Perustelut

Sananvapaus

Parituksesta tuomitaan rikoslain muutettavaksi ehdotetun 20 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla se, joka yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen ryhtymistä momentin 1 kohdassa tarkoitettuun seksuaaliseen tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta.

Sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin, joskaan valiokunta ei ole katsonut tällaisen viestinnän kuuluvan sananvapauden ydinalueelle (PeVL 23/2000 vp, s. 6/I). Mainontaan ja markkinointiin voidaan siten kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista (PeVL 60/2001 vp, s. 4/I). Toisaalta myös mainonnan ja markkinoinnin sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (PeVL 9/2004 vp, s. 7, PeVL 19/2002 vp, s. 3/I).

Kriminalisoinnilla on esityksen perustelujen mukaan tarkoitus vaikeuttaa prostituution järjestämistä ja siitä hyötymistä. Sääntelyllä suojataan lähinnä yleistä moraalia, mutta se liittyy ihmiskaupan ja parituksen vaikeuttamisen välityksellä myös perustuslaissa turvattuihin useisiin perusoikeuksiin (PeVL 23/1997 vp, s. 4/II). Kriminalisoinnille on siten perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet.

Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on huomionarvoista, että kriminalisointi koskee toisen henkilön toiminnan markkinointia ja että yhteystietojen välittämisen ja muun markkinoinnin rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Painoa on esityksen perustelujen mukaan tällöin pantava muun muassa sille, onko viestinnässä käytetty prostituution peiteilmauksiksi yleisesti tunnistettuja ja ymmärrettyjä sanontoja. Tällainen lähtökohta voi tuoda rangaistussäännöksen piiriin sellaisiakin viestejä, joiden julkaisemisessa ei ole kysymys "markkinoinniksi" luonnehdittavasta toisen toiminnan edistämisestä. Sääntelyn täsmentäminen on valiokunnan mielestä tältä osin vielä tarpeen.

Lakiehdotuksen rangaistussäännökset sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä (17 luvun 18 §), törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä (17 luvun 18 a §), kuvaohjelman laittomasta esittämisestä tai levittämisestä alaikäiselle (17 luvun 18 b §) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallusssapidosta (17 luvun 19 §) eivät — valiokunnan aikaisempi käytäntö huomioon ottaen — ole perustuslain sananvapaussääntelyn näkökulmasta ongelmallisia (PeVL 23/1997 vp, s. 4).

Telekuuntelu ja tekninen kuuntelu

Esityksen 2. lakiehdotuksen 5 a luvun 2 §:ssä on kysymys pakkokeinolaissa säännellyn telekuuntelumahdollisuuden laajentamisesta. Ehdotus on tältä osin merkityksellinen luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavien perustuslain säännösten kannalta.

Perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lailla voidaan kuitenkin pykälän 3 momentin nojalla säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkinnassa.

Ehdotuksen 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitut törkeä laittoman maahantulon järjestäminen ja törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen samoin kuin 7 kohtaan lisättävät ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa ovat perustuslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavia rikoksia. Sama koskee valiokunnan mielestä myös 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja törkeän parituksen tekomuotoja.

Tekninen kuuntelu on 4 §:n 3 momentin 6 kohdan perusteella mahdollista, kun on syytä epäillä jotakuta törkeästä ihmiskaupasta. Ehdotus on merkityksellinen luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan kannalta.

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Lailla voidaan kuitenkin 3 momentin perusteella säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että teknistä kuuntelua ei ole perustuslain 10 §:n 3 momentissa ilmaistun välttämättömyysvaatimuksen kannalta mahdollista ulottaa kaikkiin rikostyyppeihin. Pakkokeinolain muutosehdotusta vuonna 2002 arvioidessaan valiokunta piti tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä, että tekninen kuuntelu rajataan valtiorikosten, väkivaltarikosten, yleisvaarallisten rikosten ja huumausainerikosten törkeimpiin tekomuotoihin (PeVL 36/2002 vp, s. 6/II). Törkeä ihmiskauppa rinnastuu valiokunnan mielestä vakavuudeltaan tällaisiin rikoksiin.