Perustelut

Yleistä

Kertomus valtioneuvoston oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta 1999 on rakenteeltaan aikaisemmin annettujen kertomusten kaltainen. Kertomus sisältää yleiskatsauksen oikeuskanslerinviraston toimintaan, minkä lisäksi siinä tehdään selkoa valtioneuvostoon kohdistuvasta valvonnasta, perus- ja ihmisoikeuksien valvonnasta, laillisuusvalvonnasta ja asianajajalaitoksen valvonnasta. Kertomukseen on otettu myös tärkeimpiä oikeuskanslerinvirastossa laadittuja asiakirjoja sekä liiteosa, joka sisältää muun ohella tilastotietoja oikeuskanslerinviraston toiminnasta. Tilastojen rakennetta on jonkin verran muutettu aikaisemmasta. Kertomuksesta saa yleiskuvan oikeuskanslerin ja oikeuskanslerinviraston toiminnasta kertomusvuonna.

Kertomusvuonna käsiteltäväksi tulleiden asioiden määrä (1 731) on jonkin verran vähentynyt edellisestä vuodesta (1 801). Asioita on ratkaistu hieman enemmän (1 680) kuin vuonna 1998 (1 599). Seuraavaan vuoteen siirtyvien asioiden määrä (701) on voitu pitää edellisvuoden tasolla (704). Kanteluasioita oikeuskanslerinvirastoon tuli kertomusvuonna noin sata vähemmän (1 239) kuin vuonna 1998 (1 330). Ratkaistujen kanteluiden määrä (1 190) on pysynyt käytännössä samana (1 180). Kantelujen käsittelyajat ovat jonkin verran pidentyneet. Kanteluasioiden ratkaisuaikojen mediaani oli vuonna 1999 tehdyn selvityksen mukaan noin 16 viikkoa ja keskiarvo noin 25 viikkoa, kun vastaavat luvut vuodelta 1998 olivat 11 ja 22 viikkoa.

Valiokunta ei ole erikseen arvioinut oikeuskanslerin yksittäisiä ratkaisuja ja kannanottoja.

Perus- ja ihmisoikeudet

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä hallitusmuotoon lisättiin säännös siitä, että tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tämä oikeuskanslerin valvontatehtävä on säilytetty uuden, 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain 108 §:n 1 momentissa.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt vuoden 1995 uudistuksen hengen mukaisena, että oikeuskanslerin vuotuiseen kertomukseen sisällytetään jakso perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisesta (PeVM 25/1994 vp, s. 6/II). Vuotta 1999 koskevassa kertomuksessa perus- ja ihmisoikeusasioista tehdään selkoa niille varatussa pääjaksossa (s. 44—53). Näiden asioiden käsittelemisestä kertomuksessa ja niiden toteutumisen valvonnan merkityksestä oikeuskanslerin keskeisenä tehtäväalueena valiokunta viittaa yleisesti edellisvuotta koskevasta kertomuksesta antamaansa mietintöön (PeVM 12/2000 vp, s. 2).

Kertomuksen kehittäminen

Vuotta 1998 koskevasta valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksesta antamassaan mietinnössä valiokunta (PeVM 12/2000 vp, s. 2/II) kiinnitti huomiota tarpeeseen harkita vuosittaisen kertomuksen kehittämistä. Tuolloin jo mainittujen seikkojen lisäksi valiokunta ottaa esille tehtäviinsä oleellisesti liittyvinä asioina sellaiset oikeuskanslerin toimet, jotka koskevat tasavallan presidentin ja valtioneuvoston keskinäistä toimivaltaa ja toimintaa tai liittyvät tätä koskeviin rajanvetoihin, sekä perustuslakikysymykset oikeuskanslerin suorittamassa listatarkastuksessa ja perustuslain johdosta havaitut lainsäädännön kehittämistarpeet.

Valiokunta pitää asianmukaisena oikeuskanslerin ilmaisemaa käsitystä, jonka mukaan kaikki nämä teemat ovat sellaisia, että niitä joka tapauksessa selostetaan kertomuksessa, jos niiden piiriin kuuluvia tulkinta- tai soveltamistapauksia on esiintynyt kertomusvuonna. Valiokunnan näkökulmasta vain on toivottavaa, että niitä kokonaiskuvan saamiseksikin käsiteltäisiin kertomuksessa yhtenäisesti. Tämän edellytyksenä saattaa olla, että oikeuskanslerin tällaisten kannanottojen ja havaintojen kirjaamista kehitetään viraston sisäisin toimin. Etenkin listatarkastuksessa on nimittäin paljolti kysymys tosiasiallisesta ja nopeatempoisesta toiminnasta puhelimitse ja muutoin suullisesti.

Hallituksen esitysten säätämisjärjestysinformaatio

Ohjeet.

Hallituksen esitysten säätämisjärjestyskysymyksiin on kiinnitetty huomiota valtioneuvoston antamissa "Hallituksen esitysten laatimisohjeissa" (HELO), joiden noudattamista oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimisto seuraa. Ensimmäisessä, vuoden 1976 HELOssa otettiin käyttöön vakio-otsikointi, ja ohjeiden mukaan yksityiskohtaisten perustelujen loppuun tuli otsikon "Säätämisjärjestys" alle ottaa "maininta lakiehdotuksen säätämisjärjestyksestä, milloin ehdotus olisi hallituksen käsityksen mukaan käsiteltävä perustuslain tai verolain säätämisestä määrätyssä järjestyksessä". Vuoden 1980 HELOssa alajakson "Säätämisjärjestys" alaa laajennettiin, ja nykyisen, vuoden 1992 HELOn säätämisjärjestystä koskeva ohje vastaa pääpiirteissään vuoden 1980 ohjetta.

Voimassa oleva ohje säätämisjärjestyksestä kuuluu seuraavasti:

"4. Säätämisjärjestys — Säätämisjärjestys tarpeen mukaan perusteltava — Säädöstason muutos perusteltava — Kansainvälisiä sopimuksia voimaansaatettaessa mainittava lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset Jos lakiehdotus on hallituksen käsityksen mukaan käsiteltävä perustuslain säätämisestä määrätyssä järjestyksessä, tulee yksityiskohtaisten perustelujen loppuun liittää maininta tästä kannanotosta sekä sen perustelut. Jos ehdotuksen mukainen säätämisjärjestys poikkeaa aikaisemmasta käytännöstä taikka jos se saattaa olla tulkinnanvarainen, on säätämisjärjestys tällöinkin perusteltava. Myös säädöstason muutos on perusteltava, esimerkiksi kun aiemmin asetustasolla säännellyistä seikoista ehdotetaan säädettäväksi laissa. Kun esitys koskee kansainvälisen sopimuksen hyväksymistä, on riittävän yksityiskohtaisesti selvitettävä, mitkä sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumuksen."

HELO on tarkoitus uusia, kun uuden perustuslain soveltamisesta on saatu riittävästi kokemuksia. Uudistustyö alkanee vuoden 2002 aikana. Oikeusministeriössä laadittiin jo ennen uuden perustuslain voimaantuloa "Lainlaatijan perustuslakiopas 2000", jossa todetaan, ettei uusi perustuslaki sinänsä edellytä HELOn mukaisen esityksen rakenteen tarkistamista.

Arvioita.

Viime vuosina on saatettu havaita tietoista poikkeamista HELOn mukaisesta vakio-otsikoinnista perustuslakikysymyksissä.

Ensiksikin voidaan mainita ulkoasiainministeriössä seurattu käytäntö, jossa säätämisjärjestys-otsikkoa vastaava jakso on otsikoitu "käsittelyjärjestykseksi" joissain esityksissä, joihin ei liity lainkaan tai yksinomaan lakia eikä kysymyksessä siten ole säätämisjärjestysasia sanan varsinaisessa merkityksessä. Käytäntö on valiokunnan käsityksen mukaan osoittautunut asianmukaiseksi ja perustelluksi.

Toisen tyyppinen erityiskäytäntö muodostuu sellaisista tapauksista, joissa esityksen yleisperusteluissa käsitellään omassa jaksossaan esimerkiksi perustuslain tai perusoikeuksien taikka kansainvälisten ihmisoikeussopimusten merkitystä esityksen kannalta ja joissa esitykseen ei ole sisällytetty erillistä säätämisjärjestysjaksoa. Perus- ja ihmisoikeuksien tai yleisemmin perustuslain tällaista erillistarkastelua voidaan hyvin syin puoltaa joissain tapauksissa, mutta tämä menettely ei valiokunnan mielestä muodostu hyväksyttäväksi perusteeksi luopua vakio-otsikoinnin mukaisesta säätämisjärjestystarkastelusta.

On ilmennyt myös sellainen käsitys, että yksittäisen perustuslakikysymyksen käsitteleminen esityksen pykäläkohtaisissa perusteluissa tekee erillisen säätämisjärjestysjakson tarpeettomaksi. Valiokunta ei pidä tällaista käytäntöä hyväksyttävänä.

Hallituksen esityksen säätämisjärjestysjakso tarjoaa eduskunnalle tärkeän informaation, jonka avulla keskeisesti arvioidaan esityksen käsittelemisen tarpeellisuutta perustuslakivaliokunnassa. Oikeuskansleri on esittänyt valiokunnalle oman käsityksensä olevan, että hallituksen esitysten säätämisjärjestysperustelut ovat kaiken kaikkiaan lisääntyneet viime vuosina, etenkin perustuslain tultua voimaan. Valiokunta puoltaa sitä, että rajatapauksissa säätämisjärjestysjakso pikemminkin sisällytetään esitykseen kuin jätetään siitä pois.

Hallituksen esitysten säätämisjärjestysjaksoissa on verraten tavallista kiinnittää erilaisin sanakääntein huomiota tarpeeseen arvioida esitystä tai sen jotakin lakiehdotusta perustuslakivaliokunnassa. Valiokunta tukee tämän käytännön jatkamista. Jos hallitus ilmaisee esityksen säätämisjärjestysperusteluissa oman perustuslakivaliokuntakäsittelyn suotavuutta puoltavan kantansa, lähetetään tällainen esitys eduskunnassa säännönmukaisesti perustuslakivaliokuntaan.

Perustuslakivaliokuntakäsittelyä suosittavat maininnat hallituksen esityksissä pohjautuvat käytännössä asian valmistelleen ministeriön omaan arvioon, jonka taustalla voivat olla oikeusministeriön lähinnä lausuntokierroksella esiin tuomat näkökohdat. Valiokunta yhtyy oikeuskanslerin valiokunnalle esittämään arvioon siitä, että tällaiset maininnat ovat osoittautuneet aiheellisiksi.

Joissakin tapauksissa esityksen säätämisjärjestysperustelujen maininta perustuslakivaliokuntakäsittelyn tarpeellisuudesta on lähtöisin oikeuskanslerin toimenpiteistä. Oikeuskansleri on valiokunnalle todennut, että aikaisemmin oikeuskansleri ehkä nykyistä useammin suositti säätämisjärjestysperusteluihin otettavaksi maininnan perustuslakivaliokunnan lausunnon hankkimisesta. Tällaisia tapauksia oli 1990-luvulla arvion mukaan vuosittain kymmenkunta, kun vuonna 2000 oikeuskanslerinviraston suorittamassa listatarkastuksessa suositeltiin valiokunnan lausunnon pyytämistä 5—6 tapauksessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallituksen esitysluonnosten listatarkastuksessa jatkossakin arvioidaan myös tätä kysymystä.

Ennakkoinformaatio esityksen perustuslakivaliokuntakäsittelyn tarpeellisuudesta

Nykyisin on käytäntönä, että valtioneuvoston kanslia pyytää hyvissä ajoin ennen eduskunnan istuntokauden alkua ministeriöiltä luettelon niistä hallituksen esityksistä, jotka ministeriöt aikovat valmistella istuntokauden aikana eduskunnalle annettaviksi. Ministeriöiltä myös toivotaan tietoa siitä, vaatiko valmisteltava esitys perustuslakivaliokunnan lausunnon tai esiintyykö asian säätämisjärjestyksessä ongelmia. Tämä tieto osoitetaan luettelossa liittämällä asianomaisen esityksen yhteyteen lihavoitu merkintä (PeV). Valtioneuvoston kanslia laatii ministeriöiltä saatujen tietojen perusteella luettelon eduskunnalle annettaviksi tarkoitetuista hallituksen esityksistä kansliapäällikkökokouksen ja hallituksen iltakoulun käsittelyyn, ennen kuin luettelo toimitetaan eduskunnalle.

Kanslialla ei ole luetteloa kootessaan käytännön mahdollisuuksia arvioida, tarvitaanko jostakin ministeriössä valmisteltavasta esityksestä aikanaan eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunnan lausunto. Tätä kysymystä voidaan kanslian käsityksen mukaan tarkastella vasta esityksen tarkastusvaiheessa oikeusministeriössä tai oikeuskanslerinviraston tarkastuksessa hallituksen esityksen antamisvaiheessa.

PeV-merkinnän sisällyttämisestä eduskunnalle annettavaan luetteloon vastaa ensi sijassa esityksen valmistelija, ja tietenkin viime kädessä myös lainvalmistelua johtava virkamies. Tämä merkintä yleensä edellyttää hallituksen esityksen valmistelun olevan niin pitkällä, että arvio tästä seikasta on tehtävissä. Esitysten sisällyttäminen kyseiseen luetteloon saattaa jossain määrin perustua ministeriöiden sisäisiin työsuunnitelmiin, jolloin varsinainen valmistelu ei vielä ole edes käynnissä eikä merkinnän tekemisen arviointiin ole oikeastaan edellytyksiä. Joskus saattaa käydä niin, että luetteloon sisällytetty PeV-merkintä osoittautuu sittemmin valmistelun edetessä perusteettomaksi. Näitä tapauksia varten voi olla tarpeen luoda mekanismi korjaustiedon saattamiseksi eduskunnalle tai ainakin perustuslakivaliokunnalle ja asian valmisteluvaliokunnalle.

PeV-merkintöjen kattavuutta voidaan parhaiten edistää lisäämällä lainvalmistelijoiden ja lainvalmistelua johtavien virkamiesten perustuslakituntemusta. Sääntelyn perustuslakikytkentöjen tunnistaminen on lainvalmistelijoiden ammattitaidon tärkeä osa. Perustuslakikysymysten arviointia edistetään paitsi oppailla, myös lainvalmistelu- ja perustuslakikoulutuksella sekä seuraamalla perustuslakivaliokunnan mietintöjä ja lausuntoja. Oikeusministeriö voi edistää arviointia muun muassa antamillaan lausunnoilla ja sillä, että ministeriön edustajat ovat mukana muiden ministeriöiden lainvalmisteluhankkeissa. Myös ministeriön tarkastustoimistossa kiinnitetään huomiota perustuslakikysymyksiin osana muuta laintarkastusta. Oikeusministeriössä on vireillä perustuslakituntemuksen kannalta hyvin kannatettava hanke, jonka mukaan ministeriön internet-sivuille otetaan perustuslain eri pykäliä koskevat linkit perustuslakia koskeviin hallituksen esityksiin ja perustuslakivaliokunnan mietintöihin sekä erilliskysymyksiä koskeviin perustuslakivaliokunnan mietintöihin ja lausuntoihin.

Joistakin ministeriöiden vastauksista perustuslakivaliokunnan selvityspyyntöön käy ilmi huoli siitä, että oikeusministeriön kannanotot perustuslakikysymyksiin ovat vaihdelleet tai tarkentuneet oleellisesti lainvalmisteluhankkeen eri vaiheissa; on esimerkiksi tapahtunut, että eduskuntakäsittelyn aikana on ministeriön puolelta tuotu esiin sellaisia perustuslakiseikkoja, joihin ei ole kiinnitetty huomiota vielä lausuntovaiheessa. Valiokunnan käsityksen mukaan oikeusministeriö koetaan hyvin asiasyin perustuslain asiantuntijaorganisaatioksi valtioneuvostossa ja on siksi tärkeätä, että muut ministeriöt voivat luottaa oikeusministeriön nimissä esitettyihin perustuslakinäkemyksiin ja myös tehdä päätelmiä niiden puuttumisesta. Tämän seikan tunnustaminen valiokunnan mielestä korostaa tarvetta organisoida oikeusministeriön sisällä lausuntojen laatiminen ja ulkopuolisiin valmisteluhankkeisiin osallistuminen siten, että ministeriön valtiosääntöoikeudellinen asiantuntijapanos aina hyödynnetään niissä.

EU:n asiat

Valiokunta kiinnittää myös huomiota tarpeeseen arvioida perustuslakikysymyksiä valtioneuvoston EU:n asioissa eduskunnalle antamissa kirjelmissä ("U-asiat") ja selvityksissä ("E-asiat"). Niissä selostetaan asioiden perustuslaillisia kiinnekohtia nykyisin verraten harvoin ja parhaimmillaankin pelkästään muiden perustelujen joukossa. Kirjelmien ja selvitysten vakio-otsikointia on aihetta kehittää.