Perustelut
Opiskelijaksi ottaminen
Vaatimus suoritetusta varusmiespalveluksesta.
Poliisin perustutkintokoulutukseen valittavan on 6 §:n
1 momentin 3 kohdan mukaan tullut suorittaa asevelvollisuuslaissa
tarkoitettu varusmiespalvelus. Vaatimus ei 2 momentin perusteella koske
naisia eikä niitä, joilla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus.
Poliisikoulu voi erityisestä syystä myöntää vaatimuksesta
poikkeuksen.
Ehdotusta on näiltä osin arvioitava perustuslain
6 §:n yhdenvertaisuussäännösten
ja etenkin pykälän 2 momentissa säädetyn
syrjintäkiellon kannalta. Kiellon mukaan ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vaatimus varusmiespalveluksen suorittamisesta ei ulotu naisiin
eikä Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden haltijoihin. Heidän
asettamiselleen eri asemaan asevelvollisiin miehiin verrattuna on
perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät
perusteet. On tärkeää turvata naisten
mahdollisuus saada poliisikoulutusta ja kehittää poliisin
henkilöstörakennetta perustuslain 6 §:n 4 momentista
ilmenevien periaatteiden mukaisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta
nykyistä tasapainoisemmaksi. Perusteltua on myös pyrkiä turvaamaan
Ahvenanmaan poliisin mahdollisuuksia saada palvelukseensa koulutettuja poliisimiehiä.
Ehdotus asettaa myös varusmiespalveluksen suorittaneet
miehet eri asemaan muiden miesten kanssa. Perustelujen mukaan varusmiespalveluksen
suorittamisen esteenä ovat yleensä sellaiset uskonnolliseen
tai eettiseen vakaumukseen perustuvat omantunnon syyt, jotka liittyvät
ehdottomaan väkivallasta kieltäytymiseen tai ehdottomaan
kieltäytymiseen ampuma-aseiden käytöstä.
Samojen syiden todetaan mitä todennäköisimmin
estävän myös poliisin perustutkinnon
täysipainoisen suorittamisen ja täysipainoisen
toimimisen poliisimiehen tehtävissä.
Henkilöiden erilaista kohtelua merkitsevän sääntelyn
perusteleminen uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen tukeutuvilla
omantunnon syillä on ongelmallista perustuslain 6 §:n
2 momenttiin sisältyvän syrjintäkiellon
kannalta. Uskonto ja vakaumus ovat momentissa erikseen mainittuja
kiellettyjä perusteita asettaa henkilöitä eri
asemaan. Uskonnon ja omantunnon vapaus ovat turvatut perustuslain
11 §:ssä. Uskontoon ja vakaumukseen perustuvan
syrjinnän kielto on olennainen osa perustuslain 6 §:n
2 momentin ja 11 §:n sisältämää sääntelyä (HE 309/1993
vp, s. 55/I). Lisäksi oikeudesta saada vakaumuksen
perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen
säädetään perustuslain 127 §:n
2 momentin nojalla lailla. Oikeuden käyttämisestä on
säädetty tarkemmin lähinnä siviilipalveluslailla,
mutta asiaa koskee myös laki Jehovan todistajien
vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa.
Nämäkin sääntelyt liittyvät perustuslaissa
turvattuun uskonnon ja omantunnon vapauteen (HE 309/1993
vp, s. 77—78).
Ehdotus asettaa henkilön muita epäedullisempaan
asemaan sillä perusteella, että hän käyttää perusoikeuteen
kytkeytyvää ja perustuslain nimenomaiseen säännökseen
perustuvalla lailla säädettyä oikeuttaan.
Vaatimusta varusmiespalveluksen suorittamisesta voidaan toisaalta
pitää hyväksyttävänä ja
perusteltuna esimerkiksi sotilasuralle hakeutuvien valintaa säänneltäessä. Uskonnolliseen
ja eettiseen vakaumukseen perustuvat sellaiset omantunnon syyt,
jotka estävät henkilöä osallistumasta
sotilaalliseen maanpuolustukseen, eivät valiokunnan mielestä kuitenkaan
välttämättä kaikissa tapauksissa
merkitse, että henkilö katsoisi olevansa estynyt
käyttämästä poliisitoimeen kuuluvien
tehtävien suorittamisessa tarvittavia pakko- ja voimakeinoja.
On lisäksi mahdollista, että henkilön
vakaumus ajan kuluessa muuttuu. Vakaumuksen ja omantunnon syiden
merkitystä voi valiokunnan mielestä arvioida vaikuttavasti
vain asianomainen itse; jos hän katsoo vakaumuksensa olevan
esteenä poliisitehtävien suorittamiselle, ei hän
todennäköisesti hakeudu poliisikoulutukseen ja
poliisiuralle. Ehdotettu sääntely ei jätä henkilön
omalle arviolle riittävästi sijaa, vaan ratkaisun
henkilön vakaumuksesta ja sen merkityksestä tekee lainsäätäjä tai — poikkeuslupahakemuksen
perusteella — Poliisikoulu.
Sääntelylle ei valiokunnan mielestä ole
perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita,
minkä vuoksi se on vastoin perustuslain 6 §:n
2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa.
Sääntely ei ole sopusoinnussa myöskään
perustuslain 11 §:ssä turvattujen uskonnon
ja omantunnon vapauden eikä perustuslain 127 §:n 2
momentin mukaisen oikeuden kanssa. Jotta lakiehdotus voidaan tältä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
on siitä poistettava 6 §:n 1 momentin
3 kohta. Valiokunnan mielestä on kuitenkin hyväksyttävää ja
perusteltua, että varusmiespalveluksen tai vapaa-ehtoisen
asepalveluksen suorittaminen lasketaan hakijalle lisäansioksi
poliisioppilaitoksen opiskelijoita valittaessa.
Kansalaisuusvaatimus.
Poliisin perustutkintokoulutukseen valittavan tulee 6 §:n
1 momentin 1 kohdan perusteella olla Suomen kansalainen. Poliisikoulu
voi erityisistä syistä myöntää poikkeuksen
tästä vaatimuksesta pykälän
2 momentin nojalla. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 6 §:n
2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon
näkökulmasta.
Lailla voidaan perustuslain 125 §:n 1 momentin mukaan
säätää, että määrättyihin
julkisiin virkoihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen
kansalainen. Sanonnalla "määrätty" julkinen
virka tai tehtävä on ilmaistu periaate, jonka
mukaan kansalaisuusvaatimuksia tulee asettaa vain rajoitetusti ja
perustelluista syistä (HE 1/1998 vp,
s. 180/I).
Poliisimiehen virkaan voidaan perustuslakiuudistusta täytäntöönpantaessa
(HE 189/1999 vp) säädetyn
valtion virkamieslain 7 §:n mukaan nimittää vain
Suomen kansalainen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt kansalaisuusvaatimusta
tuomarin virassa hyväksyttävänä perustuslain
näkökulmasta, koska virkaan kuuluu merkittävää julkisen
vallan käyttämistä (ks. PeVL
13/1999 vp, s. 3/II). Poliisimiehen
viran kohdalla kansalaisuusvaatimus on samoista syistä perusteltu.
Ehdotetun kansalaisuusvaatimuksen säätämiselle
on näin ollen poliisimiehen virkakelpoisuuteen liittyvä hyväksyttävä peruste, eikä
sääntely
siksi vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin yhteiskunnan
monikulttuuristumisen näkökulmasta tärkeänä,
että poliisin palveluksessa on henkilöitä eri
kansallisen tai etnisen alkuperän omaavista väestöryhmistä.
Siksi lakiehdotuksen sisältämää mahdollisuutta
poiketa kansalaisvaatimuksesta on valiokunnan mielestä syytä käyttää myös
tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Päihdetestaus
Poliisin perustutkintokoulutukseen hakeutuva on 7 §:n
1 momentin perusteella velvollinen osallistumaan päihdetestiin
ennen koulutukseen hyväksymistä. Perustutkintoa
suorittavan on osallistuttava testiin poliisioppilaitoksen määräyksestä,
jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän
esiintyy päihtyneenä koulutuksessa tai harjoitteluun
liittyvässä työssä.
Sääntely on merkityksellinen perustuslain 10 §:n
1 momentissa turvattujen yksityiselämän suojan
ja henkilötietojen suojan kannalta. Sillä puututaan
myös perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen ja rajoitetaan henkilön itsemääräämisoikeutta
(PeVL 10/2004 vp, s. 2/II).
Sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävät perusteet. On
tärkeää torjua päihteiden käyttöä poliisiksi
opiskelevien keskuudessa. Kysymys on opiskelijayhteisöön
kuuluvien ja viime kädessä myös muiden
henkilöiden oikeuksien ja turvallisuuden suojaamisesta. Sääntely
täyttää täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden samoin kuin oikeasuhtaisuuden vaatimukset.
Oikeusturvan kannalta merkityksellisiä ovat 20 §:n
1 ja 3 momentin säännökset. Lakiehdotus
voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Päihdetestistä saatu tieto on 7 §:n
2 momentin mukaan terveydentilatieto. Poliisioppilaitoksen on säilytettävä tällaiset
tiedot erillään muista keräämistään
henkilötiedoista. Ehdotus ei sisällä säännöstä tietojen
säilytysajasta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä tietojen
säilytysaikaa on vakiintuneesti pidetty eräänä perustuslain
10 §:n 1 momentissa turvatun henkilötietojen suojan
kannalta tärkeänä sääntelykohteena (ks.
esim. PeVL 51/2002 vp, s. 2/I
ja 3/II, PeVL 6/2003 vp, s.
2/I).
Terveydentilatiedot ovat henkilötietolain 11 §:ssä tarkoitettuja
arkaluonteisia tietoja, jotka on lain 12 §:n 2 momentissa
ilmaistun pääsäännön
mukaan poistettava rekisteristä välittömästi
sen jälkeen, kun käsittelylle ei ole laissa säädettyä perustetta.
Henkilötietolain yleisiä säännöksiä sovelletaan
myös ehdotetussa laissa tarkoitettujen terveydentilatietojen
käsittelyyn, eikä ehdotus siksi muodostu henkilötietojen
perustuslainsuojan kannalta ongelmalliseksi. — Tietojen
säilytysajasta on valiokunnan mielestä kuitenkin
selvyyden vuoksi asianmukaista lisätä lakiehdotukseen
säännös.
Opinnäytetyöt
Poliisin tutkintokoulutukseen sisältyvän opinnäytetyön
tekijänoikeudet siirtyvät 19 §:n perusteella
opiskelijalta asianomaiselle poliisioppilaitokselle työn
tultua oppilaitoksessa hyväksytyksi.
Tekijänoikeuteen sisältyvät taloudelliset oikeudet
kuuluvat perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan
piiriin (HE 309/1993 vp, s. 62/II, PeVL
1/1995 vp, s. 1/II). Lisäksi
tekijän moraalisilla oikeuksilla on liittymäkohtia
perusoikeuksiin, kuten perustuslain 10 §:ssä turvattuun
kunnian suojaan ja 7 §:ään sisältyviin tahdonvapauteen
ja itsemääräämisoikeuteen.
Ehdotus merkitsee tekijänoikeuden siirtämistä opinnäytetyön
tekijältä kokonaisuudessaan — ilman ehtoja
tai rajoituksia — suoraan lain perusteella poliisioppilaitokselle.
Tekijä menettäisi siten hänelle tekijänoikeuslain
perusteella kuuluvan yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta
samoin kuin oikeuden tehdä esimerkiksi kustannussopimus
teoksen julkaisemisesta. Omaisuuden suojaa nauttivan varallisuusarvoisen
oikeuden tällainen pois ottaminen ja siirtäminen
henkilöltä toiselle rinnastuu valiokunnan mielestä perustuslain
15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun omaisuuden pakkolunastukseen.Ks.
Pekka Länsineva: Perusoikeudet ja varallisuussuhteet, Jyväskylä 2002,
s. 203. Tämän rinnastuksen näkökulmasta
on puutteena, ettei lakiehdotus sisällä perustuslaissa
säädettyä yleisen tarpeen edellytystä millään
tavalla konkretisoivia mainintoja (ks. esim. PeVL 49/2002 vp,
s. 4/II) eikä säännöksiä tekijälle
suoritettavasta korvauksesta.
Tekijänoikeuden siirtäminen merkitsee lisäksi
sitä, ettei tekijällä enää ole
oikeutta määrätä teoksesta eikä siten
esimerkiksi oikeutta päättää sen
julkaisemisesta. Tältä osin ehdotus merkitsee
puuttumista perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun
sananvapauteen, johon sisältyy oikeus julkistaa
tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Niin ikään
perustuslain 16 §:n 3 momentissa turvattu tieteen vapaus
sisältää tutkijan sananvapauteen läheisesti
liittyvän oikeuden julkaista tutkimustuloksensa.Ks.
Kaarlo Tuori: Sivistykselliset oikeudet, teoksessa Perusoikeudet
(toim. Pekka Hallberg ym.), Juva 1999, s. 526.
Ehdotusta perustellaan siten, että poliisialipäällystö-
ja poliisipäällystötutkintoa suorittavat
ovat virassaan komennettuina koulutukseen ja heille maksetaan koulutuksen
ajalta palkkaa. Poliisin perustutkintoa suorittaville maksetaan päivärahaa.
Tutkielmien aiheet tulevat poliisihallinnosta ja palvelevat sitä.
Tällaiset seikat huomioon ottaen pidetään
"varsin kohtuullisena", että opinnäytetöiden
tekijänoikeus siirtyy poliisioppilaitokselle, joka myös
osallistuu vahvasti opinnäytetöiden ohjaukseen.
Esityksessä ei valiokunnan mielestä ole tuotu esiin
perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita
rajoittaa sananvapautta ja tieteen vapautta. Oppilaitoksen näkökulmasta
esitetty arvio kohtuudesta ei muodosta tällaista perustetta
eikä se myöskään viittaa sellaisen
yleisen tarpeen olemassaoloon, jonka takia olisi hyväksyttävää siirtää perustuslain
omaisuudensuojan piiriin kuuluva tekijänoikeus ehdotetulla
tavalla kokonaisuudessaan tekijältä oppilaitokselle.
Esityksessä ei ole asiallisesti ottaen tehty lainkaan selkoa
seikoista, joiden vuoksi tekijänoikeuden siirtäminen
olisi tarpeen tai välttämätöntä.
Tekijänoikeuden ottaminen pois opinnäytetyön
tekijältä muodostuu tällaisessa asetelmassa
myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden vaatimusta
rikkovaksi.
Ehdotus on edellä esitetyn perusteella vastoin perustuslakia.
Siksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
käyttämisen edellytyksenä tältä osin on,
että 19 § poistetaan lakiehdotuksesta.
Muita seikkoja
Poliisioppilaitoksen hallitus.
Poliisioppilaitoksen hallituksen kokoonpanosta, asettamisesta
ja tehtävistä samoin kuin toimikaudesta säädetään
3 §:n 3 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella.
Hallituksen tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä,
kuten sen käsiteltäväksi säädettyjen oikaisuvaatimusten
käsittely, minkä vuoksi hallituksen yleisistä perusteista
on perustuslain 119 §:n 2 momentin takia säädettävä lailla.
Perustuslain esitöiden mukaan "yleisillä perusteilla
tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä,
toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja
toimivaltuuksia" (HE 1/1998 vp, s. 174/II).
Perustuslakivaliokunta on katsonut myös toimielimen toimikauden mahdollisen
määräaikaisuuden kuuluvan yleisiin perusteisiin
(PeVL 12/2004 vp, s. 3/I).
Sääntelyä on siksi täydennettävä säännöksillä hallituksen
toimikauden pituudesta, jotta lakiehdotus voidaan tältä osin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Poliisioppilaitoksen järjestyssääntö.
Poliisioppilaitos antaa 21 §:n nojalla järjestyssäännön, joka
voi sisältää opiskeluyhteisön
turvallisuuden ja viihtyvyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä muun
ohella oleskelusta, käyttäytymisestä ja
liikkumisesta oppilaitoksessa, sen alueella ja asuntolassa
samoin kuin esimerkiksi määräyksiä virkapuvusta,
aseistuksesta ja päivystystehtävistä oppilaitoksessa.
Poliisioppilaitoksen opiskelijat ja henkilökunta ovat 21 §:n 2 momentin
perusteella velvollisia noudattamaan järjestyssääntöä.
Opiskelijalle voidaan 13 §:n nojalla antaa varoitus
tai huomautus järjestyssäännön
rikkomisesta. Lisäksi opiskelija voidaan 14 §:n
perusteella erottaa koulutuksesta, jos hän on rikkonut
järjestyssääntöä toistuvasti
tai olennaisella tavalla.
Perustuslakivaliokunta ei ole sinänsä pitänyt perustuslain
kannalta ongelmallisena säätää koulun
tai oppilaitoksen mahdollisuudesta antaa määräyksiä esimerkiksi
koulutyön käytännön järjestelyihin
tai koulurakennusten ja niiden piha-alueiden käyttämiseen
liittyvistä seikoista. Koulu- ja oppilaitoskohtaisten järjestyssääntöjen
antamisessa ei valiokunnan mielestä ole ollut kysymys perustuslain
80 §:ssä säännellystä lainsäädäntövallan
delegoinnista, vaan alueellisesti rajattujen yleisluonteisten hallintopäätösten
tekemisestä. Valiokunta on toisaalta muistuttanut perustuslain
2 §:ssä vahvistetusta oikeusvaltioperiaatteesta,
jonka mukaan julkisen vallan käytössä ja
muussa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Valiokunta
on lisäksi huomauttanut, että järjestyssäännöllä ei
voida ilman laissa olevaa riittävän täsmällistä ja
perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset muutoinkin täyttävää säännöstä antaa
määräystä esimerkiksi jonkin
perusoikeuden rajoittamisesta. Ilman lain riittävän
täsmällisten säännösten
tukea järjestyssäännöllä ei
voida määrätä myöskään yksilön
oikeuksista tai velvollisuuksista (PeVL 70/2002
vp, s. 5).
Ehdotettu valtuus poliisioppilaitoksen järjestyssäännön
antamisesta jää perustuslakivaliokunnan edellä esitettyjen
kantojen perusteella käyttöalaltaan hyvin vähäiseksi.
Valiokunta huomauttaa, että valtuuden nojalla ei voida
antaa määräyksiä esimerkiksi
oppilaan velvollisuudesta käyttää virkapukua
(PeVL 11/2001 vp, s. 3) tai huolehtia
oppilaitoksen päivystystehtävistä, ellei
näiden velvollisuuksien perusteista ole säännöksiä muualla
laissa.
Norminasettamisvaltuudet.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan 24 §:n nojalla
säätää muun ohella opiskelun
keskeyttämismenettelystä ja opiskelijan erottamismenettelystä.
Valiokunta huomauttaa, että menettelyyn näissä asioissa
sovelletaan lakiehdotuksen 15 §:n lisäksi hallintolain
yleisiä säännöksiä.
Valtuuden asiallinen merkitys jää siksi näiltä osin
vähäiseksi. Säännöstä on
kuitenkin asianmukaista tarkistaa lakia tarkempien säännösten
antamista tarkoittavaksi.
Sisäasiainministeriöllä on 2. lakiehdotuksen 16 §:n
2 momentin nojalla oikeus antaa tarkempia määräyksiä poliisiyksiköiden
asemasta ja tehtävistä. Momentti on syytä tarkistaa
vastaamaan valtuussäännösten nykyaikaista
kirjoittamistapaa (ks. esim. PeVL 46/2001 vp,
s. 2/II) siten, että ministeriön asetuksella
voidaan antaa momentissa mainituista asioista tarkempia säännöksiä.