Perustelut

Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Hyljetuotteiden tuominen kaupallisissa tarkoituksissa Euroopan unionin jäsenmaihin ja saattaminen markkinoille on eräin poikkeuksin kielletty Euroopan unionin lainsäädännössä. Hyljetuotteita voidaan saattaa tietyin edellytyksin markkinoille siten kuin komission asetuksessa (EU) N:o 1007/2009 yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1007/2009 täytäntöön panemiseksi säädetään. Hyljetuotteen saattaminen markkinoille edellyttää, että komission hyväksymä viranomainen on antanut todistuksen tuotteen alkuperästä.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskus toimii komission asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuna viranomaisena. Sen tehtävänä on perusteluiden mukaan (s. 7/I) myöntää Suomessa pyydetystä hylkeestä peräisin olevalle hyljetuotteelle alkuperätodistus, todentaa kolmannesta maasta tuotavan hyljetuotteen alkuperätodistus ja säilyttää jäljennös alkuperätodistuksesta.

Suomen riistakeskus ei ole valtion hallintoon kuuluva viranomainen vaan itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Ehdotettua sääntelyä on sen vuoksi arvioitava perustuslain 124 §:n kannalta. Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä koskevia tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Suomen riistakeskukselle ehdotetut tehtävät ovat EU-lainsäädännön soveltamiseen ja toimeenpanoon liittyviä julkisia hallintotehtäviä, joiden ei voida kuitenkaan katsoa sisältävän merkittävää julkisen vallan käyttöä. Julkisen hallintotehtävän antamista Suomen riistakeskukselle perustellaan esityksessä lähinnä sillä, että riistakeskus myöntää metsästyslain 10 §:n mukaiset luvat ja 45 §:n mukaiset poikkeusluvat tiettyjen hyljelajien pyyntiin sekä vastaanottaa saalisilmoitukset (s. 5/I). Perustuslain 124 §:n tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaiskoneiston ulkopuolelle siirrettäväksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kannalta. Tällöin on otettava huomioon muun muassa hallintotehtävän luonne, hallinnon tehokkuus ja muut hallinnon sisäiset tarpeet sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeet (ks. esim. PeVL 8/2014 vp, s. 3/II, PeVL 5/2014 vp, s. 3/I, PeVL 65/2010 vp, s. 2/II ja HE 1/1998 vp, s. 179/II). Valiokunta katsoo, että alkuperätodistusten myöntämistoimivallan osoittamista viranomaiskoneiston ulkopuolelle voidaan pitää perustuslain 124 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeellisena tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota 1. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin sanamuotoon. Sen mukaan Suomen riistakeskus toimii 1 §:ssä mainitun komission asetuksen 6 artiklassa tarkoitettuna viranomaisena. Kuten edellä on todettu, säännöksen tarkoituksena on antaa Suomen riistakeskukselle julkisia hallintotehtäviä. Kyseinen 6 artikla ei määrittele viranomaisen tehtäviä, vaan ainoastaan niin sanottujen tunnustettujen elinten luetteloon sisällyttämisen edellytykset. Koska muulle kuin viranomaiselle annettavista tehtävistä on perustuslain 124 §:n mukaan säädettävä lailla, on momenttia syytä täsmentää vastaamaan esityksen perusteluista ilmenevää tarkoitusta.

Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus

Valvontaviranomaisilla on 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valvontaa, seurantaa ja raportointia varten tarpeelliset myynti-, osto-, kirjanpito-, varastointi-, kuljetus- ja muut asiakirjat sekä muut tarpeelliset tiedot hyljetuotteiden käsittelyä, kauppaa, maahantuontia ja maastavientiä, varastointia, jalostusta, kuljetusta ja muuta niihin verrattavaa toimintaa harjoittavilta sekä toisilta 2 §:ssä mainituilta viranomaisilta.

Valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeudet eivät ehdotuksen mukaan koske salassa pidettäviä tietoja. Ehdotettu säännös ei toisaalta sulje tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle esimerkiksi henkilötietoja, jotka eivät ilmeisesti kuitenkaan ole valvonnassa tarpeen. Mikäli tarkoituksena on, että valvontaviranomaisella on oikeus saada henkilötietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, on ehdotettua sääntelyä täsmennettävä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan johdosta. Valiokunta on vakiintuneesti tässä yhteydessä kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 10/2014 vp, s. 6/II, PeVL 19/2012 vp, s. 3—4 ja PeVL 62/2010 vp, s. 4/I).

Voimaantulo

Esityksessä ehdotettujen lakien voimaantuloajankohdasta ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Tämä johtuu perustelujen (s. 8) mukaan siitä, että komission on hyväksyttävä jäsenvaltion nimeämä viranomainen.

Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 79 §:n 3 momentin näkökulmasta. Sen mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa voidaan säätää, että sen voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella. Perustuslakivaliokunnan käytännössä erityisenä syynä on pidetty muun muassa lain voimaantuloajankohdan sidonnaisuutta Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai esimerkiksi Euroopan unionin lainsäädännön voimaantuloon (ks. esim. PeVL 36/2010 vp, s. 3/I, PeVL 21/2007 vp, s. 2/II, PeVL 46/2006 vp, s. 4/I). Valiokunta katsoo, että esitetty syy täyttää perustuslain 79 §:n 3 momenttiin sisältyvän erityisen syyn vaatimuksen.