Perustelut
Nyt käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen tarkoituksena on selventää oikeustilaa
Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevien Suomen
takausvastuiden osalta perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL
14/2011 vp) edellyttämällä tavalla.
Vuoden 2011 valtiopäivillä ERVV-puitesopimuksen
muutoksen yhteydessä tarkistettiin lakia ERVV:lle annettavista
valtiontakauksista (HE 31/2011 vp;
laki 1060/2011). Myöhemmin kävi ilmi,
että hallituksen esityksessä takausten enimmäismäärät
oli ilmaistu virheellisesti. Saamansa selvityksen (MINS
1/2011 vp) pohjalta valiokunta antoi asiasta
lausunnon PeVL 14/2011 vp,
jonka mukaan "hallituksen esitys oli laadittu tavalla, josta oli
voinut saada virheellisen kuvan Suomen valtion vastuiden laajuudesta".
Siksi oikeustilaa oli valiokunnan mielestä tarpeen selventää siinä yhteydessä,
kun ERVV:n takausmenettelyä mahdollisesti kehitetään
tai uudella hallituksen esityksellä (PeVL 14/2011
vp, s. 2/II).
Valiokunnan mukaan epäselvyys johtui siitä, että hallituksen
esityksestä ei käynyt selkeästi ilmi
ero takaussitoumuksen ja takausvastuun välillä.
ERVV-puitesopimuksessa sovittu euromäärä ilmaisee
Suomen takaussitoumuksen, mutta Suomen mahdollista takausvastuuta kasvattavat
vielä korot, kulut ja ylitakaus.
Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa on nyt selkeästi
erotettu ERVV-puitesopimuksen mukainen takaussitoumus (13 974,03 miljoonaa euroa),
joka
määritellään takauksina
ERVV:n "velkojen ja muiden sitoumusten pääomalle
ja sille annettavana 65 prosentin ylitakauksena" sekä Suomen
mahdollisen takausvastuun enimmäismäärä,
joka kattaa myös "takauksen piiriin kuuluvista sitoumuksista
aiheutuvat korot ja kulut sekä niille annettavan 65 prosentin
ylitakauksen". Valiokunnan mielestä nyt ehdotetut säännökset
ovat selkeitä ja täsmällisiä,
ja ne selventävät oikeustilan siten kuin valiokunta
on lausunnossaan PeVL 14/2011 vp edellyttänyt.
Valiokunta kiinnitti mainitussa lausunnossaan huomiota myös
perustuslain 82 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan valtiontakaus
voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Valiokunta viittasi
siihen, että säännöksen perustelujen
(HE 1/1998 vp, s. 135/II) mukaan
suostumuksesta tulee ilmetä valtiontakausten enimmäismäärä.
Valiokunta piti lausunnossaan "mahdollisena, että enimmäismäärän
esittämisvaatimus voidaan pääomaan liittyvien
erien, kuten korkojen, osalta täyttää myös
kuvaamalla säännöksessä sanallisesti
riittävän selvästi, mitä tällaiset
liitännäiserät ovat, sekä arvioimalla
esityksen perusteluissa niiden todennäköinen suuruus."
(PeVL 14/2011 vp, s. 3).
Nyt käsillä oleva esitys täyttää myös
nämä vaatimukset. Takausvastuun piiriin kuuluvat
liitännäiserät on lakiehdotuksen 2 §:n
2 momentissa kuvattu selkeästi, ja esityksen perusteluissa on
arvioitu seikkaperäisesti niiden todennäköistä suuruutta.
Esityksessä on myös asianmukaisesti selostettu
jo annettuja, voimassa olevia takauksia sekä arvioitu
takausvastuiden mahdollista kasvua ja vastuisiin liittyviä riskejä samoin kuin
riskien hallintaa.
Valiokunta viittaa aikaisempaan, Euroopan vakausmekanismia (EVM)
koskevaan lausuntoonsa (PeVL 25/2011 vp,
s. 3/II) ja korostaa, että Euroopan rahoitusvakauden
turvaamiseen liittyviä Suomen taloudellisia vastuita tulee
valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa
tarkastella kokonaisuutena niistä aiheutuvan eduskunnan budjettivallan
rajoituksen selvittämiseksi. Tähän liittyy
myös kysymys siitä, voidaanko vastuilla vaarantaa
"Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan,
jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on" (PeVL
5/2011 vp, s. 4/II).
Kokonaisarviointiin sisältyvät nykytilanteessa
paitsi Suomen takausvastuut ERVV:lle myös ERVV:n perustamista
edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen
tuleva osuus EVM:n kapasiteetista samoin kuin kysymys siitä,
miten ERVV:n ja EVM:n kapasiteetit yhteensovitetaan. Arvioinnissa
on myös otettava huomioon riskien kasvaminen,
muun muassa ERVV:n kapasiteetin mahdollisessa laajentamisessa
niin sanotulla vivutuksella. Valiokunta toteaa, että avoinna
olevien kysymysten vuoksi kokonaisarviointia Suomen taloudellisista
vastuista ei ole vielä tässä vaiheessa
tehtävissä.
Lopuksi valiokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan
huomiota lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen
sisältyvään yleisluonteiseen lain soveltamista
koskevaan säännökseen, jonka mukaan lakia
sovelletaan jo 21 päivästä lokakuuta 2011.
Lain soveltamisen poikkeuksellinen ulottaminen lain voimaantuloa
edeltävään aikaan on yleensä perusteltua
rajata asianmukaisella ja asiakohtaisesti tarpeellisella tavalla.
Tässä tapauksessa lain takautuva soveltaminen
tulisi rajata ennen lain voimaantuloa ERVV:lle annettuihin valtiontakauksiin
tai vaihtoehtoisesti muulla vastaavalla ja asianmukaisella tavalla
(vrt. ERVV-takauslain muutoksen 1060/2011 voimaantulosäännös).