Perustelut

Yleistä

Eduskunnan käsiteltävänä oli vuoden 2005 valtiopäivillä nyt käsillä olevaa esitystä pääasialliselta sisällöltään vastaava — hallituksen sittemmin peruuttama — esitys laiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 110/2005 vp). Perustuslakivaliokunta antoi mainitusta esityksestä lausunnon (PeVL 54/2005 vp), jossa esitetyt valtiosääntöoikeudelliset huomautukset eräiden valtiosopimusmääräysten voimaansaattamisesta (vrt. PeVL 54/2005 vp, s. 6) ja kurinpitovalituksen oikeuskäsittelystä (vrt. PeVL 54/2005 vp, s. 7—8) on otettu nyt käsiteltävänä olevassa kriisinhallintalakiehdotuksessa asianmukaisesti huomioon. Valtiosääntöoikeuden kannalta merkityksellisiä seikkoja liittyy lakiehdotuksen säännöksiin tasavallan presidentin ja valtioneuvoston päätöksentekotoimivallasta. Perustuslain näkökulmasta on lisäksi arvioitava lakiehdotuksen aiempaan verrattuna uusia säännöksiä kriisinhallintahenkilöstön palvelussuhteen ehdoista.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston toimivalta

Päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan samoin kuin osallistumisen lopettamisesta tekee 2 §:n 1 momentin nojalla tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Presidentti päättää valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta myös ns. valmiusosaston asettamisesta eli sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen.

Suomen mahdollisessa osallistumisessa Euroopan unionin toimeenpanemaan kriisinhallintaoperaatioon on valiokunnan aiemman kannan mukaan selvästi kysymys sellaisesta Euroopan unionissa tehtävään päätökseen "liittyvästä Suomen toimenpiteestä", josta perustuslain 93 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan päättää valtioneuvosto (PeVL 54/2005 vp, s. 4/I). Lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin säännökset ovat siten ristiriidassa perustuslain kanssa siltä osin kuin ne koskevat Suomen osallistumista Euroopan unionin toimeenpanemaan sotilaalliseen kriisinhallintaan ja siihen osallistumisen lopettamista samoin kuin valmiusosaston asettamista EU:n kriisinhallintaoperaatioon osallistumista varten (PeVL 54/2005 vp, s. 4/II). Jotta lakiehdotus voitaisiin näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, olisi sääntelyä tarkistettava valiokunnan aiemman lausunnon mukaisesti. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin pysyväisluonteisen poikkeuslain säätämistä.

Perustuslakiuudistuksen myötä on omaksuttu poikkeuslakien välttämisen periaate, jonka mukaan tulee välttää perustuslaista poikkeavien, puhtaasti kansallisten lakien säätämistä (esim. PeVL 1a/1998 vp, s. 2/II, PeVL 26/2004 vp, s. 5/II, PeVL 3/2005 vp, s. 4/I).

Hallituksen sittemmin peruuttamasta kriisinhallintalakiehdotuksesta antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta katsoi, että kahden muodollisesti erilaisen päätöksentekojärjestelmän luominen sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista koskevien päätösten tekemistä varten saattaa johtaa käytännön ongelmiin, jos esimerkiksi kysymys on samanaikaisesta osallistumisesta useamman toimeenpanijan operaatioon samalla kriisialueella. Siksi oli valiokunnan mukaan aiheellista vielä arvioida, oliko käsillä sellaisia pakottavia syitä, joiden vuoksi kriisinhallintalakiehdotus olisi poikkeuksellisesti voitu hyväksyä pysyväisluonteisena poikkeuslakina perustuslain säätämisjärjestyksessä (PeVL 54/2005 vp, s. 4—5).

EU:n valmiusjoukkojen tehtäväksi on esityksen perustelujen mukaan kaavailtu erityisesti sellaisia YK:n toimintaa tukevia operaatioita, joissa valmiusjoukkoja käytetään nopeasti toteutettaviin, lyhytkestoisiin ja vaativiin sotilaallisiin tehtäviin ennen kuin YK:n kriisinhallintatoiminta alueella käynnistyy. Valmiusjoukkoja on suunniteltu käytettäväksi myös erillisissä operaatioissa vahvistamaan kriisialueella olevia YK-joukkoja. Perustelujen mukaan on siten hyvin todennäköistä, että Suomi osallistuu tietyllä alueella useamman kansainvälisen toimijan toimeenpanemaan kriisinhallintaan.

Valiokunnan mielestä on perusteltua pyrkiä välttämään kahden erilaisen päätöksentekojärjestelmän luomista sellaiseen kriisinhallintaan osallistumista varten, jonka toimeenpanossa on kysymys useiden kansainvälisten toimijoiden operaatioista. Yhtä päätöksentekojärjestelmää puoltavat esimerkiksi kansainvälisten toimijoiden yhteistyöhön liittyvät syyt. Yhden päätöksentekojärjestelmän toteuttamista tarkoittava sääntely merkitsee rajattua poikkeusta valtioelinten välisiä toimivaltasuhteita koskevaan perustuslain säännökseen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että päätöksen kriisinhallintaoperaatioon osallistumisesta tulee — kuten valiokunta on perustuslain 93 §:n esitöiden perusteella aiemmin huomauttanut — joka tapauksessa perustua valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteiseen kannanmuodostukseen (PeVL 54/2005 vp, s. 4—5), ei valiokunta näe estettä sille, että kriisinhallintalakiehdotus hyväksytään perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä pysyväisluonteiseksi poikkeukseksi perustuslaista.

Ehdotettu sääntely ei kohdistu valtioneuvoston tehtävään vastata Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta. Tämä valtioneuvostolle perustuslain 93 §:n 2 momentin perusteella kuuluva toimivalta ulottuu — ehdotetun poikkeuslain säätämisestä riippumatta — Euroopan unionin koko toimialalle ja kattaa kaikki Euroopan unionissa tehtävien päätösten kohteena olevat asiat ja asiaryhmät. Valtioneuvoston valmisteluvallasta ei käsiteltävänä olevan lain säätämisellä eroteta mitään asiaryhmää, ja siihen kuuluvat siten vastaisuudessakin myös sotilaallista kriisinhallintaa koskevat samoin kuin muut unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat. Valtioneuvosto määrittelee Suomen kannan näihinkin asioihin sekä määrää Suomen edustajien toiminnasta ja osallistumisesta unionin lopulliseen päätöksentekoon ja sitä edeltäviin valmisteluvaiheisiin. Merkitystä on lisäksi perustuslain 96 ja 97 §:n säännöksillä eduskunnan osallistumisesta Euroopan unionin asioiden kansalliseen valmisteluun samoin kuin valtioneuvoston velvollisuudella toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa muodostettaessa Suomen kantaa sotilaallisen kriisinhallinnan kaltaisiin merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin (HE 1/1998 vp, s. 146—147, PeVM 10/1998 vp, s. 26, PeVM 10/1994 vp, s. 4/II ja PeVL 54/2005 vp, s. 3—4).

Palvelussuhteen ehdot

Lakiehdotukseen on perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaisesti (PeVL 54/2005 vp, s. 6—7) otettu perussäännökset kriisinhallintahenkilöstön palvelussuhteen ehdoista. Sääntely täyttää pääosiltaan perustuslain 80 §:stä johtuvat vaatimukset. Perustuslain kannalta huomionarvoisia seikkoja liittyy kuitenkin 12 ja 14 §:ään.

Kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvalla on 14 §:n perusteella oikeus sairausloma-ajan palkkaan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen siten kuin valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa sovitaan.

Perustuslakivaliokunta on työehtolainsäädäntöä aiemmin arvioidessaan lähtenyt siitä, että lainsäätäjä ei saa siirtää mitä tahansa asiaa työ- tai virkaehtosopimuksella sovittavaksi. Sopimismahdollisuudelle johtuu rajoja esimerkiksi perustuslain perusoikeussäännöksistä samoin kuin perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvästä siitä säännöksestä, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla. Valiokunta on pitänyt esimerkiksi työntekijän oikeutta vuosilomaan sellaisena työntekijän oikeuksien perusteisiin kuuluvana asiana, jota ei ole ollut mahdollista jättää pelkästään työ- tai virkaehtosopimuksin järjestettäväksi (PeVL 1/2005 vp, s. 3).

Lakiehdotuksen 14 §:n sääntelyllä on kytkentöjä henkilöstön perusoikeuksiin. Sairausajan palkka esimerkiksi liittyy perustuslain 19 §:n 2 momentin säännökseen jokaisen oikeudesta perustoimeentulon turvaan sairauden aikana (PeVL 41/2000 vp, s. 6). Ehdotetussa säännöksessä tarkoitetut perhevapaat toteuttavat julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä velvollisuutta tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Sääntely liittyy myös perustuslain 18 §:n 1 momentin säännökseen julkisen vallan velvollisuudesta huolehtia työvoiman suojelusta. Sääntelyä ei näin ollen voida siirtää ehdotetulla tavalla avoimesti työ- ja virkaehtosopimuksella sovittavaksi. Jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, on 14 §:ää täydennettävä esimerkiksi maininnalla, jonka mukaan pykälässä tarkoitetut etuudet määräytyvät työsopimuslain 2 luvun 11 §:n ja 4 luvun säännösten mukaisesti, jollei työ- ja virkaehtosopimuksella ole toisin sovittu.Lakiehdotuksen 14 § on mahdollista muotoilla esimerkiksi seuraavasti: "Kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvalla on oikeus sairausloma-ajan palkkaan sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 11 §:n ja 4 luvun 1—9 §:n mukaisesti, jollei etuuksien määräytymisestä ole valtion virkamiehiä koskevassa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa toisin sovittu." Sääntelyä tulee tällä tavoin tarkistaa siitä huolimatta, käsitelläänkö lakiehdotus muista syistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Puolustusministeriön asetuksella säädetään 12 §:n nojalla eräiden palveluksesta poissaoloaikojen vaikutuksesta palkkaukseen. Esityksen perusteluista ilmenevä tarkoitus on säätää ministeriön asetuksella esimerkiksi niistä edellytyksistä, joiden vallitessa kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvalle ei makseta lainkaan palkkaa eikä päivärahaa. Kysymys on selvästi sellaisista yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista, joista ei perustuslain 80 §:n 1 momentin takia ole mahdollista säätää ehdotetun valtuuden nojalla ministeriön asetuksella. Säännökset tällaisista seikoista tulee sisällyttää lakiin.