokonaisuudistuksen valmistelussa. Pykälän poistamisen vuoksi valiokunta ehdottaa samalla, että 39 f §:ään lisätään viittaus oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 30 §:ään. Vajaavaltaisen todistajan kuulemiseen hallintolainkäytössä sovelletaan siten — kuten nykyisin — soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren vastaavaa sääntelyä. Ehdotetun pykälän poistamisen vuoksi myös johtolausetta on tarpeen tarkistaa.

41 §. Katselmus.

Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi ja täydennettäväksi, jotta se keskeisiltä osiltaan vastaa oikeudenkäymiskaaren vastaavia säännöksiä. Pykälän 2 momentissa säädetään katselmuksen toimittamisesta siitä huolimatta, että katselmuksen kohteesta ilmenee vaitiolo-oikeuden tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia seikkoja. Saadun selvityksen valossa momentti ei ole sanamuodoltaan eikä tarkoitukseltaan riittävän selkeä, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sen poistamista.

42 §. Asiakirjan ja esineen esittäminen.

Voimassa olevaa pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi ja täydennettäväksi, jotta se keskeisiltä osiltaan vastaa oikeudenkäymiskaaren vastaavia säännöksiä. Pykälän 2 momentissa säädetään asiakirjan tai esineen esittämisestä siitä huolimatta, että siitä ilmenee vaitiolo-oikeuden tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia seikkoja. Saadun selvityksen valossa momentti ei ole sanamuodoltaan eikä tarkoitukseltaan riittävän selkeä, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sen poistamista.

6. Laki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

14 §. Asian käsittely.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut 1. lakiehdotuksen 39 h §:n poistamista. Tämän vuoksi nyt käsillä olevan pykälän 2 momentista on poistettu viittaus kyseiseen pykälään.

7. Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

12 §. Hallintolainkäyttölain soveltaminen.

Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus hallintolainkäyttölain 39 h §:ään.

8. Laki työttömyysturvalain 12 a luvun 5 §:n muuttamisesta

12 a luku. Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta

5 §. Asian käsittely.

Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus hallintolainkäyttölain 39 h §:ään.

9. Laki sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

14 §. Asian käsittely.

Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus hallintolainkäyttölain 39 h §:ään.

10. Laki opintotuen muutoksenhakulautakunnasta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

12 §. Hallintolainkäyttölain soveltaminen.

Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus hallintolainkäyttölain 39 h §:ään.

11. Laki opiskelijoiden oikeusturvalautakunnasta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

8 §. Asian käsittely.

Pykälän 2 momentista on poistettu viittaus hallintolainkäyttölain 39 h §:ään.