Perustelut
Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.
Esityksessä ehdotetaan tiukennusta pienimuotoisen sähköntuotannon
määritelmään. Esitys liittyy
pienvoimaloiden verkkoonpääsyn helpottamiseen,
jota koskeva sähkömarkkinalain muutos (624/2007)
on tulossa voimaan 1 päivänä helmikuuta
2008. Lain 14 b §:n mukaisesti jakeluverkonhaltija ei saa
sisällyttää pienimuotoisen sähköntuotannon
liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia
kustannuksia vaan nämä kustannukset sisällytetään
siirtomaksuihin. Pienimuotoiseksi sähköntuotannoksi määritellään
lain 3 §:n 10 kohdassa sähköntuotantolaitokset
tai laitoskokonaisuudet, jotka liittyvät nimellisjännitteeltään
enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon.
Määritelmän piiriin kuuluvat näin
enintään 10—20 megawatin tehoiset voimalaitokset.
Hyväksyessään edellä mainitun
sähkömarkkinalain muutoksen, eduskunta antoi samalla
lausuman (EV 305/2006 vp), jossa se edellytti, että hallitus
ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa, ettei
pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon liittymisestä aiheudu
riskiä kohtuuttomista kustannusrasitteista yksittäisille jakeluverkoille
ja niiden asiakkaille.
Lausuman johdosta tehdyissä selvityksissä on sittemmin
todettu, että nykyisessä muodossaan määritelmä saattaa
aiheuttaa pienimmissä rannikkoalueen jakeluverkoissa jopa
yli 10 prosentin korotuspaineen sähkönkäyttäjien
maksamiin siirtomaksuihin. Korotuspaineita saattaa syntyä myös
näitä suuremmissa verkoissa siten, että vain
suurten alueellisten verkkojen ja suurim-pien kaupunkien verkkojen
kustannusrasitteen arvioidaan jäävän
vähäiseksi. Esityksessä on otettu huomioon
myös olosuhteissa tapahtuneet muutokset, kuten eurooppaneuvoston
maaliskuussa 2007 tekemä päätös
nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosentiin
EU:n energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.
Vaikka Suomen osuus tavoitteen täyttämisestä on
vielä täsmentymätön, on perusteltua olettaa,
että sen täyttäminen tulee edellyttämään merkittäviä muutoksia
mm. pienimuotoisen sähköntuotannon energiatukiin.
Edellä olevan vuoksi esityksessä ehdotetaan, että liittymismaksuhelpotus
rajataan koskemaan enintään 2 megavolttiampeerin
(MVA) eli noin 1,6 megawatin laitoksia. Nämä muodostavat
nykyisestä voimalaitoskapasiteetista noin 1 prosentin.
Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta katsoo, että esitys
ottaa huomioon eduskunnan lausuman vähentämällä tehokkaasti
yksittäisiin verkkoihin ja niiden asiakkaisiin kohdistuvaa
kustannusten nousupainetta. Samalla se kuitenkin edelleen tukee
kaikkein pienimuotoisimman sähköntuotannon kilpailukykyä sähkömarkkinoilla.
Esitys jättää myös tarvittavaa
liikkumavaraa lähiaikoina tehtäville laajoille
energiapoliittisille kokonaisratkaisuille. Valiokunta pitää ehdotusta
nykytilanteessa perusteltuna.
Valiokunnan kuulemisessa on kuitenkin tuotu esille, että ehdotettu
laitoksen tehorajaan perustuva määritelmä saattaa
ohjata uusien voimaloiden rakentamista siten, että liittymismaksuhelpotuksen
saamiseksi päädytään enintään
2 MVA:n laitokseen tai laitoskokonaisuuteen, vaikka kokonaistaloudellisesti
olisi perustellumpaa rakentaa suurempia yksiköitä.
Valiokunta kiinnittää tähän
vakavaa huomiota ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy
lausuman, jonka mukaan hallituksen on tarkoin seurattava uuden määritelmän
vaikutuksia sähköntuotannon uudisrakentamiseen
ja otettava näin saadut käytännön
kokemukset huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Tavoitteena tulee olla, että yksittäisten
toimijoiden ja sähkönkäyttäjien
sijasta uusiutuvan energian lisäämisestä aiheutuvat
kustannukset jakautuvat mahdollisimman tasaisesti kaikkien energiankäyttäjien
katettaviksi ja että energiatuet ja insentiivit ohjaavat
hyödyntämään uusinta teknologiaa
ja kokonaistaloudellisesti järkevimpiä ratkaisuja.