Yleisperustelut
Neuvoston puitepäätös
Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on
panna täytäntöön Euroopan unionin
neuvostossa kesäkuussa 2002 tehty puitepäätös
terrorismin torjumisesta. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja
tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Lakivaliokunta antoi puitepäätösehdotuksesta
lausunnon marraskuussa 2001 (LaVL 20/2001 vp).
Lausunnossaan valiokunta korosti terrorismin olevan luonteeltaan
vakavaa, usein rajat ylittävää rikollista
toimintaa, joka loukkaa vakavasti keskeisimpiä perus- ja
ihmisoikeuksia. Valiokunta piti Euroopan unionin jäsenvaltioiden
välistä ja muuta kansainvälistä yhteistyötä tärkeänä tällaisen
rikollisuuden torjumiseksi ja selvittämiseksi.
Valiokunta esitti kritiikkiä puitepäätösehdotuksen
useista yksityiskohdista. Terroristiryhmän johtamisen ja
toiminnan edistämisen osalta valiokunta piti ongelmallisena
sitä, ettei rangaistavuuden edellytyksenä ole
ryhmän toteutunut rikollinen toiminta. Valiokunta suhtautui
aikaisempien kannanottojensa mukaisesti kriittisesti myös
rangaistusasteikkojen pitkälle menevään yhtenäistämiseen.
Ehdotettujen rangaistusasteikkojen katsottiin poikkeavan merkittävästi Suomessa
noudatetusta linjasta ja vaikeuttavan johdonmukaisen rikosoikeudellisen
seuraamusjärjestelmän toteuttamista ja johtavan
suhteellisuusperiaatteen vastaisiin rangaistusuhkiin.
Hyväksytty puitepäätös on
monilta osin täsmentynyt vastaamaan lausunnossa esitettyjä näkemyksiä,
mutta puitepäätöksen säännökset poikkeavat
useissa kohdin kansallisen rikoslainsäädännön
kirjoittamisessa noudatetuista periaatteista. Puitepäätöksen
tarkoituksena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2
kohdan b alakohdan mukaan lähentää jäsenvaltioiden
lainsäädäntöä. Puitepäätökset
velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden,
mutta jättävät kansallisten viranomaisten
valittavaksi muodon ja keinot. Velvoitteen joustavuuden ansiosta
jäsenvaltioiden on mahdollista ottaa täytäntöönpanovaiheessa
huomioon mm. kansallisessa lainsäädännössä noudatetut
periaatteet.
Esityksen lähtökohtana on, ettei kriminalisointeja
uloteta pidemmälle kuin mitä Suomen kansainväliset
velvoitteet välttämättä edellyttävät.
Puitepäätöksen velvoitteet kirjataan
lakiin suomalaisen rikosoikeudellisen lainkirjoittamisperinteen
mukaisesti, jotta säännösten rakenne
ja kirjoitustapa vastaavat mahdollisimman pitkälle rikoslain
kokonaisuudistuksessa omaksuttuja periaatteita.
Terrorismirikokset
Terrorismin torjumista koskeva puitepäätös
on ensimmäinen Euroopan unionin piirissä syntynyt
säädöskokonaisuus, joka velvoittaa jäsenvaltiot
lähentämään terrorismia koskevaa
kansallista rikoslainsäädäntöä.
Aikaisemmin suomalaista lainsäädäntöä on
muutettu kahdentoista YK:n piirissä laaditun terrorisminvastaisen
yleissopimuksen johdosta. Suomessa ei kuitenkaan ole tähän
asti ollut — lukuun ottamatta tänä vuonna säädettyä terrorismin
rahoittamista — nimenomaista terrorismia koskevaa rikoslainsäädäntöä.
Silti useimmat terroritekoina arvioitavat teot ovat jo nyt Suomen
rikoslain mukaan rangaistavia tekoja.
Puitepäätöksen velvoitteiden täyttämiseksi
rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi
34 a luku terrorismirikoksista. Luvun 1 § on sen keskeisin säännös.
Pykälässä luetellaan ne rikokset, joiden
rangaistusta korotetaan, jos ne on tehty terroristisessa tarkoituksessa
siten, että ne ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa
jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle.
Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos
hänen tarkoituksenaan on: 1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön
keskuudessa; 2) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus
tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään,
sietämään tai tekemättä jättämään
jotakin; 3) kumota jonkin valtion valtiosääntö tai
oikeudettomasti muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion
oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta
vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille;
tai 4) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen
järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön
muille perusrakenteille.
Vaatimus, että teon on oltava omiaan aiheuttamaan vakavaa
vahinkoa valtiolle tai kansainväliselle järjestölle,
terroristisen tarkoituksen määritelmä ja
sääntelytapa, joka koventaa jo nykyisin rangaistavien
tekojen rangaistuksia, sekä poikkeuksellinen syytejärjestely
osoittavat terrorismirikosten poikkeuksellisen luonteen. Vakavimmat
terrorismirikokset ovat rinnastettavissa rikoslain kaikkein vakavimpien
rikosten joukkoon. Rikoslainsäädännön
terrorismikäsitteellä on siten jokapäiväistä kielenkäyttöä huomattavasti
rajatumpi, rikosten vakavuutta korostava merkitys.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki rikoslain muuttamisesta
34 luku. Yleisvaarallisista rikoksista
11 §. Kaappaus.
Nykyiseen aluksen kaappausta koskevaan pykälään
ehdotetaan mm. lisättäväksi
teon kohteeksi raideliikennekulkuneuvo ja joukkoliikenteessä oleva
moottorikulkuneuvo sekä rikosnimikkeen tarkistamista vastaamaan uutta
sisältöä.
Joukkoliikenteessä olevan moottorikulkuneuvon osalta
edellytetään, että sen määräysvaltaan ottaminen
tapahtuu liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantavalla tavalla.
Pykälän 3 momentin maininta 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetusta kaappauksesta, joka aiheuttaa vain vähäistä vaaraa
muulle liikenneturvallisuudelle, on ristiriidassa sanotun edellytyksen
kanssa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 3 momentin
sanamuodon tarkistamista.
34 a luku. Terrorismirikoksista
1 §. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset.
Pykälässä luetellaan ne rikokset,
joiden rangaistusta korotetaan, jos ne on tehty terroristisessa
tarkoituksessa siten, että ne ovat omiaan aiheuttamaan
vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle
järjestölle.
Pykälään ei ehdoteta erillistä yrityksen
rangaistavuutta koskevaa säännöstä.
Perusteluissa (s. 32/II) todetaan, että pykälässä lueteltujen
tekojen yritykset ovat useimmissa tapauksissa muutenkin rangaistavia
joko yrityksinä tai täytettyyn tekoon rinnastettuina.
Tästä ovat poikkeuksina mm. laiton uhkaus,
perätön vaarailmoitus, vaaran aiheuttaminen, räjähderikos
ja törkeä ympäristön turmeleminen.
Sitä, ettei yritystä erikseen kriminalisoitaisi, voidaan
pitää johdonmukaisena pykälässä käytetyn
lainsäädäntötekniikan kannalta.
Valiokunta katsoo kuitenkin olevan selkeämpää,
että yritys säädetään
erikseen rangaistavaksi. Ei olisi myöskään
täysin johdonmukaista, että 2 §:ssä säädetään
rangaistavaksi esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyn
tahallisen vaaran aiheuttamisen valmistelu ja tahallisen törkeän
ympäristön turmelemisen valmistelu, mutta niiden yritys
jäisi rankaisemattomaksi. Tämän johdosta
valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 3 momentti, jossa yritys
säädetään rangaistavaksi.
2 §. Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmistelu.
Pykälässä säädetään
rangaistavaksi terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmistelu. Ehdotetun 1 momentin 2 ja 3 kohdassa mainitaan
kemiallinen ja biologinen ase. Kemiallisen aseen kiellon rikkominen
on säädetty rangaistavaksi rikoslain 11 luvun
7 a §:ssä. Biologisen aseen kiellon rikkominen
ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi
saman luvun 7 b §:ssä. Pykälän
säännökset koskevat biologisen aseen
lisäksi toksiiniasetta. Valiokunta ehdottaa, että myös
2 ja 3 kohdassa mainitaan erikseen sekä biologinen ase
että toksiiniase.
Sanotun 3 kohdan mukaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmisteluna rangaistaan säännöksessä lueteltujen
aseiden valmistuksessa tarvittavien laitteiden ym. hankkiminen.
Säännöksen sanamuodon mukaan ei ole kuitenkaan
selvää, tarkoitetaanko ydinräjähteen hankkimista
vai ydinräjähteen valmistuksessa tarvittavien
laitteiden hankkimista. Koska tarkoituksena on, että 2
kohta koskee mm. ydinräjähteen hankkimista
ja 3 kohta valmistamisessa tarvittavien laitteiden hankkimista,
valiokunta ehdottaa 3 kohdan kielellistä täsmentämistä.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi,
ettei räjähteisiin, aseisiin tai muihin vaarallisiin
esineisiin tai aineisiin kohdistuvia tekoja rangaista valmisteluna,
mikäli teko on rangaistava 1 §:n 1 momentin tai
4 §:n 2 kohdan mukaan.
Säännöstä pidetään
perusteluiden mukaan (s. 46/I) tarpeellisena sen
vuoksi, että ehdotettu terrorismirikoksia koskeva sääntely
on melko monimutkainen. Valiokunta yhtyy perusteluiden käsitykseen
sääntelyn monimutkaisuudesta. Ehdotettu 2 momentti
ei kuitenkaan sääntelyä selvennä.
Lainkonkurrenssia koskevien periaatteiden mukaan on selvää,
että valmistelukriminalisointi on toissijainen täytettyyn
tekoon ja yritykseen nähden. Valiokunta ehdottaa, että momentti
poistetaan tarpeettomana.
Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelun rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakkoa tai enintään
kolmea vuotta vankeutta. Rangaistusasteikon on oltava oikeassa suhteessa
1 §:n 1 momentin 2—7 kohtien mukaisten tekojen
ja varsinkin niiden yritysten rangaistuksiin. Ehdotetun 1 §:n
1 momentin 2 kohdan mukaisen teon yrityksestä voidaan tuomita
kolme vuotta vankeutta. Johdonmukaisuuden vuoksi valmistelulle ei
voida ehdottaa ankarampaa enimmäisrangaistusta. Lisäksi
rangaistusasteikon on oltava oikeassa suhteessa rikoslain muihin
valmistelukriminalisointeihin.
Ehdotettua rangaistusasteikkoa on arvosteltu sen johdosta, ettei
se mahdollista poliisilain mukaisia rikoksen estämiseksi
tai paljastamiseksi käytettäviä tiedonhankintakeinoja
kuten teknistä kuuntelua tai teknistä valvontaa.
Rikoksen valmistelun kriminalisointi on poikkeuksellista. Samoin
kuin rikoksen yritys myös valmistelu on rangaistavaa ainoastaan
silloin, kun se on laissa rangaistavaksi erikseen säädetty.
Toisin kuin yrityksen osalta laissa on säädettävä valmistelun
tunnusmerkistö ja rangaistusasteikko. Tämä seikka
on osaltaan saattanut johtaa käsitykseen, ettei
terrorismirikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi olisi
käytettävissä poliisilain tiedonhankintakeinoja.
Rikostorjunnassa on tavanomaisesti lähtökohtana
täytetty rikos, ei sen yritys tai valmistelu. Tämän vuoksi
poliisilaissa säädettyjen keinojen käyttö ratkaistaan
täytetyn rikoksen rangaistusasteikon mukaan.
3 §. Terroristiryhmän johtaminen.
Pykälässä säädetään
rangaistavaksi terroristijärjestön johtaminen.
Pykälässä käytetään
ilmaisuja, jotka viittaavat terroristiryhmän tekemään
rikokseen. Suomalaisessa rikosoikeudessa rikoksentekijä on
aina luonnollinen henkilö, myös silloin kun kyse
on oikeushenkilön rangaistusvastuusta. Valiokunta ehdottaa
pykälän sanamuodon muuttamista siten,
että siinä käytetään
ilmaisua "terroristijärjestön toiminnassa tehty
rikos".
Puitepäätös velvoittaa säätämään
terroristiryhmän johtamisen törkeimpien tekojen
enimmäisrangaistukseksi vähintään
viisitoista vuotta vankeutta. Suomessa määräaikaisen
vankeusrangaistuksen enimmäispituus on kaksitoista vuotta,
paitsi määrättäessä useammasta
rikoksesta yhteinen vankeusrangaistus, jolloin enimmäispituus
on viisitoista vuotta. Pykälän 3 momentin tarkoituksena
on täyttää tämä velvoite
siten, että terroristiryhmän johtaja tuomitaan
paitsi terroristiryhmän johtamisesta myös terroristiryhmän toiminnassa
hänen johdollaan terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta
tai sellaisen rikoksen yrityksestä tai valmistelusta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota 3 momentin sanamuodon harhaanjohtavuuteen. Säännöksen
sanamuotoa on perustuslakivaliokunnan mukaan aiheellista tarkistaa
siten, että siitä ilmenee, ettei kyse ole objektiivisesta
rangaistusvastuusta. Lakivaliokunta ehdottaa, että momentin
sanamuotoa muutetaan siten, että se vastaa perusteluista
ilmenevää (s. 49/I) tarkoitusta rangaistusvastuun
perustumisesta subjektiiviseen syyksiluettavuuteen.
4 §. Terroristiryhmän toimintaan osallistuminen.
Pykälän nojalla rangaistaan sitä,
joka toimii jollakin pykälässä kuvatulla
tavalla edistääkseen terroristiryhmän
rikollista toimintaa tai tietoisena siitä, että hänen
toimintansa sitä edistää. Edellytyksenä on,
että teko ei ole rangaistava terroristisessa tarkoituksessa
tehtynä rikoksena tai terroristisessa tarkoituksessa
tehtävän rikoksen valmisteluna eikä siitä säädetä muualla laissa
yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Rangaistavuuden
edellytyksenä ei ole, että terroristiryhmän
toiminnassa tehdään rikos tai rangaistava rikoksen
yritys taikka valmistelu.
Edellä mainitussa puitepäätösehdotuksesta antamassaan
lausunnossa (LaVL 20/2001 vp) lakivaliokunta
piti ongelmallisena sitä, ettei terroristijärjestön
toimintaan osallistumisen ja tukemisen rangaistavuuden edellytyksenä ole
ryhmän toiminnassa tehty rikos tai sen rangaistava yritys.
Perusteluinaan valiokunta viittasi edelleen eduskunnan käsiteltävänä olevaan
hallituksen esitykseen rikollisjärjestön toimintaan
osallistumisen säätämisestä rangaistavaksi,
jossa tällaisen kriminalisoinnin on todettu olevan rikosoikeuden
yleisten periaatteiden vastaista (HE 183/1999
vp, s. 7/II).
Perustuslakivaliokunta on arvioinut säännösehdotusta
rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Rikosoikeudellinen
laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen
sääntelyn täsmällisyydestä.
Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava
laissa riittävällä täsmällisyydellä siten,
että säännöksen sanamuodon perusteella
on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti
rangaistavaa. Perustuslakivaliokunta on käytännössään
painottanut täsmällisyysvaatimuksen korostuvan,
jos osallisuutta rikokseen säännellään
rikosoikeudessa vakiintuneista osallisuusopillisista käsityksistä poikkeavasti
(PeVL 7/2002 vp, s. 2/II).
Perustuslakivaliokunta on tällaisissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota siihen, onko rangaistava osallistuminen aktiivista, kohdistuuko
se ryhmän rikolliseen toimintaan, edellyttääkö osallistumisen
rangaistavuus pääteoksi katsottavan rikoksen tekemistä ja
onko osallistuminen rangaistavaa vain tahallisena.
Perustuslakivaliokunta huomauttaa edelleen siitä, että terroristiryhmän
toimintaan osallistuminen on ehdotuksen mukaan itsenäinen
rikos, jonka rangaistavuus ei — toisin kuin terroristiryhmän
johtamisen rangaistavuus 3 §:ssä — edellytä,
että ryhmä olisi tehnyt tai yrittänyt
tehdä 1 §:ssä tarkoitetun rikoksen tai että ryhmän
toiminta olisi 2 §:n perusteella rangaistavaa, terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelua.
Kriminalisoinnilla täytäntöönpantavan
puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdan perusteella
jäsenvaltion on säädettävä terroristiryhmän
toimintaan osallistuminen rangaistavaksi. Puitepäätöksessä ei
kuitenkaan oteta kantaa kriminalisoinnin toteuttamisen tapaan, vaan
siinä on jätetty jäsenvaltion harkittavaksi
tapa, jolla terroristiryhmän toimintaan osallistumisen
kriminalisointi toteutetaan.
Perustuslakivaliokunnan mukaan rikosten tekemiseksi muodostuneiden
ryhmien toimintaan osallistumisen kriminalisointi on uutta kotimaisessa
rikosoikeudessa. Tällöin kriminalisoinnin tarkkarajaisuuteen
liittyy myös sääntely- ja soveltamiskokemusten
puuttumisesta johtuvia, uuden tyyppisiä epävarmuustekijöitä.
Esimerkiksi terroristiryhmän ja terroristisen tarkoituksen
käsitteisiin liittyy tällaisia seikkoja. Tällaisessa
tilanteessa on sääntelyn täsmällisyyden
kannalta perustuslakivaliokunnan mielestä tärkeää liittää terroristiryhmän
toimintaan osallistumisen rangaistavuus 3 §:ssä käytetyn
sääntelymallin mukaisesti siihen, että ryhmän
toiminnan voidaan todeta edistyneen vähintään
terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelun asteelle.
Puitepäätöksen 2 artikla velvoittaa
jäsenvaltiot säätämään
rangaistavaksi sekä terroristiryhmän johtamisen
että sen toimintaan osallistumisen. Hallituksen esityksen
perusteluissa terroristiryhmän johtajuudesta rankaisemisen
todetaan edellyttävän, että ryhmä on
tehnyt vähintään rangaistavan valmistelun.
Perusteluiden mukaan vastaavia perusteita tälle lähtökohdalle
ei terroristiryhmän toimintaan osallistumisen osalta ole,
vaan osallistuminen on säädettävä rangaistavaksi
silloinkin, kun itse tekoa tai sen valmistelua ei ole vielä tehty
(s. 51/I).
Puitepäätöksen 2 artiklan sanamuoto
tai kirjoittamistapa ei lakivaliokunnan käsityksen mukaan
tue hallituksen esityksen perusteluissa esitettyä näkemystä,
vaan päinvastoin sitä, että molemmilla
teoilla on samat rangaistavuuden edellytykset. Lakivaliokunta ehdottaakin
pykälän muuttamista siten, että rangaistavuuden
edellytyksenä on, että terroristiryhmän
toiminnassa tehdään 1 §:ssä tarkoitettu
rikos tai sen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu
teko.
Perusteluiden (s. 52/I) mukaan terroristiryhmällä tarkoitetaan
ryhmää, joka toimii tehdäkseen luvun
1 ja 2 §:n mukaisia terrorismirikoksia. Koska tämä ei
ilmene säädösehdotuksesta, lakivaliokunta
ehdottaa säännöksen täsmentämistä vastaamaan
perusteluista ilmenevää tarkoitusta.
Teon rangaistavuuden edellytyksenä on, että tekijän
tarkoitus on edistää terrorismirikoksia, tai,
että hän on tietoinen siitä, että hänen
toimintansa edistää terroristiryhmän
terrorismirikoksia. Tämän yleisen syyksiluettavuusvaatimuksen
lisäksi 5 kohdassa tekijän tarkoituksena olisi
oltava tarkoitus teollaan hyödyttää terroristiryhmää.
Valiokunta ehdottaa, että kohdasta poistetaan tekijän
tarkoitusta koskeva edellytys tarpeettomana.
Pykälän 6 kohta sisältää tekotavaltaan
täsmentämättömän säännöksen.
Sen mukaan rangaistaisiin sitä, joka muulla, vakavuudeltaan
1—5 kohtien tekotapoihin rinnastettavalla, tavalla toimii
terroristiryhmän hyväksi.
Perustuslakivaliokunta pitää pykälän
6 kohtaa sääntelyn tarkkuuden kannalta arveluttavana.
Teon rangaistavuus perustuu säännöksen väljyyden
vuoksi terroristiryhmän käsitteeseen ja viime
kädessä henkilön subjektiiviseen tarkoitukseen.
Perustuslakivaliokunnan mielestä kohdan poistamista on
syytä harkita.
Lakivaliokunnan mielestä 6 kohta ei ole rikosoikeudelliseen
laillisuusperiaatteeseen sisältyvän täsmällisyysvaatimuksen
kannalta riittävän tarkkarajainen. Säännöksen
perusteella ei ole mahdollista ennakolta tietää,
mitkä teot sen mukaan ovat rangaistavia. Perusteluissa
mainitaan esimerkkeinä teoista, jotka olisivat kohdan mukaan
rangaistavia, terroristiryhmän varoihin kohdistuva rahanpesu
ja terroristiryhmän talouden hoitaminen ja sen toiminnan
kannalta tärkeiden taloudellisten neuvojen antaminen. Lisäksi todetaan,
ettei terroristiryhmän jäsenen avustamista oikeudenkäynnissä,
oikeudellisten neuvojen antamista tai muuta oikeudellista avustamista
pidetä terroristiryhmän toiminnan edistämisenä (s.
54/I). Valiokunta ehdottaa, että kohtaa täsmennetään
mainitsemalla tekotapoina terroristiryhmän merkittävien
taloudellisten asioiden hoitaminen, ryhmän toiminnan kannalta
erittäin tärkeiden taloudellisten tai oikeudellisten
neuvojen antaminen.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 7 kohta. Sen mukaan rangaistaisiin sitä,
joka terroristiryhmän 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua
rikollista toimintaa edistääkseen tekee rikoslain
32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisen kätkemisrikoksen.
Eduskunta on 26.11.2002 hyväksynyt kätkemisrikoksia
koskevan, toistaiseksi vahvistamatta olevan lainmuutoksen, jolla
rahanpesurikos eriytetään kätkemisrikoksesta
erilliseksi tunnusmerkistöksi. Viittaus 32 luvun säännöksiin
on tämän johdosta myöhemmin tarkistettava.
Valiokunta ehdottaa edelleen, että pykälään lisätään
1 momentin 6 kohtaa rajoittava 2 momentti. Sen mukaan 6 kohdan mukaisesta
teosta ei ole kyse silloin, kun hoidetaan oikeudellisen avustajan
tai asiamiehen tehtäviä rikoksen esitutkinnassa
tai tuomioistuinkäsittelyssä taikka rangaistuksen
täytäntöönpanossa. Momentti
rajaa rangaistussäännöstä siten,
ettei sillä puututa perustuslain 21 §:ssä säädettyyn
oikeusturvaan tai oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen
ja hänen päämiehensä väliseen
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin
4 kohdassa säädetyllä todistamiskiellolla suojattuun
erityisen luottamukselliseen suhteeseen eli oikeusturvan ydinalueeseen.
Lisäksi lakivaliokunta ehdottaa rikosnimikkeen muuttamista
vastaamaan paremmin pykälän sisältöä.
5 §. Terrorismin rahoittaminen.
Terrorismin rahoittaminen on säädetty rangaistavaksi
tämän vuoden heinäkuussa voimaan tulleella
lailla. Lakiehdotuksesta antamassaan mietinnössä (LaVM 14/2002
vp) lakivaliokunta totesi, että terrorismin rahoittamisena
rangaistaan myös sellaisia tekoja, joilla ei ole mitään
tekemistä terrorismirikosten kanssa. Valiokunta piti välttämättömänä,
että säännöstä täsmennetään,
kun valmistellaan nyt käsiteltävänä olevaa
esitystä. Rikossäännöstä onkin
tässä suhteessa täsmennetty.
Mietinnössään valiokunta kiinnitti
huomiota myös siihen, että kriminalisoinnin perustana
olevassa kansainvälisessä terrorismin rahoituksen vastaisessa
yleissopimuksessa teon rangaistavuudelta edellytetään,
että varojen kerääminen tai antaminen
on tahallista ja laitonta. Edellytyksellä teon laittomuudesta
on tarkoitus sulkea määräyksen soveltamisalan
ulkopuolelle humanitaarinen avustustyö kriisialueella,
missä väestön joukossa voi olla terroristeiksi
luokiteltavia rikollisia, mutta avustusjärjestön
ei ole mahdollista erotella heitä muusta väestöstä.
Rikossäännöksen tunnusmerkistöön
ei sisällytetty edellytystä teon laittomuudesta,
koska sen avulla ei katsottu voitavan selkeästi rajata rangaistavuuden
ulkopuolelle esimerkiksi humanitaariseen avustustoimintaan liittyviä keräyksiä.
Valiokunta korosti tuolloin, että tällainen toiminta
rajautuu selkeästi rangaistavuuden ulkopuolelle, koska
terrorismin rahoittaminen edellyttää tietoisuutta
siitä, että varat on tarkoitus käyttää yhden
tai useamman terroriteon tekemistä varten. Näihin
rajauksiin eivät pykälään nyt
ehdotetut muutokset vaikuta.
Sanotun lisäksi valiokunta toteaa, että mainitun
kansainvälisen yleissopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvat määräykset ovat Suomessa lakina
voimassa. Siten rikoslain rangaistussäännöstä tulkittaessa
on otettava huomioon yleissopimuksen määräykset.
Syytteen terrorismin rahoittamisesta, samoin kuin muista terrorismirikoksista,
voi nostaa ainoastaan valtakunnansyyttäjä. Poikkeuksellisen syytejärjestelyn
tarkoituksena on varmistaa puitepäätöksen
yhteydessä hyväksytyn lausuman toteutuminen, ettei
puitepäätöksen perusteella voida asettaa
syytteeseen terrorismista henkilöitä, jotka käyttävät
laillista oikeuttaan tuoda julki mielipiteensä, vaikka
he kyseistä oikeutta käyttäessään
syyllistyvät rikoksiin. Syytteen nostamisessa joudutaan
harkitsemaan rikoksen terroristisen tarkoituksen olemassaoloa ja
mahdollisesti myös sitä, mikä on
ollut toiminnan suhde perusoikeuksien käyttämiseen.
Syyteoikeuden järjestelyn tavoitteena on taata terrorismirikosten
syyteharkinnassa tarvittava erityinen, perusoikeuksia turvaava huolellisuus.
6 §. Määritelmät.
Rikoksentekijällä on terroristinen
tarkoitus 1 momentin 3 kohdan mukaan mm. silloin, kun hänen
tarkoituksenaan on kumota jonkin valtion valtiosääntö tai
oikeudettomasti muuttaa sitä. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä on
välttämättä tarkistettava niin,
että vain tarkoitus kumota valtiosääntö "oikeudettomasti"
voi olla terroristinen. Lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan
esittämän täsmennyksen tekemistä säännökseen.
8 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu ehdotetaan ulotettavaksi
puitepäätöksen mukaisesti kaikkiin 34 a luvun
terrorismirikoksiin.
Tämän lisäksi puitepäätöksen
7 artiklan 1 kohta velvoittaa ulottamaan oikeushenkilön rangaistusvastuun
puitepäätöksen 3 artiklan mukaisiin terroritoimintaan
liittyviin rikoksiin. Tällaisia rikoksia ovat ehdotetun
34 a luvun 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentin
3 kohdassa mainitun rikoksen tekemiseksi tehty ryöstö,
törkeä ryöstö, kiristys ja törkeä kiristys
sekä luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa
ja 2 momentissa, 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 4
ja 5 §:ssä mainitun rikoksen tekemiseksi tehty
väärennys ja törkeä väärennys.
Puitepäätöksen velvoitteen täyttämiseksi
valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 2 momentti, joka
ulottaa oikeushenkilön rangaistusvastuun myös
puitepäätöksen tarkoittamiin
terroritoimintaan liittyviin rikoksiin.
Johtolause.
Vuonna 1998 on hyväksytty rikoslain 1 luvun 7 §:n
muutos (EV 214/1998 vp), jolla lisätään
pykälään uusi 2 momentti. Laki on tarkoitus
saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella saman aikaisesti
kuin käsiteltävänä olevan esityksen
perusteella hyväksyttävät lait. Valiokunta
on lisännyt johtolauseeseen maininnan aikaisemmin hyväksytystä laista
sekä tehnyt johtolauseeseen eräitä muita
tarkistuksia.
2. Laki pakkokeinolain muuttamisesta
5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu
2 §. Telekuuntelun edellytykset.
Rikosnimikkeiden luetteloon ehdotetaan lisättäväksi
sellaiset terrorismirikokset, joiden enimmäisrangaistus
on vähintään neljä vuotta vankeutta.
Uudet rikosnimikkeet ehdotetaan sijoitettavaksi uudeksi 1 ja 9 kohdaksi.
Eduskunta on 26.11.2002 hyväksynyt samaa pykälää koskevan,
toistaiseksi vahvistamatta olevan lainmuutoksen. Muutosten yhteensovittamiseksi
lakivaliokunta ehdottaa, että uudet rikosnimikkeet sijoitetaan
pykälään lisättävään uuteen
2 momenttiin.
Valiokunnan ehdottamien muutosten vuoksi on lakiehdotuksen johtolausetta
tarkistettava.