Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Valiokunnan yleisarvio ehdotuksesta.
Hallituksen esityksen sisältämän
lakiehdotuksen tarkoituksena on panna täytäntöön
oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla
oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät
yhteiset vähimmäisvaatimukset annettu Euroopan
unionin neuvoston direktiivi 2003/8/EY (jäljempänä oikeusapudirektiivi).
Oikeusapudirektiiviä sovelletaan rajat ylittäviin
riita-asioihin siviili- ja kauppaoikeuden aloilla. Tavoitteena on
edistää maksuttoman oikeusavun antamista henkilöille,
jotka ovat osallisina rajat ylittävissä riita-asioissa
mutta joilla ei ole riittävästi varoja tehokkaan
oikeussuojan hankkimiseksi. Oikeusapudirektiivin sisältämän
sääntelyn tarkoituksena on vähimmäisharmonisointi,
joten jäsenvaltiot voivat kansallisissa laeissaan säätää oikeusavun
hakijoiden ja saajien kannalta paremmista järjestelyistä kuin direktiivissä edellytetään.
Lakivaliokunta pitää myönteisenä,
että oikeusavun saamista helpotetaan oikeusapudirektiivin
soveltamisalaan kuuluvissa, rajat ylittävissä riita-asioissa.
Jo periaatteelliselta kannalta on tärkeää,
ettei yksilön mahdollisuus oikeussuojakeinojen käyttämiseen
esty hänen vähävaraisuutensa vuoksi.
Ehdotuksen suhde voimassa olevaan sääntelyyn.
Hallituksen esityksen mukaan oikeusapulaki (257/2002)
täyttää sellaisenaan pääosan
oikeusapudirektiivissä asetetuista vaatimuksista. Tällainen
näkemys perustuu valiokunnan saaman selvityksen mukaan
tulkintaan, jonka mukaan oikeusavun hakijalla ei ole oikeusapudirektiivin soveltamisalaan
kuuluvissa tapauksissa ehdotonta oikeutta saada oikeusapua rajoituksitta. Lakivaliokunta
pitää tällaista tulkintaa lähtökohtaisesti
perusteltuna. Samalla valiokunta kuitenkin huomauttaa, että oikeusapudirektiivin tavoitteen
toteuttamiseksi voimassa olevia oikeusapulain säännöksiä tulee
tulkita oikeusavun hakijan kannalta myönteisesti. Tämä tarkoittaa sitä,
että oikeusapulain säännöksiin
jo nykyisin sisältyviä erilaisia joustomahdollisuuksia
yleensä sovelletaan silloin, kun lain mukaisten pääsääntöjen
noudattaminen johtaisi oikeusavun epäämiseen tai
keskeyttämiseen.
Edellä mainitun kaltaisista säännöksistä voidaan
ensinnäkin mainita oikeusapulain 5 §:n 2 momentti,
jonka mukaan oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään
sadalta tunnilta. Tästä enimmäistuntimäärästä voidaan
kuitenkin poiketa, jos siihen on erityisiä syitä ottaen
huomioon oikeusavun saajan oikeusturvan tarve sekä asian
laatu ja laajuus. Toisena esimerkkinä huomiota voidaan
kiinnittää oikeusapulain 3 §:n 3
momenttiin, jonka mukaan oikeusapua ei pääsääntöisesti
anneta, jos hakijalla on kyseessä olevan asian kattava
oikeusturvavakuutus. Tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa
asiassa oikeusapua voidaan kuitenkin myöntää siltä osin kuin
kustannukset ylittävät vakuutusyhtiön
korvausvelvollisuuden ylärajaksi vakuutussopimuksessa määritellyn
enimmäiskorvausmäärän, jos siihen
on erityisiä syitä ottaen huomioon oikeusavun
saajan oikeusturvan tarve ja asian laatu ja laajuus. Lakivaliokunnan
mielestä säännöksissä mainittuja
erityisiä syitä voi usein esiintyä juuri
oikeusapudirektiivissä tarkoitetuissa, rajat ylittävissä riita-asioissa.
Yksityiskohtaiset huomautukset
28 a §. Oikeusapuhakemusten toimittaminen Euroopan
unionin jäsenvaltioiden välillä (Uusi).
Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota hallituksen
esityksen perusteluissa (s. 13/I) olevaan mainintaan
niistä asioista, jotka on tarkoitus jättää valtioneuvoston
asetuksella säänneltäviksi. Sen mukaan
oikeusapuasetuksessa säädettäisiin lähettävistä ja
vastaanottavista viranomaisista, toimitettavan oikeusapuhakemuksen
kääntämisestä ja sen maksuttomuudesta,
hakemuksen toimittamisen määräajasta,
mahdollisuudesta poikkeuksellisesti kieltäytyä hakemuksen
toimittamisesta sekä siitä, että oikeusapuhakemus
otetaan vastaan myös englanninkielisenä.
Lakivaliokunnan mielestä maksuttomuus, hakemuksen
toimittamisen määräaika sekä viranomaisen
mahdollisuus kieltäytyä hakemuksen toimittamisesta
ovat oikeusavun hakijan oikeusaseman kannalta niin keskeisiä kysymyksiä,
että niistä tulee säätää laissa.
Lisäksi valiokunta katsoo, että oikeusapulaissa
nykyisin olevat yksilöidyt asetuksenantovaltuudet eivät riitä kattamaan
niitä edellä mainittuja seikkoja, joista sinänsä voitaisiin
säätää valtioneuvoston asetuksella.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan (ks. PeVL 29/2004
vp ja PeVL 40/2002 vp) mukaan
oikeusapulain 29 §:ssä olevan kaltaista yleistä asetuksenantovaltuutta
on puolestaan tulkittava supistavasti. Näistä syistä lakivaliokunta
ehdottaa, että lakiin lisätään
uusi pykälä, jossa säädetään
edellä mainituista lain tasolle kuuluvista asioista ja
joka sisältää myös asianmukaiset
asetuksenantovaltuudet. Oikeusapulain sisäisessä systematiikassa
ehdotettava uusi säännös sopii sijoitettavaksi
erinäisiin säännöksiin 28 a §:ksi.
Pykälän 1 momentissa säädetään
siitä, että oikeusaputoimistot voivat toimia oikeusapudirektiivissä tarkoitettuina
lähettävinä ja vastaanottavina
viranomaisina. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 14/II)
mukaan tarkoitus on, että toisista jäsenvaltioista
saapuvien oikeusapuhakemusten käsittely keskitetään
Helsingin oikeusaputoimistoon. Suomesta toisiin jäsenvaltioihin
lähetettävien oikeusapuhakemusten käsittely
sen sijaan hajautettaisiin eri oikeusaputoimistoihin. Tällaisia
rajat ylittäviä oikeusapuasioita hoitavia oikeusaputoimistoja
ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista nimetä suoraan laissa.
Tämän vuoksi momenttiin ehdotetaan otettavaksi
säännös, jonka mukaan valtioneuvoston
asetuksella säädetään siitä,
mitkä oikeusaputoimistot näitä asioita
hoitavat. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 11/I)
mukaan tarkoituksena on, että myös oikeusministeriö olisi
oikeusaputoimistojen ohella lähettävä viranomainen
tietyissä asiaryhmissä. Lakiin ehdotetaan otettavaksi
tätä tarkoittava säännös
sekä lisäksi valtuussäännös,
jonka mukaan tällaiseen oikeusministeriön rinnakkaiseen
toimivaltaan kuuluvista asioista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Viranomaisten velvollisuudesta avustaa hakijaa hakemuksen liitteiden
hankkimisessa samoin kuin tarvittavien asiakirjojen käännösten maksuttomuudesta
säädetään ehdotettavassa 2 momentissa.
Maksuttomia olisivat sekä hakemuksen että sen
liitteiden käännökset. Käytännössä hakemuksia
jouduttaneen kääntämään vain
poikkeustapauksissa, koska oikeusapudirektiivin 16 artiklan
mukaisesti oikeusapuhakemuksia ja hakemusten toimittamista varten tullaan
laatimaan monikieliset vakiolomakkeet.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
siitä määräajasta, jossa lähettävän
viranomaisen on lähetettävä oikeusapuhakemus
toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle.
Lisäksi momentti sisältää säännöksen
niistä perusteista, joilla lähettävä viranomainen
voi kieltäytyä oikeusapuhakemuksen edelleen toimittamisesta.
Ehdotettavan pykälän 4 momentti sisältää puolestaan
kaksi valtuussäännöstä. Niistä ensimmäisen
nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä menettelystä,
jota noudatetaan pykälässä tarkoitettujen
oikeusapuhakemusten lähettämisessä ja
vastaanottamisessa. Toinen valtuussäännös
mahdollistaa sen, että valtioneuvoston asetuksella säädetään
siitä, millä muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä tehty
oikeusapuhakemus voidaan tehdä suomalaiselle vastaanottavalle
viranomaiselle.
Johtolause.
Lakivaliokunnan ehdotuksen hyväksymisestä seuraa,
että myös lain johtolausetta on tarkistettava.