Perustelut
Työttömyysvakuutusmaksut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työttömyysetuuksien
rahoituksesta annettua lakia väliaikaisesti siten, että valtio
osallistuisi vuonna 2010 lomautusajalta maksettavien ansiopäivärahojen
rahoitukseen. Nykyisin valtio ei rahoita lomautusajalta tai lomautukseen
rinnastettavalta ajalta maksettavia ansiopäivärahoja
eikä sääesteen aikana maksettavia ansiopäivärahoja
miltään osin. Sen sijaan muutoin kustakin ansiopäivärahasta
valtio rahoittaa peruspäivärahaa vastaavan määrän,
ja ansio-osat rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien
työttömyysvakuutusmaksuilla. Jos lomautusten määrä on
vuonna 2010 tämän vuoden tasolla, rahoitukseen
ehdotettu muutos lisää valtion menoja 175 miljoonalla
eurolla.
Työttömyyden yleisen kasvun ohella erityisesti
lomautusten kasvu on lisännyt voimakkaasti työttömyysvakuutusrahaston
menoja. Samaan aikaan työllisyyden lasku on johtanut maksettujen
palkkojen mukaan määräytyvien työttömyysvakuutusrahaston
maksutuottojen alenemiseen. Sen seurauksena työttömyysvakuutusrahasto
joutuu ottamaan vuoden 2010 aikana velkaa.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu
on rahoituslain 2 §:n mukaan määrättävä siten,
että työttömyysvakuutusrahasto voi suoriutua
sen vastattavina olevien työttömyysetuuksien rahoituksesta
ja muista lakisääteisistä menoista. Työttömyysvakuutusmaksut
määrätään kalenterivuodeksi
kerrallaan. Vuodeksi 2010 palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja
korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä. Hallituksen
tavoitteena on palkansaajan ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksujen
0,2 prosenttiyksikön nousu paitsi vuonna 2010 myös
tulevina vuosina. Työttömyysvakuutusmaksun korotuspaine
on selvästi tätä suurempi, kuten esityksessä todetaan.
Työttömyysvakuutusmaksujen pitäminen mahdollisimman
alhaalla perustuu työllisyyden turvaamisen tavoitteeseen.
Esityksen perustelujen mukaan työllisyyden hoidon kannalta
maltilliset maksujen korotukset ovat nykyisessä taloustilanteessa
erittäin tärkeitä, jotta työllistämisen
kustannukset nousevat mahdollisimman vähän. Myös
palkansaajien ostovoiman kehitys on tärkeää talouden
ja työllisyyden kehittymisen kannalta. Näin valtion
rahoitusosuuden laajentaminen on välttämätöntä työttömyysturvan
rahoituksen turvaamiseksi.
Valiokunta toteaa, että on tärkeää huolehtia työttömyysvakuutusmaksun
järkevästä ja mahdollisimman vakaasta
kehityksestä ja välttää maksujen
ennakoimatonta nousua. Vakuutettujen kannalta on olennaista paitsi
maksun vakaa taso erityisesti se, ettei vakuutusmaksun nousupaineen
takia jouduta puuttumaan etuuksien tasoon. Suurempaan menoon onkin
syytä varautua ennakolta niin, ettei maksu tulevina vuosina nouse
kohtuuttomasti väestön ikääntyessä ja työssä käyvien
määrän vähentyessä.
Valiokunta toteaa, että maksujen tarkoituksena on turvata
etuuksien maksaminen. Valiokunta toistaa tässä yhteydessä aiemmin
työeläkemaksujen yhteydessä ottamansa
kannan, ettei sosiaalivakuutusmaksuja ole tarkoituksenmukaista käyttää suhdannepolitiikan
välineinä. Tätä puoltaa myös
se, etteivät sosiaalivakuutusmaksut ole valtiosääntöoikeudellisessa
mielessä veroja (StVM 41/2006 vp).
Suhdannepuskuri
Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun
lain 3 §:n mukaan työttömyysvakuutusrahastolla
on maksuvalmiuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa olevista kansantalouden
suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen
muutosten tasaamiseksi rahaston varojen ja velkojen erotuksena muodostuva
suhdannepuskuri. Suhdannepuskurin enimmäiskoko on säädetty
vastaamaan 3,6 prosenttiyksikön työttömyydestä aiheutuvia
vuotuisia menoja. Rahassa mitattuna tämä on noin
800 miljoonaa euroa. Suhdannepuskuria kartutetaan työttömyysasteen
laskiessa ja kartutettuja varoja käytetään
työttömyyden lisääntyessä.
Alenevien työttömyysmenojen aikana puskurin suuruudella
ei ole juurikaan merkitystä.
Suhdannepuskuri oli aivan täynnä vuoden 2008
lopussa, käytännössä noin yhden
miljardin suuruinen. Vuonna 2008 vallinneessa talous- ja työllisyystilanteessa
täysimääräinen puskuri vastasi
työttömyysvakuutusrahaston menoja noin puolen
vuoden ajalta. Työllisyystilanteen äkillinen muutos
on merkinnyt puskurin nopeaa pienentymistä. Valiokunta
katsoi jo hyvän talous- ja työllisyystilanteen
aikana vuonna 2007, että on tarpeellista arvioida, onko
nykyinen puskuri riittävä takaamaan maksujen muutoksen
tasaisuuden vai tulisiko puskurin kokoa kasvattaa suhdannemuutoksen
varalta maksujen ennakoitavuuden lisäämiseksi
(StVM 26/2007 vp). On sinänsä selvää,
että nykyinen maailmanlaajuinen taloustaantuma ei ole ollut
ennakoitavissa eikä puskuria voi jatkossakaan kasvattaa
vastaamaan nykyisen kaltaisen taantuman vaatimia menoja. Valiokunta
toteaa kuitenkin, että puskurin kasvattaminen suhdannevaihtelujen
varalta on tarpeen erityisesti sen vuoksi, ettei maksuja jouduta
lyhyellä aikavälillä merkittävästi
korottamaan.