Perustelut
Ulosoton keskushallinnon järjestäminen
Vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa ulosottokaaressa
(705/2007) säädettiin
ulosoton uuden kaksiportaisen organisaation perusratkaisusta, jossa
väliportaan hallinnosta luovutaan ja jossa ulosottotoimen
tehtäviä hoitavat hallinnollinen keskusvirasto
ja paikalliset ulosottoviranomaiset. Lakivaliokunta puolsi ulosottokaaresta antamassaan
mietinnössä keskushallinnon järjestämistä esitetyllä tavalla
(LaVM 26/2006 vp — HE
83/2006 vp). Nyt käsiteltävänä olevissa Valtakunnanvoudinvirastoa
ja ulosottokaaren muuttamista koskevissa lakiehdotuksissa annetaan
tarkemmat keskushallintoa koskevat säännökset.
Lisäksi esitykseen sisältyvällä voimaanpanolailla
säädetään ulosottokaaren organisaatiosäännösten
voimaantulosta. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2010.
Esityksen mukaan oikeusministeriöstä ja lääninhallituksista
siirretään Valtakunnanvoudinvirastolle
ulosoton operatiivisen johdon, ohjauksen ja valvonnan tehtävät.
Ministeriölle jää ulosottokaaren säätämisen
yhteydessä tarkoitetulla tavalla ulosottotoimen strateginen
johto, talousarviosuunnittelu ja säädösvalmistelu.
Valtakunnanvoudinvirasto hoitaa myös muun muassa tietojärjestelmän
ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvät
tehtävät ja huolehtii muista ulosottotoimen valtakunnallisista
hallintotehtävistä. Lisäksi Valtakunnanvoudinvirasto
ratkaisee ulosottoasioita koskevat kantelu- ja korvausasiat.
Valiokunta pitää ulosoton keskushallinnon järjestämistä esitetyllä tavalla
ulosoton hallinnon ja toimintojen kannalta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.
Uudella kaksiportaisella organisaatiolla voidaan poistaa tehtävien
päällekkäisyydet ja tehostaa toimintaa
sekä parantaa mahdollisuuksia erikoistumiseen. Keskitetty malli
mahdollistaa myös nykyistä paremmin ulosottotoimen
käytäntöjen yhtenäisyyden, mikä parantaa
asianosaisten oikeusturvaa ja yhdenvertaista asemaa. Valtakunnanviraston
ohjaustehtävällä ei tarkoiteta yksittäiseen
ulosottoasiaan ulottuvaa ohjausvaltaa, vaan siinä suhteessa
ulosottomiehet toimivat jatkossakin itsenäisinä lainkäyttöviranomaisina.
Ulosottokaaren 3 luvun 64 §:ään
esitetään lisättäväksi
uusi 2 momentti, jonka nojalla Valtakunnanvoudinvirasto voi laissa
säädetyin edellytyksin kerätä keskitetysti
tietoa ulosottomiehille käytettäväksi
yksittäisessä ulosottoasiassa. Viraston, kuten
ulosottomiehenkin, tiedonsaantioikeus on sidottu pykälän
1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin ja siinä säädettyihin
ehtoihin, kuten tiedon välttämättömyyteen
ulosottoasian täytäntöönpanon
kannalta. Virasto ei itse käytä tietoja, vaan
se toimii teknisenä tietojen välittäjänä.
Tarkoitus on helpottaa tietojen hankkimista silloin, kun lukuisissa
asioissa tarvitaan tietoa samasta lähteestä, ja
keskittämisellä voidaan välttää turhien
kulujen tai henkilötyön syntymistä. Mikäli
ulosottovelallinen katsoo, että tietojen hankkiminen ei
ole ollut ulosottokaaren mukaista, hän voi tehdä kantelun.
Sen ulosottomiehen päätöksestä,
joka tietoja on käyttänyt, voidaan valittaa. Valiokunta
pitää esitystä hallinnon toimintojen
kannalta tarkoituksenmukaisena, eikä sillä ole
huomautettavaa esitetyn säännöksen johdosta.
Ulosottotoimea kehitettäessä on tärkeää kiinnittää huomiota
ulosoton palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Valtakunnanvoudinviraston
yhtenä keskeisenä tehtävänä onkin
huolehtia ulosottolaitoksen palvelujen alueellisesta saatavuudesta.
Lisäksi virasto muun muassa huolehtii ulosottolaitoksen
toimintaedellytyksistä ja ulosottotoimen kehittämisestä koulutus
mukaan lukien. On tärkeää, että ulosottotoimeen
on osoitettavissa riittävästi voimavaroja. Tässä yhteydessä valiokunta
myös viittaa valtiontalouden kehyksistä antamaansa
lausuntoon (LaVL 5/2009 vp — VNS 3/2009 vp)
ja katsoo, ettei ulosottomiesten määrään
ole aiheellista kohdistaa uusia vähentämistavoitteita.
On myös tarpeen, että erityisperintää vahvistetaan.
Esityksen perusteluista ilmenee, että Valtakunnanvoudinvirasto
on tarkoitus sijoittaa aluksi pääkaupunkiseudulle
ja Turkuun ja siirtää asteittain Turkuun
vuoteen 2015 mennessä. Pääkaupunkiseudulle
on tarkoitus jättää muutamia työpisteitä pääkaupunkisidonnaisen
työn helpottamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toimittaessa kahdessa paikassa toimintojen yhteensovittamisesta
huolehditaan. Sijaintipaikasta riippumatta on tarpeen, että kontakti
alueilla toimiviin ulosottovirastoihin sekä muihin viranomaisiin
säilyy.
Esityksen taloudellisten vaikutusten yhteydessä todetaan
viraston perustamisesta aiheutuvan noin 400 000 euron suuruiset
kertamenot. Niiden lisäksi on arvioitu syntyvän
noin 450 000 euron suuruinen pysyvä menolisäys
lähinnä toimitilakustannusten ja alueellistamisesta
johtuvien matkakustannusten vuoksi. Esityksen mukaan,
kertaluontoista menolisäystä lukuun ottamatta,
lisäkustannukset katetaan hallinnonalan määrärahojen
puitteissa. Tarkempi selvitys siitä, mistä lisäkustannukset
katetaan, samoin kuin arvio pitemmän aikavälin
taloudellisista vaikutuksista olisi kuitenkin ollut suotavaa. Valiokunta
tähdentää tässäkin
yhteydessä kokonaistaloudellisten vaikutusten pitkäjänteisen
arvioinnin ja seurannan merkitystä sekä toimitilojen
suunnitelmallista ja tarkoituksenmukaista käyttöä.
Siirtyvän henkilöstön asema
Säännökset virkojen ja henkilöstön
siirtymisestä sisältyvät Valtakunnanvoudinvirastoa
koskevan 1. lakiehdotuksen 10 §:ään.
Oikeusministeriöstä Valtakunnanvoudinvirastoon
siirtyvät ne virat, joihin kuuluvat tehtävät
siirtyvät pääasiallisesti viraston tehtäväksi.
Lääninhallituksista siirtyvät ne virat,
joihin kuuluvat tehtävät ovat pääasiallisesti
kohdistuneet ulosoton hallintotehtäviin. Jos työssäkäyntialue
siirron johdosta muuttuisi, edellytetään asianomaisen
virkamiehen suostumusta. Esityksen mukaan Valtakunnanvoudinviraston
henkilövahvuus on arvioitu 22 henkilötyövuodeksi.
Siirtyvään virkaan nimitetty virkamies siirtyy
viraston vastaavaan virkaan. Saadun selvityksen mukaan
siirtyviä virkoja hoitamassa ei ole sellaista määräaikaisessa
palvelussuhteessa olevaa virkamiestä, jonka palvelussuhteen
määräaika jatkuisi vuoden 2010 puolelle.
Uudistuksen toimeenpanoa silmällä pitäen
valiokunta kuitenkin tähdentää sitä lähtökohtaa,
että pysyvät tehtävät hoidetaan
vakinaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaiseen
virkasuhteeseen ottamisen perusteista säädetään
valtion virkamieslain 9 §:ssä.
Edellä mainitun 10 §:n 3 momentin
mukaan siirtyvä henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteeseen
perustuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä euromääräisen
palkkansa. Esityksen perustelujen mukaan, mikäli valtion
palkkausjärjestelmä saadaan sovituksi virastoon
heti toiminnan aloittamisesta lukien, sanottu euromääräinen
palkka säilyy siten ja siltä osin kuin siitä on
sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan
13 §:ssä (ns. palkanlisämalli).
Maininnalla on tarkoitus selventää tulkintaa tilanteessa,
jossa luovuttavassa ja vastaanottavassa organisaatiossa ei ole käytössä sama
valtion palkkausjärjestelmä, jolloin palkkauksen
määräytymiseen sovelletaan kyseisen allekirjoituspöytäkirjan
13 §:n määräyksiä.
Sellaisessa tilanteessa, jossa uudessa organisaatiossa ei sen
toiminnan alkaessa vielä ole palkkausjärjestelmää,
esityksen perustelujen mukaan euromääräinen
palkka voi muuttua yleisten työ- ja virkamiesoikeudellisten
säännösten ja periaatteiden mukaisesti
eikä siirtyvä henkilöstö voi
esitetyn siirtymäsäännöksen
perusteella vain organisaatiomuutoksen vuoksi saada parempaa suojaa
palkan osalta kuin henkilöstöllä oli
vanhassa organisaatiossa. Mainituilla säännöksillä tarkoitetaan
muun muassa valtion virkamieslakia ja työsopimuslakia sekä valtion
virkaehtosopimuslakia ja työehtosopimuslakia. Saadun selvityksen
mukaan periaatteisiin voidaan lukea valtion palkkausjärjestelmien keskeinen
periaate palkkauksen perustumisesta tehtävän vaativuuteen
ja henkilön suoriutumiseen työssään
samoin kuin edellä mainitun allekirjoituspöytäkirjan
13 §:ään sisältyvä vastaava linjaus
palkkauksen säilymisen perustumisesta myös siirtymätilanteissa
tehtävän vaativuuden säilymiseen. Myös
nyt puheena olevissa tilanteissa siirtyvän henkilöstön
palkkaus siirtymähetkellä ja palkkauksen muutokset
voivat soveltuvin osin perustua mainitun allekirjoituspöytäkirjan
13 §:ään.