Perustelut
Tupakkatuotteiden esilläpitokielto omaisuudensuojan
kannalta
Toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi
annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan tupakkatuotteen mainonta
ja epäsuora mainonta on jo vanhastaan ollut kiellettyä.
Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen
uuden 8 a §:n 1 momentin mukaan tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien
esilläpito tupakkatuotteiden vähittäismyynnissä tulee
myös kielletyksi.
Hallituksen esityksen perusteluista (esim. s. 18—19)
käy ilmi, että tupakkatuotteiden pakkausten näkyvä esilläpito
katsotaan erittäin vaikuttavaksi markkinointikeinoksi,
jota voimassa oleva laki ei kiellä. Edelleen perustelujen mukaan
tupakkatuotteita pidetään yleisesti näkyvämmin
esillä kuin muita kulutushyödykkeitä.
Tämän taas katsotaan houkuttelevan impulssiostoihin
myös niitä tupakoitsijoita, jotka ovat päättäneet
tai yrittävät lopettaa tupakoinnin (s. 11
ja s. 18). Tupakkatuotteiden vähittäismyyjä saakin
nyt ehdotetun lain 8 a §:n 3 momentin mukaan pyynnöstä esittää tupakkatuotteiden
ostajalle vähittäismyynnissä myytävänä olevista
tupakkatuotteista ja niiden hinnoista painetun luettelon, joka sisältää vain
välttämättömän tuotetiedon
yhdenmukaisella tavalla esitettynä. Luettelon sisällöstä ja
ulkoasusta (mm. luettelossa käytettävistä kirjasimista)
säädetään tarkemmin sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksella. Lista ei myöskään
saa olla esillä jatkuvasti, vaan se annetaan asiakkaan
nähtäväksi ainoastaan pyynnöstä.
Listaa ei saa antaa asiakkaalle mukaan, vaan nähtäväksi
antaminen merkitsee sitä, että lista olisi aina
palautettava myyjälle.
Lakiehdotuksellla on valtiosääntöoikeudelliselta
kannalta tarkasteltuna yhteyksiä moneen perusoikeuteen.
Lakiehdotuksen merkittävimmäksi tavoitteeksi ilmoitetaan
(s. 17) tupakkatuotteiden markkinoinnin ja tarjonnan edelleen rajoittaminen
erityisesti lasten arkielämän piirissä.
Tähän tähtäävällä sääntelyllä on
kiistaton kytkentä perustuslain 19 §:n 3 momenttiin,
jonka mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla
tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön
terveyttä. Sääntelyn tällainen
tausta muodostaa epäilyksittä hyväksyttävän
rajoitusperusteen, joka on painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima.
Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus
on turvattu. Omaisuudensuojan piiriin kuuluvat myös varallisuusarvoiset
immateriaalioikeudet (esim. tavaramerkkioikeus; ks. HE
309/1993 vp, s. 62/II sekä esim. PeVL 27/2008
vp, s. 3/I ja PeVL 28/2005
vp, s. 2/II). Ehdotetulla tupakkatuotteiden esilläpitokiellolla
ei suoranaisesti puututa tavaramerkin omistusoikeuteen vaan rajoitetaan
voimakkaasti tavaramerkin haltijan oikeutta hyödyntää tätä omaisuutta
elinkeinotoiminnassa. Näin ehdotuksella puututaan välillisesti
myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa
turvattuun elinkeinovapauteen, koska kielto vaikuttaa negatiivisesti
haluun aloittaa uutta yritystoimintaa alalla. Toisaalta pitää ottaa
huomioon, että tupakkatuotteiden tavaramerkkien haltijoina
ovat varallisuusmassaltaan huomattavat oikeushenkilöt.
Tällaisessa asetelmassa perustuslakivaliokunnan käytännössä on
katsottu, että lainsäätäjän
liikkumavara on omaisuudensuojan näkökulmasta
suurempi kuin silloin, jos vaikutukset muodostuisivat hyvin välittömiksi
oikeushenkilöiden taustalla olevien luonnollisten henkilöiden
asemalle (ks. PeVL 9/2008 vp, s. 4/I).
On myös huomattava, että perustuslakivaliokunta
on antanut aiemmassa käytännössään
suuren painon tupakkatuotteiden mainonnan ja markkinoinnin rajoitusten
ja kieltojen taustalla olevalle pyrkimykselle edistää perustuslain
19 §:n 3 momentin mukaisesti väestön
terveyttä. Jo ennen perusoikeusuudistusta valiokunta
katsoi, että tupakoinnin vähentämistä tarkoittavat
toimenpiteet ovat yleisen edun vaatimia (ks. PeVL 4/1976
vp, s. 1/II). Perusoikeusuudistuksen jälkeenkin
valiokunta on todennut tupakointiin liittyvien rajoitusten kohdistuvan
epäilyksittä merkittävään
yhteiskunnalliseen intressiin (ks. esim. PeVL 19/2006 vp,
s. 2/I).
Esilläpitokieltoa perustellaan kansanterveydellisillä syillä.
Valiokunnan mielestä kiellon tosiasiallisia vaikutuksia
on vaikea ennakoida ja todisteellisesti havaita. Kokonaisuutena
arvioiden perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoo, että lakiehdotuksen
omistusoikeuteen kohdistuva rajoitus on tarkoitukseltaan hyväksyttävä eikä mene
pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon sääntelyn
taustalla tältä osin olevan yhteiskunnallisen
intressin painavuus omistusoikeuteen puuttumiseen.
Tupakkatuotteiden esilläpitokiellon suhde sananvapauteen
Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on
sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa
ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden
käyttämisestä annetaan lailla. Tupakkatuotteiden
esilläpidon kielto on merkityksellinen sananvapauden kannalta,
koska se yhdessä mainontakiellon kanssa olennaisella tavalla
rajoittaa elinkeinonharjoittajan mahdollisuutta hyödyntää tavaramerkkiään
erityisenä tunnusmerkkinä myytäviksi
tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden
erottamiseksi toisten tavaroista. Tällöin myös
kuluttajan on vaikea erottaa tarjolla olevia eri tuotteita.
Esilläpitokiellon soveltamiskäytännön
on perustelujen valossa suunniteltu olevan erittäin tiukkaa.
Esimerkkinä tästä voidaan mainita hallituksen
esityksen perustelujen maininta (s. 30) siitä, että tupakkatuotteiden
tai niiden tavaramerkkien esilläpitoa eivät olisi
asiakaspalveluun kuuluvat toimet, jotka liittyvät asiakkaan pyytämän
tietyn tuotteen ottamiseen ja mahdolliseen esittelyyn sekä kyseisen
tuotteen ojentamiseen asiakkaalle. Käytännössä muitakin
tupakkatuotteita voisi näkyä vähittäismyyntipaikassa
asiakkaille silloin, kun myyjä avaa hetkeksi tuotteita
sisältävän säilytyspaikan.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään
katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti
myös mainonnan ja markkinoinnin. Niihin voidaan kuitenkin
kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin
sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella
olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia
koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta
rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. PeVL
3/2010 vp, s. 2/I sekä PeVL
54/2006 vp, s. 2/I ja siinä mainitut
valiokunnan lausunnot). Tupakka on Suomessa — suussa käytettäväksi tarkoitettua
tupakkaa lukuun ottamatta — laillisesti kaupan oleva nautintoaine.
Tähän nähden tupakkatuotteiden markkinoinnin
rajoitukset vaikuttavat tarpeettoman ankarilta. Sääntelyn oikeasuhtaisuutta
olisi omiaan parantamaan jo esimerkiksi se, että asiakkaalla
olisi mahdollisuus tutustua myyntipisteessä siellä kaupan
olevia tupakkatuotteiden tavaramerkkejä esittelevään
kuvastoon sekä saada myös mukaansa painettu luettelo
kyseisessä myyntipaikassa kaupan olevista tupakkatuotteista.
Näin muutettuna säännöksen voidaan
katsoa täyttävän perustuslain 12 §:n
1 momentissa sananvapauden rajoittamiselle asetetut edellytykset
ottaen erityisesti huomioon lakiehdotuksen taustalla oleva painava
kansanterveydellinen peruste. Tämän kaltainen
muutos on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Esilläpitokieltoa ei pykälän 2 momentin
mukaan kuitenkaan sovelleta sellaiseen erillisellä sisäänkäynnillä varustettuun
pääosin tupakkatuotteita ja tupakointivälineitä myyvään
myyntipaikkaan, jossa myytäviä tupakkatuotteita
ei voida nähdä myyntipaikan ulkopuolelta ja jonne alle
18-vuotiailta on pääsy kielletty.
Asiallisesti tämä merkitsee, ettei tällainen
liike voi pitää näyteikkunaa, jossa on
esillä sen päämyyntiartikkeleita. Sen
sijaan muuta kaupan olevaa tavaraa — joista perusteluissa
mainitaan esimerkkeinä iltapäivälehdet
ja makeiset — saisi kyllä olla esillä.
Säännös merkitsee voimakasta rajoitusta
mahdollisuuteen markkinoida liikkeen keskeisiä tavararyhmiä ja
puuttuu välillisesti myös elinkeinovapauteen.
Siksi valiokunta pitää perustuslain 12 §:n
1 momentin ja 18 §:n 1 momentin kannalta tärkeänä,
että kieltoa lievennetään esimerkiksi
niin, että tupakkatuotteiden markkinointi ei saa olla niitä ulospäin
näkyvällä tavalla esille pantaessa selvästi
hallitsevassa asemassa. Samalla alaikäisten pääsyn
kieltäminen on syytä poistaa säännöksestä,
koska heille ei kuitenkaan saa myydä tupakkatuotteita mutta
kylläkin esimerkiksi mahdollisesti kaupan olevia makeisia.
Tupakointikiellot ja niiden valvonta
Ensimmäisen lakiehdotuksen 12 § sisältää joukon
uusia säännöksiä paikoista,
joissa tupakointi on kielletty. Tällaiset kiellot puuttuvat
herkästi henkilön itsemääräämisoikeuteen
ja sitä kautta perustuslain 7 §:n 1 momentissa
suojattuun henkilökohtaiseen vapauteen samoin kuin 10 §:n 1
momentissa turvattuun yksityiselämän suojaan.
Lakiehdotuksen 1 momentin 1 kohdan mukaan tupakointi on kielletty
perhepäivähoidon sisätiloissa perhepäivähoidon
aikana. Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973)
1 §:n 3 momentin mukaan perhepäivähoitoa
voidaan järjestää yksityiskodissa tai
muussa kodinomaisessa hoitopaikassa, jota kutsutaan perhepäiväkodiksi.
Kieltoa valvoo lakiehdotuksen 17 §:n mukaan kunta,
joka voi tehdä kiellon noudattamiseksi tarkastuksia. Viranomaisen
tarkastus voi perhepäiväkodissa siis ulottua vakinaiseen asumiseen
käytettäviin tiloihin eli kotirauhan suojan piiriin
(ks. esim. PeVL 37/2002 vp, s.2/II).
Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan kotirauhan piiriin
voidaan lain nojalla mennä muun muassa toisen perusoikeuden
suojaamiseksi. Tässä kiellon tarkoituksena on
suojata hyvin pieniä lapsia altistumiselta tupakansavulle. Kiellon
ja siihen liittyvän tarkastusoikeuden oikeasuhtaisuutta
arvioitaessa on valiokunnan mielestä otettava huomioon
erityisesti lasten ikä sekä se, että perhepäivähoitopaikassa
tupakansavulle altistuminen on hoitajan tupakoidessa sisätiloissa
toistuvaa ja pitkäaikaista. Tähän nähden pienten
lasten hyvinvoinnin turvaaminen perustuslain 19 §:n 3 momentin
mukaisesti muodostaa hyväksyttävän perusteen
rajoittaa kotirauhaa. On myös hyvin johdonmukaista, että tupakointikielto
ulotetaan koskemaan perhepäiväkotitoimintaa, joka
on lakisääteinen lasten päivähoitomuoto
samoin kuin päiväkoditkin. Viimeksi mainittuja
tupakointikielto koskee jo voimassa olevassa laissa. Valiokunnan
mielestä kotirauhan suojan varsinainen ydin ei myöskään vaarannu
tarkastettaessa tiloja, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa. Tupakointikiellon
noudattamista on luontevaa valvoa samassa yhteydessä, kun
kunnan sosiaalilautakunta päivähoidon harjoittamista
koskevan ilmoituksen saatuaan suorittaa tarkastuksen päivähoitopaikassa muun
muassa valvoakseen päivähoidolle ja päivähoitopaikalle
asetettujen terveydellisten vaatimusten täyttymistä.
Tätä koskeva säännös
on lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973)
11 §:n 1 momentissa. Valtioneuvoston tulee ryhtyä toimiin
tarkastustoimintaa koskevan säännöksen
siirtämiseksi lain tasolle.
Ehdotettu 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen tupakointikielto
ei vaikuta esityksen käsittelyjärjestykseen.
Pykälän 1 momentin 6 kohtaan sisältyy
kielto tupakoida yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa samoin
kuin muiden kulkuneuvojen sisätiloissa silloin, kun tilassa
oleskelee alle 18-vuotias. Kielto liittyy henkilökohtaiseen
vapauteen ja yksityiselämän suojaan. "Muiden kulkuneuvojen" osalta
kiellossa on kyse tupakoinnista esimerkiksi yksityisautoissa. Viranomaisten
puuttuminen tällaiseen toimintaan kajoaa valiokunnan mielestä varsin
syvälle yksityiselämän piiriin.
Pykälän 2 momentista käy ilmi, että kyseeseen
voi tulla mm. tarkastuksen toimittaminen. Jos tarkastus on tarkoitus
ulottaa esimerkiksi yksityisauton sisätiloihin, käsillä on
valiokunnan mielestä toimenpide, joka ei enää ole
oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan päämäärään
nähden. Erityistapauksen muodostavat vielä ne
yksityiset kulkuneuvot, joissa on tiloja pysyväisluonteista
asumista varten, kuten asuntovaunut. Nämä tilat
nauttivat kotirauhan suojaa, vaikka ne jäävätkin
kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle
(ks. PeVL 16/2004 vp, s. 5/II
ja PeVL 8/1994 vp, s. 3—4).
Tällöin tarkastuksen toimittamisesta voitaisiiin
säätää lailla, jos se olisi välttämätöntä rikoksen
selvittämiseksi tai toisen perusoikeuden turvaamiseksi.
Kiellon noudattamatta jättämistä ei ole
kriminalisoitu. Valiokunnan mielestä kiellon suhde perustuslain
19 §:n 3 momentissa säädettyyn
väestön terveyteen jää tässä niin
etäiseksi, että perustuslain 10 §:n 3 momentin
kvalifiointiperuste ei tältäkään
osin täyty.
Valiokunta pitää "muiden kulkuneuvojen sisätiloissa"
tupakoinnin kieltoa ongelmallisena myös oikeasuhtaisuuden
kannalta ja katsoo, että säännöksen
päämäärä on saavutettavissa
lainsäädäntöä lievemmin
keinoin terveysvalistuksella ja asennekasvatuksella. On myös
syytä epäillä, että tällaista
kieltoa ei voitaisi todellisuudessa tehokkaasti valvoa vaan että se
jäisi pikemminkin symboliseksi lainsäädännöksi,
jollaista valiokunnan mielestä pitää karttaa.
Kokonaisuutena arvioiden valiokunta katsoo, että "muiden
kulkuneuvojen sisätilojen" poistaminen 12 §:n
1 momentin 6 kohdan kiellon piiristä on perustuslain 7 §:n
1 momentin ja 10 §:n 1 momentin vuoksi edellytyksenä tavallisen
lain säätämisjärjestyksen käyttämiselle.
Lakiehdotuksen 17 §:n 2 momentin mukaan kunnan tulee
kieltää tarkastuksessa havaitsemansa säännöksen
vastainen toiminta ja se voi momentin 1 kohdan mukaan myös
ilmoittaa asiasta viralliselle syyttäjälle.
Edelleen 20 §:n 2 momentin mukaan kunta voi tehostaa
antamaansa kieltoa uhkasakolla. Uhkasakon tuomitsee 21 §:n
5 momentin mukaan asettajan hakemuksesta hallinto-oikeus. Kaikkiaan
sääntely muodostuu valiokunnan mielestä erittäin
vaikeasti ymmärrettäväksi ja erikoiseksi
ennen kaikkea sen vuoksi, että tupakointikiellot sisältävän
12 §:n asiallista soveltamisalaa ehdotetaan merkittävästi
laajennettavaksi, kun taas voimassa olevan lain ohjausta ja valvontaa
koskevia säännöksiä ehdotetaan
tarkistettavaksi lähinnä vain viranomaisten nimien
sekä eräiden pykäläviittausten
osalta. Valiokunnan mielestä tällainen menettely
ei täytä hyvän lainvalmistelun vaatimuksia.
Pykälän 1 momentin 8 kohdassa tupakointi on kielletty
katoksissa, katsomoissa ja muilla ulkoalueilla järjestettävissä yleisissä tilaisuuksissa,
joissa
osallistujat oleskelevat paikoillaan. Säännöksen
perustelujen (s. 33) mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat ulkoalueelle
rakennetut katsomot ja katokset silloin, kun niissä järjestetään
esimerkiksi urheilukilpailuja ja otteluita. Tupakointi olisi kuitenkin
perustelujen mukaan sallittua kaikissa ulkoalueilla järjestettävissä tilaisuuksissa,
jos se tapahtuisi muualla kuin varsinaisella katsomo- tai katosalueella
taikka tilaisuuteen liittyvällä katsomo- tai oleskelualueella.
Säännöksen sanamuodon ja sen perustelujen valossa
jää kovin epäselväksi, missä tupakointi on
sallittu säännöksessä tarkoitetuissa
tilaisuuksissa. Valiokunnan mielestä säännöstä olisikin pyrittävä selventämään — ottaen
erityisesti huomioon, että sen rikkominen tulee kriminalisoiduksi — vastaamaan
sen perusteluja.
Testauslaboratorion hyväksyminen
Lain voimassa olevan 6 §:n 2 momentin mukaan savukkeen
valmistajan tai maahantuojan on huolehdittava, että savukkeesta
poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin
määrät on mitattu ja että pakkauksissa
olevien tervaa ja nikotiinia koskevien merkintöjen paikkansapitävyys
on varmistettu ennen tuotteen luovuttamista vähittäismyyntiin.
Tarvittavat mittaukset suorittavan testauslaboratorion on 1.
lakiehdotuksen 6 a §:n mukaan oltava Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontaviraston hyväksymä ja valvoma.
Testauslaboratorioksi voidaan saman pykälän 2
momentin mukaan hyväksyä vain viranomainen. Tupakkatuotteen
maahantuojan tai valmistajan yhteydessä toimiva testauslaboratorio
voidaan kuitenkin hyväksyä suorittamaan omien
tuotteidensa mittaukset tai varmistaminen. Paloturvallisuusvaatimusten
todentamisen voi suorittaa myös muu akkreditoitu tutkimuslaboratorio.
Lakiehdotuksen 6 b §:n 3 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirasto voi keskeyttää laboratorion
toiminnan määräajaksi, jos sillä on perusteltu
syy epäillä testauslaboratoriota koskevien tietojen
oikeellisuutta tai testauslaboratorion toiminnan asianmukaisuutta.
Perustuslakivaliokunta on aiemmin katsonut, ettei viranomaisille
lähtökohtaisesti kuuluvien hallintotehtävien
hoitaminen kuulu perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun
elinkeinovapauden piiriin (ks. esim. PeVL 20/2006
vp, s. 5/I). Valiokunta on tällöin
kuitenkin pitänyt viranomaisorganisaatioon kuulumattoman
yksityisen toimijan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan sääntelyn
oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömänä,
että mahdollisuus hyväksynnän peruuttamiseen
tai toiminnnan keskeyttämiseen sidotaan vakaviin tai olennaisiin
rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen,
että yksityiselle toimijalle annetut huomautukset ja varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.
Tämän vuoksi lakiehdotuksen 6 b §:n
2 momenttia on syytä muuttaa siten, että laboratorion
toiminnan keskeyttäminen sidotaan tällaisiin edellytyksiin.
Automaattiset tupakkatuotteiden myyntilaitteet
Ensimmäisen lakiehdotuksen 10 a §:n 2 momentin
mukaan tupakkatuotteiden myynti automaattisesta myyntilaitteesta
on kielletty. Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen
3 momentin mukaan tämä kielto tulee kuitenkin
voimaan vasta siirtymäajan jälkeen 1 päivänä tammikuuta 2014.
Tätä ennen sovelletaan ehdotetun lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä. Automaattisia
tupakkatuotteiden myyntilaitteita on käytössä muun
muassa hotellien vastaanottojen yhteydessä sekä ravintoloissa.
Voimassa olevan lain mukaan tupakkatuotetta ja tupakointivälinettä saa
myydä automaattisesta myyntilaitteesta, jos myynti tapahtuu
valvonnan alaisena.
Uusi säännös ei vaikuta automaattisten
myyntilaitteiden omistussuhteisiin. Siksi säännöstä on arvioitava
perustuslain 15 §:n 1 momentin omaisuudensuojan yleislausekkeen
pohjalta. Ehdotettu kielto merkitsee sitä, että tällaisia
laitteita ei enää saa käyttää tupakkatuotteiden
ja tupakointivälineiden jakeluun, minkä vuoksi
laite voi käydä omistajalleen hyödyttömäksi,
jollei sitä pystytä muuntamaan muuhun käyttöön.
Säännöksen taustalla on kuitenkin pyrkimys
vaikeuttaa tupakkatuotteiden leviämistä erityisesti
alaikäisten keskuuteen, koska laitteiden käyttöä ja käyttäjiä on
varsin vaikea valvoa varsinaisen asiakaspalvelutoiminnan ohessa.
Alaikäisten suojelu tupakan terveyshaitoilta muodostaa
hyväksyttävän ja painavan perusteen ehdotetulle sääntelylle.
Laitteiden omistajille ei ehdoteta maksettavaksi korvausta.
Valiokunnan mielestä mahdollisuus käyttää laitetta
vielä neljän vuoden siirtymäaikana tuloa
tuottavalla tavalla muodostaa kuitenkin kokonaisuutena arvioiden
riittävän kompensaation kiellon voimaan tulemisesta. Oikeasuhtaisuuden
näkökulmasta valiokunta pitää kuitenkin
parempana, että kielto tulisi voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta
2015, jolloin varmuudella toteutuisi lain perusteluissakin mainittu
neljän vuoden siirtymäaika riippumatta siitä,
milloin laki vahvistetaan.
Muuta
Ensimmäisen lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin mukaan
lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien
ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön
loppuminen. Sen paremmin voimassa oleva laki kuin uudet ehdotetut
pykälät eivät kuitenkaan sisällä säännöksiä,
jotka tämän mahdollistaisivat. Perusoikeuksien
kannalta tällaisen säännöksen
vaarana on, että sitä käytetään
perusoikeuksia rajoittavien tulkintojen tukena sen sijaan, että ongelmatilanteissa
turvauduttaisiin perusoikeusmyönteiseen tulkintaan. Siksi
valiokunta pitää valtiosääntöoikeudellisista
syistä tärkeänä, että tällainen yleisen
poliittisen linjauksen luonteinen säännös
poistetaan tai sitä ainakin olennaisesti muokataan lain
sisältöä paremmin vastaavaksi.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös 1. lakiehdotuksen
11 §:ään, jonka mukaan tupakkatuotteiden
hallussapito on kielletty alle 18-vuotiaalta. Hallussapitoa ei ole
kriminalisoitu, eikä sen rikkomisesta ole muitakaan seuraamuksia.
Hallituksen esityksen yleisperustelujen (s. 20) mukaan
lainsäädännön rajoituksilla
on symbolista ja normeja luovaa merkitystä ja niiden yhtenä tarkoituksena
on myös huomion kiinnittäminen nykyisiin käytäntöihin.
Valiokunta katsoo, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan
tulee harkita lakiehdotuksen 11 §:ään
sisältyvän hallussapitokiellon poistamista, jollei
sille pystytä osoittamaan lain soveltamisen kannalta mielekästä normatiivista
sisältöä, koska pelkästään symbolista
lainsäädäntöä tulisi
välttää.
Valiokunnalla ei ole huomauttamista 2. lakiehdotuksesta.