Perustelut
Sananvapaus
Parituksesta tuomitaan rikoslain muutettavaksi ehdotetun 20
luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla se, joka yhteystietoja
välittämällä tai muuten markkinoi
toisen ryhtymistä momentin 1 kohdassa tarkoitettuun
seksuaaliseen tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 12 §:n 1 momentissa
turvatun sananvapauden kannalta.
Sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös
mainonnan ja markkinoinnin, joskaan valiokunta ei ole katsonut tällaisen
viestinnän kuuluvan sananvapauden ydinalueelle (PeVL 23/2000
vp, s. 6/I). Mainontaan ja markkinointiin voidaan
siten kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia
kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella
olisi mahdollista (PeVL 60/2001 vp,
s. 4/I). Toisaalta myös mainonnan ja markkinoinnin
sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta
rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (PeVL
9/2004 vp, s. 7, PeVL 19/2002
vp, s. 3/I).
Kriminalisoinnilla on esityksen perustelujen mukaan tarkoitus
vaikeuttaa prostituution järjestämistä ja
siitä hyötymistä. Sääntelyllä suojataan
lähinnä yleistä moraalia, mutta se liittyy
ihmiskaupan ja parituksen vaikeuttamisen välityksellä myös
perustuslaissa turvattuihin useisiin perusoikeuksiin (PeVL
23/1997 vp, s. 4/II). Kriminalisoinnille
on siten perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät
perusteet.
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on
huomionarvoista, että kriminalisointi koskee toisen henkilön
toiminnan markkinointia ja että yhteystietojen välittämisen
ja muun markkinoinnin rangaistavuus edellyttää tahallisuutta.
Painoa on esityksen perustelujen mukaan tällöin pantava
muun muassa sille, onko viestinnässä käytetty
prostituution peiteilmauksiksi yleisesti tunnistettuja ja ymmärrettyjä sanontoja.
Tällainen lähtökohta voi tuoda rangaistussäännöksen piiriin
sellaisiakin viestejä, joiden julkaisemisessa ei ole kysymys
"markkinoinniksi" luonnehdittavasta toisen toiminnan edistämisestä. Sääntelyn
täsmentäminen on valiokunnan mielestä tältä osin
vielä tarpeen.
Lakiehdotuksen rangaistussäännökset
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä (17
luvun 18 §), törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan levittämisestä (17
luvun 18 a §), kuvaohjelman laittomasta esittämisestä tai
levittämisestä alaikäiselle (17 luvun
18 b §) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan hallusssapidosta (17 luvun
19 §) eivät — valiokunnan aikaisempi
käytäntö huomioon ottaen — ole
perustuslain sananvapaussääntelyn näkökulmasta
ongelmallisia (PeVL 23/1997 vp, s. 4).
Telekuuntelu ja tekninen kuuntelu
Esityksen 2. lakiehdotuksen 5 a luvun 2 §:ssä on kysymys
pakkokeinolaissa säännellyn telekuuntelumahdollisuuden
laajentamisesta. Ehdotus on tältä osin merkityksellinen
luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavien perustuslain säännösten
kannalta.
Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun
ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lailla
voidaan kuitenkin pykälän 3 momentin nojalla säätää välttämättömistä rajoituksista
viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan
turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkinnassa.
Ehdotuksen 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa
mainitut törkeä laittoman maahantulon järjestäminen
ja törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan levittäminen samoin
kuin 7 kohtaan lisättävät ihmiskauppa
ja törkeä ihmiskauppa ovat perustuslain 10 §:n
3 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilön tai yhteiskunnan
turvallisuutta vaarantavia rikoksia. Sama koskee valiokunnan mielestä myös
2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja törkeän parituksen
tekomuotoja.
Tekninen kuuntelu on 4 §:n 3 momentin 6 kohdan
perusteella mahdollista, kun on syytä epäillä jotakuta
törkeästä ihmiskaupasta. Ehdotus on merkityksellinen
luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan kannalta.
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen kotirauha
on turvattu. Lailla voidaan kuitenkin 3 momentin perusteella säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimista.
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että teknistä kuuntelua
ei ole perustuslain 10 §:n 3 momentissa ilmaistun välttämättömyysvaatimuksen
kannalta mahdollista ulottaa kaikkiin rikostyyppeihin. Pakkokeinolain
muutosehdotusta vuonna 2002 arvioidessaan valiokunta piti tavallisen
lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä, että tekninen
kuuntelu rajataan valtiorikosten, väkivaltarikosten, yleisvaarallisten
rikosten ja huumausainerikosten törkeimpiin tekomuotoihin
(PeVL 36/2002 vp, s. 6/II). Törkeä ihmiskauppa
rinnastuu valiokunnan mielestä vakavuudeltaan tällaisiin
rikoksiin.