Perustelut
Yleistä
Lakiesitys vastaa pääosiltaan vuoden 2002
hallituksen esitystä laiksi sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa
ja isyyslain muuttamisesta (HE 76/2002 vp),
josta perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa (PeVL 59/2002
vp). Valiokunnan kannanotot on pääosin
otettu huomioon nyt käsiteltävänä olevassa
esityksessä laiksi hedelmöityshoidosta ja isyyslain
muuttamisesta. Uuden lakiesityksen mukaan hoitoa voivat saada parien
ohella myös naiset, jotka eivät elä avioliitossa
tai avioliitonomaisissa olosuhteissa. Perustuslakivaliokunta pitää hedelmöityshoitolain
säätämistä sinänsä tarpeellisena,
koska se mahdollistaa lapsettomuuden hoidon oikeudellisesti ja lääketieteellisesti
hyväksyttävällä tavalla. Lain
säätämiselle on siten hyväksyttävät
perusteet.
Yhdenvertaisuus
Naiselle voidaan antaa hedelmöityshoitoa, jollei antamiselle
ole 1. lakiehdotuksen 8 §:ssä mainittuja esteitä.
Hoitoa saavalla tarkoitetaan 2 §:n mukaan paria tai naista,
joka ei elä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa.
Sukusoluja voidaan lakiehdotuksen 16 §:n 2 momentin mukaan
käyttää hedelmöityshoitoon yksinäisille naisille
ja naispareille vain, jos sukusolujen luovuttaja on antanut siihen
suostumuksensa.
Perustuslain 6 §:n nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia
lain edessä. Ketään ei ilman hyväksyttävää perustetta
saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön
liittyvän syyn vuoksi. Perustuslain esitöiden
mukaan yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä lailla
etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle
on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän
yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin (HE
309/1993 vp, s. 43/I) edistääkseen
esimerkiksi lapsen edun toteutumista. Yhdenvertaisuusperiaatteesta
ei kuitenkaan voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on, voidaanko
erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta
hyväksyttävällä tavalla (PeVL 1/2006
vp, s. 2/I, PeVL 8/2003 vp,
s. 3/I, PeVL 65/2002 vp, s.
4/I, PeVL 58/2001 vp, s. 2).
Lakiehdotuksessa asetetaan henkilöitä eri asemaan
siviilisäätynsä ja osaksi myös
sukupuolisen suuntautumisensa kannalta. Kun otetaan huomioon hedelmöityshoidon
lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta
vastoin
tahtoaan kärsiviä henkilöitä,
ei lakiehdotusta voida tältä osin pitää perustuslainvastaisena.
Valiokunta katsoo, että ehdotetut erot, jotka liittyvät kiinteästi
yhteiskunnan arvovalintoihin, valiokunnan pitkäaikaiseen
tulkintakäytäntöönkin verrattuna
mahtuvat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen
sisälle (PeVL 59/2002 vp, s. 3/I).
Perustuslaki ja erityisesti sen 6 §:n yhdenvertaisuussäännös
eivät aseta estettä nyt ehdotetun mukaiselle sääntelylle.
Lapsen ominaisuuksiin vaikuttaminen
Syntyvän lapsen ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa 1.
lakiehdotuksen 5 §:n mukaan vain poikkeustapauksissa. Ensinnäkin
2 momentin perusteella syntyvän lapsen terveyteen voidaan
vaikuttaa valikoimalla tutkitun vakavan sairauden kannalta terveiksi
todettuja sukusoluja tai alkioita. Lapsen sukupuolen määräytymiseen
saadaan vaikuttaa, jos hedelmöityshoidossa käytetään parin
omia sukusoluja ja näistä syntyvällä toista sukupuolta
olevalla lapsella olisi huomattava vaara saada vakava sairaus. Toiseksi
3 momentin nojalla, jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja
sukusoluja, hoitavan lääkärin tulee valita
sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään
lapsen asianomaista vanhempaa, jollei hoitoa saavan tahdosta muuta
johdu.
Perusoikeudet kuuluvat ihmiselle hänen elinaikanaan.
Oikeusjärjestys antaa kuitenkin eri tavoin suojaa myös
ennen syntymää. Osittain tämä toteutuu äidin
perusoikeusturvan välityksellä. Lisäksi
perustuslain 1 §:n mukaan valtiosäännön
perusarvoja on ihmisarvon loukkaamattomuuden turvaaminen. Siten
esimerkiksi sikiöön ja alkioon kohdistuvat ihmisarvoa
loukkaavat lääketieteelliset ja tieteelliset kokeilut
ovat perustuslain vastaisia. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin
katsonut, että ehdotetunlainen terveysperusteinen syy on
hyväksyttävä peruste vaikuttaa lapsen
sukupuoleen, joskaan tällaiset sääntelyt
eivät ole ongelmattomia (PeVL 59/2002
vp, s. 2). Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien
ja biolääketieteen sopimuksen 14 artikla
kieltää vaikuttamasta syntyvän lapsen sukupuolen
määräytymiseen, paitsi jos parin sukusoluista
syntyvä toista sukupuolta oleva lapsi voi saada vakavan
periytyvän sairauden. Suomi on sopimuksen allekirjoittanut,
mutta ei vielä ratifioinut. Sääntely
on perustuslakivaliokunnan mielestä tältä osin
sopusoinnussa valiokunnan linjan ja myös mainitun kansainvälisen
sopimuksen kanssa.
Luovuttajasta saadaan 1. lakiehdotuksen 15 §:n
perusteella kerätä ja tallentaa 5 §:n
3 momentissa mainittua tarkoitusta varten tietoja, jotka kuvaavat
luovuttajan ihon, silmien ja hiusten väriä, pituutta
ja etnistä alkuperää. Ehdotetun 5 §:n
3 momentin mukaan lääkärin tulee valita sukusolut,
joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään
lapsen asianomaista vanhempaa, jollei hoitoa saavan tahdosta muuta
johdu. Mainittuja valikointiperusteita voidaan pitää perustuslain kannalta
hyväksyttävänä tässä yhteydessä (PeVL
59/2002 vp, s. 2/II).
Muita seikkoja
Luovuttajan henkilöllisyys.
Lakiehdotuksen 23 §:n mukaan sukusolusta
tai alkiosta syntyneellä henkilöllä on
oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää luovuttajan
henkilöllisyys. Ehdotus on perustuslakivaliokunnan aiemmin
tästä asiasta antaman kannan mukainen (PeVL
59/2002 vp, s. 3).
Isyys.
Valiokunnan aiemman kannan mukaan yhteiskunnassa vallitsevien
arvojen valossa on ongelmallista, että esityksen mukaan
tietty osa lapsista lähtökohtaisesti lainsäädännön
seurauksena syntyy isättömiksi (PeVL 59/2002 vp, s. 4/I).