Perustelut
Eduskunnan suostumus
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy
sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet,
jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat
muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat
perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Valiokunta on lähtenyt myös siitä, että eduskunta
antaa nimenomaisella päätöksellä suostumuksen
sellaisten sopimusmääräyksiä koskevien
selitysten ja julistusten antamiseen, jotka vaikuttavat Suomen kansainvälisen
velvoitteen sisältöön tai laajuuteen
itse sopimukseen verrattuna (PeVL 45/2000 vp,
s. 4/I).
Yleissopimus sisältää useita määräyksiä,
joiden kuulumisesta lainsäädännön
alaan on esityksen perusteluissa tehty perustuslakivaliokunnan käytännön
pohjalta asianmukaisesti ja yksityiskohtaisesti selkoa. Eduskunnan
suostumus yleissopimukseen on siksi tarpeen. Eduskunnan suostumus
vaaditaan myös 9 artiklan 6 kohdan mukaisen ilmoituksen
antamiseen sekä 27 artiklan 5 kohdan mukaisen
ilmoituksen antamiseen tarvittaessa. Valiokunta yhtyy esityksestä ilmenevään
käsitykseen myös siinä, että 24
artiklassa tarkoitettuihin ilmoituksiin ei tarvita eduskunnan suostumusta.
Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös edellä mainitun
kaltaisen velvoitteen irtisanomiseen. Valiokunta on katsonut vaatimuksen
irtisanomisen hyväksymisestä koskevan myös
sellaisen varauman tai vastaavan peruuttamista, jonka eduskunta
on hyväksynyt tai jonka hyväksymisestä eduskunnan
olisi tullut päättää (PeVL 61/2001
vp, s. 2/I). Suomi on tehnyt varauman eurooppalaisen
oikeusapusopimuksen 11 artiklaan, joka koskee vapautensa menettäneen
henkilön väliaikaista siirtämistä toiseen
valtioon. Varauman mukaan Suomi ei voi antaa tässä artiklassa
tarkoitettua oikeusapua. Tämän varauman peruuttamiseen
on eduskunnan suostumus tarpeen, kuten esityksen perusteluissa on
mainittu.
Sopimusmääräysten suhde perustuslakiin
Täysivaltaisuus.
Yleissopimuksen tarkoituksena on tehostaa ja helpottaa Euroopan
unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kansainvälisessä oikeusavussa
rikosasioissa. Rikollisuus ylittää nykyisin yhä enenevästi
valtioiden rajat. Vastaavasti rikollisuuden torjunnan ja rikosoikeusavun
järjestämisen täytyy voida tapahtua yli
valtioiden rajojen. Yleissopimuksessa on valiokunnan mielestä selkeästi
kysymys perustuslain 1 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä kansainvälisestä yhteistyöstä,
joka lisäksi tässä tapauksessa on paitsi
tavanomaista myös kannatettavaa.
Yleissopimuksen sisältöä on arvioitava
perustuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun Suomen täysivaltaisuuden
kannalta. Perustuslain täysivaltaisuussäännöstä tulkittaessa
on perustuslain esitöiden mukaan otettava huomioon Suomen
jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä (HE 1/1998
vp, s. 71/II) ja sitä on tarkasteltava
Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa sekä erityisesti
ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa (HE
1/1998 vp, s. 72/II).
Valiokunta on pitänyt perustuslain mukaisina EU:n jäsenvaltioiden
pitkälle meneviäkin toimivaltuuksia, kun niiden
käyttötilanteet sijoittuvat Suomen alueen ulkopuolelle
(PeVL 44/2002 vp, s. 3/I).
Käsiteltävänä olevaan yleissopimukseen ei
kuitenkaan sisälly tällaista rajausta, vaan toisen
sopimusvaltion viranomaiset saavat vallan toimia myös Suomen
alueella ja osin samalla tavalla kuin kansalliset viranomaiset sopimuksen tarkoittamissa
asioissa sekä käyttää tällöin
Suomen oikeudenkäyttöpiiriin ja siellä oleskeleviin kohdistuvaa
julkista valtaa.
Toisen jäsenvaltion virkamies saa yleissopimuksen 14
artiklan mukaan toimia Suomen alueella pakkokeinolain
ja poliisilain mukaisissa peitetoiminta- ja valeostotehtävissä rikosten selvittämiseksi.
Sopimuksen voimaansaattamislain 3 §:ään
sisältyvät säännökset
EU:n jäsenvaltion virkamiehen tästä toimivallasta.
Jäsenvaltion virkamiehen toimivallan edellytyksenä on, että Suomi
on hyväksynyt asianomaisen oikeusapupyynnön tai
on itse pyytänyt sitä. Oikeusapupyynnöstä kieltäytymiseen
on vapaa harkintavalta. Pyyntö voidaan hyväksyä ainoastaan
sillä edellytyksellä, että kyseinen toimi
on sallittu Suomessa vastaavassa tilanteessa. Toisen jäsenvaltion
virkamies saa Suomen alueella saman toimivallan kuin Suomen viranomaisella
on ja hänellä on vastaava rikos- ja yksityisoikeudellinen
vastuu ja oikeudet kuin suomalaisilla virkamiehillä. Lisäksi
hänen toimintansa on suomalaisen virkamiehen johdon ja
valvonnan alaista. Sopimuksen mukainen tällainen järjestely
ei ole ongelmallinen perustuslain täysivaltaisuussäännösten
kannalta.
Yleissopimuksen 10 artikla koskee toisen jäsenvaltion
viranomaisen oikeutta suorittaa videokokouksen välityksellä Suomessa
olevan todistajan ja muun todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön
kuuleminen. Myös vastaajan ja rikoksesta epäillyn
kuuleminen olisi mahdollista. Kuulemista seuraa Suomen viranomainen,
jonka tulee huolehtia, ettei lainsäädäntömme
perusperiaatteita loukata, ja puuttua kuulemiseen rikkomuksia havaitessaan.
Tällainen järjestely ei ole merkityksellinen perustuslain
täysivaltaisuussäännösten kannalta.
Yleissopimuksen 20 artiklassa sallitaan toisen jäsenvaltion
viranomaisen suorittaa teknisesti telekuuntelua ja televalvontaa
Suomen alueella. Toisen jäsenvaltion viranomaisen
tulee välittömästi ilmoittaa havaitessaan
kuuntelun kohteen olevan Suomen alueella tai ilmoittaa kuuntelusta
etukäteen, jos tiedetään kuuntelun kohteen
olevan täällä. Kummassakin tapauksessa
suomalainen viranomainen päättää lainsäädäntömme
mukaisesti telekuuntelun ja televalvonnan sallimisesta tai kieltämisestä.
Sopimus kuitenkin mahdollistaa, että toisen jäsenvaltion
viranomaisella on lyhyen ajan oikeus suorittaa telekuuntelua itsenäisesti
Suomen alueella ennen kuin suomalainen viranomainen on muodostanut
kannan toimenpiteen sallittavuudesta. Tämä ajallisesti
rajoitettu mahdollisuus ei valiokunnan käsityksen mukaan
ole ongelmallinen perustuslain täysivaltaisuussäännösten
kannalta.
Perusoikeudet.
Yleissopimuksen mukaiset edellä mainitut toimivaltuudet
kohdistuvat myös perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin.
Koska toisen jäsenvaltion viranomaisen toimeenpaneman peitetutkinnan
sallittavuus on sidottu siihen, että asianomainen toimi
on sallittu vastaavassa tilanteessa Suomessa, yleissopimus ei tältä osin
laajenna kansalliseen lainsäädäntöön
perustuvia peitetoimintavaltuuksia. Ne puolestaan on säädetty
perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL
5/1999 vp, s. 4—6). Toisen jäsenvaltion
viranomaisen telekuuntelu- ja televalvontavaltuudet Suomessa taas
on sidottu yleissopimuksen 20 artiklan 4 kohdassa suomalaisen viranomaisen
kansalliseen lainsäädäntöön
pohjautuvaan päätöksentekoon. Oikeusapupyyntöjä telekuuntelusta
ei siksi voida hyväksyä Suomessa kuin tapauksissa,
joissa telekuuntelu on Suomen lain mukaan sallittu vastaavassa tilanteessa.
Telekuuntelu voidaan näin ollen sallia vain sellaisten
rikosten tutkinnassa, joissa telekuuntelu on Suomessa mahdollista.
Kansallisen perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta
on lisäksi oleellista, että kuuleminen videokokouksen
välityksellä tulee suorittaa tavalla, joka ei loukkaa
Suomen lainsäädännön perusperiaatteita.
Valiokunta on toisessa yhteydessä pitänyt mahdollisuutta
kuulustelujen videointiin parannuksena perustuslain 21 §:n
2 momentissa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
kannalta (PeVL 36/2002 vp, s. 2/I). — Tällaiset
sopimusjärjestelyt eivät valiokunnan käsityksen
mukaan ole ongelmallisia suhteessa perusoikeusjärjestelmäämme.
Yleissopimuksen 9 artikla koskee vapautensa menettäneen
henkilön väliaikaista siirtämistä tutkintaa
varten toiseen jäsenvaltioon. Sopimusmääräys
on merkityksellinen perustuslain 9 §:n 3 momentin siihen
säännökseen nähden, jonka mukaan
Suomen kansalaista ei saa vastoin tahtoaan luovuttaa tai
siirtää toiseen maahan. Toiseen jäsenvaltioon
siirtäminen on sopimuksen mukaan mahdollista sitoa suostumusedellytykseen.
Suomen on tarkoitus antaa tätä tarkoittava ilmoitus,
ja asiaa kansallisesti sääntelevän 3.
lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentti rakentuu sen varaan, että Suomen
kansalaiseen kohdistuvan väliaikaisen siirtämisen
edellytyksenä on asianomaisen antama suostumus. Eduskunnan
suostumuksen antaminen ilmoitukseen on perustuslain mainitun kohdan
takia edellytys sille, että yleissopimus ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen.
Hyväksymisestä ja lakiehdotuksista päättäminen
Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään
perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten
enemmistöllä paitsi milloin velvoite koskee perustuslakia
tai valtakunnan alueen muuttamista, jolloin sen hyväksymiseen
vaaditaan kahden kolmasosan äänten enemmistö.
Kansainvälisen velvoitteen voimaansaattava lakiehdotus puolestaan
käsitellään perustuslain 95 §:n
2 momentin perusteella tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Jos lakiehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen
muuttamista, lakiehdotus on sitä lepäämään
jättämättä hyväksyttävä kahden
kolmasosan äänten enemmistöllä.
Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan
unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus
ei edellä esitetyn perusteella koske perustuslakia, jos
Suomi tekee 9 artiklan 6 kohdan mukaisen ilmoituksen. Sopimuksen hyväksymisestä voidaan
siksi tällä edellytyksellä päättää äänten
enemmistöllä. Sopimuksen ja tarkoitetun ilmoituksen
antamisen hyväksymisen välillä on näin
ollen sopimuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttava
keskinäinen asiayhteys, minkä vuoksi
niistä tulee päättää samalla kertaa.
Suostumuksesta yleissopimuksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisen ilmoituksen
antamiseen tarvittaessa ja keskinäistä oikeusapua
rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen
11 artiklaan tehdyn varauman poistamiseen päätetään
niin ikään äänten enemmistöllä. Vastaavasti
esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Muita seikkoja
2. lakiehdotuksen 9 §.
Oikeusapupyynnön täyttämisessä toimivaltainen
viranomainen voi pitäessään
sitä perusteltuna päättää tämän
lainkohdan nojalla, että oikeusapupyynnön täyttämisessä käytetään
vierasta kieltä. Sääntelyssä tulee
valiokunnan mielestä varmistaa, ettei sillä rajoiteta
yksilöiden perustuslain 17 §:n säännöksiin
pohjautuvaa oikeutta käyttää viranomaisissa
suomea tai ruotsia. Esityksen perusteluissa mainittu asianosaisen
oikeusturvan vaarantuminen vieraan kielen käyttämisen
estävänä seikkana ei saa nimenomaista
tukea lakitekstistä.
Voimaansaattamistapa.
Yleissopimuksen kansallisessa voimaansaattamisessa käytetään
esityksessä asianmukaisesti blankettimuotoista tekniikkaa
(1. lakiehdotuksen 1 §). Sopimuksen voimaansaattamiseen
liittyen ehdotetaan myös eräitä kansallisia
asiasisältöisiä säännöksiä.
Rikosoikeusapua koskevasta säännöskokonaisuudesta
muodostuu osaksi tällaisen menettelyn vuoksi mutkikas ja
vaikeaselkoinen. Seikka ei ole aivan merkityksetön perusoikeussääntelyyn kohdistuvien
täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten
kannalta. Asiasisältöisen sääntelyn
edelleen vahventamista puoltaa tällaisessa yhteydessä se
näkemys, että asiasisältöisestä lainsäädännöstä tulisi
näkyä perusoikeuksien kannalta merkitykselliset
asiat.