Yksityiskohtaiset perustelut

9 §. Järjestämisvastuu.

Hallituksen esityksen keskeinen muutosehdotus kohdistuu järjestämisvastuuta koskevaan pykälän 2 momenttiin. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että esityksessä tarkoitettujen psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestäminen siirrettäisiin perusopetuslain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuilta opetuksen järjestäjiltä oppilaitoksen sijaintikunnalle poistamalla voimassa olevan pykälän 2 momentista näitä tahoja koskeva poikkeussäännös. Muutos koskisi yksityisiä opetuksen järjestäjiä samoin kuin valtion järjestämää opetusta.

Lakiehdotus yhtenäistäisi psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisen yksityisille lukioille ja peruskouluille, sillä sijaintikunnat ovat voimassa olevan lain mukaan velvolliset järjestämään psykologi- ja kuraattoripalvelut lukioille. Tällä on suurta käytännön merkitystä erityisesti yksityisille yhteiskouluille, joissa toimii sekä peruskoulu että lukio.

Sivistysvaliokunta tiedostaa, että sijaintikunnan järjestämisvastuu on perusteltu erityisesti niissä tapauksissa, joissa koulutuksen järjestäjä ei ole pystynyt järjestämään riittäviä psykologi- ja kuraattoripalveluja opiskelijoilleen. Uudistus merkitsisi tässä tilanteessa mahdollisuutta parempiin palveluihin ilman lisämaksua. Sivistysvaliokunta pitää ehdotusta kuitenkin kokonaisuutena katsoen ongelmallisena sen vuoksi, että uudistus voi pahimmillaan siirtää tällä hetkellä hyvin toimivat palvelut kauemmas koulun arjesta ja tarpeettomasti hankaloittaa sijaintikunnan ja koulutuksen järjestäjän keskinäistä yhteistyötä, jonka pitäisi opiskelijoiden ja koko kouluyhteisön hyvinvoinnin kannalta olla mahdollisimman sujuvaa ja tuloksekasta. Uudistus voisi myös johtaa kustannustehottomaan päällekkäiseen psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämiseen, jos palvelut järjestettäisiin kunnan taholta mutta täydennettynä koulutuksen järjestäjän lisäpalveluilla. Valiokunta ei pidä tämänkaltaista päällekkäistä palvelurakennetta järkevänä, kun yhteisöllisen opiskeluhuollon palvelujen lisäksi kyse on myös opiskelijoille tarjottavista erittäin tärkeistä yksilökohtaisen opiskeluhuollon palveluista.

Lakiehdotus on ongelmallinen oppilas- ja opiskelijahuoltolain 10 §:ssä tarkoitetuille erityisoppilaitoksille, joille lain 10 § turvaa mahdollisuuden järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja oppilailleen. Tällä säännöksellä haluttiin lain säätämisen yhteydessä turvata erityiskouluille mahdollisuus järjestää oppilaiden tarvitsema kuntoutuksellinen tuki osana omaa toimintaansa. Säännöstä sovelletaan kuuteen Suomessa toimivaan oppimis- ja ohjauskeskukseen, joiden tehtävänä on järjestää perusopetusta, oppimista tukevaa kuntoutusta sekä ohjaus- ja tukipalveluja omissa lähikouluissa opiskeleville oppilaille. Näiden oppilaitosten erityinen asiantuntijuus liittyy autismin kirjoon, neuropsykiatrisiin häiriöihin, kieleen ja kommunikointiin, kuulemiseen, näkemiseen, liikkumiseen ja motoriikkaan, neurologisiin tai muihin pitkäaikaissairauksiin sekä monitarpeisuuteen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisten psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisen siirto oppilaitoksen sijaintikunnalle voisi johtaa oppilaan kokonaistuen toimivuuden kannalta hankalaan tilanteeseen, jossa kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä tilanteita varten järjestetyt kunnan palvelut eivät kytkeytyisi riittävällä tavalla oppilaan kanssa tehtävään kokonaistyöhön.

Valiokuntakäsittelyssä on lisäksi tullut esille, ettei ulkomailla toimivissa suomalaisissa kouluissa välttämättä ole järjestetty riittäviä opiskeluhuollon palveluja. Näissä tapauksissa ei ole sijaintikuntaa, jota voisi velvoittaa järjestämään palvelut.

Edellä todetun perusteella sivistysvaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään seuraavat kolme virkettä: "Oppilaitoksen sijaintikunnalla on velvollisuus järjestää psykologi- ja kuraattoripalvelut opiskelijoille myös silloin, kun koulutuksen järjestäjä on yksityinen tai valtio, jollei koulutuksen järjestäjä päätä järjestää näitä palveluja osittain tai kokonaan omana toimintanaan ja omalla kustannuksellaan. Oppilaitoksen sijaintikunta voi tukea koulutuksen järjestäjää psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisessä. Ulkomailla sijaitseva koulutuksen järjestäjä vastaa psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisestä omille opiskelijoilleen."

Sivistysvaliokunnan ehdottama muutos pitää sisällään hallituksen esityksen keskeisen sisällön, että sijaintikunnalla on vastuu alueellaan toimivien oppilaitosten psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisestä. Valiokunnan muutosehdotus nostaa kuitenkin pykälässä tarkoitetut koulutuksen järjestäjät laissa määritellyiksi palvelujen järjestäjiksi, ja heillä on ensisijainen päätösvalta palvelujen järjestämisestä, mutta omalla kustannuksellaan. Keskustelu palvelujen jaosta varsinaisiin psykologi- ja kuraattoripalveluihin ja lisäpalveluihin jää tarpeettomaksi, kun kyse on siitä, että opiskelijoille voidaan järjestää riittävän kattavat ja toimivat palvelut joko jomman kumman toimijan järjestäminä tai yhteistyössä. Palvelut tulee järjestää lähellä opiskelijoita, ja niiden tulee olla helposti saavutettavissa, jotta ylipäätään voidaan saavuttaa oppilas- ja opiskelijahuoltolain säätämisellä tavoiteltu opiskeluhuollon tason parantaminen.

Valiokunnan ehdotuksen sanamuoto pitää sisällään kaikki laissa tarkoitetut yksityiset ja valtion peruskoulut, ammattikoulut ja lukiot. Muutoksella ei valiokunnan arvion mukaan ole merkittäviä välittömiä muutoksia lukioiden osalta, mutta muutos on tärkeä erityisesti yksityisten ja valtion yhteiskoulujen osalta, joissa muutos yhtenäistää perusteet psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämiselle. Valiokunnan ehdotus täyttää tältäkin osin hallituksen esityksen tavoitteen.

Valiokunnan ehdotus lähtee siitä, että jos koulutuksen järjestäjä voi järjestää palvelut vain puutteellisesti tai muutoin osittain, sijaintikunta on pääsäännön mukaan velvollinen täydentämään palvelut. Koulutuksen järjestäjän ja sijaintikunnan on toimittava hyvässä yhteistyössä riittävien palvelujen varmistamiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Ehdotettu säännös mahdollistaa myös sen, että sijaintikunta täyttää velvoitteensa myöntämällä tukea koulutuksen järjestäjälle, jotta opiskelijat saavat riittävät palvelut.

Valiokunta korostaa, että ehdotuksen tarkoittamassa tuessa ei ole kysymys hankintasopimukseen perustuvasta maksusta, vaan kahden lakiin perustuvassa tasavertaisessa toiminnan järjestämisvastuussa olevan toimijan yhteistyön eräästä vaihtoehtoisesta toteuttamismuodosta. Valiokunta korostaa tähänkin liittyen, että kyse ei ole ainoastaan opiskelijoiden yksilökohtaisista opiskeluhuollon palveluista (5 §) vaan myös laissa säännellystä yhteisöllisestä opiskeluhuollosta   (4 §), jota toteuttavat kaikki opiskeluhuollon toimijat yhteistyössä oppilaitoksen koko henkilökunnan kanssa.

Sivistysvaliokunnan ehdotus koulutuksen järjestäjän mahdollisuudesta järjestää psykologipalvelut omille opiskelijoilleen perustuu sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon ja sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemiseen, joissa molemmissa on esitetty, että yksityiset koulutuksen järjestäjät voivat saada yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaisen luvan psykologipalvelujen tuottamiselle. Valiokunta pitää välttämättömänä, että asianomaiset lupa- ja valvontaviranomaiset ottavat kaikissa tähän asiaan liittyvissä ratkaisuissaan huomioon asiassa tähän asti vallinneen laajan juridisen epätietoisuuden. Valiokunta pitää välttämättömänä, että harkittaessa jatkossa sosiaali- ja terveysministeriön toimesta yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan lainsäädännön yhtenäistämistä, selkeyttämistä ja ajanmukaistamista arvioidaan myös tässä esityksessä tarkoitettujen yksityisten ja valtion koulujen tarvitseman psykologipalvelujen järjestämisluvan todellista tarvetta ja mahdollisuutta siirtyä asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantamatta kevyempään ilmoitusmenettelyyn.

Valiokunnan muutosehdotuksen viimeinen virke selkeyttää ulkomailla sijaitsevien suomalaisten koulujen velvollisuutta järjestää riittävät psykologi- ja kuraattoripalvelut opiskelijoilleen. Sivistysvaliokunta tiedostaa, että koulujen sijaintimaasta riippuen paikallinen lainsäädäntö voi pakollisen lupamenettelyn tai vastaavien säännösten kautta hankaloittaa palvelujen järjestämistä. Valiokunta pitää kuitenkin keskeisenä, että myös näiden koulujen opiskelijoiden tarvitsemien palvelujen järjestämisvelvoite on selkeä.