Perustelut
Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin
viranomaiselle
Hyljetuotteiden tuominen kaupallisissa tarkoituksissa Euroopan
unionin jäsenmaihin ja saattaminen markkinoille on eräin
poikkeuksin kielletty Euroopan unionin lainsäädännössä.
Hyljetuotteita voidaan saattaa tietyin edellytyksin markkinoille
siten kuin komission asetuksessa (EU) N:o 1007/2009 yksityiskohtaisista
säännöistä hyljetuotteiden kaupasta
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1007/2009
täytäntöön panemiseksi säädetään.
Hyljetuotteen saattaminen markkinoille edellyttää,
että komission hyväksymä viranomainen
on antanut todistuksen tuotteen alkuperästä.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin mukaan
Suomen riistakeskus toimii komission asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuna
viranomaisena. Sen tehtävänä on perusteluiden
mukaan (s. 7/I) myöntää Suomessa
pyydetystä hylkeestä peräisin olevalle
hyljetuotteelle alkuperätodistus, todentaa kolmannesta
maasta tuotavan hyljetuotteen alkuperätodistus ja säilyttää jäljennös
alkuperätodistuksesta.
Suomen riistakeskus ei ole valtion hallintoon kuuluva viranomainen
vaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Ehdotettua
sääntelyä on sen vuoksi arvioitava perustuslain
124 §:n kannalta. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan
antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos
se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen
vallan käyttöä koskevia tehtäviä voidaan
kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Suomen riistakeskukselle ehdotetut tehtävät ovat
EU-lainsäädännön soveltamiseen
ja toimeenpanoon liittyviä julkisia hallintotehtäviä, joiden
ei voida kuitenkaan katsoa sisältävän merkittävää julkisen
vallan käyttöä. Julkisen hallintotehtävän
antamista Suomen riistakeskukselle perustellaan esityksessä lähinnä sillä, että riistakeskus
myöntää metsästyslain 10 §:n mukaiset
luvat ja 45 §:n mukaiset poikkeusluvat tiettyjen hyljelajien
pyyntiin sekä vastaanottaa saalisilmoitukset (s. 5/I).
Perustuslain 124 §:n tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen
edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti
kunkin viranomaiskoneiston ulkopuolelle siirrettäväksi
ehdotetun julkisen hallintotehtävän kannalta.
Tällöin on otettava huomioon muun muassa hallintotehtävän
luonne, hallinnon tehokkuus ja muut hallinnon sisäiset
tarpeet sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen
tarpeet (ks. esim. PeVL 8/2014 vp, s.
3/II, PeVL 5/2014 vp, s. 3/I, PeVL
65/2010 vp, s. 2/II ja HE 1/1998
vp, s. 179/II). Valiokunta katsoo, että alkuperätodistusten
myöntämistoimivallan osoittamista viranomaiskoneiston
ulkopuolelle voidaan pitää perustuslain 124 §:ssä tarkoitetulla
tavalla tarpeellisena tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota 1. lakiehdotuksen
2 §:n 1 momentin sanamuotoon. Sen mukaan Suomen riistakeskus
toimii 1 §:ssä mainitun komission asetuksen 6
artiklassa tarkoitettuna viranomaisena. Kuten edellä on
todettu, säännöksen tarkoituksena on
antaa Suomen riistakeskukselle julkisia hallintotehtäviä.
Kyseinen 6 artikla ei määrittele viranomaisen
tehtäviä, vaan ainoastaan niin sanottujen tunnustettujen
elinten luetteloon sisällyttämisen edellytykset.
Koska muulle kuin viranomaiselle annettavista tehtävistä on
perustuslain 124 §:n mukaan säädettävä lailla,
on momenttia syytä täsmentää vastaamaan
esityksen perusteluista ilmenevää tarkoitusta.
Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus
Valvontaviranomaisilla on 1. lakiehdotuksen 3 §:n
1 momentin nojalla oikeus saada valvontaa, seurantaa ja raportointia
varten tarpeelliset myynti-, osto-, kirjanpito-, varastointi-, kuljetus-
ja muut asiakirjat sekä muut tarpeelliset tiedot hyljetuotteiden
käsittelyä, kauppaa, maahantuontia ja maastavientiä,
varastointia, jalostusta, kuljetusta ja muuta niihin verrattavaa
toimintaa harjoittavilta sekä toisilta 2 §:ssä mainituilta
viranomaisilta.
Valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudet eivät ehdotuksen
mukaan koske salassa pidettäviä tietoja. Ehdotettu
säännös ei toisaalta sulje tiedonsaantioikeuden
ulkopuolelle esimerkiksi henkilötietoja, jotka eivät
ilmeisesti kuitenkaan ole valvonnassa tarpeen. Mikäli tarkoituksena on,
että valvontaviranomaisella on oikeus saada henkilötietoja
salassapitovelvollisuuden estämättä,
on ehdotettua sääntelyä täsmennettävä perustuslain
10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän
ja henkilötietojen suojan johdosta. Valiokunta on vakiintuneesti
tässä yhteydessä kiinnittänyt
huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin
tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus
sidotaan tietojen välttämättömyyteen.
Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus
ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen
kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut
tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi.
Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla
tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt
sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin
tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 10/2014
vp, s. 6/II, PeVL 19/2012 vp,
s. 3—4 ja PeVL 62/2010 vp,
s. 4/I).
Voimaantulo
Esityksessä ehdotettujen lakien voimaantuloajankohdasta
ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston
asetuksella. Tämä johtuu perustelujen (s. 8) mukaan
siitä, että komission on hyväksyttävä jäsenvaltion
nimeämä viranomainen.
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain
79 §:n 3 momentin näkökulmasta. Sen mukaan
laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan.
Erityisestä syystä laissa voidaan säätää,
että sen voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella.
Perustuslakivaliokunnan käytännössä erityisenä syynä on
pidetty muun muassa lain voimaantuloajankohdan sidonnaisuutta Suomen kansainvälisten
velvoitteiden tai esimerkiksi Euroopan unionin lainsäädännön
voimaantuloon (ks. esim. PeVL 36/2010 vp,
s. 3/I, PeVL 21/2007 vp, s.
2/II, PeVL 46/2006 vp, s. 4/I). Valiokunta
katsoo, että esitetty syy täyttää perustuslain
79 §:n 3 momenttiin sisältyvän erityisen
syyn vaatimuksen.