Yleisperustelut
Yleistä
Rikoslaissa on kolmenlaisia järjestäytynyttä rikollisuutta
koskevia säännöksiä. Ensinnäkin rikoksen
tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen
ryhmän jäsenenä on rangaistuksen koventamisperuste
(rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohta), jolloin se
vaikuttaa rangaistuslajin valintaan ja rangaistuksen mittaamiseen säädetyn
rangaistusasteikon puitteissa. Toiseksi järjestäytynyt
rikollisuus on otettu huomioon eräiden rikosten törkeiden
tekomuotojen kvalifioimisperusteena. Lisäksi rikoslakiin
sisältyy erityinen rangaistussäännös
järjestäytyneen rikollisryhmän
toimintaan osallistumisesta (rikoslain 17 luvun 1 a §).
Siihen syyllistyy se, joka osallistuu säännöksessä luetelluilla
tekotavoilla järjestäytyneen rikollisryhmän
toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi säännöksessä tarkoitettu
vakava rikos. Lisäksi edellytetään, että tällainen
rikos tai sen rangaistava yritys tehdään.
Järjestäytynyttä rikollisuutta koskevat
säännökset on säädetty
viimeisten neljänkymmen vuoden aikana eri yhteyksissä.
Sääntely on tämän
johdosta muodostunut jossain määrin epäyhtenäiseksi.
Sääntelyn ymmärtämisen ja soveltamisen
helpottamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan säännösten
yhtenäistämistä. Taustalla
on hallitusohjelma ja valtioneuvoston 7.3.2013 antama periaatepäätös
järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta.
Lakivaliokunta pitää järjestäytynyttä rikollisuutta
koskevien säännösten yhtenäistämistä kannatettavana,
sillä se on omiaan edistämään säännösten
soveltamista ja sovellettavuutta. Sääntelyn soveltamisen
edistäminen on tärkeää, sillä nykyisiä säännöksiä on
käytännössä sovellettu varsin
vähän. Hallituksen esityksestä myös ilmenee,
että poliisin tietojen mukaan järjestäytyneeseen
rikollisuuteen liittyvien ryhmien määrä on
Suomessa lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden
aikana ja Suomessa arvioidaan toimivan noin 80 järjestäytynyttä rikollisryhmää,
joissa jäseniä on noin 1 000 (s. 19/I). Lisäksi
järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategian
mukaan järjestäytynyt rikollisuus on kasvanut
monella mittarilla mitaten (s. 6). Rikollisryhmien
toiminta on vuosien saatossa myös monialaistunut ja ammattimaistunut
sekä verkostoitunut, ja niiden toiminnassa pyritään yhdistämään
laillinen ja laiton toiminta (s. 7).
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat varsin yleisesti arvioineet,
että nyt ehdotetut rikoslain muutokset eivät kuitenkaan
helpota säännösten soveltamista. Lisäksi
on katsottu, että säännösten
sovellettavuutta olisi tullut lisätä esitettyä laaja-alaisemmin
ja syvällisemmin.
Lakivaliokunta toteaa, että järjestäytyneiden rikollisryhmien
rikosoikeudellinen sääntely on varsin haastavaa.
Kyse on eräänlaisesta ryhmärikollisuutta
koskevasta sääntelystä, joka on rikosoikeudellisessa
järjestelmässä varsin poikkeuksellista.
Tavallisesti rikoslain rangaistussäännökset
koskevat yhtä rikoksentekijää, ja se, että rikokseen
osallistuu useampi henkilö, otetaan huomioon osallisuutta
rikokseen koskevissa säännöksissä.
On myös huomattava, että sääntelyn
on täytettävä taustalla olevat usein varsin
tulkinnanvaraiset kansainväliset ja EU-velvoitteet. Lisäksi
järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva
sääntely sivuaa muun muassa kokoontumis-
ja yhdistymisvapautta, mikä merkitsee sitä, että perus-
ja ihmisoikeudet on otettava täysimääräisesti
huomioon sääntelyä tulkittaessa.
Lakivaliokunta pitää asiantuntijoiden huolta kuitenkin
varteenotettavana, minkä vuoksi se pitää välttämättömänä,
että uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan tarkoin,
ja jos aihetta ilmenee, ryhdytään pikaisesti
lisätoimenpiteisiin järjestäytyneen rikollisuuden
torjunnan ja rikosvastuun toteutumisen tehostamiseksi. Valiokunta
ehdottaa lausuman hyväksymistä asiasta (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategia
pitää sisällään nyt
käsiteltävänä olevan uudistuksen
lisäksi parikymmentä muuta eri hallinnonaloja
koskevaa toimenpidettä, joilla on tarkoitus tehostaa hallitusohjelman
mukaisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
Lakivaliokunta tukee strategiaa ja sen edellyttämää poikkihallinnollista
yhteistyötä. Kuluvan vaalikauden aikana lakivaliokunta
on käsitellyt useita esityksiä, joilla on kytkentä järjestäytyneen rikollisuuden
torjunnan strategiaan. Näitä ovat muun muassa
eräiden vakavien rikosten valmistelun kriminalisointi (LaVM 8/2013
vp — HE 140/2012 vp),
anonyymitodistelun mahdollistaminen (LaVM 19/2014
vp — HE 46/2014 vp),
todistajansuojelun kehittäminen (LaVL 15/2014
vp — HE 65/2014 vp)
ja tietoverkkorikoksia koskevien rikoslain säännösten
uudistus (LaVM 29/2014 vp — HE
232/2014 vp). Valiokunta pitää tärkeänä,
että strategiaan sisältyviä toimenpiteitä jatketaan
sekä niiden toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan.
Järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä
Järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä ehdotetaan
lisättäväksi rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momenttiin,
johon muissa rikoslain järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevissa
säännöksissä viitataan. Näin
järjestäytyneellä rikollisryhmällä on
jatkossa eri säännöksissä sama
sisältö.
Ehdotetun määritelmän mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan "vähintään
kolmen
hengen muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan
jäsentynyttä yhteenliittymää,
joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty
enimmäisrangaistus on vähintään
neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai
15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia".
Tätä läheisesti vastaava määritelmä sisältyy
nykyisin rikoslain 17 luvun 1 a §:n erityissäännökseen,
josta se tässä yhteydessä poistetaan.
Ehdotetun — samoin kuin nykyisenkin — määritelmän
taustalla ovat kansainväliset ja EU-velvoitteet.
Järjestäytynyttä rikollisryhmää määritellään ryhmän
ajallisen keston, ryhmän jäsenistön ja ryhmän
rakenteen perusteella. Kyse on ulkoisten seikkojen perusteella todennettavista
kriteereistä. Lisäksi määritelmässä käytetään
ilmaisua "yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin".
Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty tarkemmin
sitä, mitä "yhteistuumin" tarkoittaa. Lakivaliokunta
toteaa, että voimassa olevan määritelmän
taustalla olevissa esitöissä yhteistuumaisuutta
on lyhyesti kuvattu sillä, että rikollisjärjestönä ei
pidetä muodostelmaa, johon kuuluvat henkilöt kyllä tekevät
tahoillaan rikoksia, mutta tietämättä toistensa
teoista (HE 183/1999 vp, s. 10).
Ei voida edellyttää, että jokainen ryhmän
jäsen osallistuisi jokaisen yksittäisen rikoksen
suunnitteluun tai toteuttamiseen.
Lisäksi määritelmässä käytetään
ilmaisua "tehdäkseen rikoksia". Tämä edellyttää ryhmän toiminnan
tarkoituksen näyttämistä, ja valiokunnan
huomiota on kiinnitetty siihen, että mahdollisuudet saada
näyttöä tästä ovat
rajalliset ja että käytännössä näyttönä voidaan
esittää lähinnä tietoja ryhmän
aiemmista rikoksista ja kulloinkin tutkittavina olevista rikoksista.
Lakivaliokunta toteaa, että rikoslainsäädännössä on
merkittävä määrä rangaistussäännöksiä,
joihin sisältyy tarkoitustunnusmerkkejä. Tähän
nähden tarkoitustunnusmerkin sisällyttämistä järjestäytynyttä rikollisryhmää koskevaan
sääntelyyn
ei voida pitää poikkeuksellisena. Tarkoitus tehdä rikoksia
on myös seikka, jonka voidaan katsoa olennaisella tavalla
luonnehtivan järjestäytynyttä rikollisuutta.
Ottaen huomioon, että sääntely perustuu
kansainvälisiin ja EU-velvoitteisiin, on myös
kansainvälisen yhteistyön kannalta perusteltua,
että järjestäytynyt rikollisryhmä ymmärretään
Suomessa kyseisiä velvoitteita vastaavasti. Valiokunta
on siten päätynyt puoltamaan tarkoitustunnusmerkin sisällyttämistä määritelmään
hallituksen ehdottamalla tavalla. Toisaalta ryhmän tarkoitusperien
näyttäminen voi yksittäistapauksessa
olla vaikeaa ja haasteellisempaa kuin yksilön tarkoitusperien
näyttäminen. Tämän vuoksi määritelmän
toimivuutta ja soveltamista tulee valiokunnan mukaan jatkossa seurata.
Jos se osoittautuu jatkossa ongelmalliseksi soveltaa, huolimatta nyt
tehdyistä muistakin muutoksista, on mahdollisuuksia sääntelyn
kehittämiseksi aiheellista arvioida uudelleen.
Valiokunta korostaa selvyyden vuoksi myös sitä,
että ehdotetun säännöksen kannalta
merkityksellistä on vain se, toimiiko ryhmä yhteistuumin
tehdäkseen määritelmässä tarkoitettuja rikoksia.
Tunnusmerkin mukaisen ryhmän toimintatavoitteen ei kuitenkaan
tarvitse olla ryhmän ainoa tavoite. Sillä, toimiiko
ryhmä muissakin tarkoituksissa ja onko sillä muutakin
toimintaa, ei siten ole säännöksen soveltamisen
kannalta olennaista merkitystä.
Ryhmän jäsenet ja toimintamuodot voivat ajan
kuluessa muuttua. Tämä merkitsee sitä, ettei
ryhmän luonnetta voida useinkaan ratkaista tiettynä ajankohtana
lopullisesti.
Koventamisperuste
Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin
2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa koventamisperusteena
on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän
toimintaa. Muutos jossain määrin laajentaa rangaistavuuden
alaa, koska rikoksen tekeminen osana rikollisryhmän toimintaa
ei ole enää sidoksissa siihen, onko henkilöä pidettävä ryhmän
jäsenenä vai ei. Lakivaliokunnalla ei ole tähän
huomauttamista.
Valiokunta pitää kannatettavana myös
sitä, ettei koventamisperusteessa enää nimenomaisesti
edellytetä, että rikos on tehty "vakavien rikosten
tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän" jäsenenä.
Tällaiseen järjestäytymistarkoitukseen
on käytännössä liittynyt näyttöongelmia.
Toisaalta on huomattava, että korvaava ilmaisu
rikoksen tekemisestä osana järjestäytyneen
rikollisryhmän toimintaa edellyttää järjestäytyneen
rikollisryhmän määritelmän soveltamista
ja kyseisessä määritelmässä on
edellä selvitetyin tavoin edellytys siitä, että ryhmä toimii yhteistuumin
tehdäkseen määritelmässä tarkoitettuja
rikoksia. Näin ollen korvaavakin ilmaisu edellyttää tarkoitukseen
liittyvän vaatimuksen soveltamista. Sen, että vaatimus
liittyy ryhmän toimintaan eikä ryhmän
järjestäytymisen alkuperäistarkoitukseen,
voidaan kuitenkin arvioida ainakin jossain määrin
helpottavan nykyisiä näyttöongelmia.
Määritelmäsäännöksessä järjestäytynyt
rikollisryhmä on kytketty rikoksiin, joista on säädetty
vähintään neljän vuoden enimmäisrangaistus tai
joista on säädetty rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tai
15 luvun 9 §:ssä. Tällaista
edellytystä ei sen sijaan ole asetettu koventamisperusteessa
tarkoitetun osana ryhmän toimintaa tehdylle yksittäiselle
rikokselle. Lakivaliokunta korostaakin, että sovellettaessa
koventamisperusteessa käytettyä ilmaisua "osana
järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa" voidaan
ottaa huomioon myös muita kuin määritelmässä tarkoitettuja
rikoksia. Myös esityksen perusteluista ilmenee, että koventamisperusteen
soveltamista ei ole yleisesti rajoitettu yksinomaan määritelmäsäännöksessä tarkoitettuihin
rikoksiin (s. 30/II).
Hallituksen esityksen perusteluissa on tarkemmin kuvattu, mitä rikoksen
tekemisellä "osana" järjestäytyneen
rikollisryhmän toimintaa tarkoitetaan. Esityksen mukaan
tähän sisältyy se, että rikos
on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se
on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja
että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen
(s. 29/I). Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
on arvioitu, että esitetyt perustelut tulevat merkittävästi
rajoittamaan koventamisperusteen käyttöä käytännössä.
Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksen perusteluissa
esitetyt, laissa säädetyn tunnusmerkin tulkinnassa
hyödynnettävät näkökohdat perustuvat
pitkälti järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan
sääntelyn aiempiin esitöihin ja oikeuskäytäntöön.
Tähän nähden niiden esiin tuominen esityksen
perusteluissa on luontevaa. On kuitenkin syytä korostaa,
että mainituille näkökohdille ei tule
asettaa liian yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä vaatimuksia.
Esimerkiksi se, että rikos tulee voida katsoa ryhmän
hyväksymäksi, ei edellytä nimenomaista
julkilausumista tai mitään määrättyä muotoa,
vaan arvio tehdään kokonaisuutena tapauksen olosuhteiden perusteella
(s. 29/I). Myöskään
näkökohdalle siitä, että rikoksen
tulee olla ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen,
ei tule asettaa liian yksityiskohtaisia vaatimuksia. On selvää,
että luontevimmin ryhmän rikolliseen toimintakokonaisuuteen
kuuluvat määritelmässä tarkoitetut ryhmän
tavoitteena olevat rikokset. Toisaalta rikollisryhmän
rikolliseen toimintakokonaisuuteen saattaa kuulua muutakin rikollisryhmän
toiminnassa tehtävää rikollisuutta, joka
selvästi palvelee ryhmän yhteistä toimintatavoitetta.
Koventamisperustetta ei kuitenkaan voi käyttää,
jos rikoksella ei ole mitään yhteyttä ryhmän
toimintakokonaisuuteen (s. 30/II).
Kaiken kaikkiaan lakivaliokunta painottaa, että arvio
siitä, onko rikos tehty osana järjestäytyneen
rikollisryhmän toimintaa koventamisperusteessa
tarkoitetulla tavalla, tulee tehdä kokonaisuutena yksittäisen
tapauksen olosuhteiden ja siinä esitetyn selvityksen pohjalta.
Tässä arvioinnissa keskeistä merkitystä on
perusteltua antaa erityisesti objektiivisesti todennettavissa oleville
seikoille.
Törkeiden tekomuotojen kvalifiointiperusteet
Eräissä törkeissä tekomuodoissa
otetaan ankaroittamisperusteena huomioon se, että rikos
tehdään osana järjestäytyneen
rikollisryhmän toimintaa. Näiden lisäksi
on joitakin törkeitä tekomuotoja, jotka perustuvat
sille, että rikoksentekijä toimii kyseisen rikoksen
laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen
ryhmän jäsenenä. Hallituksen esityksessä näihin
kvalifiointiperusteisiin ehdotetaan vähäisiä yhtenäistämiseen
tähtääviä tarkistuksia.
Törkeässä dopingrikoksessa, törkeässä huumausainerikoksessa
ja törkeässä alkoholirikoksessa kvalifiointiperuste
on muotoiltu niin, että kyse tulee olla kyseisen rikoksen "laajamittaiseen
tekemiseen erityisesti järjestäytyneestä" rikollisryhmästä.
Tällaista lisäedellytystä puoltaa etenkin
törkeässä huumausainerikoksessa varsin
ankara rangaistusasteikko. Lisäedellytys merkitsee sitä,
että sellaisessa tapauksessa, jossa rikollisryhmä on
järjestäytynyt, mutta ei erityisesti kyseisen
rikoksen laajamittaista tekemistä varten, asianomaista
törkeän tekomuodon rangaistussäännöstä ei
voida soveltaa. Rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen
rikollisryhmän toimintaa voidaan kuitenkin ottaa huomioon
rangaistuksen koventamisperusteen kautta.
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan
osallistumista koskeva rikoslain 17 luvun 1 a § perustuu
kansainvälisiin ja EU-velvoitteisiin. Se on poikkeuksellinen
kriminalisointi, sillä siinä säädetään
rangaistavaksi tietyt rikollisryhmän toimintaan osallistumista
tarkoittavat teot rikosoikeudellista osallisuusvastuuta laajemmin.
Hallituksen esityksessä säännökseen
ehdotetaan vain vähäisiä tarkennuksia
sekä säännökseen sisältyvän
rikollisryhmän määritelmän siirtämistä edellä mainituin
tavoin rikoslain 6 luvun 5 §:ään.
Hallituksen esitys merkitsee sitä, että osallistumisrikoksen
rangaistavuus edellyttää jatkossakin, että rikollisryhmän
toiminnassa tehdään päärikos
eli rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu
ryhmän toiminnassaan tavoittelema rikos tai sellaisen yritys.
Esityksessä ratkaisua perustellaan muun muassa perustuslakivaliokunnan
asiaan pykälää säädettäessä ottamalla kannalla
(PeVL 10/2000 vp). Perustuslakivaliokunta
on pitänyt asianomaista rajausta merkittävänä arvioitaessa
täsmällisyysvaatimuksen toteutumista kyseisessä sääntelyssä,
joka menee rikosoikeudessa vakiintuneiden osallisuuskäsitysten
ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta on vastikään
kiinnittänyt asiaan huomiota terrorismirikoksia
koskevan esityksen yhteydessä (HE 18/2014
vp — PeVL 26/2014 vp).
Lisäksi edellytystä perustellaan sillä,
että järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskeva
sääntely sivuaa yhdistys- ja kokoontumisvapautta,
kuten myös sillä, että säännöksessä tarkoitetut
osallistumisteot ovat ainakin osin nyt tarkoitetun asiayhteyden ulkopuolella
varsin tavanomaista toimintaa.
Asiantuntijakuulemisessa päärikosta koskevan
edellytyksen säilyttämistä on kuitenkin arvosteltu.
Lakivaliokunta toteaa, että osallistumisrikosta koskevaa
rangaistussäännöstä on sovellettu erittäin
harvoin. Tämä voi osaltaan johtua päärikosta
koskevasta edellytyksestä. Toisaalta säännöksen
soveltamista vähentää myös rangaistussäännöksen
toissijaisuus eli se, että rangaistussäännös
tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että teosta
ei säädetä muualla laissa yhtä ankaraa
tai ankarampaa rangaistusta.
Päärikoksen tekemisen edellyttäminen
rangaistussäännöksessä perustuu
erityisesti rikosoikeudellisiin periaatteisiin. Päärikosta
koskevan vaatimuksen poistaminen osallistumisteosta, jossa on kyse
avunantoakin etäisemmästä osallistumisesta
rikokseen, olisi poikkeuksellista ottaen huomioon, että muutoin
osallisuus rikokseen aina edellyttää,
että päärikos tai ainakin sen rangaistava
yritys tehdään. Toisaalta rikoslain
34 a luvussa säädetyissä terrorismirikoksissa
(4 §, 4 a §, 4 b § ja
5 §), jotka vastaavat tekotavoiltaan paljolti
rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä säädettyjä tekotapoja,
tällaista edellytystä ei ole. Taustalla tosin
ovat kansainvälisten ja EU-velvoitteiden vaatimukset. Tältä osin
terrorismia koskevan sääntelyn tausta eroaakin
järjestäytynyttä rikollisuutta koskevasta
sääntelystä, sillä saadun selvityksen
mukaan jälkimmäistä koskevat kansainväliset
ja EU-velvoitteet eivät estä tällaista
kansallista vaatimusta.
Edellä esitettyä arvioituaan lakivaliokunta
on päätynyt puoltamaan hallituksen esittämää ratkaisua,
mikä merkitsee myös päärikosta
koskevan vaatimuksen säilyttämistä. Valiokunta
pitää kuitenkin tärkeänä,
että sääntelyn toimivuutta seurataan
ja myöhemmin tarvittaessa arvioidaan päärikosta
koskevan vaatimuksen asemaa.
Rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä säilyy
siis perusteiltaan entisen kaltaisena vaatimus rikoksen tai sen
rangaistavan yrityksen tekemisestä. Rangaistussäännöksessä on
kyse siitä, että henkilö osallistuu pykälän
1 momentissa mainituilla osallistumisteoilla ryhmän toimintaan,
jossa tavoitteena on tehdä säännöksessä mainittu rikos tai
rikoksia. Osallistumisessa on toisin sanoen kyse osallistumisesta
ryhmän sellaiseen toimintaan, jonka tavoitteena on rikoksen
tai rikosten tekeminen, jolloin osallistumisteon ja tavoitteena olevan
rikoksen tai rikosten välillä on yhteys.
Toiminnan tavoitteena olevan rikoksen tai rikosten yksilöitävyydelle
ei voida asettaa liian korkeita vaatimuksia. Osallistumisessa ei ole
kysymys osallistumisesta yksittäisen rikoksen tekemiseen.
On kuitenkin huomattava, ettei nimenomaista yhteyttä osallistumisteon
ja rangaistavuuden edellytyksenä olevan, ryhmän
toiminnassa tehtävän yksittäisen
rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen välillä ole
tarpeen osoittaa (s. 36/II). Osallistumisteko on lähtökohtaisesti
aina etäämmällä itse rikoksesta
kuin avunanto. Lisäksi valiokunta toteaa, että rangaistussäännöksessä käytetään
entiseen tapaan passiivimuotoista verbimuotoilua rikos "tehdään". Kysymykseen
tulevat säännöksen edellytykset muutoin
täyttävät rikokset, jotka tehdään
osana kyseessä olevan rikollisryhmän toimintaa.
Voimaantulo
Laki on hallituksen esityksen mukaan tarkoitettu tulemaan voimaan
mahdollisimman pian. Laki on jäljempänä tarkemmin
selvitettävällä tavalla sovitettu yhteen
rikoslakiin hallituksen esityksessä HE 232/2014
vp ehdotettujen 4.9.2015 voimaan tulevien muutosten kanssa.
Tämä on tarpeen ottaa huomioon nyt käsillä olevan
lain voimaantulossa.