Perustelut

Opetuskieli

Pelastusopiston opetuskieli on ehdotuksen 17 §:n 1 momentin mukaan suomi. Opetusta annetaan myös ruotsin kielellä ja tarvittaessa muullakin kielellä. Opiskelija voi 2 momentin perusteella käyttää opiskelijavalinnassa ja kokeissa joko suomen tai ruotsin kieltä. Esityksen perustelujen mukaan Pelastusopisto järjestää ammatilliseen tutkintoon johtavaa ja lakiehdotuksen 13 §:ssä tarkoitettua muutakin koulutusta tarpeen mukaan ruotsin kielellä toteutettavina koulutusohjelmina ja kursseina. Perusteluista on pääteltävissä, että jos riittävä määrä ruotsinkielisiä tai muun kielisiä opiskelijoita tulee kursseille, voidaan opetusta järjestää myös heidän äidinkielellään. Sen sijaan yksittäisellä opiskelijalla ei ole subjektiivista oikeutta vaatia opetusta ruotsin kielellä.

Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on huolehdittava suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan säännöksellä olisi merkitystä esimerkiksi yhteiskunnallisten palvelujen sekä koulu- ja muiden sivistysolojen järjestämisessä (HE 309/1993 vp, s. 65).

Koska Pelastusopisto on valtakunnan ainoa alan tutkintoon johtava oppilaitos, on kielten opetuksessa ja opetuskielessä syytä kiinnittää huomiota perustuslain 17 §:n mukaisten kielellisten oikeuksien toteutumiseen.

Päihdetestaus

Pelastusopiston opiskelija on lakiehdotuksen 24 §:n 1 momentin perusteella velvollinen opiston määräyksestä osallistumaan terveydenhuollon ammattihenkilön ja laboratoriohenkilökunnan tekemään päihdetestiin, jos on perusteltua aihetta epäillä, että opiskelija on päihtyneenä opiston järjestämässä käytännön työtehtävien harjoittelussa tai työpaikalla tapahtuvassa harjoittelussa.

Sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Sillä puututaan myös perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja rajoitetaan henkilön itsemääräämisoikeutta.

Perustuslakivaliokunta on poliisilakia ja yksityisyyden suojaa työelämässä koskevia lakiehdotuksia käsitellessään katsonut, että huumetestaukselle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet, jos on perusteltua aihetta epäillä opiskelijan esiintyvän päihtyneenä koulutuksessa tai harjoitteluun liittyvässä työssä tai jos työtehtävä edellyttää tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä tai työtehtävä voi vaarantaa työntekijän tai jonkin toisen henkilön henkeä, terveyttä tai työturvallisuutta. Tavoitteena on torjua opiskelijoiden ja työntekijöiden keskuudessa päihteiden käyttöä. Kysymys on opiskelijoiden ja työntekijöiden sekä viime kädessä myös muiden henkilöiden oikeuksien ja turvallisuuden suojaamisesta (PeVL 28/2004 vp, s. 3—4, PeVL 10/2004 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan sääntely täyttää perusoikeusrajoituksille asetettavat täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Opiskeluoikeuden menettäminen ja kurinpitorangaistus

Opiskelija menettää opiskeluoikeutensa 1. lakiehdotuksen 28 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella, jos hän on antanut Pelastusopistoon pyrkiessään vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut sellaisen itseään koskevan seikan, joka olisi voinut estää opiskelijaksi valinnan. Sääntelyssä on kielellinen kömmähdys, koska sivulause "joka olisi voinut estää opiskelijaksi valinnan" koskee vain salaamista, mutta ei vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Lisäksi sääntely vaikuttaa kohtuuttoman ankaralta, koska opiskelija voi säännöksen sanamuodon mukaan menettää opiskeluoikeutensa vähäisenkin väärän tai harhaanjohtavan tiedon perusteella. Valiokunnan mielestä sääntelyä on tarpeen täsmentää oikeasuhtaisuuden vaatimuksia paremmin vastaavaksi (PeVL 19/2004 vp, s. 3—4, PeVL 16/2003 vp, s. 3/I, PeVL 12/2002 vp, s. 3—4).

Opiskelija voi 30 §:n 1 momentin nojalla menettää asumisoikeutensa opiston asuntolassa määräajaksi tai kokonaan, jos hän on rikkonut opiston asuntolaa koskevia järjestyssäännön määräyksiä. Tällainen kurinpitorangaistus on oikeasuhtaisuuden kannalta arveluttava ottaen huomioon, että asumisoikeus on merkittävä yksilön oikeus. Valiokunnan mielestä säännöstä on syytä täsmentää esimerkiksi siten, että asumisoikeuden menettäminen voi olla seurauksena vasta vakavista tai toistuvista järjestyssääntöjen rikkomisesta eikä varoitus ole johtanut toivottuun tulokseen (PeVL 8/2006 vp, s. 3/II, PeVL 48/2005 vp, s. 2/I, PeVL 44/2004 vp, s. 2—3).