Perustelut
Elinkeinovapaus
Esitys sisältää useita säännöksiä,
joissa edellytetään viranomaisen myöntämää toimilupaa
rahoitusmarkkinoilla toimimiseen (mm. pörssitoiminta, monenkeskisen
kaupankäynnin järjestäminen, arvopaperikeskustoiminta,
selvitysyhteisötoiminta, sijoituspalvelutoiminta).
Luvanvaraisuussääntely on merkityksellistä perustuslain
18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain
mukaisena pääsääntönä,
mutta katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti.
Tällaisen sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta
rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. esim. PeVL
19/2009 vp, s. 2 ja PeVL 31/2006
vp, s. 2). Valiokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn
yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista
vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä.
Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden
kannalta välttämättömäksi
sitoa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin
tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle
mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen
(ks. esim. PeVL 58/2010 vp, s. 5—6
ja PeVL 8/2006 vp, s. 3/II).
Valiokunta toteaa, että ehdotetun arvopaperimarkkinalainsäädännön
sisältämä luvanvaraisuussääntely
on EU:n arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön
edellyttämää. Se vastaa voimassa olevaa
sääntelyä. Lainsäädännön tarkoituksena
on suojata finanssialan yritysten asiakkaiden etuja sekä turvata
rahoitusvakaus ja yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan.
Luvanvaraisuudelle on siten epäilemättä painavat
ja hyväksyttävät perusteet. Toimilupien
myöntämisedellytyksistä ja muista elinkeinovapauden
rajoituksista on säädetty ehdotetuissa laeissa
pääosin riittävän yksityiskohtaisesti. Myös
toimiluvan peruuttamista koskeva sääntely täyttää pääosin
valiokunnan käytännössä asetetut
vaatimukset. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, ettei 3. lakiehdotuksen
3 luvun 2 §:stä ilmene lainkaan, millä edellytyksillä valtiovarainministeriö myöntää
kolmannen
maan pörssille pykälässä tarkoitetun
luvan. Sääntelyä on tältä osin
syytä täydentää perustuslaissa
asetetut vaatimukset täyttävillä säännöksillä luvan myöntämisen
edellytyksistä samoin kuin luvan peruuttamisesta.
Perustuslain 124 §
Arvioinnin tarve
Pörssi ja arvopaperikeskus ovat elinkeinotoimintaa
harjoittavia yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä.
Niiden tehtäviin on kuitenkin hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa
todettu
liittyvän osaksi julkisen hallintotehtävän piirteitä.
Sääntelyä ei perusteluissa ole kuitenkaan
arvioitu perustuslain hallintotehtävän antamista
muulle kuin viranomaiselle koskevan 124 §:n kannalta,
vaan tämä arviointi on hallituksen esityksen mukaan
tarkoitus tehdä myöhemmin uusien EU-hankkeiden
kansallisen täytäntöönpanon
yhteydessä.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että sääntelykokonaisuuden
kannalta näin keskeisen valtiosääntöoikeudellisen
seikan arviointia ei voida jättää mahdollisten
tulevien sääntelyjen yhteydessä tehtäväksi.
Ehdotettu arvopaperimarkkinalainsäädännön
kokonaisuudistus, johon sisältyvät muun muassa
säännökset pörssin ja arvopaperikeskuksen
tehtävistä, tarjoaa riittävän pohjan
arvioinnille jo tässä vaiheessa. Valiokunta pitää valitettavana,
ettei hallituksen esityksessä ole näin tehty.
Julkinen hallintotehtävä
Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n
mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla,
jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi
hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan
kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslain esitöiden
(HE 1/1998 vp, s. 179/I) mukaan
julkisella hallintotehtävällä viitataan
tässä yhteydessä verraten laajaan hallinnollisten
tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien
toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja
yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan
päätöksentekoon liittyviä tehtäviä.
Pörssin tehtävänä on harjoittaa
pörssitoimintaa eli säännellyn markkinan
ylläpitämistä Suomessa. Pörssitoimintaa
harjoittaessaan pörssi päättää muun
muassa rahoitusvälineen ottamisesta kaupankäynnin
kohteeksi säännellylle markkinalle (3. lakiehdotuksen
2 luvun 25 §), kaupankäynnin lopettamisesta rahoitusvälineellä (26 §),
arvopaperin ottamisesta pörssilistalle tai tätä koskevan
hakemuksen hylkäämisestä (28 §),
arvopaperin poistamisesta pörssilistalta (29 §),
kaupankäyntiosapuolten oikeuksien myöntämisestä ja
peruuttamisesta (30 §) sekä rahoitusvälineellä tai
sähköön tai maakaasuun perustuvalla johdannaissopimuksella
käytävän kaupan keskeyttämisestä (31 §).
Näihin toimintoihin liittyy pörssin velvollisuus
ilmoittaa Finanssivalvonnalle (ja Energiamarkkinavirastolle) toimenpiteestä (25 §,
26 §, 30 § ja 31 §) ja eräissä tapauksissa
myös arvopaperin liikkeeseenlaskijan oikeus saattaa pörssin
tekemä päätös Finanssivalvonnan
käsiteltäväksi (28 § ja 29 §).
Finanssivalvonnan näissä asioissa antamiin päätöksiin
voidaan puolestaan hakea muutosta 3. lakiehdotuksen 9 luvun 2 §:n
perusteella Helsingin hallinto-oikeudelta ja viime kädessä korkeimmalta
hallinto-oikeudelta. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös siihen, että monenkeskisen kaupankäynnin
järjestäjällä on 3. lakiehdotuksen
4 luvun perusteella osin samoja tehtäviä kuin
pörssillä.
Pörssillä on myös keskeinen kaupankäyntiin ja
arvopaperien liikkeeseenlaskijoihin kohdistuva valvontatehtävä.
Pörssin on 3. lakiehdotuksen 2 luvun 18 §:n 1
momentin mukaan järjestettävä riittävä ja
luotettava valvonta varmistamaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun
lain ja arvopaperimarkkinalain sekä niiden nojalla annettujen
säännösten ja määräysten,
rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanoasetuksen
sekä pörssin sääntöjen
noudattaminen pörssitoiminnassa. Pykälän
2 momentin mukaan pörssin on saatettava Finanssivalvonnan
tietoon menettely, joka on vastoin edellä mainittuja säännöksiä tai
määräyksiä taikka pörssin
sääntöjä. Vastaava säännös
monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän
osalta sisältyy 3. lakiehdotuksen 4 luvun 9 §:ään.
Arvopaperikeskuksella on perustuslain 124 §:n
kannalta asiaa tarkasteltaessa varsin samantyyppisiä tehtäviä kuin
pörssillä. Arvopaperikeskus muun muassa päättää tilinhoitajien oikeuksien
myöntämisestä (4. lakiehdotuksen 6 luvun
4 ja 5 §), tilinhoitajan oikeuksien peruuttamisesta (6 §)
ja tilinhoitajan toiminnan rajoittamisesta (7 §). Nämä arvopaperikeskuksen päätökset
on vastaavaan tapaan annettava tiedoksi Finanssivalvonnalle, ja
asianomaisella yhteisöllä on oikeus saattaa arvopaperikeskuksen päätös
Finanssivalvonnan käsiteltäväksi. Finanssivalvonnan
päätökseen on näissäkin
asioissa mahdollisuus hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta
ja viime kädessä korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Arvopaperikeskuksella on arvo-osuusjärjestelmän
piirissä myös pörssin valvontatehtävään
rinnastuva valvontatehtävä (4. lakiehdotuksen
2 luvun 20 §). Neljännen lakiehdotuksen 3 luvussa
tarkoitetulla selvitysyhteisöllä on näihin
rinnastuvia tehtäviä selvitysosapuolen oikeuksien
myöntämisessä (5 luvun 1 §)
ja peruuttamisessa (5 luvun 2 §) sekä selvitysosapuolen
oikeudesta saattaa selvitysyhteisön päätös
Finanssivalvonnan käsiteltäväksi (5 luvun
2 §).
Sekä pörssillä että arvopaperikeskuksella
on lakisääteisten tehtäviensä perusteella
keskeinen asema arvopaperimarkkinoiden keskuseliminä. Ne
tekevät eräitä läheisesti hallintopäätöksiin rinnastettavia
markkinatoimijoiden oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevia
päätöksiä. Osan päätöksistä toimijat
voivat toimittaa viranomaisen käsiteltäviksi ja
hakea edelleen muutosta viranomaisen päätökseen
hallinto-oikeudelta. Pörssi ja arvopaperikeskus valvovat
paitsi omien, lainsäädännöstä vähimmäissisältönsä saavien
sääntöjensä myös lain
ja sen nojalla annettujen säännösten
noudattamista valvottavien toiminnassa. Tällaista pörssin
ja arvopaperikeskuksen harjoittamaa markkinatoimijoiden valvontaa
voidaan luonnehtia osin Finanssivalvonnan harjoittamaa viranomaisvalvontaa
avustavaksi tai täydentäväksi toiminnaksi
(vrt. PeVL 53/2001 vp, s. 4). Vaikka
pörssin ja arvopaperikeskuksen suhde toimijoihin perustuukin
kunkin toimijan kanssa tehtyihin sopimuksiin, sisältävät
pörssin ja arvopaperikeskuksen tehtävät sellaisia
piirteitä, että niiden harjoittamaa toimintaa
on mainituilta osin pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuina
julkisina hallintotehtävinä. Sama koskee myös
monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää ja
selvitysyhteisöä. Valiokunnan mielestä on
kuitenkin selvää, että tehtäviin
ei liity pykälässä tarkoitettua merkittävää julkisen
vallan käyttöä.
Julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle
antamisen edellytykset
Arvopaperimarkkinalainsäädäntö on
perinteisesti perustunut etenkin pörssin, ja myöhemmin myös
arvopaperikeskuksen, keskeiseen rooliin markkinoiden infrastruktuurina.
Edellä mainitut tehtävät ovat vakiintuneesti
kuuluneet näille yksityisoikeudellisille oikeushenkilöille.
Valiokunnan mielestä on selvää, että tehtävien
kuuluminen pörssille ja arvopaperikeskukselle täyttää perustuslain
124 §:ssä asetetun tarkoituksenmukaisuusedellytyksen.
Perustuslakivaliokunnan käytännössä perusoikeuksien,
oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen
varmistamisen perustuslain 124 §:ssä tarkoitetussa
merkityksessä on vakiintuneesti katsottu edellyttävän,
että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon
yleislakeja ja että asioita käsittelevät
toimivat virkavastuulla (ks. esim. PeVL 33/2004
vp, s. 7/II ja PeVL 42/2005
vp, s. 3). Toisaalta valiokunta on todennut, että erityislaatuisen
sääntelyn yhteydessä ei aina voida vaatia
hallinnon yleislakien noudattamista. Tällöin on
kuitenkin muilla tavoin varmistuttava siitä, että tehtävien
siirtäminen ei niiden luonne huomioon ottaen vaaranna perusoikeuksia,
oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia (PeVL
55/2010 vp, s. 2—3).
Arvopaperimarkkinalainsäädäntö on — ei vain
Suomessa vaan kansainvälisestikin — perinteisesti
perustunut yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden,
pörssin ja arvopaperikeskuksen, keskeiseen asemaan markkinoiden
keskuseliminä. Niiden nyt ehdotetut tehtävät
vastaavat olennaisilta osiltaan voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjä,
eikä sääntelyssä siten ole kysymys
uusien tehtävien antamisesta tai viranomaiselle kuuluvien
tehtävien siirtämisestä viranomaiselta
yksityisoikeudelliselle toimijalle. Alan varsin vahva ja omaleimainen
yhteis- ja itsesääntelyperinne on esityksessä säilytetty ennallaan.
Pörssin ja arvopaperikeskuksen toiminta perustuukin pitkälti
niiden omiin, lainsäädännöstä vähimmäissisältönsä saaviin
ja valtiovarainministeriön vahvistamiin sääntöihin,
joita osapuolet ovat sopimuksin sitoutuneet noudattamaan. Rahoitusvälineiden
markkinoita säännellään varsin
kattavasti EU:n lainsäädännössä, joka
mahdollistaa myös pörssejä kevyemmin säännellyn
monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisen
ja pörssipalvelujen tarjoamisen muista jäsenvaltioista
käsin. Sääntely-ympäristön erityislaatuisuus
puoltaa valiokunnan mielestä kokonaisuutena arvioiden sellaista
johtopäätöstä, että sääntelyä voidaan
perustuslain 124 §:n näkökulmasta arvioida
jossain määrin vakiintuneesta poikkeavasti. Erityisesti
valiokunta katsoo, että perustuslain 124 §:ssä asetetut
vaatimukset on tällaisessa asetelmassa mahdollista toteuttaa
muillakin tavoin kuin soveltamalla toimijoihin hallinnon yleislakeja
ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä vielä huomiota siihen,
että pörssin ja arvopaperikeskuksen toiminta kohdistuu
ammattimaisiin oikeushenkilöihin, jotka toimivat rajatulla
erityisalalla (ks. PeVL 53/2001 vp,
s. 4/II).
Perustuslakivaliokunta katsoo, että alan erityisluonne
huomioon ottaen perustuslain 124 §:ssä asetetut
vaatimukset voidaan turvata edellyttämällä pörssin
ja arvopaperikeskuksen toiminnalta luotettavuutta, ammattimaisuutta
ja puolueettomuutta sekä näiden edellytysten toteutumisen
riittävää valvontaa. Pörssin
osalta tältä kannalta riittävät
säännökset sisältyvät pörssin
toimilupaa, omistajia, hallintoa ja toimintaa koskevaan 3. lakiehdotuksen
2 lukuun, valvontaa ja salassapitovelvollisuutta koskevaan 8 lukuun,
muutoksenhakua koskevaan 9 lukuun, hallinnollisia seuraamuksia koskevaan 10 lukuun
sekä vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset
sisältävään 11 lukuun. Vastaavanlaiset
sisällöltään riittävät
säännökset sisältyvät
arvopaperikeskuksen osalta 4. lakiehdotuksen 2, 6 ja 8 lukuun. Myös
monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän
ja selvitysyhteisön toimintaa koskeva sääntely
on niiden tehtävien luonne huomioon ottaen riittävää.
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä valtiovarainministeriön
velvollisuutta varmistaa sääntöjä vahvistaessaan
niiden lainmukaisuus, kaupankäynnin luotettavuuden ja tasapuolisuuden
turvaaminen (pörssiä koskien 2. lakiehdotuksen
2 luvun 24 §) sekä arvopaperikeskuksen luotettavan
toiminnan järjestämisen ja arvo-osuusjärjestelmän
ylläpidon turvaaminen (3. lakiehdotuksen 2 luvun 23 §;
ks. selvitysyhteisön osalta vastaavasti 3. lakiehdotuksen
3 luvun 5 § ja monenvälisen kaupankäynnin
järjestäjän osalta 2. lakiehdotuksen
4 luvun 2 §).
Markkinatoimijoiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että Finanssivalvonta
valvoo pörssin, arvopaperikeskuksen, monenvälisen kaupankäynnin
järjestäjän sekä selvitysyhteisön toimintaa
ja käsittelee asianosaisen hakemuksesta näiden
päätöksiä. Valvontaviranomaisen päätökseen
saa puolestaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta, joten näiden
päätökset ovat välillisesti
saatettavissa tuomioistuimen tutkittavaksi. Jonkinlaisena puutteena
voidaan tosin pitää sitä, että eräissä tapauksissa
ei näyttäisi olevan selvää,
että pörssin päätöksen
kohteena oleva osapuoli voi saattaa pörssin päätöksen
valvontaviranomaisen käsiteltäväksi.
Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta pitää asianmukaisena täydentää sääntelyä siten,
että siitä käy ilmi asianosaisen
oikeus saattaa Finanssivalvonnan käsiteltäväksi
myös päätökset rahoitusvälineellä tapahtuvan
kaupankäynnin lopettamisesta (3. lakiehdotuksen 2 luvun
26 §), kaupankäyntiosapuolen oikeuksien peruuttamisesta
(3. lakiehdotuksen 2 luvun 30 §) sekä kaupankäynnin
keskeyttämisestä (3. lakiehdotuksen 2 luvun 31 §). Vastaavat
täydennykset on syytä tehdä myös
3. lakiehdotuksen 4 lukuun monenkeskisen kaupankäynnin
järjestäjää koskien.
Valiokunta huomauttaa, että hallinnon yleislait voivat
tulla sovellettaviksi niiden sisältämien
soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai
yksityisten kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien
säännösten nojalla myös yksityisiin
niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Julkista
valtaa käyttävän henkilön rikosoikeudellisesta
virkavastuusta on puolestaan säädetty rikoslain
40 luvussa. Kuten edellä on todettu, valiokunta pitää tässä erityistapauksessa
mahdollisena poiketa hallinnon yleislakien ja rikosoikeudellisen
virkavastuun soveltamisesta pörssin, arvopaperikeskuksen,
monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän
ja selvitysyhteisön toimintaan. Jos tällainen
poikkeus katsotaan edellä mainitun muun perustuslain 124 §:n
vaatimukset täyttävän lainsäädännön
riittävyyden vuoksi tarpeelliseksi tehdä, on tästä siten
säädettävä erikseen.
Hallinnolliset seuraamukset
Finanssivalvonnasta annetun lain (7. lakiehdotus) 38 §:ssä ehdotetaan
säädettäväksi rikemaksusta ja
40 sekä 41 §:ssä seuraamusmaksusta. Näissä säännöksissä viitataan
eräiden muiden lakien hallinnollisia seuraamuksia koskeviin
säännöksiin, joista puolestaan ilmenee
seuraamusten täsmällinen soveltamisala. Perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset maksut eivät
ole perustuslain 81 §:n mielessä sen paremmin
veroja kuin maksujakaan vaan lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia
hallinnollisia seuraamuksia. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut
rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen
(PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 55/2005
vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005
vp, s. 2/II). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista
on säädettävä perustuslain 2 §:n
3 momentin edellyttämällä tavalla lailla,
koska sen määräämiseen sisältyy
julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on
myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen
vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti
ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden
ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta
samoin kuin lain täytäntöönpanon
perusteista (PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL
57/2010 vp, s. 2/II, PeVL 55/2005 vp,
s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp,
s. 2—3). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen
laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei
sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn,
ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen
sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL
9/2012 vp, s. 2/II, PeVL 57/2010
vp, s. 2/II ja PeVL 74/2002
vp, s. 5/I).
Esityksen sisältämät säännökset
hallinnollisista seuraamuksista täyttävät
pääosin valiokunnan käytännössä tällaiselle
sääntelylle asetetut vaatimukset. Valiokunta toteaa
kuitenkin, että 1. lakiehdotuksen 15 luvun 1 §:n
perusteella rikemaksun soveltamisalaan kuuluva 1. lakiehdotuksen
9 luvun 6 § on muotoilultaan ("esimerkiksi seuraavissa
tapauksissa") tästä näkökulmasta tarpeettoman
avoin, minkä vuoksi säännöstä on tarpeen
joko täsmentää tai poistaa se rikemaksun
soveltamisalasta. Lisäksi maksun suuruuden määräytymisen
täsmällisyysvaatimuksen kannalta on ongelmallista,
että 7. lakiehdotuksen 38 §:n 2 momentin ja 41 §:n
2 momentin mukaan maksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon ainakin säännöksissä luetellut
seikat. Mainituista säännöksistä on
syytä poistaa sana "ainakin".
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota
7. lakiehdotuksen julkista varoitusta koskevaan 39 §:ään.
Sen 1 momentin perusteella Finanssivalvonta voi antaa valvottavalle
ja muulle finanssimarkkinoilla toimivalle julkisen varoituksen,
jos tämä tahallaan tai huolimattomuudesta menettelee
muiden kuin rikemaksua koskevassa 38 §:n 1 momentissa tai
seuraamusmaksua koskevassa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettujen
säännösten vastaisesti. Pykälän
2 momentin perusteella julkisen varoituksen sijasta voidaan määrätä seuraamusmaksu,
jos 1 momentissa tarkoitettu teko tai laiminlyönti on erityisen
moitittava. Tällainen sääntelytapa merkitsee
sitä, että julkista varoitusta koskevan säännöksen
kautta käytännössä kaikista
finanssimarkkinoita koskevien säännösten
ja niiden nojalla annettujen määräysten
rikkomisista voi seurata seuraamusmaksu, jos rikkomus on erityisen
moitittava. Esityksen perusteluista (s. 277/II) käy
ilmi, että säännös on nimenomaan
tarkoitettu ulottamaan seuraamusmaksun soveltamisala tarvittaessa myös
sellaisiin tekoihin ja laiminlyönteihin, joita ei seuraamusmaksua
koskevassa säännöksessä ole
erikseen mainittu. Valiokunnan mielestä on selvää,
ettei tällainen sääntely täytä hallinnollisen
seuraamusmaksun sääntelylle asetettuja täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Tämän vuoksi
7. lakiehdotuksen 39 §:n 2 momentista
on poistettava sen viimeinen lause, jotta lakiehdotus voitaisiin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Asetuksenantovaltuudet
Lakiehdotukset sisältävät lukuisan
määrän asetuksen- ja määräyksenantovaltuuksia.
Ne ovat perustuslain 80 §:n kannalta pääosin
asianmukaisia, mutta valiokunta esittää joitakin
täsmennystarpeita.
Ensimmäisen lakiehdotuksen 11 luvun 30 §:n 1
momentin mukaan tarjousasiakirjan sisällöstä ja
julkistamisesta sekä sisällöstä myönnettävistä poikkeuksista
säädetään valtiovarainministeriön
asetuksella. Säännöstä on syytä täydentää tavanomaisella
maininnalla, jonka mukaan asiasta säädetään tarkemmin ministeriön
asetuksella. Sama koskee pykälän 2 momentin asetuksenantovaltuutta.
Riittävä perussäännös
asetuksenantovaltuuksien kattamista seikoista sisältyy saman
luvun 11 §:ään.
Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään
3. lakiehdotuksen 2 luvun 28 §:n mukaan tarkemmin muista
vaatimuksista, joilla pörssi saa ottaa arvopaperin pörssilistalle,
sekä niistä myönnettävistä poikkeuksista.
Lakiin on syytä lisätä perussäännös
näistä muista vaatimuksista.
Muita seikkoja
Pörssin on 3. lakiehdotuksen 2 luvun 23 §:n
mukaan laadittava pörssitoimintaa koskevat säännöt.
Pörssin säännöt ja niiden muutokset
vahvistaa saman luvun 24 §:n nojalla valtiovarainministeriö.
Pörssin laatimien sääntöjen
kielestä ei ole säännöksiä,
mutta säännöt on käytännössä laadittu
englanniksi. Valtiovarainministeriö on perustuslakivaliokunnan
saaman tiedon mukaan vahvistamisen yhteydessä edellyttänyt
pörssiltä, että säännöt
ovat myös suomen kielellä. Valiokunta pitää asianmukaisena,
että pörssin säännöt
ovat saatavilla molemmilla kansalliskielillä.