Perustelut
Kotirauhan suoja
Kotirauhan piirissä saa 4. lakiehdotuksen 39 §:n 5
momentin mukaan suorittaa tarkastuksen ja ottaa näytteen
vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on aihetta
epäillä eläimen omistajan tai haltijan
syyllistyvän lain vastaiseen rangaistavaksi säädettyyn
menettelyyn. Tarkastuksen 5. lakiehdotuksen 22 §:n
2 momentin nojalla saa tehdä kotirauhan piirissä vain,
jos se on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on aihetta
epäillä eläinlääkärin
syyllistyneen ammattitoiminnassaan rangaistavaksi säädettyyn
menettelyyn. Lakiehdotuksia on arvioitava perustuslain 10 §:ssä turvatun
kotirauhan suojan kannalta. Lailla voidaan perustuslain 10 §:n
3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimista.
Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti
kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt
tilat (PeVL 16/2004 vp, s. 5/II).
Perustuslakivaliokunta on käytännössään
katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten
selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on
olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia
rikotun tai rikottavan (PeVL 44/2002 vp,
s. 3/II). Sääntelyn oikeasuhtaisuuden
näkökulmasta valiokunnan lähtökohtana
on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään
sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten
rikkomusten selvittämiseksi (PeVL 40/2002
vp, s. 2). Valiokunta on toisaalta pitänyt kotirauhan piiriin
ulottuvaa tarkastusta julkisista varoista myönnettyjen
tukien ja avustusten asianmukaisen käytön valvomiseksi
hyväksyttävänä sellaisiakin
rangaistavaksi säädettyjä rikkomuksia koskevien
perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi enimmillään
seurata sakkorangaistus (PeVL 69/2002 vp,
s. 2—3). Tarkastusoikeus on tavallisella lailla voitu kytkeä myös
rangaistusluonteisella maksulla sanktioituun käyttäytymiseen
(PeVL 7/2004 vp, s. 2/II).
Tarkoituksena on nyt sallia 4. lakiehdotuksen 39 §:n
5 momentin mukaan tarkastus kotirauhan piirissä, jos on
aihetta epäillä eläimen omistajan tai
haltijan syyllistyvän eläinsuojelulain vastaiseen,
rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn. Eläinsuojelulain
54 §:n mukaan eläinsuojelulain vastaisesta eläinsuojelurikkomuksesta
tuomitaan sakkorangaistukseen. Jos teko katsotaan rikoslain 17 luvun
14 §:n mukaiseksi eläinsuojelurikokseksi, on seuraamuksena
vankeutta. Perustelujen mukaan käytännössä vasta
paikan päällä voidaan todeta teon törkeysaste.
Tarkastaa voidaan 5. lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentin perusteella
eläinlääkärinammatin harjoittajan
vastaanotto-, tutkimus- ja hoitotilat, jos se on tarpeen ko. laissa
säädetyn valvonnan toteuttamiseksi. Koska eläinlääkärin
vastaanottotilat voivat olla asuintilojen yhteydessä, saadaan
2 momentin mukaan tarkastus tehdä kotirauhan piirissä vain,
jos on aihetta epäillä eläinlääkärin syyllistyneen
ammattitoiminnassaan rangaistavaksi säädettyyn
menettelyyn. Eläinlääkärinammatin
harjoittamisesta annetun lain 30 ja 31 §:ssä on
viittaus eräisiin rikoslain rangaistussäännöksiin
(RL 44:4: luvaton eläinlääkärin
ammatin harjoittaminen, RL 38:1—2: salassapitorikos, RL
40:5: virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden
rikkominen). Näistä rikoksista voidaan tuomita
vankeuteen tai sakkoon.
Mainittujen lakiehdotusten säännökset
täyttävät perustuslain 10 §:n
3 momentin edellytykset siitä, että lailla voidaan
säätää rikosten selvittämiseksi
välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä voidaan
suorittaa viranomaistarkastuksia, jos on aihetta epäillä asianomaisen
syyllistyneen sellaiseen rangaistavaksi säädettyyn
menettelyyn, joista voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus (PeVL
40/2002 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely
voidaan toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Elinkeinovapaus
Eläinten kuljettamista, kuljetusvälineen vuokrausta
tai muuta luovuttamista tulonhankkimistarkoituksessa saadaan harjoittaa
4. lakiehdotuksen 30 §:n 1 momentin perusteella vain lääninhallituksen
luvalla. Pykälän 2 momentin mukaan lääninhallitus
pitää eläinkuljetusrekisteriä myöntämistään
luvista. Sääntelyä on arvioitava perustuslain
18 §:n 1 momentin mukaisen elinkeinovapauden kannalta.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta
pääsääntönä,
mutta katsonut elinkeinovapauden luvanvaraisuuden olevan poikkeuksellisesti
mahdollista. Tällöin luvanvaraisuudesta on säädettävä lailla,
jonka tulee täyttää perusoikeuden
rajoittamiselta vaadittavat yleiset edellytykset. Laissa säädettävien
elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja
tarkkarajaisia. Sen lisäksi rajoitusten olennainen sisältö, kuten
rajoitusten laajuus ja edellytykset, tulee ilmetä laista.
Sääntelyn sisällön kannalta
valiokunta on pitänyt tärkeänä,
että säännökset luvan edellytyksistä ja
pysyvyydestä antavat riittävän ennustettavuuden
viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta on merkitystä muun
muassa sillä, missä määrin viranomaisten
toimivaltuudet määräytyvät ns.
sidotun harkinnan ja tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti (PeVL
33/2005 vp, s. 2, PeVL 19/2002
vp, s. 2/I, PeVL 16/2001 vp, s.
2/I).
Ehdotuksen mukaan luvanvaraisuudesta säädetään
lailla, mutta luvan myöntämisen, epäämisen
ja peruuttamisen edellytyksistä ei ole lain tasolla säännöksiä.
Sen sijaan voimassa olevaan 30 §:n 3 momenttiin sisältyy
laaja asetuksenantovaltuus. Luvanvaraistamista ei ole
myöskään perusteltu.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan luvanvaraistamisen
perusteet ja edellytykset ovat lain tasolla puutteelliset. Rekisteröinti sinänsä on
toteutettavissa ilman luvanvaraisuuttakin. Sääntely
on ristiriidassa perustuslain 18 §:n 1 momenttiin
perustuvan elinkeinovapauden kanssa. Jotta lakiehdotus tältä osin
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, tulee
lakiehdotukseen lisätä ainakin luvan myöntämisen,
epäämisen ja peruuttamisen edellytyksiä koskevat
säännökset.
Elintarviketurvallisuusvirasto voi 5. lakiehdotuksen
23 §:n nojalla "rikkomuksen laadun ja laajuuden huomioon
ottaen" antaa päätöksellään
eläinlääkärin ammatin harjoittajalle
tarkempia määräyksiä ammattitoimintaa
varten tai rajoittaa ammatinharjoittamisoikeutta toistaiseksi tai
määräajaksi taikka poistaa ammatinharjoittamisoikeuden
toistaiseksi tai määräajaksi, jos eläinlääkärinammatin
harjoittaja on toiminut moitittavalla tai virheellisellä tavalla
laissa määrätyissä tapauksissa.
Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn
yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista
yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin
haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta
on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta
välttämättömäksi sitoa luvan
peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai
laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle
mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen
(PeVL 48/2005 vp, s. 2/I, PeVL 44/2004
vp, s. 2—3, PeVL 16/2003 vp,
s. 2/II).
Ehdotus mahdollistaa hyvin voimakkaan puuttumisen eläinlääkärinammatin
harjoittamiseen (rajoittaminen tai poistaminen), vaikka ammatinharjoittajan
menettelyn moitittavuus olisi suhteellisen lievää.
Tätä on pidettävä ongelmallisena
sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja perustuslain 18 §:n
1 momentin mukaisen elinkeinovapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta
edellyttää, että lakiin lisätään
säännökset virheellisen menettelyn tai
laiminlyönnin vakavuudesta ja toistuvuudesta. Lisäksi
säännöksestä tulee käydä ilmi,
että ammatinharjoittamisen rajoittamiseen tai oikeuden
poistamiseen voidaan ryhtyä vasta, kun eläinlääkärinammatin
harjoittajalle annetut huomautukset tai varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen
(PeVL 66/2002 vp, s. 2/II, PeVL 9/2005
vp, s. 3/II, PeVL 49/2005 vp,
s. 3/II). Tämä on myös edellytys
lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sama viranomainen voi 26 §:n perusteella "tarvittaessa"
väliaikaisesti kieltää eläinlääkärinammatin
harjoittajaa harjoittamasta ammattia tai väliaikaisesti
rajoittaa oikeutta harjoittaa ammattia. Kyseinen virasto voi 6.
lakiehdotuksen 20 §:n mukaan määrätä yksityisen
eläinlääkintähuoltoon kuuluvan
toiminnan keskeytettäväksi, kunnes siinä havaitut
puutteet ja epäkohdat on korjattu. Myös näitä rajoitustoimenpiteitä on
arvioitava perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisen elinkeinovapauden
ja rajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta. Rajoitusten
tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän
tarkoituksen saavuttamiseksi (PeVM 25/1994 vp,
s. 5/I, PeVL 49/2004 vp, s.
3/II). Perustuslakivaliokunnan mielestä 5. lakiehdotuksen
26 §:ää tulee muuttaa siten, että sana
"tarvittaessa" poistetaan ja että kielto tai
rajoitus on mahdollinen vain, jos se on "välttämätöntä".
Samoin 6. lakiehdotuksen 20 §:ää tulee
muuttaa niin, että toiminta voidaan keskeyttää vain,
jos se on välttämätöntä.
Valtuussäännökset
Eläinlääkärinammatin harjoittaja
on velvollinen 5. lakiehdotuksen 11 §:n nojalla noudattamaan ammattitoiminnassaan
voimassa olevan lainsäädännön
lisäksi Elintarviketurvallisuusviraston ja lääninhallituksen
valvontaviranomaisina antamia "käskyjä". Sääntely
on varsin avointa ja epäselvää sikäli,
että säännöksen otsikoinnissa
on maininta määräyksistä, mutta
perusteluissa käskyistä. Käskyjen sisältöä ja
alaa ei ole laissa mitenkään määritelty.
Hallinnollinen käskynalaisuus soveltuu muutoinkin huonosti
perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaiseen ammatinharjoittamisen
perusoikeuteen. Perusoikeuden yleisistä rajoituksista tulee
säätää lailla. Perustuslakivaliokunnan
mielestä säännös on syytä poistaa.
Eläintautien ennalta ehkäisemiseksi ja leviämiseksi
sekä tautitilanteen selvittämiseksi on 7. lakiehdotuksen
12 §:n 1 momentin nojalla mahdollista antaa lukuisia määräyksiä.
Sääntelyä on pidettävä melko
avoimena, sillä pelkkä määräysten
antamistarkoitus ei riitä täyttämään sääntelyltä vaadittavaa
täsmällisyysvaatimusta. Säännöstä on
perustuslakivaliokunnan mielestä aihetta tarkistaa ainakin
niiden käyttötilanteiden kuvaamisella, joiden
puitteissa määräyksiä voidaan
antaa (PeVL 37/2005 vp, s. 3/II).
Saman pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella voidaan lisäksi säätää tarkempia
säännöksiä 1 momentissa tarkoitetuista
toimenpiteistä, määräyksistä,
kielloista, ehdoista ja rajoituksista. Lisäksi 4 momentin
perusteella voidaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella antaa 2 momentin mukaisista toimenpiteistä päättäminen
yksittäistapauksissa Elintarviketurvallisuusviraston sijasta
läänineläinlääkärin,
kunnaneläinlääkärin tai tarkastuseläinlääkärin
päätettäväksi niille 5 §:ssä säädetyn
toimivallan rajoissa. Asetuksella määrätään
kyseisten viranomaisten päätöksentekoa
koskevan toimivallan käytöstä.
Sääntely on epätäsmällistä.
Perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena tarkistaa
valtuutusta siten, että siinä määritellään
tarkemmin, milloin ja millä edellytyksellä toimivaltaa
voidaan siirtää mainituille viranomaisille.
Poikkeuslain muuttaminen
Laki helposti leviävien eläintautien vastustamisesta
on käsitelty vuonna 1960 perustuslainsäätämisjärjestyksessä ilman
perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Hallituksen
esityksen mukaan mainittua lakia muuttava 8. lakiehdotus ei sisällä sellaisia
muutoksia, jotka merkitsisivät aiemmin perustuslainsäätämisjärjestyksessä tehtyjen
rajoitusten laajentamista, joten lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Valtiosääntöoikeudellinen aukkoteoria
liittyy perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyihin
poikkeuslakeihin. Tällaista lakia voidaan valiokunnan vakiintuneen
tulkinnan mukaan muuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jollei
muuttavalla lailla laajenneta sitä poikkeusta, joka muuttavalla
lailla on tehty perustuslakiin. Sellaiset kokonaisuuden kannalta
epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka merkitsevät perustuslakipoikkeuksen
vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa
tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä,
jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn
kokonaisjärjestelyn luonnetta ja asiallista merkitystä ei
tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi (PeVL
30/1998 vp, s. 2/I, PeVL 31/1998
vp, s. 5).
Perusoikeusuudistus ja uusi perustuslaki muuttivat
aukkoteorian soveltamismahdollisuuksia. Sen vuoksi on kussakin tapauksessa harkittava,
voidaanko aukkoteoriaa soveltaa perustuslakiuudistuksen yli. Valiokunta
piti tätä mahdollisena rakennuslainsäädännön
uudistamisen ja valmiuslain säätämisen
yhteydessä, koska valtiosääntöistä arviointipohjaa
ei olennaisesti muutettu (PeVL 38/1998 vp,
s. 6/II, PeVL 1/2000 vp, s.
3, PeVL 57/2002 vp, s. 3/II). Sen
sijaan pelastustoimilakia käsiteltäessä valiokunta
katsoi, ettei edellytyksiä aukkoteorian soveltamiselle
ollut. Sen mukaan kysymys oli paitsi yksittäisiä perusoikeuksia
koskevan sääntelyn uudistumisesta, myös
niiden muodostaman normikokonaisuuden muuttumisesta. Merkittävänä pidettiin
myös sitä, että poikkeusolojen sisällöllinen
sallittavuus oli ainakin osaksi muuttunut hallitusmuodon 16 a §:n
2 momentissa säädettyjen materiaalisten luonnehdintojen vuoksi
ja siinä ilmaistun, samoin kuin perusoikeusuudistuksessa
yleisestikin korostetun, lailla säätämisen
johdosta (PeVL 31/1998 vp, s. 5/II).
Ehdotettu 8. lakiehdotus merkitsee puuttumista perustuslain
7 §:n mukaiseen henkilökohtaiseen vapauteen, 9 §:n
mukaiseen liikkumisvapauteen, 12 §:n 1 momentin mukaiseen
sananvapauteen, 13 §:n 1 momentin mukaiseen kokoontumisvapauteen
ja 18 §:n 1 momentin mukaiseen elinkeinovapauteen. Perustuslakiuudistus vahvisti
lailla säätämisen vaatimusta. Perusoikeusuudistus
taas vahvisti henkilökohtaisen vapauden, liikkumisvapauden
ja kokoontumisvapauden suojan tasoa. Sen yhteydessä säädettiin
perusoikeudeksi muun muassa elinkeinovapaus. Myös asetuksen
antamisesta ja lainsäädäntövallan
siirtämisestä otettiin perustuslain 80 §:ään
täsmälliset säännökset.
Koska normikokonaisuus on oleellisesti runsaan 40 vuoden kuluessa
muuttunut, ei aukkoteoriaan pohjautuen enää voida
tehdä arviota siitä, merkitseekö säädettävä laki
poikkeuslailla toteutettujen rajoitusten laajentamista. Sen vuoksi
perustuslakivaliokunta arvioi lakiehdotusta suhteessa voimassa olevaan
perustuslakiin.
Alle 50-vuotiaille laillistetuille eläinlääkäreille
sekä eläinlääketieteen kandidaateille
ja eläinlääketieteen ylioppilaille säädetään
8. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin nojalla työvelvollisuus,
joka perustuu Elintarviketurvallisuusviraston määräykseen.
Työvelvollisuus koskisi lain 1 §:ssä määriteltyjä tilanteita,
joissa muun muassa eläinkulkutauti esiintyy maassa tai
on olemassa ilmeinen uhka sen maahan leviämisestä.
Ehdotusta on arvioitava perustuslain 7 §:n 1 momentin
mukaisen henkilökohtaisen vapauden ja perustuslain 18 §:n
mukaisen elinkeinovapauden kannalta. Työvelvollisuuden
kestoa ei ole laissa täsmällisesti rajattu ja
sen ulottaminen eläinlääketieteen ylioppilaisiin
vaikuttaa tarpeettoman pitkälle menevältä.
Sääntely ei täytä perusoikeusrajoitukselta
edellytettävää täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimusta ja on myös oikeasuhtaisuuden
näkökulmasta ongelmallinen (PeVL 9/2004
vp, s. 2/I, PeVL 1/2000 vp,
s. 3/II, PeVL 31/1998 vp, s.
3—4). Jotta lakiehdotus voitaisiin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä,
sääntelyä tulee täsmentää.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
8. lakiehdotuksen 5 §:n nojalla säätää eläinkulkutaudin
vastustamiseksi välttämättömistä rajoituksista
ja kielloista, jotka koskevat liikkuvan eläinkaupan harjoittamista.
Ehdotuksella puututaan perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaiseen
elinkeinovapauteen. Kieltäminen tai rajoittaminen edellyttää perusoikeusrajoitusten
yleisten
edellytysten, kuten lailla säätämisen
ja siihen liittyvien täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusten,
täyttymistä (PeVL 33/2005 vp, s. 2/I, PeVL 5/2005 vp,
s. 2/I). Perustuslain 80 §:n
1 momentin mukaan myös yksilön oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla.
Valiokunta katsoo, että eläintaudin vastustaminen
ja välttämättömyyskriteeri eivät lain
tasolla vielä riittävästi ohjaa asetuksenantajan
harkintavaltaa. Sen vuoksi sääntelyä on
täsmennettävä, jotta se voitaisiin käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
8. lakiehdotuksen 6 §:n nojalla antaa elintarvikelaista
tai sen nojalla annetuista säännöksistä poikkeavia
säännöksiä 7 §:ssä tarkoitetulta
torjunta-alueelta peräisin olevien eläinten teurastuksesta
ja lihantarkastuksesta. Valtuutus on liian avoin, koska lakiin ei
sisälly asetuksen antajan harkintavaltaa rajoittavia edellytyksiä (PeVL
5/2005 vp, s. 3/I, PeVL 28/2004
vp, s. 3, PeVL 1/2004 vp,
4/I). Sääntely ei täytä lailla säätämisen
ja siihen liittyvän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden
eikä myöskään oikeasuhtaisuuden
vaatimuksia. Sen vuoksi sitä on täsmennettävä.
Tämä on myös edellytys lain käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tartunta-alueella, suojavyöhykkeellä ja torjunta-alueella
ovat 8. lakiehdotuksen 9—11 §:n nojalla kiellettyjä tietyt
toiminnot, kuten eläinkaupan harjoittaminen, henkilöliikeenne
alueelle ja sieltä pois ja julkisten huvien järjestäminen ilman
kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin
lupaa. Asetuksella voidaan 7 §:n 2 momentin mukaan antaa
tarkempia säännöksiä niistä edellytyksistä,
joiden perusteella läänineläinlääkäri tai
kunnaneläinlääkäri voi poiketa
sovellettavista rajoituksista ja kielloista. Kiellolla ja rajoituksella
on merkitystä paitsi perustuslain 18 §:n 1 momentin
mukaiseen elinkeinovapauden ja perustuslain 9 §:n 1 momentin
mukaisen liikkumisvapauden myös perustuslain 13 §:n
1 momentin mukaisen kokoontumisvapauden kannalta. Erityisesti kokoontumisvapauteen
kuuluu keskeisenä lupajärjestelmän kielto.
Lupien myöntäminen on täysin harkinnanvaraista.
Lupaedellytyksistä ei ole mitään säännöksiä laissa. Perustuslain
80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja
velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla.
Lisäksi kiellot ja rajoitukset liittyvät pelkästään
aluekäsitteeseen, joten sääntely on ongelmallista
myös oikeasuhtaisuuden näkökulmasta.
Rajoitukset eivät täytä perusoikeuksien
yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvan lailla säätämisen
ja siihen liittyvien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden
vaatimuksia, minkä lisäksi lupaedellytysten olennainen
sisältö ei ilmene suoraan laista (PeVL
14/2004 vp, s. 2/II, PeVL 28/2001
vp, s. 6/II). Jotta lakiehdotus näiltä osin voitaisiin
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä,
on lakia täsmennettävä ja lisättävä siihen
ne edellytykset, joiden perusteella lupa poikkeamiseen voidaan myöntää.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan
8. lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentin nojalla säätää eläinkulkutaudin
vastustamiseksi välttämättömiä kieltoja
ja rajoituksia, jotka koskevat postin kuljetusta tartunta-alueelta
sen ulkopuolelle. Asetuksella puututaan perustuslain 12 §:n
1 momentin mukaiseen sananvapauteen sisältyvään
oikeuteen vastaanottaa tietoja ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden
käyttämisestä voidaan perustuslain mukaan
antaa vain lailla. Lakiehdotusta on tältä osin
täsmennettävä. Tämä on
myös edellytyksenä sille, että lakiehdotus
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Lakiehdotuksen perustelujen mukaan helposti leviävien
eläintautien vastustamisesta annetun lain kokonaisuudistusta
ei ole ehditty valmistella niin nopeasti kuin Elintarviketurvallisuusviraston
perustaminen vaatii. Laki liittyy läheisesti eläintautilakiin,
jonka kokonaisuudistuksen yhteydessä on tarkoitus arvioida
uudelleen myös helposti leviävien eläintautien
vastustamisesta koskevan lain sisältämien poikkeuksellisia
tilanteita koskevien säännösten tarve. Kokonaisuudistuksen
toteutumiselle ei ole esitetty määräaikaa.
Perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä,
että pikaisesti ryhdytään toimenpiteisiin
yli 40 vuotta voimassa olleen helposti leviävien tautien
vastustamisesta annetun lain uudistamiseksi kokonaisuudessaan.