Perustelut
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Hallituksen esityksessä on lain (1. lakiehdotus) soveltamisalaa
ehdotettu rajattavaksi siten, etteivät automaatista tapahtuva
myynti, arpajaislaissa tarkoitettu toiminta eikä markkina-
ja torikauppa ulkotiloissa — lukuun ottamatta alkoholijuomien
vähittäismyyntiä ja anniskelua — kuulu
lain soveltamisalaan. Perusteluiden mukaan soveltamisalan rajaus
on tarkoituksenmukainen, koska on arvioitu, että kassakoneen
käyttö olisi sääolosuhteiden
ja myyntitilojen varustelutason vuoksi epävarmaa ja vaikeasti
toteutettavissa ja että kuitin antaminen ylipäänsä näissä olosuhteissa
olisi myyntitapahtuman kannalta kohtuuttoman hankalaa. Talousvaliokunta
pitää rajausta tällä hetkellä perusteltuna.
Alan teknologian kehitys tuottanee kuitenkin tulevaisuudessa sellaisia
ratkaisuja, jotka mahdollistavat uusien menetelmien käyttöönoton.
Tämä on huomioitava lainsäädäntöä uudistettaessa.
Toreilla tehdään pienimuotoisen kaupankäynnin
ohella myös rahamääriltään
merkittävää liiketoimintaa. Talousvaliokunta
toteaa, ettei torikaupasta ole käytettävissä neutraalia
tutkimustietoa, mikä osaltaan vaikeuttaa kokonaisarviointia
torikaupan sääntelyn merkityksestä harmaan
talouden kitkemisessä.
Kuitinantovelvollisuuden rajaaminen sen mukaan, tapahtuuko kaupankäynti
sisä- vai ulkotiloissa, asettaa toiset samalla alalla toimivat
yrittäjät epätasa-arvoiseen asemaan.
Talousvaliokunta katsoo, että torimyynnin kuitintarjoamisvelvollisuutta
tulee selvittää. Torikauppaa koskevan laajemman
selvityksen yhteydessä on lisäksi tarkasteltava,
onko tarkoituksenmukaista pitää alkoholin myynnin
yhteydessä tapahtuvaa muuta käteiskauppaa kuitinantovelvollisuuteen kuuluvana.
Talousvaliokunta huomauttaa, että vaikka käsillä oleva
hallituksen esitys ei nimenomaisesti edellytä kassakoneen
käyttöä, vaan sellaisen kuitin antamista,
jonka tietosisältö vastaa säädettyä,
hallituksen tulee selvittää, mitkä olisivat vaikutukset
toimialaan, jos kassakoneen käytöstä tulisi
pakollista. Kassakoneen käyttövelvollisuus torjuisi
muuta kuitinantovelvoitetta tehokkaammin harmaata taloutta.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan lain soveltamisalaan
kuuluu sellaisia elinkeinoelämän toimialoja, joiden
toiminnassa ja rahan siirroissa muodostuu jo nykyiselläänkin luotettava
ja toistamiskelpoinen merkintä siirretyn varallisuuden
määrästä, sen lähettäjästä ja vastaanottajasta.
Tällaisia toimialoja ovat esimerkiksi rahoitus- ja vakuutuspalvelut.
Ehdotettu laki soveltuisi lähtökohtaisesti näihin
palveluihin silloin, kun asiakas tekee suorituksen käteisellä tai
käteiseen verrattavalla maksutavalla ja maksunsaajana on
pankki, vakuutusyhtiö tai muu finanssialan yritys. Kassajärjestelmästä tulostetaan
jo nykyisinkin asiakkaan tositteelle kassakuittaus, josta ilmenevät
muun muassa arkistointitunnus ja tieto pankin veloittamasta palvelumaksusta.
Pankkien kassajärjestelmät ovat olennainen osa
niiden kirjanpitojärjestelmiä, joissa maksuliikepalvelun
toteuttaminen ohi kirjanpidon on käytännössä mahdotonta.
Lisäksi veroviranomaisilla on tileille kyselyoikeus ja tekniset
yhteydet kyselyjen toteuttamiseksi. Muissa finanssialan yrityksissä,
kuten vakuutusyhtiöissä, sijoituspalveluyrityksissä,
rahastoyhtiöissä, arvopaperinvälittäjissä ja
rahoitusyhtiöissä, käteistä ei
käytetä, vaan suoritukset toteutetaan kokonaan
konekielisinä esimerkiksi tilisiirtoina. Näihin
toimijoihin kohdistuva, erillisen kuitin antamista koskeva velvollisuus
ei lisäisi harmaan talouden valvontaa koskevaa tehokkuutta.
Kirjanpitolainsäädännössä on
ollut jo pitkään lähtökohtana,
että rahoituslaitoksen tuottama tiliote on verotusmenettelyn
kannalta luotettavana pidettävä tosite. Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että jo olemassa olevat, luotettavat järjestelmät
rahan liikkeiden jälkikäteiseksi todentamiseksi
otetaan huomioon arvioitaessa kuitin tarjoamisvelvollisuuden täyttymistä.
Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu
poikkeuksia soveltamisalasta enemmän kuin mitä ehdotetun
lain pykälistä käy ilmi. Talousvaliokunta
pitää tärkeänä, että lain
soveltamisala tulee yksiselitteisesti ja selkeästi ilmi
varsinaisesta säädöstekstistä.
Tämän vuoksi talousvaliokunta ehdottaa, että lain soveltamisalan
rajausta koskevaan kohtaan lisätään ne
perusteluosioon kirjatut tapaukset, joita kuitintarjoamisvelvollisuus
ei koske.
Talousvaliokunta pitää hyvänä,
että harmaan talouden toimintaohjelma on konkretisoitumassa
uuden sääntelyn muodossa. Vaikka on odotettavissa,
että nyt ehdotetulla sääntelyllä ei
pystytä torjumaan ohimyyntiä täysin kattavasti,
hallituksen esitys on silti askel oikeaan suuntaan. Talousvaliokunta
toteaa, että harmaa talous on laaja-alainen ja monitahoinen
ongelmavyyhti, jonka selvittäminen edellyttää etenemistä usealla rintamalla.
Parhaaseen lopputulokseen päästään korjaamalla
sääntelyn aukkokohtia vähitellen ja ongelma
kerrallaan seuraten samalla muuttuneen sääntelyn
vaikutuksia.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa
3 §. Soveltamisalan rajaus.
Ehdotetun pykälän ensimmäisen kohdan
mukaan tätä lakia ei sovelleta automaatista tapahtuvaan
myyntiin. Pykälän toisen kohdan mukaan tätä lakia
ei sovelleta arpajaislainsäädännössä tarkoitettuun
toimintaan. Pykälän kolmannen kohdan mukaan lakia ei
sovelleta markkina- ja torikauppaan ulkotiloissa lukuun ottamatta
alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua.
Pykälään lisättäisiin uudeksi
neljänneksi kohdaksi hallituksen esityksen yksityiskohtaisista
perusteluista ilmenevä lainsäätäjän
tarkoitus jättää soveltamisalan ulkopuolelle
sähköinen kaupankäynti, laskun maksaminen
ja muut sellaiset maksutilanteet, joissa ostaja voi itsenäisesti
maksaa suoritteen ilman myyjän läsnäoloa.
5 §. Valvonta.
Pykälän ensimmäisessä momentissa
säädetään toimivaltaiset valvontaviranomaiset.
Perustuslakivaliokunta on viimeaikaisessa käytännössään
(PeVL 14/2013 vp)
toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, että yrityksiin
kohdistuvien valvontatyyppisten tarkastusten sääntelyssä on
syytä selkeyden vuoksi viitata hallintolain (434/2003)
tarkastuksia koskeviin 39 §:n yleissäännöksiin.
Ehdotettuun ensimmäiseen momenttiin on siten syytä lisätä viittaus
hallintolain 39 §:ään. Pykälän
toisessa momentissa säädetään
valvontaviranomaisten keskinäisestä valvontatietojen
vaihdosta.
Pykälän kolmannessa momentissa säädetään valvontaviranomaisten
oikeudesta tehdä tarkastuksia elinkeinonharjoittajan toimitiloihin.
Perustuslakivaliokunnan kannanoton (PeVL 14/2013 vp)
mukaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa
tällainen tarkastus voidaan tehdä vain, jos näissä tiloissa
tosiasiallisesti harjoitetaan elinkeinotoimintaa ja jos on perusteltua
syytä epäillä tätä lakia
rikotun tai rikottavan. Tarkastuksen on lisäksi oltava
välttämätön kuitintarjoamisvelvollisuuden
noudattamisen selvittämiseksi. Säädöksen
selkeyden vuoksi asuinhuoneiston tarkastusta koskeva säännös erotettaisiin
omaksi, uudeksi momentikseen ja momentin sanamuoto muutettaisiin
perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaiseksi.
Ehdotetun pykälän kolmannessa momentissa säädetään
lisäksi valvontaviranomaisen oikeudesta tehdä koeostoja.
Perustuslakivaliokunnan kannanoton (PeVL 14/2013 vp)
mukaan koeosto voidaan tehdä vain, jos on perusteltua syytä epäillä tätä lakia
rikotun tai rikottavan. Koeoston on oltava välttämätön
kuitintarjoamisvelvollisuuden noudattamisen selvittämiseksi.
Säädöksen selkeyden vuoksi koeostoa koskeva
säännös erotettaisiin omaksi, uudeksi
momentikseen ja momentin sanamuoto muutettaisiin perustuslakivaliokunnan
kannanoton mukaiseksi.