Valtioneuvoston kanta
Yleistä.
Valtioneuvosto voi yhtyä direktiivin tavoitteisiin
ja pitää sääntelyä pääosin
hyödyllisenä ja oikeasuhteisena. Valtioneuvosto
kannattaa pyrkimyksiä lisätä merkittävien
osakkeenomistajien vaikutusmahdollisuuksia listayhtiöissä lisäämällä avoimuutta
sekä pyrkimyksiä poistaa esteitä rajat
ylittävältä osakkeenomistajien oikeuksien
käyttämiseltä. Lisäksi valtioneuvosto
tukee listayhtiöiden osakkeenomistajien tunnistamista sekä yhtiöiden
läpinäkyvyyttä suhteessa osakkeenomistaja
koskevaa ehdotettua uutta sääntelyä.
Valtioneuvosto katsoo kuitenkin, että eräät direktiivin
artiklakohdista eivät ole oikeasuhteisia ja että eräät
ehdotetut sanamuodot ovat tulkinnanvaraisia. Direktiivistä näyttäisi
seuraavan listayhtiöiden ja muiden osapuolten hallinnollisen
taakan kasvua samalla, kun tiettyjen säännösten
vaikuttavuus on epävarma. Eräiltä osin
direktiivin suhde muuhun EU-sääntelyyn — esimerkiksi
rahastosääntelyyn tai rahoitusvälineiden
markkinat -sääntelyyn — on epäselvä. Direktiivineuvotteluissa
on siten tarpeen pyrkiä parantamaan ehdotetun sääntelyn
laatua.
Direktiivin soveltamisala.
Direktiivin soveltamisala on rajattu 2 artiklan määritelmien
kautta vain osaan listayhtiöiden merkittävistä yhteisöosakkeenomistajista.
Eri yhteisösijoittajien toimintaympäristö ei
siten muodostu tältä osin tasapuoliseksi. Direktiivineuvotteluissa
onkin tarpeen selvittää, onko rajaus perusteltu.
Valtioneuvosto kannattaa osakkeenomistajien oikeuksien käyttämisen
ja osakkeenomistajien tunnistamisen helpottamista rajat ylittävässä osakkeenomistuksessa
(artiklat 3 a—3 d) sekä ehdotettua
välittäjän velvollisuutta toimittaa osakkeenomistajien
yksilöintietoja sekä yhtiötietoja säilytysketjussa
toisille välittäjille. Tiedot on tärkeää saada
toimitetuiksi tehokkaasti eteenpäin riippumatta siitä,
kuinka monen arvopaperinvälittäjän kautta
ne on toimitettava. Valtioneuvosto katsoo, että 3 a
artiklan 3 kohtaan sisältyvä vaatimus, jonka mukaan
arvopaperien säilytysketjun kautta saatuja omistajatietoja
saa käyttää vain osakkeenomistajien oikeuksien käyttämisen
edistämiseksi, ei näytä sallivan sitä,
että hankitut omistustiedot tulevat julkisiksi. Hallitusohjelman
mukaisesti valtioneuvosto pyrkii siihen, että EU-lainsäädännössä edistetään
osakeomistuksen julkisuutta. Suomessa esimerkiksi osakkeenomistajien äänivallan
käyttämiseen yhtiökokouksessa liittyy
kansallisessa sääntelyssä hyödyllistä avoimuutta.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä,
että viranomaiset voisivat saada esimerkiksi yhtiötapahtumia
varten kerätyt omistustiedot käyttöönsä esimerkiksi
osinkojen lähdeverovalvontaa varten, mikä tällä hetkellä on
erittäin hankalaa. Näistä syistä valtioneuvosto
pyrkii direktiivineuvotteluissa kyseisen 3 kohdassa olevan vaatimuksen
supistamiseen avoimuuden varmistamiseksi. Lisäksi valtioneuvosto
pyrkii direktiivineuvotteluissa vaikuttamaan siihen, että direktiivissä säädettäisiin
selkeästä enimmäisajasta,
esimerkiksi enintään 10 pankkipäivää,
jonka kuluessa osakkeenomistajan yksilöintitieto olisi
toimitettava yhtiölle. Lisäämällä määräaika
varmistettaisiin, että tietojen toimittamisprosessi voidaan
suunnitella ennustettavasti ja siten, että tieto on käytettävissä haluttuun
tarkoitukseen ajoissa, esimerkiksi yhtiötapahtumaan. Valtioneuvosto
katsoo, että direktiivissä tulisi pyrkiä asettamaan
vaatimus, että rajat ylittävät tietojen
toimittamispalvelut ovat osa säilytyspalveluja ja näiden
palvelujen hinnoittelua, jolloin säilyttäjälle
syntyy kannustin tehostaa palvelujen kustannusrakenteita. Direktiivi
ei myöskään saisi estää tuotekehitystä tai innovaatiota
tietojen toimittamisessa ja keräämisessä.
Valtioneuvosto pyrkii vaikuttamaan siihen, että artiklan
2 kohdan säännöshinnoitteluperusteita
muutetaan siten, että kotimaiset ja rajan yli tarjotut
palvelut tulee EU:n alueella tarjota samaan hintaan.
Yhteisösijoittajien vaikuttamis- ja sijoitusstrategia.
Yhteisösijoittajien vaikuttamis- ja sijoitusstrategiaa
koskevat julkistamisvaatimukset 3 f ja g artiklassa ovat
varsin yksityiskohtaisia. Valtioneuvosto kannattaa sitä,
että merkittävän yhteisösijoittajan
on selostettava vaikuttamisstrategiaan (omistajapolitiikkaan), sijoitusstrategiaan
ja käytetyn omaisuudenhoitajan toiminnan valvontaan liittyvät
keskeiset seikat, kuten eturistiriitojen hallitsemista koskevat
toimintaperiaatteet, äänestyspolitiikka ja valtakirjaneuvonantajien
käyttöä koskeva politiikka. Parempi läpinäkyvyys
noudatettuun omistajapolitiikkaan, sijoitusstrategiaan ja omaisuudenhoito-järjestelyihin
parantaisi omaisuudenhoidon laadun ja palvelun kustannusten valvontaa
sekä yhteisösijoittajan itsensä että sen
asiakkaiden näkökulmasta. Näin olisi
esimerkiksi rahastoyhtiöissä, vaihtoehtorahastojen
hoitajissa sekä henkivakuutusyhtiöissä ja
ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavissa
laitoksissa. Tarkkaa sijoitusstrategiaa taikka sijoituspäätöksiä koskevia operatiivisia
taikka arvopaperimarkkinoihin vaikuttavia tietoja ei kuitenkaan
tulisi sisällyttää julkistettaviin tietoihin.
On perusteltua, että omaisuudenhoitosopimuksen kannalta
keskeiset seikat olisi kerrottava sopimuskumppanille. Artiklassa
tarkoitetut sopijapuolet ovat ammattimaisia toimijoita, joten raportoinnin
yksityiskohtien olisi voitava kehittyä markkinaehtoisesti.
Valtioneuvosto pitääkin hyvänä,
että 3 f ja 3 g artiklassa ei ole komissiolle
valtuutta täytäntöönpanosäädöksen
antamiseen.
Omaisuudenhoitaja.
Omaisuudenhoitajia koskevat avoimuusvaatimukset 3 h
artiklassa ovat varsin yksityiskohtaisia, ja ne koskevat sopimusvapauden
piirissä olevia seikkoja. Ne voivat helpottaa yhteisöasiakkaan
mahdollisuutta valvoa omaisuudenhoitajan toimintaa, mutta suhteellisuusperiaatteen
kannalta on ongelmallista ulottaa näin yksityiskohtaista
sääntelyä ammattimaisten toimijoiden
välille. Direktiivineuvotteluissa suhde voimassa olevaan
rahasto- ja vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevaan sääntelyyn on
pyrittävä selvittämään
tarkemmin. Lisäksi direktiivineuvotteluissa pyritään
myös selvittämään tarkemmin,
jos omaisuudenhoitajaa koskevat velvollisuudet hyväksytään,
miksi ne eivät voisi kohdistua tasapuolisesti kaikkiin
omaisuudenhoitajan ammattimaisiin sopijakumppaneihin, ei ainoastaan
direktiivissä määriteltyihin yhteisösijoittajiin.
Velkakirjaneuvonantaja.
Valtioneuvosto kannattaa valtakirjaneuvonantajia koskevaa sääntelyä 3 i
artiklassa. Kyseiset palveluntarjoajat ovat kansainvälisillä osakemarkkinoilla
erittäin tärkeitä välikäsiä.
Listayhtiöt ja osakkeenomistajat ovat esittäneet
Suomessakin huolensa valtakirjaneuvonantajien äänestysohjeiden
laadusta ja toiminnan mahdollisista eturistiriidoista.
Johdon palkitseminen.
Valtioneuvosto kannattaa avoimuuden lisäämistä johdon
palkitsemisessa (artiklat 9 a—9 c), kuten
johdon palkitsemispolitiikan sekä palkitsemisraportin laatimista
ja julkaisemista. Osakkeenomistajien vaikutusvalta johdon palkitsemisissa
on kannatettavaa. Se on tärkeä osa yrityksen hyvää hallinnointia
ja osakkeenomistajien valvontaa, joka perustuu osakkeenomistajan
yhtiöön sijoittamaan osakepääomaan
ja osakkeenomistajien oikeuksiin valita yhtiön hallintoelimiä.
Valtioneuvosto kannattaa sitä, että listayhtiön
johtoa koskevasta palkitsemispolitiikasta päätetään
etukäteen yhtiökokouksessa siten, että siihen
sisältyvät keskeiset periaatteet, joita hallitus
voi toimivaltansa puitteissa toteuttaa raportoiden maksetuista johdon
palkkioista osakkeenomistajille tilikauden päätyttyä.
Yhtiökokouksen ja hallituksen välistä yhtiöoikeudellista
työnjakoa ei kuitenkaan tulisi hämärtää.
Toimitusjohtajan, joka on sekä hallintoelin että samalla
osa toimivaa johtoa, valitsee tavanomaisesti hallitus. Siten valtioneuvosto
ei pidä oikeasuhteisena sitä, että toimitusjohtajan
palkkioita olisi etukäteen hyväksyttävä yhtiökokouksessa.
Valtioneuvosto kannattaa myös 9 b artiklaan sisältyvän
vuosittaisen johdon palkitsemisraportin käsittelyä yhtiökokouksessa.
Direktiivineuvotteluissa on pyrittävä täsmentämään,
että raportin hyväksymisen ja hylkäämisen
yhtiöoikeudelliset vaikutukset määräytyvät
listayhtiöön sovellettavan yhtiölain
mukaisesti. Artiklan 1 kohdassa ehdotettua komission valtuutta täytäntöönpanosäädöksen
antamiseen valtioneuvosto pitää tarpeettomana
ja pyrkii neuvotteluissa selvittämään
mahdollisuutta sen poistamiseen. Palkitsemisraporttien muotojen
on suotavaa antaa kehittyä markkinalähtöisesti,
jolloin voidaan paremmin ottaa huomioon esimerkiksi pienten listayhtiöiden
tarpeet ja kansalliset erityispiirteet.
Lähipiiriliiketoimet.
Valtioneuvosto pitää lähipiiriliiketoimiin
liittyviä avoimuustavoitteita 9 c artiklassa hyödyllisinä,
mutta katsoo, että ehdotukset eivät ole kaikilta
osin oikeasuhteisia.
Valtioneuvosto pitää ongelmallisena säätää 9 c
artiklan 1 kohdan mukainen kaavamainen julkistamisvelvollisuus lähipiiriliiketoimen
tekohetkellä, joka perustuu yksinomaan liiketoimen tasearvoa
koskevaan prosenttikynnykseen, sekä säätää kaavamainen
kohtuullisuuslausunnon esittämisvaatimus. Jos välittömästä lähipiiriliiketoimien
julkistamisvaatimuksesta kuitenkin säädetään,
sitä ei tulisi ulottaa yhtiön normaaliin liiketoimintaan
kuuluviin liiketoimiin. Ne saattavat sisältää liikesalaisuuksia,
joiden julkistaminen heti voi vahingoittaa yhtiötä ja
sen osakkeenomistajia, ja jos tiedote annetaan vahingon välttämiseksi
liian yleisessä muodossa, julkistaminen ei palvele sijoittajia.
Myös kaavamaisesti pyydettävät kohtuullisuuslausunnot muodostavat
listayhtiölle tarpeettoman hallinnollisen rasituksen ja
hämärtävät hallituksen yhtiöoikeudellista
vastuuta. Hallituksen vastuun selkeyden kannalta sen tulisi itse
voida harkita, milloin se hankkii ulkopuolisen kohtuullisuuslausunnon.
Lausunto voi olla tarpeellinen esimerkiksi silloin, kun lähipiiriliiketoimi
ei kuulu yhtiön normaaliin liiketoimintaan eikä sen markkinaehtoisuus
ole riidaton.
Vastaavasti valtioneuvosto pitää ongelmallisena
artiklan 2 kohdassa edellytettyä osakkeenomistajien päätösvaatimusta,
jos se koskisi kaavamaisesti kaikkia lähipiiriliiketoimia,
jotka ylittävät tietyn prosenttikynnyksen tai
ovat merkittäviä. Yhtiökokouksen päätösvaatimusta
ei tulisi ulottaa lähipiiriliiketoimiin, jotka kuuluvat
yhtiön normaaliin liiketoimintaan. Näihin ei liity
vastaavaa vähemmistönsuojan tarvetta kuin poikkeuksellisiin
tai muuten kuin kaupallisin ehdoin listayhtiön johdon tai
sen merkittävien osakkaiden kanssa tehtäviin toimiin.
Liian laaja-alaisesta vaatimuksesta seuraisi listayhtiöille tarpeeton
hallinnollinen lisätaakka. Yhtiökokoukselle ei
tulisi siirtää selkeästi operatiivista päätöksentekoa.
Listayhtiön on tilinpäätöksen
liitetiedoissa IFRS:n mukaisesti (IAS 24) esitettävä kaikki päättyneen
tilikauden aikana tehdyt olennaiset lähipiiriliiketoimet.
Direktiivin oikeasuhteisuutta arvioitaessa tuleekin kiinnittää huomiota
siihen, millaisten lähipiiriliiketoimien avoimuutta on
tarpeen lisätä, kuten esimerkiksi, hyötyykö lähipiiriin
kuuluva vastapuoli lähipiiriliiketoimesta epäasianmukaisesti
vai ei. Listayhtiön liiketoimintamalli ja omistajarakenne
ovat lähtökohtaisesti läpinäkyviä ja
sijoittajien tiedossa, jolloin voisi olla riittävää,
että normaaliin liiketoimintaan kuuluvista lähipiiriliiketoimista
riittäisi raportointi tilinpäätöksessä ja
sen liitetiedoissa.
Jos osakkeenomistajien päätösvaatimuksesta säädetään,
9 c artiklan 2 kohdan toiseen kappaleeseen sisältyvän
määräaikaisen valtuutuksen tulisi koskea
vain poikkeuksellisia liiketoimia. Sama koskee osakkeenomistajien
valtuutusta olla hankkimatta kohtuullisuuslausuntoa, jos sellaisesta
vaatimuksesta säädetään.
Valtioneuvosto pitää ongelmallisena 9 c artiklaan
liittyvää osakkeenomistajan päätöksentekoon
osallistumisen kaavamaista kieltämistä yhtiökokouksen
päätöksenteosta, jos osakkeenomistaja
on lähipiiriliiketoimen osapuoli. Osakeyhtiölain
1 luvun 7 §:n mukainen osakkeenomistajien yhdenvertaisuus
koskee yhtiökokouksen päätöksiä ja
yhtäläisesti sekä enemmistö-
että vähemmistöosakkeenomistajaa. Poikkeuksellisissa,
muissa kuin yhtiön normaaliin liiketoimintaan kuuluvissa,
merkittävissä lähipiiriliiketoimissa
vaatimus riippumattomien osakkeenomistajien päätöksestä voi
sen sijaan olla perusteltua. Se olisi omiaan parantamaan osakkeenomistajien
suojaa epäasianmukaisia lähipiiriliiketoimia vastaan.