Yleisperustelut
Yleisarvio
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutoksin.
Uskonnonvapauslain tarkoituksena on 1 §:n mukaan turvata
perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämistä.
Perustuslain 11 §:ssä turvataan uskonnon ja omantunnon
vapaus. Uskonnonvapauteen liittyy kiinteästi perustuslain 6 §:n
2 momentin sisältämä uskontoon tai vakaumukseen
perustuvan syrjinnän kielto. Tästä kiellosta
seuraa julkisen vallan käyttöön kohdistuva
velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia
tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia. Perustuslain 11 §:n
1 momentissa luetellaan uskonnon ja omantunnon vapauden tärkeimpinä ilmenemismuotoina
oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus,
uskonnollinen järjestäytymisvapaus sekä ns.
negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla kuulumatta
uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen
vapauteen mainitaan perusoikeusuudistuksen esitöissä sisältyvän
kunkin uskonnollisen yhteisön mahdollisuus päättää omista
uskonnollisista menoistaan (HE 309/1993 vp,
s. 55/II).
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus sekä uskonnon
harjoittaminen kouluissa
Ehdotus.
Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsite korvataan
perusopetuslaissa ja lukiolaissa oman uskonnon opetuksen käsitteellä. Tämä muutos
ei perustelujen mukaan vaadi uskonnonopetuksen nykyisten sisältöjen
muuttamista. Perusopetuksen järjestäjän
(sekä lukiossa koulutuksen järjestäjän)
tulee, kuten nykyisinkin, järjestää oppilaiden
(ja opiskelijoiden) enemmistön uskonnon mukaista opetusta,
joka järjestetään sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan
näiden enemmistö kuuluu. Uusi on säännös,
jonka mukaan tähän yhdyskuntaan kuulumaton oppilas
voi osallistua kyseiseen opetukseen huoltajan ilmoituksen perusteella. Lukiossa
tästä päättää opiskelija
itse.
Enemmistön uskonnon mukaiseen opetukseen osallistumattomille
vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen
kirkkoon ja vähintään kolmelle ortodoksiseen
kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle järjestetään
heidän oman uskontonsa opetusta. Sama koskee muuhun uskonnolliseen
yhdyskuntaan kuuluvia vähintään kolmea oppilasta,
jos heidän huoltajansa sitä pyytävät. Lukiossa
tätä voivat pyytää kyseiset
opiskelijat itse. — Nämä säännökset
vastaavat voimassa olevia. Uusi sen sijaan on sääntö,
jonka mukaan oppilaan huoltaja tai opiskelija päättää,
minkä uskonnon opetukseen oppilas tai opiskelija osallistuu,
jos hän kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Elämänkatsomustiedon opetusta järjestetään, jos
opetukseen oikeutettuja oppilaita tai opiskelijoita on vähintään
kolme. Tässä asemassa ovat uskonnollisiin yhdyskuntiin
kuulumattomat oppilaat, jotka eivät osallistu enemmistön
uskonnon mukaiseen opetukseen. Uusi on säännös, jonka
mukaan myös uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle,
jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa
opetusta, opetetaan hänen huoltajansa pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Lukiossa
tästä päättää opiskelija
itse.
Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi uuden säännöksen
mukaan huoltajansa pyynnöstä osallistua sellaiseen
uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen sekä kulttuuritaustan
perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.
Lukiossa tästä päättää opiskelija
itse.
Perusopetuslakia ja lukiolakia koskeviin muutosehdotuksiin sisältyvät
uudet säännökset uskonnon harjoitukseen
osallistumisesta. Perusopetuksen järjestäjän
tulee ehdotuksen mukaan etukäteen tiedottaa oppilaiden
huoltajille koulun toimintaan sisältyvistä jumalanpalveluksista sekä muista
uskonnon harjoittamiseksi katsottavista tilaisuuksista ja toimituksista.
Huoltajille tulee lisäksi kertoa, miten huoltaja voi ilmoittaa, jos
oppilas ei osallistu näihin tilaisuuksiin. Tällaiselle
oppilaalle tulee järjestää muuta toimintaa.
Lukiossa tiedottamisvelvollisuus suuntautuu opiskelijoihin, jotka
myös voivat ilmoittaa osallistumisestaan tilaisuuksiin.
Näiden säännösten tarkoituksena
on varmistaa, että oppilaat ja opiskelijat eivät
joudu perustuslain 11 §:n 2 momentin vastaisesti
osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.
Arviointi.
Perustuslain turvaamaan uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen
kuuluu myös tunnustuksellisen uskonnon opetus. Uskonnonvapaus
edellyttää perusoikeusuudistuksen esitöiden
mukaan (HE 309/1993 vp, s. 55—56)
yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista
opetusta. Opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös
kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan
oikeutta vastata lapsen kehityksestä. Negatiivinen uskonnonvapaus
koskee myös uskonnon harjoittamista. Ketään
ei perustuslain 11 §:n 2 momentin nimenomaisen
säännöksen mukaan voida velvoittaa osallistumaan
omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen
tilaisuuteen. Tämän säännöksen tarkoituksena
ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen
vapautta.
Valiokunta katsoo esityksen mukaisten sääntöjen
uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksen saamisesta
olevan sopusoinnussa perustuslain kanssa. Esityksestä ei
muutoinkaan ole huomauttamista perustuslain näkökulmasta
ennen muuta siksi, että oman uskonnon opetus ei sisällöltään
sivistysvaliokunnan siitä esittämien luonnehdintojen
mukaan ole perustuslaissa tarkoitettua uskonnon harjoittamista.
Perustuslakivaliokunta näin ollen yhtyy sivistysvaliokunnan käsityksiin
uskonnon opetuksen tarkoituksesta ja siitä, mitä uskontoon
perehtymiseen voi kuulua. Tiedollisen aineksen ohella oman uskonnon opetusta
on esimerkiksi rukous, virsi ja tutustuminen uskonnollisiin toimituksiin.
Käytännössä on pedagogisilla
valinnoilla voitu vaikuttaa siihen, että eri kirkkokuntien
välisistä eroista huolimatta eri ryhmiin kuuluvien
lasten huoltajat ovat voineet pitäytyä luterilaiseen
perusnäkemykseen pohjautuvaan uskonnon opetukseen. Perustuslakivaliokuntakaan
ei pidä asian erityisestä perusoikeuskytkennästä huolimatta
perusteltuna määritellä lain tasolla
uskonnon opetuksen sisällön yksityiskohtia, vaan
hyväksyy tältä osin sen perusopetuslain
ja lukiolain yleisen lähtökohdan, että opetuksen
tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellään
opetussuunnitelman perusteissa.
Perustuslakivaliokunta korostaa kuitenkin, että lain
voimaantulon yhteydessä on tarkistettava, että kaikki
opetussuunnitelmat täyttävät lain vaatimuksen
oman uskonnon opetuksesta yhdenvertaisesti ja että etenkin
lukion opetussuunnitelmiin uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta
sisältyvät yleissivistävästi
suurten maailmanuskontojen perusteet. Valiokunta toteaa
lisäksi, ettei lainsäädäntö aseta
estettä sille, että maailmankatsomuksellisissa
kouluissa eri aineiden opetukseen kuuluu koulujen ominaisluonteen
mukaisesti läpäisyperiaatteella katsomuksellista
ainesta.
Perustuslakivaliokunta on erikseen vielä arvioinut
ehdotettuja säännöksiä uskonnon
harjoittamiseen osallistumisesta ja tähän liittyvästä tiedottamisesta.
Säännösten soveltamisala on tarkoitettu
kattamaan koulun toiminnan kaikki uskonnolliset tilaisuudet, kuten
uskonnolliset päivänavaukset, jumalanpalvelukset
sekä muut uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet
ja toimitukset, joita saatetaan järjestää niin koulun
yhteisessä toiminnassa kuin eri oppiaineiden
yhteydessä. Ehdotetulla sääntelyllä on ymmärrettävästi
taustansa perustuslain 11 §:n 2 momentissa. Sääntelyä on
kuitenkin soveliaampaa luonnehtia menettelytapasääntelyksi, kuten
sivistysvaliokunta on tehnyt, sillä perustuslaki ei tässä asiassa
oikeastaan tarvitse täsmentävää sääntelyä.
Puhtaasti perustuslain näkökulmasta sääntely
on poistettavissa. Valiokunta pitää tätä seikkaa
painavampana ja poistaa 2. ja 3. lakiehdotuksesta kyseiset pykälät.
Kustannusvaikutukset.
Esityksessä mainitaan, että eräiden
nykyisten rekisteröitymisen esteiden poistaminen uskonnonvapauslaissa
madaltaa uskonnollisten yhteisöjen rekisteröitymiskynnystä.
Tämä puolestaan voi lisätä niiden
uskontojen määrää, joiden mukaista
uskonnonopetusta perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjät
ovat velvolliset tarjoamaan. Näin saattaa vaikuttaa myös
uskonnollisten yhdyskuntien mahdollisuus sallia jäsentensä kuuluminen useampaan
yhdyskuntaan. Esityksessä arvioidaan uskonnonopetuksesta
aiheutuvien kustannusten saattavan välillisesti lisääntyä.
Mahdollisten lisäkustannusten määrää ei
ole pidetty mahdollisena arvioida, mutta niiden on katsottu kuitenkin
jäävän todennäköisesti
vähäisiksi.
Sivistysvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
että esityksessä ei ehdoteta muutettavaksi nykyistä sääntöä,
jonka mukaan vähintään kolmelle samaan
uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle tulee heidän huoltajiensa
vaatimuksesta järjestää heidän
oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta. Valiokunta on aiheellisesti
katsonut, että monikulttuurisuuden myötä tällaiset
ryhmät lisääntyvät yhä useammalla
paikkakunnalla. Tämä lisää kuntien
menoja koulutuksen järjestämiseen, jolloin on
vaarana, että tähän kuluvat varat vähentävät
muuhun koulutukseen käytettäviä määrärahoja.
Perustuslakivaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan käsityksiin
ja pitää valitettavana, että esityksessä ei
ole pyritty selvittämään, millä tavoin
ehkä lisääntyvät eri uskontojen
opetustarpeet olisivat käytännössä ylipäätään
hoidettavissa ja millaisin kustannuksin. Hallituksen on syytä laatia
asiasta suunnitelma, jossa on arvioitava myös eri uskontojen
pätevään opetukseen tarvittavia henkilövoimavaroja.
Valiokunta huomauttaa perustuslain edellyttämän
uskonnollisen yhdenvertaisuuden asettavan viime kädessä rajoja sille,
millä tavoin lakiehdotusten perustana olevaa ns. kolmen
ryhmän sääntöä voidaan
muuttaa.
Hautaustoimilain voimaantulon lykkääntyminen
Esitykseen liittyy eduskunnan käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys hautaustoimilaiksi (HE 204/2002
vp). Hautaustoimilain kaavailtiin tulemaan voimaan samaan
aikaan kuin uskonnonvapauslaki. Hautaustoimilain johdosta tarvitaan muutoksia
kirkkolakiin ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annettuun lakiin.
Nyttemmin on käynyt ilmi, että kirkolliskokouksen
esitykset kirkkolain kyseisiksi muutoksiksi valmistuvat vasta toukokuussa
2003 kokoontuvassa kirkolliskokouksessa. Tämän
vuoksi hautaustoimilain voimaantuloa suunnitellaan lykättäväksi
vuoden 2004 alkuun. Uskonnonvapauslain kaavaillun voimaantuloajankohdan
toteutumiselle ei toisaalta ole esteitä. Hautaustoimilain
voimaantulon lykkääntyminen johtaa kuitenkin siihen, että uskonnonvapauslakiin
tulee sisällyttää siirtymäsäännökset,
joiden mukaan voimassa olevia hautaustointa koskevia säännöksiä sovelletaan
vuoden 2004 alkuun saakka.
Rukouspäiväjulistus
Esityksen yleisperusteluissa todetaan, että Suomessa
on perinteisesti annettu vuosittain valtion toimesta julistus neljästä kiitos-,
katumus- ja rukouspäivästä eli ns. rukouspäiväjulistus.
Itsenäisyyden aikana vuoteen 1931 saakka julistuksen antoi
valtioneuvosto ja siitä lähtien tasavallan presidentti.
Rukouspäivistä ja rukouspäiväjulistuksesta
ei ole säännöksiä, vaan julistuksen
antaminen perustuu vuosisatoja vanhaan käytäntöön.
Valtioneuvoston oikeuskansleri katsoi lausunnossaan uskonnonvapauskomitean
mietinnöstä, että julistuksen antamisen
perusteena oleva vuosisatainen tapaoikeus muodostaa perustuslain
57 §:ssä edellytettyyn lakiin rinnastuvan oikeusperusteen.
Tämän mukaisesti esityksessä katsotaan
rukouspäiväjulistuksen antamisen säilyvän
tasavallan presidentin tehtävänä ilman
lain eri säännöstä. Presidentti
päättäisi esityksen mukaan julistuksen
antamisesta perustuslain 58 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla
ilman valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyä.
Valiokunta pitää kestämättömänä käsitystä, että vuonna
2000 voimaan tulleen perustuslain 57 §:n yksiselitteisestä sanamuodosta
huolimatta voisi olla vuosisatoja vanhaan käytäntöön pohjautuvaa
lain veroista tapaoikeutta.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
3 §. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa.
Säännöt alaikäisen jäsenyydestä uskonnollisessa
yhdyskunnassa pysyvät esityksen mukaan pääosin
ennallaan. Uusien säännösten mukaan 12-vuotias
ei ilman omaa suostumustaan seuraa vanhempiaan näiden vaihtaessa
uskontokuntaa, minkä lisäksi huoltajat päättävät
ensisijaisesti yhdessä vastasyntyneen lapsen uskonnollisesta asemasta äidin
yksinomaisen määräysvallan ollessa vasta
toissijainen. Valiokunta hyväksyy säännöt
ikärajoista, vaikkakin perustuslain 6 §:n 3 momentin
näkökulmasta olisi perusteita puoltaa esimerkiksi
12 ja 15 tai 16 vuoden ikärajoja esityksessä omaksuttujen
15 ja 18 vuoden ikärajojen asemesta.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota tilanteisiin, jotka
voivat aiheutua siitä, että määräysvalta
siirtyy äidille, jos huoltajat eivät sovi lapsen uskonnollisesta
asemasta. Pääsääntö tulee
lopulta alisteiseksi äidin kantaan nähden. Toiseen
uskontokuntaan kuuluva isä voi kokea olevansa sukupuoleen
perustuvan syrjinnän kohteena. Jos puolisoiden erimielisyys
koskee vain lapsen uskonnollista asemaa, ei tuomioistuimen toimivalta
määrätä asiasta lapsen huollosta
ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla tarjoa tehokasta keinoa.
Hallituksen on valiokunnan mielestä asianmukaista arvioida
mainitun lain täydentämistä.
4 §. Liittymis- ja eroamismenettely.
Valiokunta on muuttanut 4 momenttia kielellisistä syistä.
5 §.Vala ja vakuutus.
Pykälän 1 momentin mukaan uskonnollisten
yhdyskuntien jäsenet voivat valita valan vannomisen ja
vakuutuksen antamisen välillä. Henkilö,
joka ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan,
antaisi aina vakuutuksen.
Valaa ja vakuutusta käytetään erilaisiin
julkisen vallan tarpeisiin tilanteissa, joissa on välttämätöntä esimerkiksi
korostaa tietyn tehtävän hoitamiseen liittyviä periaatteita
tai vakuuttua annetun tiedon oikeellisuudesta. Julkisen vallan suhtautumisen
tällaiseen juhlamuotoiseen lupautumisen muotoon tulisi
olla uskonnollisesti neutraalia. Tämän näkökulman
ja perustuslain 11 §:n kannalta on perusteltua, että myös
ne, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen
yhdyskuntaan, voivat halutessaan vannoa valan vakuutuksen antamisen
sijasta. Valiokunta on muuttanut momenttia tällä tavoin.
Samalla on syytä poistaa sotilasvalaa ja -vakuutusta koskeva
poikkeussäännös, jonka tarkoituksena
on ollut mahdollistaa siitä säätäminen,
että myös uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton
voi halutessaan vannoa valan.
7 §. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus
ja toimintamuodot.
Pykälän 1 momentin määrittelyä tulee
lain 1 §:n tarkoituskin huomioon ottaen tulkita
esimerkiksi sillä tavoin laveasti, että uskonnollinen
opetustoiminta ja uskonnollinen julkaisutoiminta kuuluvat määritelmän
piiriin.
12 §. Hallitus.
Hallintovaliokunnan tekemän huomautuksen mukaisesti
on tärkeää, että rekisteröidyn
uskonnollisen yhdyskunnan edustajat ovat käytännössä Suomen
viranomaisten tavoitettavissa. Tämä näkökohta
on asianmukaisesti otettava huomioon, kun opetusministeriö käsittelee
poikkeushakemuksia hallituksen jäsenten kotipaikka-asioissa.
20 §. Muutos- ja purkautumisilmoitus.
Valiokunta on muuttanut 2 momenttia sanonnallisesti.
22 §. Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittävät
tiedot.
Uskonnollisten yhdyskuntien rekisterin julkisuus määräytyisi
muiden säännösten puuttuessa viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaisesti. Sen 24 §:n
1 momentin 32 kohdan perusteella salassa pidettäviä ovat
asiakirjat, jotka sisältävät tietoja
henkilön osallistumisesta yhdistystoimintaan, lukuun ottamatta
tietoja henkilön toimimisesta luottamustehtävässä.
Tämän mukaisesti uskonnollisten yhdyskuntien rekisterin
tiedoista julkisia ovat ne, jotka koskevat yhdyskunnan hallituksen
puheenjohtajana tai nimenkirjoittajana toimimista. Luettelo perustajajäsenistä ei
sen
sijaan tule julkiseksi.
Valiokunta on muuttanut 2 momentin 3 kohtaa sanonnallisesti.
23 §. Asiantuntijalautakunta.
Pykälässä tarkoitettu asiantuntijalautakunta
tulee oletettavasti olemaan keskeisessä asemassa arvioitaessa, ovatko
uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot lain 7 §:n
mukaiset. Valiokunta tähdentää näissä asioissa
perusoikeusmyönteisen tulkinnan tärkeyttä,
mikä saakin tukea lain 1 §:n tarkoitussäännöksestä.
Valiokunta on muuttanut 1 momenttia sanonnallisesti.
27 §. Laiton uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan jatkaminen.
Pykälä sisältää rangaistussäännöksen.
Tällaiset säännökset sijoittuvat
tämän kaltaisessa yhteydessä lain erinäisiin
säännöksiin, mikä esityksessäkin
ilmenee 30 §:n paikasta. Valiokunta on siirtänyt
pykälän 29 §:ksi, jolloin hallituksen
esityksen 28 ja 29 § siirtyvät 27 ja 28 §:ksi.
Lain 1 §:n 2 momentin vuoksi valiokunta on täsmentänyt
tämän 3 lukuun sijoittuvan pykälän
sanontaa siten, että se nimenomaisesti koskee rekisteröidyn
uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan jatkamista.
31 §. Voimaantulo.
Nykyisen uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta
annettu asetus on ns. omaperäinen asetus, joka on kumottava
erikseen tässä yhteydessä. Valiokunta
on lisännyt tästä maininnan 2 momenttiin
uutena 4 kohtana.
Pykälän 3 momenttiin sisältyvän
siirtymäsäännöksen mukaan kumottavan
uskonnonvapauslain 5 §:n 5 momentissa säädettyä kieltoa kuulua
useampaan kuin yhteen uskontokuntaan sovelletaan viiden vuoden ajan
uuden lain voimaantulosta. Tällaista siirtymäaikaa
perustellaan evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan
mahdollisella tarpeella tarkistaa lainsäädäntöään
tältä osin. Siirtymäjakso on kovin pitkä etenkin,
kun asialla saattaa olla käytännön merkitystä uskonnolliselle
järjestäytymiselle. Valiokunta onkin lyhentänyt
siirtymäajan kolmeksi vuodeksi, joka on vähintään
kohtuullinen aika tarkoitettujen lainsäädäntötarkistusten arvioimiseksi
ja toteuttamiseksi.
Yleisperusteluissa mainitusta syystä valiokunta on
lisännyt pykälään uuden 4 momentin. Sen
mukaan nykyisiä hautaustointa koskevia säännöksiä sovelletaan
uuden lain voimaantulosta viiden kuukauden ajan, jolloin — eli 1.1.2004 — uuden
hautaustoimilain on määrä tulla voimaan.
2. ja 3. lakiehdotus
2. lakiehdotuksen 13 § ja 3. lakiehdotuksen 9 §. Uskonnon
ja elämänkatsomustiedon opetus.
Perustuslakivaliokunta on tehnyt teknisen korjauksen
2. lakiehdotuksen 13 §:n 1 momenttiin ja sivistysvaliokunnan
huomautuksesta 3. lakiehdotuksen 9 §:n 5 momenttiin.
2. lakiehdotuksen 13 a § ja 3. lakiehdotuksen 9 a §.
Uskonnon harjoittamiseen osallistuminen.
Perustuslakivaliokunta on poistanut nämä pykälät
yleisperusteluissa mainitusta syystä.
Perustuslakivaliokunta tähdentää pykälien poistosta
huolimatta sivistysvaliokunnan tapaan, että tämän
esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisiä käytäntöjä erilaisten
koulun perinteeseen kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten
osalta. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista
kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti
sisältyvän yksittäisen virren laulamisen
johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon
harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina.
Voimaantulosäännökset.
Voimaantulosäännöksiin on lisätty
sivistysvaliokunnan ehdotuksesta siirtymäsäännös.