Yleisperustelut
Euroopan unionin sosiaaliturvan koordinaatiota koskeva uudistettu
täytäntöönpanoasetus tulee voimaan
1.5.2010. Täytäntöönpanoasetuksen voimaantulopäivästä sovelletaan
myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta
annettua asetusta (perusasetus). Asetuksissa säädetään
jäsenmaasta toiseen liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvasta
ja siitä, mikä jäsenmaa tai mitkä jäsenmaat
kulloinkin ovat vastuussa sosiaaliturvasta. Säännökset
ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
uusi laki eri sosiaaliturvalaitosten toimivallasta ja tehtävistä toimeenpantaessa
unionin lainsäädäntöä Suomessa.
Lisäksi esitykseen sisältyvissä lakiehdotuksissa
on unionin lainsäädäntöä täydentäviä kansallisia
säännöksiä.
Sähköinen tietojärjestelmä EESSI
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä,
että unionin alueella jäsenvaltiosta toiseen liikkuvien henkilöiden
sosiaaliturva-asioiden hoitamista varten luodaan yhteinen sähköinen
järjestelmä, jolla asioiden sujuvaa käsittelyä jäsenmaiden
välillä voidaan tehostaa. Yhteisen järjestelmän luominen
on mittava tietojärjestelmähanke, jossa kukin
jäsenmaa ja niissä toimivat sosiaaliturvalaitokset
joutuvat integroimaan omat tietotekniset järjestelmänsä yhteiseen
järjestelmään. Uudessa laissa säädetään
tietojärjestelmän hallinnoinnista, kustannusten
jaosta ja tietoturvaan liittyvistä kysymyksistä.
Unionin lainsäädännössä on
velvoite, että kussakin jäsenmaassa on yksi tai useampi yhteyspiste
sähköistä tiedonvaihtoa varten. Esityksessä ehdotetaan,
että Suomessa olisi yksi yhteyspiste, joka sijoitetaan
Kansaneläkelaitoksen yhteyteen. Valiokunta pitää ratkaisua
tarkoituksenmukaisena, koska Kansaneläkelaitoksessa on ennestään
laajoja tietojärjestelmiä ja osaamista niiden
rakentamisesta ja ylläpidosta.
Komissio vastaa järjestelmän kansainvälisen osuuden
rakentamisesta ja kukin jäsenmaa omasta kansallisesta osuudestaan.
Esityksessä on lähdetty siitä, että Suomessa
kukin sosiaaliturvaa hoitava laitos vastaa yhteyspisteen käyttö-,
hallinto- ja ylläpitokustannuksista sillä suhteellisella
osuudella, joka järjestelmässä hallinnoitavista
asioista kuuluu po. laitokselle. Arvioiden mukaan asioista 50—60 % kuuluisi
Kansaneläkelaitokselle, 30—40 % Eläketurvakeskukselle
ja loput jakaantuisivat Tapaturmavakuutuslaitosten liiton, työttömyyskassojen
sekä työvoimahallinnon kesken.
Järjestelmän perustamisesta aiheutuviin kustannuksiin
tulee valiokunnan näkemyksen mukaan varautua valtion talousarviossa
ja ottaa Kansaneläkelaitoksen toimintamenomäärärahassa
riittävästi huomioon järjestelmän
rakentamisesta Kelalle aiheutuvat huomattavat investointikustannukset.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Kansaneläkelaitos
rakentaa parhaillaan myös kansallista terveydenhuollon
käyttöön tulevaa tietojärjestelmäpalvelua, johon sisältyvät
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköinen
käsittely ja sähköiset lääkemääräykset. Valiokunta
pitää tärkeänä, ettei
sen rakentamisaikataulu vaarannu, ja toistaa aiemman vaatimuksensa
siitä, että sen rakentamiseen varataan riittävät
voimavarat.
Lupa hoitoon hakeutumiseen
Unionin asetuksen nojalla henkilöllä on oikeus hakeutua
hoitoon toiseen jäsenvaltioon. Toistaiseksi Suomesta on
hakeuduttu toiseen jäsenvaltioon hoitoon varsin rajallisesti.
Suomeen hoitoon hakeutuvat ovat pääsääntöisesti
olleet ulkomailla pysyvästi asuvia Suomen kansalaisia, jotka
haluavat saada hoidon Suomen julkisessa terveydenhoitojärjestelmässä.
Rajojen yli tapahtuvan hoitoon hakeutumisen oletetaan kuitenkin tulevaisuudessa
kasvavan.
Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa luvan toiseen
jäsenvaltioon hoitoon hakeutumiseen antaisi Kansaneläkelaitos.
Kela hankkisi julkisen terveydenhuollon yksiköltä lausunnon
hoidon saatavuudesta Suomessa sekä hoidon kuulumisesta
julkisen terveydenhuollon piiriin. Lausunto olisi sitova lupapäätöstä tehtäessä.
Kela antaisi valituskelpoisen päätöksen
maksusitoumuksesta eli hakemuksen hyväksymisestä tai
epäämisestä. Valiokunta pitää ehdotettua
keskitettyä päätöksentekomallia
perusteltuna. Valiokunta korostaa, että päätöksenteossa
on syytä seurata hoitoon pääsyn yhtenäisten
kriteerien noudattamista.
Kustannusvastuu hoidosta määräytyy
jäsenvaltioiden kesken asetuksen määräysten
mukaan. Kustannuksista vastaa se valtio, joka on toimivaltainen
henkilön sairaanhoitokustannusten osalta. Pääsääntöisesti
se on työskentelyvaltio. Eläkkeensaajien osalta
kustannuksista vastaa joko valtio, josta eläke maksetaan,
tai eläkkeensaajan asuinvaltio. Suomen sisäinen
kustannusvastuu ei esityksen johdosta muuttuisi. Suomesta muualle
hoitoon hakeuduttaessa kustannusvastuu hoidosta on asianomaisen
kotikunnalla. Kun Suomen ulkopuolelta hoitoon — joko Suomeen
tai toiseen jäsenmaahan — hakeutuu henkilö,
joka kuuluu Suomen kustannusvastuun piiriin, kustannuksista vastaa
valtio. Jos Suomeen hoitoon tulevan kustannuksista vastaa jokin
muu valtio, Suomi laskuttaa hoidosta tätä valtiota.
Muut muutokset
Eläkelakeihin ehdotetaan lähinnä teknisiä muutoksia.
Myös muutosehdotukset sairausvakuutuslakiin ja asumiseen
perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön
soveltamisesta annettuun lakiin johtuvat viittauksista nykyisiin
sosiaaliturva-asetuksiin ja ovat luonteeltaan teknisiä.
Työttömyysturvalakiin ehdotetaan teknisten muutosten
lisäksi säännöstä,
jossa työnhakuun toiseen jäsenmaahan lähtevällä henkilöllä olisi oikeus
työttömyyspäivärahaan enintään
kolmen kuukauden ajan. Uusi unionin lainsäädäntö sallii, että etuuden
maksamista pidennettäisiin kolmesta kuukaudesta kuuteen
kuukauteen, mutta pidennys on yksinomaan kansallisten viranomaisten
harkinnassa. Työttömyysturvalakiin ehdotettu
lisäys tarkoittaisi, ettei Suomessa olisi mahdollista saada
pidennystä työnhakuun työttömyyspäivärahan
turvin kansallisella päätöksellä.
Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana.