Perustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esitys koskee EU:n nimisuojajärjestelmää. EU:n
lainsäädännössä säädetään
laatujärjestelmistä, joissa tuotteen nimeä suojataan
tuotteen maantieteelliseen alkuperään, ominaisuuksiin tai
valmistusmenetelmiin liittyvistä syistä. Tällaisista
järjestelmistä on vakiintuneesti käytetty termiä nimisuoja.
Nimisuojaan liittyvää EU:n lainsäädäntöä on
annettu maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, tislattujen alkoholijuomien, maustettujen
viinituotteiden ja rypäleviinien osalta. Maataloustuotteiden
ja elintarvikkeiden nimityksiä suojataan alkuperänimityksinä, maantieteellisinä merkintöinä
ja
aitoina perinteisinä tuotteina.
Täytäntöönpano ja tarkastukset
Valiokunta näkee tarpeelliseksi yhdenmukaistaa täytäntöönpanoa
esityksen mukaisesti siten, että jatkossa nimisuojajärjestelmän
täytäntöönpano perustuisi esityksessä kuvatuin
tavoin elintarvikelakiin (23/2006). Muutos selkeyttää täytäntöönpanoa,
vaikkakaan lakiehdotuksessa ei ole sinänsä ehdotettu
muutoksia valvontaviranomaisten tehtäviin.
Nimisuojatuotteiden tarkastuksista säädetään mm.
maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (laatujärjestelmä-/nimisuoja-asetus)
36 ja 37 artiklassa. Tarkastuksen kohteena on nimisuoja-asetuksen
mukaisesti tuote-eritelmän noudattaminen, ja tarkastus
on tehtävä ennen tuotteen saattamista markkinoille.
Tuote on valmistettava tuote-eritelmänTuote-eritelmässä on
mm. tuotteen nimi; kuvaus ja tarvittaessa myös raaka-aineiden
kuvaus; tuotteen tärkeimmät fyysiset, kemialliset,
mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet; maantieteellisen
alueen rajaus; kuvaus menetelmästä, jolla tuote
saadaan aikaan; tuotteen laadun tai ominaispiirteiden sekä maantieteellisen
ympäristön välinen yhteys taikka tuotteen perinteisen
luonteen määrittävät tärkeimmät
tekijät. mukaisesti, jotta tuote todella täyttää kyseiseen
tuotteeseen kohdistuvat vaatimukset.
Asiantuntijakuulemisessa saadun selvityksen perusteella 36 artiklassa
mainittu sana "kaikille" ei kuitenkaan viittaa
yksittäisiin toimijoihin, joten siitä ei seuraa
kaikkia valmistajia tai kaikkia tuotteita koskeva täydellinen
ennakkotarkastusvelvollisuus. Ministeriö on selvittänyt
asiaa vielä EU:n komissiolta, jolta saadun vastauksen mukaan
mainittu "kaikki" sana viittaa tuotekategorioihin
(ei toimijoihin), jotka tarkastusten on katettava.
Tarkastukset perustuvat riskianalyysiin, ja nimisuojassa se
on lähinnä taloudellinen riski (tuotteen nimityksen
väärinkäyttö tai harhaanjohtavien
tietojen antaminen), jolloin kaikkia toimijoita ei ole tarpeen tarkastaa
riskianalyysin perusteella. Tarkastukset käytännössä painottunevat
isompiin toimijoihin. Valiokunta toteaa, että nimisuojatuotteen
myynti puolestaan ei edellytä jokaisen valmistajan tarkastamista
ja nimisuojatuotteita voidaan myydä riippumatta siitä,
onko valmistajaa tarkastettu. Toimija ei saa tarkastuksen nojalla
tai muutenkaan lupaa tai sertifikaattia, eikä tarkastus
siten ole toimijan kannalta välttämätön.
Tarkastuksia koskevat EU-asetuksen säännökset
ovat olleet voimassa lähes kaksi vuotta, ja nimisuojaa
koskevat tarkastukset ovat tarkastusviranomaisille jo nykyisinkin
kuuluvia tehtäviä. Valiokunta korostaa, että nimisuojatuotteiden
valmistajien ennakkotarkastuksen suhteen ei saa olla tulkintaeroavaisuuksia
ministeriön ja alemman hallinnon välillä.
Elintarvikelain 49 §:n nojalla kotirauhan piiriin kuuluvissa
tiloissa tarkastus voidaan tehdä vain, jos on perusteltua
syytä epäillä elintarvikemääräyksiä rikotun
tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla.
Tarkastuksen kohteena on tuote-eritelmän noudattaminen,
joten tämä vaikuttaa tarkastuksen luonteeseen.
Saadun selvityksen perusteella lainsäädännössä ei
kuitenkaan nimenomaisesti edellytetä tarkastuksia nimisuojatuotteiden
valmistukseen käytettävissä tiloissa.
Tarkastusta on siten mahdollista suorittaa myös muissa
kuin kotirauhan piirin suojaan kuuluvissa tiloissa. Lisäksi
pienten toimijoiden mahdollisesti kotirauhan piirissä valmistamien tuotteiden
tarkastamiseen vaikuttaa myös riskianalyysi, pienillä toimijoilla
riski on luonnollisesti pienempi.
Ilmoitusvelvollisuus
Esityksen 54 e §:ssä on ehdotettu otettavaksi käyttöön
rekisteröityjä nimisuojatuotteita tuottavan tai
valmistavan toimijan ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitettujen tietojen
perusteella valvontaviranomaiset voivat suunnitella tarkastuksia kohteisiin,
joissa nimisuojatuotteita on ennen niiden markkinoille saattamista
tarkastettava. Valiokunta toteaa, että ilmoitus olisi annettava vain
kerran ryhdyttäessä tuottamaan tai valmistamaan
nimisuojan kohteena olevaa tuotetta.
Lakiehdotuksen mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee elintarvikealan
toimijoita, jotka valmistavat suomalaisia nimisuojatuotteita. Tuotteita
on tällä hetkellä kymmenen: Lapin Puikula,
Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha, Lapin Poron kylmäsavuliha,
Kitkan viisas, Kainuun rönttönen, Puruveden Muikku,
Sahti, Kalakukko ja Karjalanpiirakka. Tuotteiden valmistajia on
puolestaan tiedossa noin 120 kappaletta.
Valiokunta pitää ilmoitusvelvollisuutta tarpeellisena,
sillä ilmoitusvelvollisuuden kautta saadaan nyt tietoon
kaikki ne toimijat, jotka tuottavat tai valmistavat nimisuojatuotteita.
Ilmoitusvelvollisuus parhaimmillaan lisää tietoisuutta
nimisuojatuotteista ja niiden kaupallista hyödyntämistä.
Myös alan toimijat ovat pitäneet ilmoitusvelvollisuutta
hyvänä asiana, sillä näin hekin
saavat tiedon nimisuojatuotteiden valmistajista. Ilmoitusvelvollisuus
on tarpeellinen myös valvonnan järjestämisen
vuoksi. Valiokunta korostaa kuitenkin, ettei ilmoitusvelvollisuus
saa lisätä tarpeetonta byrokratiaa. Ilmoitus tulee
voida antaa erillisenä tai muiden ilmoitusten taikka hakemusten
yhteydessä. Alan toimijoiden kannalta on erityisen välttämätöntä pyrkiä tässäkin
asiassa menettelyyn, jossa viranomaiselle jo aiemmin ilmoitettuja
tietoja ei ole tarpeen ilmoittaa enää uudelleen.
Kansallisesta käsittelystä vastaava viranomainen
Esityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriöltä siirretään
Maaseutuvirastolle nimisuojatuotteita koskevien hakemusten käsittelyyn
liittyvät tehtävät. Valiokunta katsoo,
että kyseessä on maatalouslainsäädännön
alaan kuuluva täytäntöönpanotehtävä,
joka siten luontevasti kuuluu Maaseutuvirastolle. Hakemuksia on
ollut keskimäärin vain 1 kappale vuodessa, eikä tilanteen
oleteta sanottavasti muuttuvan.