Perustelut
Ikäraja
Omaehtoisessa koulutuksessa opiskelevalla työnhakijalla
on 1. lakiehdotuksen 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oikeus
työttömyysetuuteen työttömyysturvalaissa
ja momentin 1—4 kohdassa säädetyin edellytyksin.
Työttömyysetuudella tuettua työnhakijan
omaehtoista opiskelua koskevia lakiehdotuksen 9 luvun säännöksiä ei kuitenkaan
sovelleta alle 25-vuotiaisiin työnhakijoihin.
Työttömyysetuuden saamiselle omaehtoisen opiskelun
aikana asetettu ikäraja merkitsee sitä, että alle
25-vuotiaat työnhakijat eivät voi saada samanlaista
etuutta kuin yli 25-vuotiaat työnhakijat. Sääntely
on merkityksellistä perustuslain 6 §:n
2 momentin sen säännöksen kannalta, jonka
mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan iän perusteella. Valtiosääntöoikeudellisessa
arvioinnissa keskeinen kysymys on, voidaanko ikärajan alle
jäävien työttömien
jättämistä lakiehdotuksessa tarkoitetun
etuusjärjestelmän ulkopuolelle pitää hyväksyttävänä erilaisena
kohteluna.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt mahdollisena,
ettei kaikkien työttömyyden aikaista toimeentuloa
turvata samalla tavoin. Erottelujen tulee kuitenkin olla hyväksyttäviä perusoikeusjärjestelmän
kannalta (PeVL 46/2002 vp, s. 5—6, PeVL
42/2004 vp, s. 2/II). Siten esimerkiksi
erityiskohtelua, jossa alle 25-vuotiaille asetettiin muita tiukempia
ehtoja työmarkkinatuen saamiselle, on pidetty mahdollisena
nuorisotyöttömyyden erityisongelmien takia. Arviossa
otettiin muun ohella huomioon se seikka, että ammatillista
koulutusta vailla oleviin nuoriin kohdistuu työelämästä syrjäytymisen uhka
(PeVL 17/1996 vp, s. 2—3).
Toisaalta valiokunta on katsonut, että tällaisen
ikärajan entisellään säilyttämisellekin
tulisi olla esitettävissä tietoja, joiden pohjalta
on mahdollista arvioida sääntelyn hyväksyttävyys
perustuslain kannalta (PeVL 46/2002 vp,
s. 6/I).
Esityksessä ehdotettavan etuusjärjestelmän uudistuksen
tarkoituksena on — toisin kuin edellä mainitussa
tapauksessa — työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen
tavoitteisiin liittyen parantaa nimenomaan aikuisväestön
ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai
säilyttää työpaikka. Ikärajan
asettamisen perusteena on esityksessä tuotu esille se,
että sääntelyn tarkoituksena ei ole korvata
opintotukijärjestelmää tai muita vastaavia
opintojen aikaisia tukimuotoja, minkä vuoksi alle 25-vuotiaiden
henkilöiden omaehtoisten opintojen ensisijaisena tukimuotoina
säilyisivät jatkossakin opintotukilaissa säädetyt
tuet. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena on ehkäistä tilannetta,
jossa
suuri osa peruskoulun tai lukion päättäneistä rekisteröityisi
työnhakijaksi ja pyrkisi saamaan myöhempien opiskelujensa
ajalta opintotukea korkeampaa työttömyysetuutta.
Sääntelyllä ei muutoin ole vaikutusta
alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyysturvaan.
Siten alle 25-vuotias voi esimerkiksi edelleen tulla valituksi työvoimapoliittiseen
aikuiskoulutukseen, jonka ajalta hänelle maksetaan työttömyysetuutta.
Edellä mainitun kaltainen erilaisten sosiaalietuusjärjestelmien
yhteensovittaminen voi olla hyväksyttävä syy
iän mukaan määrittyvälle erityiskohtelulle,
jos erottelu ei ole mielivaltaista eivätkä erot
turvan tasossa muodostu kohtuuttomiksi. Jonkinlaisena puutteena
voidaan tältä kannalta pitää sitä,
että esityksessä ei — lukuun ottamatta
epäsuoraa viittausta työllisyyslainsäädännössä yleisesti
esiintyvään 25 vuoden ikärajaan — ole
edes pyritty perustelemaan, miksi rajaksi on valittu juuri tuo ikä.
Perusteluissa tuodaan toisaalta esille, että ikärajan
asettaminen ei heikentäisi nykytilaan verrattuna nuorten
työttömien mahdollisuuksia saada työttömyysetuutta omaehtoisen
opiskelun ajalta, koska koulutuspäivärahan saamisen
edellytysten vuoksi sillä voi aloittaa opinnot käytännössä vasta
28-vuotiaana. Ikäraja ei valiokunnan mielestä tässä tapauksessa
muodostu perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaiseksi.
Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että hallituksen on tämäntyyppisen sääntelyn
yhteydessä tuotava selvästi esille kaikki ne perusteet,
joiden vuoksi se katsoo erityiskohtelun olevan perustuslain 6 §:n
valossa perusteltua ja hyväksyttävää.
Asetuksenantovaltuudet
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota 1. lakiehdotuksen
6 luvun 1 §:n 3 momenttiin, joka sisältyy sellaisenaan
jo nykyisin voimassa olevaan lakiin. Säännöksen
perusteella valtioneuvoston asetuksella säädetään
niistä edellytyksistä, joilla työvoimaviranomainen
voi hankkia yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa
koulutusta tai lukio-opintoja. Asetuksenantovaltuus jää perustuslain
18 §:n 2 momentin ja 19 §:n 2 momentin
sisältämien lailla säätämisen
vaatimusten näkökulmasta melko avoimeksi, vaikka asetuksenantajan
harkintavaltaa jossain määrin ohjaakin samassa
momentissa oleva säännös, jonka mukaan
yleissivistävää koulutusta voidaan hankkia
ammattiin tai tehtävään valmentavana
koulutuksena silloin, kun sen puuttuminen estää työllistymistä tai
osallistumista ammatilliseen koulutukseen. Työvoimapoliittisena
aikuiskoulutuksena hankittavan korkeakoulututkinnon edellytysten
perusteista on syytä säätää täsmällisemmin
laissa.
Tuettavasta opiskelusta on 1. lakiehdotuksen 9 luvun 4 §:n
1 momentin mukaan sovittava työnhakusuunnitelmassa ennen
opintojen aloittamista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään ajankohdasta,
jona opintojen on katsottava alkaneen. Opintojen alkamisen ajankohdalla
on tärkeä merkitys etuuden hakijan kannalta erityisesti
sen vuoksi, että tuettavasta opiskelusta voidaan pykälän
2 momentin perusteella sopia opintojen alkamisen jälkeen
vain, jos siihen on painava syy tai jos työnhakija on aloittanut
opinnot työsuhteen aikana. Kun kysymys on perusoikeusliityntäisestä sääntelystä,
pitää valiokunta asianmukaisena, että opintojen
alkamisen ajankohta määritellään
tarkemmin laissa.