Yleisperustelut

Yleistä

Rikoslaissa on kolmenlaisia järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia säännöksiä. Ensinnäkin rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä on rangaistuksen koventamisperuste (rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohta), jolloin se vaikuttaa rangaistuslajin valintaan ja rangaistuksen mittaamiseen säädetyn rangaistusasteikon puitteissa. Toiseksi järjestäytynyt rikollisuus on otettu huomioon eräiden rikosten törkeiden tekomuotojen kvalifioimisperusteena. Lisäksi rikoslakiin sisältyy erityinen rangaistussäännös järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta (rikoslain 17 luvun 1 a §). Siihen syyllistyy se, joka osallistuu säännöksessä luetelluilla tekotavoilla järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi säännöksessä tarkoitettu vakava rikos. Lisäksi edellytetään, että tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.

Järjestäytynyttä rikollisuutta koskevat säännökset on säädetty viimeisten neljänkymmen vuoden aikana eri yhteyksissä. Sääntely on tämän johdosta muodostunut jossain määrin epäyhtenäiseksi. Sääntelyn ymmärtämisen ja soveltamisen helpottamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan säännösten yhtenäistämistä. Taustalla on hallitusohjelma ja valtioneuvoston 7.3.2013 antama periaatepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta.

Lakivaliokunta pitää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevien säännösten yhtenäistämistä kannatettavana, sillä se on omiaan edistämään säännösten soveltamista ja sovellettavuutta. Sääntelyn soveltamisen edistäminen on tärkeää, sillä nykyisiä säännöksiä on käytännössä sovellettu varsin vähän. Hallituksen esityksestä myös ilmenee, että poliisin tietojen mukaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien ryhmien määrä on Suomessa lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana ja Suomessa arvioidaan toimivan noin 80 järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa jäseniä on noin 1 000 (s. 19/I). Lisäksi järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategian mukaan järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut monella mittarilla mitaten (s. 6). Rikollisryhmien toiminta on vuosien saatossa myös monialaistunut ja ammattimaistunut sekä verkostoitunut, ja niiden toiminnassa pyritään yhdistämään laillinen ja laiton toiminta (s. 7).

Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat varsin yleisesti arvioineet, että nyt ehdotetut rikoslain muutokset eivät kuitenkaan helpota säännösten soveltamista. Lisäksi on katsottu, että säännösten sovellettavuutta olisi tullut lisätä esitettyä laaja-alaisemmin ja syvällisemmin.

Lakivaliokunta toteaa, että järjestäytyneiden rikollisryhmien rikosoikeudellinen sääntely on varsin haastavaa. Kyse on eräänlaisesta ryhmärikollisuutta koskevasta sääntelystä, joka on rikosoikeudellisessa järjestelmässä varsin poikkeuksellista. Tavallisesti rikoslain rangaistussäännökset koskevat yhtä rikoksentekijää, ja se, että rikokseen osallistuu useampi henkilö, otetaan huomioon osallisuutta rikokseen koskevissa säännöksissä. On myös huomattava, että sääntelyn on täytettävä taustalla olevat usein varsin tulkinnanvaraiset kansainväliset ja EU-velvoitteet. Lisäksi järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva sääntely sivuaa muun muassa kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, mikä merkitsee sitä, että perus- ja ihmisoikeudet on otettava täysimääräisesti huomioon sääntelyä tulkittaessa.

Lakivaliokunta pitää asiantuntijoiden huolta kuitenkin varteenotettavana, minkä vuoksi se pitää välttämättömänä, että uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan tarkoin, ja jos aihetta ilmenee, ryhdytään pikaisesti lisätoimenpiteisiin järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan ja rikosvastuun toteutumisen tehostamiseksi. Valiokunta ehdottaa lausuman hyväksymistä asiasta (Valiokunnan lausumaehdotus).

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategia pitää sisällään nyt käsiteltävänä olevan uudistuksen lisäksi parikymmentä muuta eri hallinnonaloja koskevaa toimenpidettä, joilla on tarkoitus tehostaa hallitusohjelman mukaisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Lakivaliokunta tukee strategiaa ja sen edellyttämää poikkihallinnollista yhteistyötä. Kuluvan vaalikauden aikana lakivaliokunta on käsitellyt useita esityksiä, joilla on kytkentä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaan. Näitä ovat muun muassa eräiden vakavien rikosten valmistelun kriminalisointi (LaVM 8/2013 vp — HE 140/2012 vp), anonyymitodistelun mahdollistaminen (LaVM 19/2014 vp — HE 46/2014 vp), todistajansuojelun kehittäminen (LaVL 15/2014 vp — HE 65/2014 vp) ja tietoverkkorikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistus (LaVM 29/2014 vp — HE 232/2014 vp). Valiokunta pitää tärkeänä, että strategiaan sisältyviä toimenpiteitä jatketaan sekä niiden toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan.

Järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä

Järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä ehdotetaan lisättäväksi rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momenttiin, johon muissa rikoslain järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevissa säännöksissä viitataan. Näin järjestäytyneellä rikollisryhmällä on jatkossa eri säännöksissä sama sisältö.

Ehdotetun määritelmän mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan "vähintään kolmen hengen muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia". Tätä läheisesti vastaava määritelmä sisältyy nykyisin rikoslain 17 luvun 1 a §:n erityissäännökseen, josta se tässä yhteydessä poistetaan. Ehdotetun — samoin kuin nykyisenkin — määritelmän taustalla ovat kansainväliset ja EU-velvoitteet.

Järjestäytynyttä rikollisryhmää määritellään ryhmän ajallisen keston, ryhmän jäsenistön ja ryhmän rakenteen perusteella. Kyse on ulkoisten seikkojen perusteella todennettavista kriteereistä. Lisäksi määritelmässä käytetään ilmaisua "yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin". Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty tarkemmin sitä, mitä "yhteistuumin" tarkoittaa. Lakivaliokunta toteaa, että voimassa olevan määritelmän taustalla olevissa esitöissä yhteistuumaisuutta on lyhyesti kuvattu sillä, että rikollisjärjestönä ei pidetä muodostelmaa, johon kuuluvat henkilöt kyllä tekevät tahoillaan rikoksia, mutta tietämättä toistensa teoista (HE 183/1999 vp, s. 10). Ei voida edellyttää, että jokainen ryhmän jäsen osallistuisi jokaisen yksittäisen rikoksen suunnitteluun tai toteuttamiseen.

Lisäksi määritelmässä käytetään ilmaisua "tehdäkseen rikoksia". Tämä edellyttää ryhmän toiminnan tarkoituksen näyttämistä, ja valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että mahdollisuudet saada näyttöä tästä ovat rajalliset ja että käytännössä näyttönä voidaan esittää lähinnä tietoja ryhmän aiemmista rikoksista ja kulloinkin tutkittavina olevista rikoksista.

Lakivaliokunta toteaa, että rikoslainsäädännössä on merkittävä määrä rangaistussäännöksiä, joihin sisältyy tarkoitustunnusmerkkejä. Tähän nähden tarkoitustunnusmerkin sisällyttämistä järjestäytynyttä rikollisryhmää koskevaan sääntelyyn ei voida pitää poikkeuksellisena. Tarkoitus tehdä rikoksia on myös seikka, jonka voidaan katsoa olennaisella tavalla luonnehtivan järjestäytynyttä rikollisuutta. Ottaen huomioon, että sääntely perustuu kansainvälisiin ja EU-velvoitteisiin, on myös kansainvälisen yhteistyön kannalta perusteltua, että järjestäytynyt rikollisryhmä ymmärretään Suomessa kyseisiä velvoitteita vastaavasti. Valiokunta on siten päätynyt puoltamaan tarkoitustunnusmerkin sisällyttämistä määritelmään hallituksen ehdottamalla tavalla. Toisaalta ryhmän tarkoitusperien näyttäminen voi yksittäistapauksessa olla vaikeaa ja haasteellisempaa kuin yksilön tarkoitusperien näyttäminen. Tämän vuoksi määritelmän toimivuutta ja soveltamista tulee valiokunnan mukaan jatkossa seurata. Jos se osoittautuu jatkossa ongelmalliseksi soveltaa, huolimatta nyt tehdyistä muistakin muutoksista, on mahdollisuuksia sääntelyn kehittämiseksi aiheellista arvioida uudelleen.

Valiokunta korostaa selvyyden vuoksi myös sitä, että ehdotetun säännöksen kannalta merkityksellistä on vain se, toimiiko ryhmä yhteistuumin tehdäkseen määritelmässä tarkoitettuja rikoksia. Tunnusmerkin mukaisen ryhmän toimintatavoitteen ei kuitenkaan tarvitse olla ryhmän ainoa tavoite. Sillä, toimiiko ryhmä muissakin tarkoituksissa ja onko sillä muutakin toimintaa, ei siten ole säännöksen soveltamisen kannalta olennaista merkitystä.

Ryhmän jäsenet ja toimintamuodot voivat ajan kuluessa muuttua. Tämä merkitsee sitä, ettei ryhmän luonnetta voida useinkaan ratkaista tiettynä ajankohtana lopullisesti.

Koventamisperuste

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa koventamisperusteena on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Muutos jossain määrin laajentaa rangaistavuuden alaa, koska rikoksen tekeminen osana rikollisryhmän toimintaa ei ole enää sidoksissa siihen, onko henkilöä pidettävä ryhmän jäsenenä vai ei. Lakivaliokunnalla ei ole tähän huomauttamista.

Valiokunta pitää kannatettavana myös sitä, ettei koventamisperusteessa enää nimenomaisesti edellytetä, että rikos on tehty "vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän" jäsenenä. Tällaiseen järjestäytymistarkoitukseen on käytännössä liittynyt näyttöongelmia. Toisaalta on huomattava, että korvaava ilmaisu rikoksen tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa edellyttää järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän soveltamista ja kyseisessä määritelmässä on edellä selvitetyin tavoin edellytys siitä, että ryhmä toimii yhteistuumin tehdäkseen määritelmässä tarkoitettuja rikoksia. Näin ollen korvaavakin ilmaisu edellyttää tarkoitukseen liittyvän vaatimuksen soveltamista. Sen, että vaatimus liittyy ryhmän toimintaan eikä ryhmän järjestäytymisen alkuperäistarkoitukseen, voidaan kuitenkin arvioida ainakin jossain määrin helpottavan nykyisiä näyttöongelmia.

Määritelmäsäännöksessä järjestäytynyt rikollisryhmä on kytketty rikoksiin, joista on säädetty vähintään neljän vuoden enimmäisrangaistus tai joista on säädetty rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä. Tällaista edellytystä ei sen sijaan ole asetettu koventamisperusteessa tarkoitetun osana ryhmän toimintaa tehdylle yksittäiselle rikokselle. Lakivaliokunta korostaakin, että sovellettaessa koventamisperusteessa käytettyä ilmaisua "osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa" voidaan ottaa huomioon myös muita kuin määritelmässä tarkoitettuja rikoksia. Myös esityksen perusteluista ilmenee, että koventamisperusteen soveltamista ei ole yleisesti rajoitettu yksinomaan määritelmäsäännöksessä tarkoitettuihin rikoksiin (s. 30/II).

Hallituksen esityksen perusteluissa on tarkemmin kuvattu, mitä rikoksen tekemisellä "osana" järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tarkoitetaan. Esityksen mukaan tähän sisältyy se, että rikos on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen (s. 29/I). Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että esitetyt perustelut tulevat merkittävästi rajoittamaan koventamisperusteen käyttöä käytännössä.

Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksen perusteluissa esitetyt, laissa säädetyn tunnusmerkin tulkinnassa hyödynnettävät näkökohdat perustuvat pitkälti järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan sääntelyn aiempiin esitöihin ja oikeuskäytäntöön. Tähän nähden niiden esiin tuominen esityksen perusteluissa on luontevaa. On kuitenkin syytä korostaa, että mainituille näkökohdille ei tule asettaa liian yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä vaatimuksia. Esimerkiksi se, että rikos tulee voida katsoa ryhmän hyväksymäksi, ei edellytä nimenomaista julkilausumista tai mitään määrättyä muotoa, vaan arvio tehdään kokonaisuutena tapauksen olosuhteiden perusteella (s. 29/I). Myöskään näkökohdalle siitä, että rikoksen tulee olla ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen, ei tule asettaa liian yksityiskohtaisia vaatimuksia. On selvää, että luontevimmin ryhmän rikolliseen toimintakokonaisuuteen kuuluvat määritelmässä tarkoitetut ryhmän tavoitteena olevat rikokset. Toisaalta rikollisryhmän rikolliseen toimintakokonaisuuteen saattaa kuulua muutakin rikollisryhmän toiminnassa tehtävää rikollisuutta, joka selvästi palvelee ryhmän yhteistä toimintatavoitetta. Koventamisperustetta ei kuitenkaan voi käyttää, jos rikoksella ei ole mitään yhteyttä ryhmän toimintakokonaisuuteen (s. 30/II).

Kaiken kaikkiaan lakivaliokunta painottaa, että arvio siitä, onko rikos tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa koventamisperusteessa tarkoitetulla tavalla, tulee tehdä kokonaisuutena yksittäisen tapauksen olosuhteiden ja siinä esitetyn selvityksen pohjalta. Tässä arvioinnissa keskeistä merkitystä on perusteltua antaa erityisesti objektiivisesti todennettavissa oleville seikoille.

Törkeiden tekomuotojen kvalifiointiperusteet

Eräissä törkeissä tekomuodoissa otetaan ankaroittamisperusteena huomioon se, että rikos tehdään osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Näiden lisäksi on joitakin törkeitä tekomuotoja, jotka perustuvat sille, että rikoksentekijä toimii kyseisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Hallituksen esityksessä näihin kvalifiointiperusteisiin ehdotetaan vähäisiä yhtenäistämiseen tähtääviä tarkistuksia.

Törkeässä dopingrikoksessa, törkeässä huumausainerikoksessa ja törkeässä alkoholirikoksessa kvalifiointiperuste on muotoiltu niin, että kyse tulee olla kyseisen rikoksen "laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneestä" rikollisryhmästä. Tällaista lisäedellytystä puoltaa etenkin törkeässä huumausainerikoksessa varsin ankara rangaistusasteikko. Lisäedellytys merkitsee sitä, että sellaisessa tapauksessa, jossa rikollisryhmä on järjestäytynyt, mutta ei erityisesti kyseisen rikoksen laajamittaista tekemistä varten, asianomaista törkeän tekomuodon rangaistussäännöstä ei voida soveltaa. Rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa voidaan kuitenkin ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteen kautta.

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen

Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskeva rikoslain 17 luvun 1 a § perustuu kansainvälisiin ja EU-velvoitteisiin. Se on poikkeuksellinen kriminalisointi, sillä siinä säädetään rangaistavaksi tietyt rikollisryhmän toimintaan osallistumista tarkoittavat teot rikosoikeudellista osallisuusvastuuta laajemmin. Hallituksen esityksessä säännökseen ehdotetaan vain vähäisiä tarkennuksia sekä säännökseen sisältyvän rikollisryhmän määritelmän siirtämistä edellä mainituin tavoin rikoslain 6 luvun 5 §:ään.

Hallituksen esitys merkitsee sitä, että osallistumisrikoksen rangaistavuus edellyttää jatkossakin, että rikollisryhmän toiminnassa tehdään päärikos eli rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu ryhmän toiminnassaan tavoittelema rikos tai sellaisen yritys. Esityksessä ratkaisua perustellaan muun muassa perustuslakivaliokunnan asiaan pykälää säädettäessä ottamalla kannalla (PeVL 10/2000 vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt asianomaista rajausta merkittävänä arvioitaessa täsmällisyysvaatimuksen toteutumista kyseisessä sääntelyssä, joka menee rikosoikeudessa vakiintuneiden osallisuuskäsitysten ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta on vastikään kiinnittänyt asiaan huomiota terrorismirikoksia koskevan esityksen yhteydessä (HE 18/2014 vp — PeVL 26/2014 vp). Lisäksi edellytystä perustellaan sillä, että järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva sääntely sivuaa yhdistys- ja kokoontumisvapautta, kuten myös sillä, että säännöksessä tarkoitetut osallistumisteot ovat ainakin osin nyt tarkoitetun asiayhteyden ulkopuolella varsin tavanomaista toimintaa.

Asiantuntijakuulemisessa päärikosta koskevan edellytyksen säilyttämistä on kuitenkin arvosteltu.

Lakivaliokunta toteaa, että osallistumisrikosta koskevaa rangaistussäännöstä on sovellettu erittäin harvoin. Tämä voi osaltaan johtua päärikosta koskevasta edellytyksestä. Toisaalta säännöksen soveltamista vähentää myös rangaistussäännöksen toissijaisuus eli se, että rangaistussäännös tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että teosta ei säädetä muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta.

Päärikoksen tekemisen edellyttäminen rangaistussäännöksessä perustuu erityisesti rikosoikeudellisiin periaatteisiin. Päärikosta koskevan vaatimuksen poistaminen osallistumisteosta, jossa on kyse avunantoakin etäisemmästä osallistumisesta rikokseen, olisi poikkeuksellista ottaen huomioon, että muutoin osallisuus rikokseen aina edellyttää, että päärikos tai ainakin sen rangaistava yritys tehdään. Toisaalta rikoslain 34 a luvussa säädetyissä terrorismirikoksissa (4 §, 4 a §, 4 b § ja 5 §), jotka vastaavat tekotavoiltaan paljolti rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä säädettyjä tekotapoja, tällaista edellytystä ei ole. Taustalla tosin ovat kansainvälisten ja EU-velvoitteiden vaatimukset. Tältä osin terrorismia koskevan sääntelyn tausta eroaakin järjestäytynyttä rikollisuutta koskevasta sääntelystä, sillä saadun selvityksen mukaan jälkimmäistä koskevat kansainväliset ja EU-velvoitteet eivät estä tällaista kansallista vaatimusta.

Edellä esitettyä arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esittämää ratkaisua, mikä merkitsee myös päärikosta koskevan vaatimuksen säilyttämistä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että sääntelyn toimivuutta seurataan ja myöhemmin tarvittaessa arvioidaan päärikosta koskevan vaatimuksen asemaa.

Rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä säilyy siis perusteiltaan entisen kaltaisena vaatimus rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisestä. Rangaistussäännöksessä on kyse siitä, että henkilö osallistuu pykälän 1 momentissa mainituilla osallistumisteoilla ryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä säännöksessä mainittu rikos tai rikoksia. Osallistumisessa on toisin sanoen kyse osallistumisesta ryhmän sellaiseen toimintaan, jonka tavoitteena on rikoksen tai rikosten tekeminen, jolloin osallistumisteon ja tavoitteena olevan rikoksen tai rikosten välillä on yhteys. Toiminnan tavoitteena olevan rikoksen tai rikosten yksilöitävyydelle ei voida asettaa liian korkeita vaatimuksia. Osallistumisessa ei ole kysymys osallistumisesta yksittäisen rikoksen tekemiseen. On kuitenkin huomattava, ettei nimenomaista yhteyttä osallistumisteon ja rangaistavuuden edellytyksenä olevan, ryhmän toiminnassa tehtävän yksittäisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen välillä ole tarpeen osoittaa (s. 36/II). Osallistumisteko on lähtökohtaisesti aina etäämmällä itse rikoksesta kuin avunanto. Lisäksi valiokunta toteaa, että rangaistussäännöksessä käytetään entiseen tapaan passiivimuotoista verbimuotoilua rikos "tehdään". Kysymykseen tulevat säännöksen edellytykset muutoin täyttävät rikokset, jotka tehdään osana kyseessä olevan rikollisryhmän toimintaa.

Voimaantulo

Laki on hallituksen esityksen mukaan tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Laki on jäljempänä tarkemmin selvitettävällä tavalla sovitettu yhteen rikoslakiin hallituksen esityksessä HE 232/2014 vp ehdotettujen 4.9.2015 voimaan tulevien muutosten kanssa. Tämä on tarpeen ottaa huomioon nyt käsillä olevan lain voimaantulossa.