Perustelut
Sääntelyn vaikutus kauppapalvelujen saatavuuteen
ja kilpailuun
Ympäristöministeriön työryhmä on
alkanut selvittää, miten nykyinen sääntely
vaikuttaa vähittäiskaupan palveluverkon kehitykseen,
kauppapalveluiden saatavuuteen ja eri myymälätyyppien
kilpailutilanteeseen. Työryhmän työssä kiinnitetään
huomiota myös kaupan rakenteen monipuolisuuden turvaamiseen
erilaisissa asuinympäristöissä. Työryhmän
toimikausi päättyy 30.9.2007.
Maankäyttö- ja rakennuslailla ohjataan alueiden
käyttöä ja rakentamista. Siinä kaavoituksella
ja maapolitiikalla on olennaisen tärkeä merkitys.
Maankäytön sääntelyllä turvataan
yhdyskuntarakenteen eheys ja muun muassa kauppapalvelujen saatavuus.
Keskeisiä ovat vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat
säännökset. Maankäyttöpolitiikassa
tulee ottaa huomioon yhdyskuntarakenteen eheyden ohella myös
väestön ikärakenteen muutoksesta johtuvat
haasteet palvelujen saatavuudelle.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan vähittäiskaupan
suuryksiköitä ei saa sijoittaa maakunta- ja yleiskaavan
keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue
ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta varten.
Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan
yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan
myymälää. Tämä ei kuitenkaan
koske paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Sijoittamisäännökset
koskevat myös myymälöiden laajentamisia
ja muutoksia suuryksiköiksi. Suomessa säädettyä suuryksikkömääritystä ei käytetä kansainvälisesti.
Kansainvälisesti ja kaikessa kaupan tilastoinnissa käytetään
määrittelykäsitteenä myyntipinta-alaa,
ja suuryksikön rajana pidetään 2 500
myyntineliömetriä. Kerrosala on myyntialaa suurempi.
Talousvaliokunnan yrittäjiltä saaman lausunnon
mukaan kaupan suuryksiköiden sijoittumista ohjaava kaavoitusmenettely
on toiminut kohtuullisen hyvin ja se on ollut tarpeellinen. Maankäyttöratkaisuilla
on suuri merkitys kuntien keskustojen palvelutarjonnan ohjaamisessa.
Asiakasvirtoihin suuresti vaikuttavien kaupan suuryksiköiden
sijoittamisella vaikutetaan erikoiskaupan ja muiden yritysten palveluiden
ylläpitämiseen.
Talousvaliokunnan mielestä suurmyymälöiden
perustamista koskevaa sääntelyä tulisi
kuitenkin arvioida uudelleen kansainvälinen käytäntö huomioon
ottaen yhdyskuntarakenteen ohjaamisen ohella myös asiakkaiden
ja kilpailun toimivuuden näkökulmasta. Tulevissa
uudistusharkinnoissa tulee ottaa huomioon myös kaupankäyntitavoissa,
tavaravalikoimien koostumuksissa, kulutustottumuksissa ja ostokäyttäytymisissä sekä
väestön
ikärakenteessa tapahtuvat muutokset.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että työryhmän työn ja sen pohjalta
käytävän toivottavasti laajan mielipiteidenvaihdon
perusteella päästään mahdollisimman
hyvin kaikkia osapuolia tyydyttäviin ratkaisuehdotuksiin.
Talousvaliokunta viittaa ympäristövaliokunnan
lausuntoon, jossa on käsitelty maankäyttöpolitiikkaa
ja kauppapalvelujen saatavuutta.
Aukioloajat
Nykyisen lain mukaan vähittäiskaupat saavat olla
auki arkipäivisin kello 7—21, paitsi lauantaisin
kello 7—18. Myyntipinta-alaltaan enintään
400 m2:n kaupat saavat olla auki sunnuntaina kaikkina kuukausina
ja muut kaupat touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa
sekä marras- ja joulukuussa kello 12—21.
Kaupat eivät kuitenkaan saa olla auki kirkollisena
juhlapäivänä, vappuna, äitienpäivänä, isänpäivänä ja
itsenäisyyspäivänä, kello 18
jälkeen uudenvuodenaattona ja vapun aattona eivätkä kello
13 jälkeen jouluaattona ja juhannusaattona. Vielä edellisestä poiketen
viimeisenä peräkkäin sattuvasta kirkollisesta
juhlapäivästä enintään
400 m:n suuruiset kaupat voivat olla auki 4 tuntia kello
8—18 välisenä aikana.
Lääninhallitus antaa poikkeusluvan pitää kauppaa
auki muunakin kuin edellä mainittuna aikana.
Aukiolorajoitukset eivät koske muun muassa taajamien
ulkopuolella olevia kauppoja ja myymäläautoja,
autokauppoja, huoltoasemamyyntiä sekä kioskeja,
joiden myyntipinta-ala on enintään 100 m2.
Kioskeissa ei saa myydä laissa lueteltuja tuotteita,
jos niiden vähittäismyyntihinta on enemmän
kuin 168,18 euroa (1 000 markkaa). Myyntirajoitukset eivät
koske elintarvikkeita.
Palvelualoista aukiolorajoitukset koskevat ainoastaan parturi-
ja kampaamoliikkeitä. Muut palvelualat voivat itse päättää aukioloajoistaan.
Kaupan alan yrityksiä on kaikkiaan noin 46 500,
jotka työllistävät noin 260 000
työntekijää. Kaupan alan työllisten
määrä on kasvanut useita vuosia. Viimeisimpien
tilastojen mukaan työllisten määrä väheni
vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä,
mutta kääntyi sen jälkeen jälleen
kasvuun. Kauppa työllistää yli 12 prosenttia
kaikista työllisistä. Kauppa on suurin yksittäinen
toimiala.
Päivittäistavarakaupalla ja erikoiskaupalla
on erilaiset näkemykset kauppojen aukiolosta. Päivittäistavarakauppa
esittää kauppaa koskevan sääntelyn
purkamista tuottavuuden kasvun parantamiseksi ja kilpailukyvyn turvaamiseksi. Erikoiskaupasta
suurin osa kannattaa aukiolojen sääntelyä.
Erikoiskaupassakin käsitykset vaihtelevat kauppa-aloittain.
Vaikka sääntely vapautettaisiinkin, vain pieni
osa erikoiskaupoista haluaisi hyödyntää aukiolovapautta.
Yksittäisten kauppojen omaa harkintaa rajoittaa kaupparyhmittymien
ketjuohjaus. Kilpailutilanteen vuoksi aukiolojen valinnanvapaus
ei toteudu myöskään kauppakeskuksissa
sekä niiden ja suurmyymälöiden läheisyydessä olevien
erityisesti pienten erikoiskauppojen kohdalla. Myös yrittäjävetoiset
pienet kaupat on pidettävä auki silloin, kun asiakasvirrat
ovat liikkeellä, vaikka aukipitäminen ei olisikaan
liiketaloudellisesti kannattavaa. Kaupparyhmittymien ja kauppakeskusten
tulisikin antaa sopimuskauppiailleen harkintavaltaa myymälöiden
aukipitämisessä. Siitä saattaisi olla
heijastusvaikutuksia myös lähiympäristön
kauppoihin.
Työntekijäpuolen näkemyksen mukaan
kaupan aukiolojen laajentamiselle nykyisestä ei ole tarvetta.
Työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa käsitellään
kauppojen aukiolon vaikutuksia työntekijöiden
ja asiakkaiden jokapäiväiseen elämään.
Talousvaliokunta katsoo, että nykyistä aukiolosääntelyä on
ainakin syytä selkeyttää niin, että se
vastaa paremmin kuluttajien ja kaupan elinkeinon
tarpeita.
Nykyinen sääntely voi johtaa myös keinotekoisiin
ratkaisuihin ja vääristää kilpailua.
Samalla on syytä pohtia, onko aihetta säännellä pelkästään
yhtä palvelualaa. Sääntelyä on
uudistettava niin, että se on myös työntekijöiden
hyväksyttävissä.
Itsehoitolääkkeet
Lääkelain mukaan uuden apteekin saa perustaa, jos
lääkkeiden saatavuus sitä edellyttää.
Apteekkari saa pitää enintään
kolmea sivuapteekkia alueilla, joilla ei ole väestömäärän
vähäisyyden vuoksi riittäviä toimintaedellytyksiä itsenäisille apteekeille
mutta joilla lääkkeiden saatavuus sitä edellyttää.
Alueella, jolla ei ole apteekkia tai sivuapteekkia ja josta on pitkän
etäisyyden tai muiden vastaavien syiden vuoksi huono kulkuyhteys
lähimpään apteekkiin tai sivuapteekkiin, saa
apteekkari pitää lääkekaappia.
Näihin kaikkiin vaaditaan lääkelaitoksen
lupa.
Nykyisin Suomessa on kaikkiaan 799 apteekkitoimipistettä.
Lisäksi apteekkien hoidossa ja valvonnassa pidetään
noin 150 lääkekaappia, joissa myydään
rajoitettua valikoimaa itsehoitolääkkeitä.
Lääkelain tarkoituksena on ylläpitää ja
edistää lääkkeiden ja niiden
käytön turvallisuutta sekä tarkoituksenmukaista
lääkkeiden käyttöä. Lääkkeitä,
jotka jaetaan lääkärin määräämiin
reseptilääkkeisiin ja reseptittä myytäviin
itsehoitolääkkeisiin, saa väestölle
myydä ainoastaan apteekeista, sivuapteekeista ja lääkekaapeista lukuun
ottamatta eräitä rohdosvalmisteita ja homeopaattisia
valmisteita.
Helmikuun alussa 2006 voimaan tulleella lailla nikotiinivalmisteiden
myynti sallitaan tupakkaa myyvissä vähittäiskaupoissa
18 vuotta täyttäneille myyntipaikan sijaintikunnan
myöntämällä luvalla.
Lääkehuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta
kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluvalle
Lääkelaitokselle.
Valtioneuvosto toteaa selonteossaan, että alueilla,
joilla ei ole apteekkia tai sivuapteekkia, voi olla tarpeen parantaa
itsehoitolääkkeiden saatavuutta lääkekaappijärjestelmää kehittämällä.
Kehittämistarpeita selvitetään sosiaali-
ja terveysministeriön työryhmässä,
joka selvittää muutoinkin nykyiseen apteekkijärjestelmään
perustuvan lääkejakelun kehittämistä.
Lisäksi tietoa saadaan siinä yhteydessä,
kun nikotiinivalmisteiden myynnin laajentamisen vaikutuksia käytännössä seurataan
ja arvioidaan. Työryhmän määräaika
päättyy 28.2.2007.
Talousvaliokunta yhtyy selonteon kantaan, jonka mukaan itsehoitolääkkeitä tulee
myydä nykyisen jakelujärjestelmän kautta
apteekkien vastuulla. Lääkkeiden jakelu on osa
terveydenhuoltoa. Niiden saatavuudessa ei ole osoitettu olevan suuria
puutteita. Jos saatavuutta on kuitenkin tarpeen parantaa, ensisijaisesti
on kehitettävä olemassa olevaa jakelujärjestelmää riittävän
kattavaksi. Itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamista
rajoitetuin valikoimin ja turvallisesti päivittäistavarakauppoihin
tulee harkita sen jälkeen, jos apteekit niille säädettyjä mahdollisuuksia
hyväksi käyttäen eivät saatavuutta
kohtuudella tyydytä.
Lääkkeiden käytön tulee
perustua sairauden hoitoon tai ennalta ehkäisyyn. Apteekeissa
tulee olla lainkin mukaan farmaseuttisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa
opastamaan ja neuvomaan lääkkeiden oikeaa ja turvallista
käyttöä.
Talousvaliokunnan mielestä nyt on perusteltua odottaa
selvitysten valmistumista.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lausunnossaan
perusteltuna, ettei selonteossa ole ehdotettu kauppapoliittisin
perustein merkittäviä muutoksia lääkkeiden
vähittäismyyntiin.
Miedot alkoholijuomat
Alkoholilain tavoitteena on alkoholin kuluttamista ohjaamalla
ehkäistä alkoholista aiheutuvia yhteiskunnallisia,
sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkolla on yksinoikeus
alkoholijuomien vähittäismyyntiin seuraavin poikkeuksin. Lääninhallitus
voi myöntää luvan käymisteitse valmistettujen
enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien
alkoholijuomien vähittäismyyntiin. Tällaisia
tuotteita myydään etenkin päivittäistavarakaupoissa,
kioskeissa ja huoltamoilla. Asetuksessa säädetään
tarkemmin myyntiajoista, ikärajoista ja muista myyntiehdoista. Lisäksi
käymisteitse valmistettuja enintään 13
tilavuusprosenttia sisältäviä alkoholijuomia saa
myydä määrätyin ehdoin lääninhallituksen luvalla
se, joka on saanut luvan kyseisten tuotteiden valmistamiseen.
Asetuksessa säädetyin ehdoin Alko voi myydä alkoholijuomia
myös lähettämällä niitä tilaajalle
tai ostajalle muun muassa niissä tapauksissa, kun lähimpään
alkoholimyymälään tai luovutuspaikkaan
on vähintään 20 kilometriä.
Selonteon mukaan Alkon myymäläverkosto kattaa
koko Suomen. Suomalaisista 80 prosentilla on alle viiden kilometrin
matka lähimpään myymälään
tai luovutuspaikkaan. Näiden lisäksi on lähes
7 000 muuta alkoholijuomien vähittäismyyntipaikkaa.
Selonteossa on tarkempia tietoja alkoholijuomien myynnistä
Suomessa.
Selonteossa todetaan, että alkoholin kokonaiskulutus
vuonna 2004 oli puhtaaksi alkoholiksi muutettuna 10,3 litraa asukasta
kohti. Talousvaliokunnalle esitetyn mukaan vuonna 2005 alkoholin
kokonaiskulutus nousi 10,5 litraan henkilöä kohti.
Kulutus on noussut koko 2000-luvun. Syynä alkoholin kulutuksen
kasvuun on alkoholiveron alentaminen, matkustustuontisäännösten
lieventäminen, Viron liittyminen EU:n jäseneksi,
oluen muuttuminen tarjoustuotteeksi sekä suotuisa taloudellinen
kehitys.
Alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat
ovat kasvaneet. Erityisesti ovat lisääntyneet
alkoholista johtuvat sairaudet ja kuolleisuus, mutta myös yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat.
Alkoholi aiheuttaa suuria inhimillisiä kärsimyksiä käyttäjille
itselleen ja ihmisten kesken sekä huomattavia taloudellisia
kustannuksia yhteiskunnalle.
Talousvaliokunta yhtyy selontekoon, jonka mukaan mahdolliset
tarkistukset vähittäismyyntiä koskevaan
lainsäädäntöön tulee
tehdä ensisijaisesti kansanterveydellisistä lähtökohdista. Valiokunnan
saaman arvion mukaan alkoholijuomien vähittäismyynnin
sääntely on edelleen tehokas keino alkoholihaittojen
rajoittamiseksi.
Talousvaliokunta viittaa myös siihen, mitä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausunnossa sanotaan alkoholin vähittäismyynnistä.