Perustelut
Erikoissairaanhoitolain 15 §:ään
lisättäväksi ehdotetussa 2 momentissa
tarkoitetun sopimuksen mukaiset tutkimukset ja hoito voidaan antaa puolustusvoimien
terveydenhuoltovastuulle kuuluville henkilöille
eri perustein ja nopeammin kuin lain mukaiset palvelut annetaan
sairaanhoitopiirin jäsenkuntien asukkaille. Samanlainen
sääntely sisältyy kansanterveyslakiehdotuksen
24 §:ään.
Ehdotettu sääntely asettaa puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle
kuuluvat lähinnä terveydenhuoltopalvelujen saamisen
nopeuden osalta parempaan asemaan asianomaisen kunnan tai kuntayhtymän
jäsenkunnan asukkaisiin verrattuna. Sääntely
on siksi merkityksellistä perustuslain 6 §:n säännösten
näkökulmasta. Tämän pykälän
1 momentti sisältää yleisen
yhdenvertaisuussäännöksen ja 2 momentti
syrjintäkiellon, jonka mukaan ketään
ei saa asettaa eri asemaan momentissa erikseen lueteltujen seikkojen
perusteella. Momentin loppuosan yleislausekkeen mukaan eri asemaan
asettaminen ei saa perustua myöskään
henkilöön liittyvään muuhun
syyhyn.
Perustuslakivaliokunnan käytännössä on
vakiintuneesti korostettu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi
johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn (PeVL 59/2002
vp, s. 2/II, HE 309/1993 vp,
s. 43/I). Syrjintäkieltosäännökselläkään
ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä,
vaikka erottelu perustuisi säännöksessä nimenomaan mainittuun
syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävällä tavalla
(PeVL 59/2002 vp, s. 2—3, HE
309/1993 vp, s. 44/I). Perustelulle asetettavat
vaatimukset ovat yhdenvertaisuussäännösten
esitöiden mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen
kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat
(HE 309/1993 vp, s. 44/I).
Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat terveydenhuollon
järjestämisestä puolustusvoimissa annetun
lain 3 §:n 1 momentin mukaan asevelvollisuuslain ja naisten
vapaaehtoisesta sotapalveluksesta annetun lain nojalla puolustusvoimissa
ja rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan
koulutettavat opiskelijat. Heille annetaan lain 3 §:n 2 momentin
perusteella hoitoa muun muassa silloin, kun sairaus, vamma tai vika
on ilmennyt, todettu tai pahentunut palveluksen aikana.
Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulle voimassa olevan lain
mukaan kuuluvien henkilöiden palveluskelpoisuuden turvaaminen
on — etenkin kun otetaan huomioon palveluksen yhteys
perustuslain 127 §:ssä säädettyyn
maanpuolustusvelvollisuuteen ja palveluksen luonteesta johtuvat
erityiset terveysriskit — valiokunnan mielestä hyväksyttävä peruste
erityiskohtelua merkitsevälle sääntelylle
hoidon antamisesta nykyisen lain mukaisissa tilanteissa.
Jonkin potilasryhmän asettaminen terveydenhoitopalvelujen
saamisen nopeuden osalta etusijalle muihin potilaisiin verrattuna
on hyväksyttävän perusteen käsillä olosta
huolimatta lähtökohtaisesti ongelmallista perustuslain
6 §:n 1 momentissa säädetyn
yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen kannalta. Ongelmaa toisaalta lieventää se,
että sopimuksen tekeminen puolustusvoimien kanssa on terveyskeskusta
ylläpitävälle kunnalle ja kansanterveystyön
kuntayhtymälle samoin kuin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle
vapaaehtoista. Tällä on esityksen perustelujen
mukaan tarkoitus varmistua siitä, että asianomaiset
kunnat ja kuntayhtymät voivat huolehtia niille lakisääteisesti
kuuluvien tehtävien hoitamisesta. Näin
ollen sääntely ei valiokunnan mielestä muodostu
perustuslain yhdenvertaisuussäännösten
vastaiseksi. Kansanterveyslakia ja erikoissairaanhoitolakia on kuitenkin
tärkeää täydentää esityksen
edellä mainittua tarkoitusta vastaavalla säännöksellä,
jonka mukaan sopimuksen tekemisellä tai sopimukseen perustuvien
palvelujen antamisella ei saa vaarantaa kunnan tai kuntayhtymän
lakisääteisten tehtävien hoitamista.
Lisäksi lakeja on selvyyden vuoksi syytä täydentää erityisellä maininnalla
siitä, ettei sääntely puolustusvoimien
terveydenhuoltovastuulla olevien erityiskohtelusta syrjäytä kansanterveyslain
ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä kiireellisen
hoidon tarpeessa olevan potilaan hoitamisesta välittömästi.