Perustelut
Lakiehdotuksen 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan kirkon,
seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen,
kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa
työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon
jäsen. Tämä jo nykyiseen lakiin sisältyvä sääntö säädettiin
ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta (PeVL 20/1993
vp).
Kyseistä säännöstä on
arvioitava perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen
mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan muun muassa uskonnon perusteella. Kirkkolain
tästä sääntelystä on
valtiosäännön näkökulmasta
selvitettävä, onko eri asemaan asettamiselle tässä tapauksessa
osoitettavissa hyväksyttävä peruste.
Kelpoisuusehtoa koskeva sääntely kohdistuu evankelis-luterilaisen
kirkon, uskonnollisen yhdyskunnan palvelukseen pyrkiviin. Perustuslain 11 §:n
turvaamaan uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy
valiokunnan käsityksen mukaan myös uskonnollisen
yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia.
Yleisen yhdistymisvapautta koskevan perusoikeussäännöksen esitöissä todettiin
nimenomaisesti, että yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus
ja toimintavapaus ovat yhdistymisvapauden perustana (HE 309/1993
vp, s. 60/I).
Valiokunta katsoo evankelis-luterilaisen kirkon sisäisen
autonomian nauttivan perustuslain suojaa uskonnonvapautta koskevien
perusoikeussäännösten perusteella.
Tilanne on vastaavanlainen myös kansainvälisten
ihmisoikeussopimusten mukaan. Esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja
poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta
valvovan YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskannanotossa uskonnonvapaudesta
todetaan, että uskonnonvapauteen sisältyy uskonnollisten
ryhmien oikeus määrätä omista
asioistaan, kuten uskonnollisten johtajien, pappien ja
opettajien valinnasta sekä uskonnollisten oppilaitosten
perustamisesta (General Comment 22; 30.7.1993).
Kirkon kirkkolain mukainen perustehtävä on uskonnollinen
ja liittyy määrättyyn uskontunnustukseen.
Perustuslain 11 §:stä johtuva kirkon oikeus sisäiseen
autonomiaan huomioon ottaen valiokunta pitää perustuslain
6 §:n 2 momentista huolimatta mahdollisena, että laissa
säädetään kirkon jäsenyys
edellytykseksi kirkon omiin virkoihin ja tehtäviin valittaville.
Tämä on kiistatonta sellaisiin virkoihin ja tehtäviin
nähden, jotka liittyvät suoraan kirkon hengelliseen toimintaan.
Mahdollisuus ulottuu valiokunnan mielestä kuitenkin myös
muunlaisiin virkoihin ja tehtäviin.
Valiokunta on kiinnittänyt 25 luvun 12 §:n johdosta
huomiota tuomiokapitulin mahdollisuuteen peruuttaa määräajaksi
myöntämänsä lupa painavasta
syystä. Lupa koskee käytännössä Saksan
evankeliseen kirkkoon kuuluvan luterilaisen maakirkon papin käyttöä saksalaisen seurakunnan
papillisten palvelujen hankkimiseen. Sääntely-yhteydessään
ehdotus voisi olla merkityksellinen perustuslain 18 §:n
3 momentin kannalta, jonka mukaan ketään ei saa
erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiassa on kuitenkin kysymys
siitä, että kyseinen pappi on koko ajan saksalaisessa
papinvirassa eikä tuomiokapitulin luvan peruuttaminen siksi
aiheuta tämän palvelussuhteen katkeamista. Ehdotus
on vastaavasti ongelmaton perustuslain kannalta.
