Perustelut
Eduskunnan suostumus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy
muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset
velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä tai
vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Esityksen perusteluissa on tehty perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön
pohjalta yksityiskohtaisesti selkoa sopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvista määräyksistä.
Sopimukseen liittymisestä aiheutuu valtiolle menoja sijoitusyhtiön
osakkeiden hankkimisesta, minkä vuoksi sopimus kuuluu eduskunnan
hyväksyttäviin myös sen budjettivaltaa
sitovan vaikutuksen vuoksi (ks. esim. PeVL 45/2000
vp, s. 2).
Sopimuksen suhde perustuslakiin
Sopimusta voidaan VIII artiklan 1 kappaleen a kohdan
mukaan muuttaa sijoitusyhtiön hallintoneuvoston määräenemmistöllä tekemällä päätöksellä.
Muutoksen hyväksymiseen vaaditaan b kohdan mukaan
kuitenkin yksimielinen päätös, jos muutos
koskee oikeutta erota yhtiön jäsenyydestä,
oikeutta hankkia yhtiön osakkeita tai vastuun rajoitusta.
Muutoksesta toimitetaan virallinen tiedonanto jäsenmaille
ja muutos tulee voimaan kaikkien jäsenten osalta kolmen kuukauden
kuluttua tiedonannon päivämäärästä lukien,
jollei hallintoneuvosto ilmoita muuta voimaantuloaikaa.
Sopimuksen muuttamista koskevien määräysten
perusteella Suomi voi periaatteessa tulla sidotuksi myös
sellaiseen sopimusmuutokseen, jota se on vastustanut. Hallintoneuvoston
päätökset sopimuksen muuttamisesta eivät
vaadi tullakseen kansainvälisesti voimaan jäsenvaltioissa
tapahtuvaa ratifiointia. Sopimusta on näiltä osin
arvioitava valtion täysivaltaisuutta ja kansainvälisten
velvoitteiden hyväksymistä koskevien perustuslain
säännösten kannalta.
Perustuslakivaliokunnan viime vuosina vastaavanlaisista sopimusjärjestelyistä lausumien
kannanottojen
perusteella voidaan tehdä se yleinen päätelmä,
että sopimukseen perustuvalle toimielimelle voidaan antaa
toimivaltaa mukauttaa sopimusta, mutta ei muuttaa siitä.
Sallittujen mukautusten tulee olla asialliselta merkitykseltään
sellaisia, että ne eivät vaikuta itse sopimuksen
luonteeseen eivätkä toisaalta koske asioita, jotka
perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta
(ks. PeVL 38/2001 vp, s. 7/II).
Tämän yleisen tulkintalinjan pohjalta valiokunta
kiinnittää tässä tapauksessa
huomiota siihen, että liittyminen sijoitusyhtiöön
on osa Suomen kehitysyhteistyötä. Kysymyksessä on
perustuslain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun periaatteen
mukainen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön
rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Mainitulla perustuslain
säännöksellä on merkitystä arvioitaessa
sitä, onko kansainvälisen velvoitteen jokin määräys
ristiriidassa perustuslain säännösten
kanssa valtion täysivaltaisuudesta. Perustuslakiuudistuksen
esitöihin pohjautuvassa käytännössään
valiokunta on lähtenyt siitä, että sellaiset
kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä
yhteistoiminnassa
ja jotka vain vähäisessä määrin
vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät
ole sellaisenaan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta
koskevien säännösten kanssa (ks. esim. PeVL
38/2001 vp, s. 5/I).
Valtion täysivaltaisuuden kannalta on huomattava, että keskeisiä jäsenvaltion
asemaan vaikuttavia sijoitusyhtiösopimuksen määräyksiä voidaan
muuttaa vain yhtiön hallintoneuvoston yksimielisellä päätöksellä.
Määräenemmistöllä muutettavissa
olevat sopimusmääräykset taas ovat valtion
täysivaltaisuuden kannalta merkitykseltään
vähäisiä (vrt. PeVL 45/2000
vp, s. 6/II). Valiokunnan tähän
arvioon vaikuttavat yhtiön toimialaa ja toiminta-aluetta
järjestävät sopimuksen I artiklan määräykset,
joiden mukaan yhtiön tarkoituksena on edistää Latinalaisen
Amerikan ja Karibian alueen taloudellista kehitystä tukemalla
ja rohkaisemalla yritysten perustamista, laajentamista ja uudenaikaistamista
alueella. Yhtiön toiminta ei siten käytännössä kohdistu
Suomeen. Sijoitusyhtiön jäsenyydestä eroamista
koskevat sopimuksen V artiklan määräykset
vähentävät niin ikään
sopimuksen muuttamismekanismin vaikutuksia valtion täysivaltaisuuteen.
Sopimuksen määräykset koskevat lähinnä sijoitusyhtiön
toimintaa ja organisaatiota. Määräykset
eivät ole merkitykseltään olennaisia ja
niiden Suomeen ulottuvat vaikutukset ovat kokonaisarvion perusteella
siinä määrin vähäisiä,
että valiokunta ei katso sopimuksen muuttamismekanismin
olevan tässä tapauksessa ristiriidassa perustuslain
säännösten kanssa valtion täysivaltaisuudesta
ja kansainvälisten velvoitteiden hyväksymisestä.
Sopimuksen IX artiklan määräykset
sopimuksen tulkinnasta ja välimiesmenettelystä ovat
valtiosopimuksissa nykyisin tavanomaisia (ks. esim. PeVL
13/1997 vp) eivätkä ne vaikuta
sopimuksen tai voimaansaattamislain käsittelyjärjestykseen.
Sopimuksen hyväksymisestä voidaan edellä esitetyn
perusteella päättää äänten
enemmistöllä ja ehdotus sopimuksen voimaansaattamislaiksi voidaan
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Muita seikkoja
Voimaansaattamislakiehdotuksen 2 §:n mukaan tarkempia
säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan
antaa tasavallan presidentin asetuksella. Valiokunta uudistaa tämän
johdosta aiemmin esittämänsä kannan,
jonka mukaan on "vaikea nähdä perusteita sille,
että kyseisiä säännöksiä annetaan
tasavallan presidentin eikä valtioneuvoston asetuksella"
(PeVL 24/2001 vp, s. 3/I, PeVL
29/2001 vp, s. 3/I, PeVL 31/2001
vp, s. 6/I ja PeVL 38/2001
vp, s. 8/II). — Ehdotuksen 3 §:stä valiokunnalla
sen sijaan ei ole huomauttamista (samoin esim. PeVL 38/2001
vp, s. 8/II).