Perustelut

Työttömyysvakuutusmaksut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia väliaikaisesti siten, että valtio osallistuisi vuonna 2010 lomautusajalta maksettavien ansiopäivärahojen rahoitukseen. Nykyisin valtio ei rahoita lomautusajalta tai lomautukseen rinnastettavalta ajalta maksettavia ansiopäivärahoja eikä sääesteen aikana maksettavia ansiopäivärahoja miltään osin. Sen sijaan muutoin kustakin ansiopäivärahasta valtio rahoittaa peruspäivärahaa vastaavan määrän, ja ansio-osat rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Jos lomautusten määrä on vuonna 2010 tämän vuoden tasolla, rahoitukseen ehdotettu muutos lisää valtion menoja 175 miljoonalla eurolla.

Työttömyyden yleisen kasvun ohella erityisesti lomautusten kasvu on lisännyt voimakkaasti työttömyysvakuutusrahaston menoja. Samaan aikaan työllisyyden lasku on johtanut maksettujen palkkojen mukaan määräytyvien työttömyysvakuutusrahaston maksutuottojen alenemiseen. Sen seurauksena työttömyysvakuutusrahasto joutuu ottamaan vuoden 2010 aikana velkaa.

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on rahoituslain 2 §:n mukaan määrättävä siten, että työttömyysvakuutusrahasto voi suoriutua sen vastattavina olevien työttömyysetuuksien rahoituksesta ja muista lakisääteisistä menoista. Työttömyysvakuutusmaksut määrätään kalenterivuodeksi kerrallaan. Vuodeksi 2010 palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä. Hallituksen tavoitteena on palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen 0,2 prosenttiyksikön nousu paitsi vuonna 2010 myös tulevina vuosina. Työttömyysvakuutusmaksun korotuspaine on selvästi tätä suurempi, kuten esityksessä todetaan.

Työttömyysvakuutusmaksujen pitäminen mahdollisimman alhaalla perustuu työllisyyden turvaamisen tavoitteeseen. Esityksen perustelujen mukaan työllisyyden hoidon kannalta maltilliset maksujen korotukset ovat nykyisessä taloustilanteessa erittäin tärkeitä, jotta työllistämisen kustannukset nousevat mahdollisimman vähän. Myös palkansaajien ostovoiman kehitys on tärkeää talouden ja työllisyyden kehittymisen kannalta. Näin valtion rahoitusosuuden laajentaminen on välttämätöntä työttömyysturvan rahoituksen turvaamiseksi.

Valiokunta toteaa, että on tärkeää huolehtia työttömyysvakuutusmaksun järkevästä ja mahdollisimman vakaasta kehityksestä ja välttää maksujen ennakoimatonta nousua. Vakuutettujen kannalta on olennaista paitsi maksun vakaa taso erityisesti se, ettei vakuutusmaksun nousupaineen takia jouduta puuttumaan etuuksien tasoon. Suurempaan menoon onkin syytä varautua ennakolta niin, ettei maksu tulevina vuosina nouse kohtuuttomasti väestön ikääntyessä ja työssä käyvien määrän vähentyessä.

Valiokunta toteaa, että maksujen tarkoituksena on turvata etuuksien maksaminen. Valiokunta toistaa tässä yhteydessä aiemmin työeläkemaksujen yhteydessä ottamansa kannan, ettei sosiaalivakuutusmaksuja ole tarkoituksenmukaista käyttää suhdannepolitiikan välineinä. Tätä puoltaa myös se, etteivät sosiaalivakuutusmaksut ole valtiosääntöoikeudellisessa mielessä veroja (StVM 41/2006 vp).

Suhdannepuskuri

Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain 3 §:n mukaan työttömyysvakuutusrahastolla on maksuvalmiuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa olevista kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen muutosten tasaamiseksi rahaston varojen ja velkojen erotuksena muodostuva suhdannepuskuri. Suhdannepuskurin enimmäiskoko on säädetty vastaamaan 3,6 prosenttiyksikön työttömyydestä aiheutuvia vuotuisia menoja. Rahassa mitattuna tämä on noin 800 miljoonaa euroa. Suhdannepuskuria kartutetaan työttömyysasteen laskiessa ja kartutettuja varoja käytetään työttömyyden lisääntyessä. Alenevien työttömyysmenojen aikana puskurin suuruudella ei ole juurikaan merkitystä.

Suhdannepuskuri oli aivan täynnä vuoden 2008 lopussa, käytännössä noin yhden miljardin suuruinen. Vuonna 2008 vallinneessa talous- ja työllisyystilanteessa täysimääräinen puskuri vastasi työttömyysvakuutusrahaston menoja noin puolen vuoden ajalta. Työllisyystilanteen äkillinen muutos on merkinnyt puskurin nopeaa pienentymistä. Valiokunta katsoi jo hyvän talous- ja työllisyystilanteen aikana vuonna 2007, että on tarpeellista arvioida, onko nykyinen puskuri riittävä takaamaan maksujen muutoksen tasaisuuden vai tulisiko puskurin kokoa kasvattaa suhdannemuutoksen varalta maksujen ennakoitavuuden lisäämiseksi (StVM 26/2007 vp). On sinänsä selvää, että nykyinen maailmanlaajuinen taloustaantuma ei ole ollut ennakoitavissa eikä puskuria voi jatkossakaan kasvattaa vastaamaan nykyisen kaltaisen taantuman vaatimia menoja. Valiokunta toteaa kuitenkin, että puskurin kasvattaminen suhdannevaihtelujen varalta on tarpeen erityisesti sen vuoksi, ettei maksuja jouduta lyhyellä aikavälillä merkittävästi korottamaan.