Perustelut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Suomen perustuslakia
vaalipiirijakoa koskevilta osin. Ehdotetulla lailla muutetaan perustuslain
25 §:n 2 momenttia siten, että vaalipiirien vähimmäismääräksi
tulee yhdeksän ja enimmäismääräksi kaksitoista.
Tämän lisäksi Ahvenanmaan maakunta muodostaa
edelleen oman vaalipiirinsä.
Esitys pohjautuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen
hallitusohjelmaan, jossa sitoudutaan perustuslain muutokseen siten,
että vaalipiirien määräksi Manner-Suomessa
kirjataan 6—12. Esitystä on valmisteltu oikeusministeriön
asettamassa parlamentaarisessa työryhmässä,
jossa olivat edustettuina kaikki eduskuntaryhmät. Työryhmän
ehdotus 9—12 vaalipiiristä ei ollut yksimielinen,
vaan siihen jätettiin kolme eriävää mielipidettä.
Perustuslain asettamilla vaatimuksilla vaalipiirien vähimmäis-
ja enimmäismäärästä turvataan
yhtäältä alueellista edustavuutta vaaleissa ja
toisaalta otetaan huomioon poliittisen suhteellisuuden toteutuminen.
Perustuslain esitöiden mukaan lähtökohtana on
sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää perustuslaissa
asetetun vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen
toiminnan koko maassa. Lisäksi vaalipiirijaon tulee turvata
poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen
(HE 1/1998 vp, s. 81/II).
Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen kiinnittänyt
huomiota siihen, miten vaalijärjestelmä turvaa
vaalien suhteellisuutta ja alueellista edustavuutta. Vuonna 1998
eduskunta edellytti perustuslakivaliokunnan lausumaehdotuksen pohjalta
(PeVM 5/1998 vp, PeVM 10/1998 vp) kahteen
otteeseen, että hallitus selvittää suhteellisuuden
toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja tarvittaessa
valmistelee vaalilainsäädännön
muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen
kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi (EV
89/1998 vp ja EV 262/1998 vp).
Perustuslakivaliokunta on myös korostanut poliittisen ja
alueellisen suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa ja katsonut,
että suhteellisuuden entistä parempi toteutuminen
voi osaltaan parantaa myös politiikan uskottavuutta ja
lisätä kansalaisten kiinnostusta vaaleja kohtaan
(PeVM 5/1998 vp, s. 3/II, ks.
myös PeVM 10/1998 vp ja PeVM
11/2010 vp).
Demokratiapoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään
(PeVM 3/2014 vp) perustuslakivaliokunta
katsoi suomalaisen vaalijärjestelmän huolehtivan
kohtuudella alueellisesta edustavuudesta. Nykymuodossaan se ei kuitenkaan
toteuta kovin hyvin suhteellisuutta, ja ns. piilevässä äänikynnyksessä vaalipiirien
välillä oleva ero on kasvanut 1970-luvulta lähtien
vaalipiirien kokoerojen suurentuessa. Suhteellisuuden toteutumiseen
ja piilevään äänikynnykseen
liittyvät ongelmat ovat olleet tiedossa jo parin vuosikymmenen
ajan, mutta tehokkaista toimenpiteistä niiden korjaamiseksi
ei ole päästy riittävään
yksimielisyyteen puolueiden kesken. Maaliskuussa 2013 hyväksyttiin
kuitenkin vaalilain muutos, jolla nykyiset Kymen ja Etelä-Savon
vaalipiirit yhdistetään uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi
sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit uudeksi
Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Uutta vaalipiirijakoa on tarkoitus
soveltaa ensimmäisen kerran vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.
Kyseisen vaalipiirijaon muutoksen myötä vaalipiirien
määrä on nykyisin 12, joka on perustuslain
mukainen vähimmäismäärä.
Nykyisen perustuslain 25 §:n asettamissa rajoissa ei vaalipiirien
yhdistäminen enää ole mahdollista, ellei samalla
jokin vaalipiiri jaeta kahdeksi eri vaalipiiriksi.
Esityksen perustelujen mukaan Suomen kaltaisessa, maantieteelliseltä alueeltaan
laajassa maassa vaalipiirien vähimmäismäärä ei
voi asettua nykyiseen vaalipiirien lukumäärään
nähden merkittävästi pienemmäksi,
ilman että alueellinen edustavuus heikkenee ja vaalijärjestelmän sisältö muuttuu
olennaisella tavalla. Perusteluissa katsotaan kuitenkin, että yhdeksän
vaalipiirin alaraja turvaa riittävällä tavalla
alueellisen edustavuuden säilymisen.
Vaalipiirien enimmäismäärän
on puolestaan turvattava vaalien poliittista suhteellisuutta. Nykyisissä väestöltään
pienimmissä vaalipiireissä on edelleen poliittisen
suhteellisuuden kannalta korkeahkoja piileviä äänikynnyksiä.
Perustelujen mukaan vaalipiirijaon muuttamisen tarvetta ei siten
voida sulkea pois näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Edellä esitetyistä syistä ja saamansa
selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.