Perustelut
Valiokunnan mietintöön sisältyvässä esityksessä ehdotetaan
säädettäväksi laki sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnasta,
joka korvaisi sairausvakuutuslaissa olevat tarkastuslautakuntaa koskevat
säännökset. Tarkastuslautakunnan nimi
muuttuisi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnaksi. Ehdotettu laki
lakkauttaisi Kansaneläkelaitoksen yhteydessä toimivat
alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat, ja lailla siirrettäisiin
niiden tehtävät Helsingissä toimivalle
sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle (entinen tarkastuslautakunta).
Ehdotetun lain seurauksena lakkautettaisiin jo yli 40 vuotta toimineet
alueelliset sosiaalivakuutuslautakunnat Lahdesta, Turusta, Seinäjoelta,
Kuopiosta ja Oulusta.
Ehdotimme lakiesitykseen sisältyvien lakiehdotusten
hylkäämistä seuraavilla perusteilla.
Ehdotettu laki merkitsee asiantuntijalausuntojen perusteella
valitusten käsittelyaikojen oleellista pidentymistä erityisesti
siirtymävaiheessa. Tämä johtuu siitä,
että uusi laki siirtää alueellisista lautakunnista
noin 7 000 uuden valitusasian käsittelyn Helsingissä toimivaan
sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan, joka on ennestään
ruuhkautunut 13 000 vuosittaisen valituksen vuoksi. Samalla
säädettäisiin, että sosiaaliturvan
muutoksenhakulautakunnan päätöksistä olisi
mahdollista valittaa vakuutusoikeuteen kaikissa valitusasioissa,
mikä lisäisi vakuutusoikeuden vuotuisia asioiden
käsittelymääriä 1 500
valitusasialla.
Kansaneläkelaitos esitti, että alueelliset
sosiaalivakuutuslautakunnat voisivat jatkaa toimintaansa siihen
saakka, kunnes niille jo jätetyt valitukset olisi käsitelty.
Jostain käsittämättömästä syystä tämä ei
sosiaali- ja terveysministeriölle ja hallitukselle kelvannut,
vaan valitusaikoja haluttiin siirtymävaiheessa tietoisesti
pidentää. Valittajille tämä on
täysin kohtuutonta, etenkin kun valittajat varsin usein
ovat vähävaraisia kansalaisia, jotka eivät
kohtuudella kykene odottamaan puoltatoista vuotta ratkaisua valituksenalaisiin
etuuksiin.
Tällä hetkellä valitusten käsittelyajat
Helsingissä toimivassa tarkastuslautakunnassa ja vakuutusoikeudessa
ovat yhteensä jo noin 1,5 vuotta ilman esityksessä olevia
uusia valitusasioita. Asiantuntijat, muun muassa nykyisen tarkastuslautakunnan
puheenjohtaja ja Kuopion alueellisen sosiaalivakuutuslautakunnan
puheenjohtaja, arvioivat, että toimeentuloturvastaan valittaneiden
valitusten käsittelyajat siirtymävaiheessa pidentyvät
pahimmillaan puolesta vuodesta vuoteen.
Lakiehdotusten sisältämät muutokset,
joilla valitusasioiden käsittely siirretään
maakunnista Helsinkiin, ovat aluepoliittisesti kestämättömiä. Ne
ovat ristiriidassa valtion toimintojen alueellistamisesta annetun
lain tavoitteiden kanssa. Valtioneuvoston asetuksen mukaan toimintojen siirtämistä
pois
Helsingistä on tutkittava muun muassa silloin, kun kysymyksessä on
toimintojen huomattava uudelleen järjestely. Juuri siitä on nyt kyse, mutta alueellistamisen
sijasta ollaankin
toimintoja siirtämässä maakunnista Helsinkiin.
Esitys rikkoo myös asioitten käsittelyä koskevaa
läheisyysperiaatetta lakkauttamalla alueelliset lautakunnat,
joissa aivan varmasti tunnetaan valittajien elinolosuhteet paremmin
kuin Helsingissä. Valiokunnan hyväksymä lakiesitys
poistaa valitusten käsittelystä paikallisen asiantuntemuksen, mikä saattaa heikentää
valittajien oikeusturvaa
ja on vastoin asioiden käsittelyn läheisyysperiaatetta.
Esityksen perusteluissa alueellisten lautakuntien lakkauttamista
perustellaan kahdella seikalla. Ensiksi lakkauttamalla lautakunnat
voidaan ne paremmin erkaannuttaa Kansaneläkelaitoksen aluekeskuksista.
Tähän voi todeta, että erkaannuttaminen
voi kyllä helposti tapahtua myös säilyttämällä lautakunnat.
Toisena perusteena alueellisten lautakuntien lakkauttamiselle esitetään
lainkäytön ja menettelytapojen yhtenäistämisen
tarvetta. Kuultujen asiantuntijalausuntojen (muun muassa Kuopion
alueellisen sosiaalivakuutuslautakunnan puheenjohtaja) perusteella tämä asia
ei ole tullut esille lautakuntien yli neljäkymmenvuotisen
toiminnan aikana senkään vuoksi, että näitten
lautakuntien päätöksistä voi
valittaa tarkastuslautakuntaan, joka tarvittaessa huolehtii lainkäytön
yhtenäisyydestä koko valtakunnan puitteissa. Tämä ajattelutapa perustuu
siihen ylivertaiseen uskoon, että siirtämällä asiat
Helsinkiin ongelmat kyllä hoituvat. Samalla logiikalla
ja lainkäytön yhtenäistämistarpeella
voitaisiin vaatia Turun hovioikeuden ja muitten maakunnissa
toimivien neljän hovioikeuden lakkauttamista ja asioitten
siirtämistä Helsinkiin.
Lakiesityksen perustelujen kestämättömyydestä todistaa
sekin, että alueilta poistuu esityksen myötä Helsinkiin
noin 25 virkaa ja tointa.