Perustelut

Talousvaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.

Esityksessä ehdotetaan tiukennusta pienimuotoisen sähköntuotannon määritelmään. Esitys liittyy pienvoimaloiden verkkoonpääsyn helpottamiseen, jota koskeva sähkömarkkinalain muutos (624/2007) on tulossa voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008. Lain 14 b §:n mukaisesti jakeluverkonhaltija ei saa sisällyttää pienimuotoisen sähköntuotannon liittymismaksuun sähköverkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia vaan nämä kustannukset sisällytetään siirtomaksuihin. Pienimuotoiseksi sähköntuotannoksi määritellään lain 3 §:n 10 kohdassa sähköntuotantolaitokset tai laitoskokonaisuudet, jotka liittyvät nimellisjännitteeltään enintään 20 kilovoltin sähköverkkoon. Määritelmän piiriin kuuluvat näin enintään 10—20 megawatin tehoiset voimalaitokset.

Hyväksyessään edellä mainitun sähkömarkkinalain muutoksen, eduskunta antoi samalla lausuman (EV 305/2006 vp), jossa se edellytti, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa, ettei pienimuotoisen sähköntuotannon verkkoon liittymisestä aiheudu riskiä kohtuuttomista kustannusrasitteista yksittäisille jakeluverkoille ja niiden asiakkaille.

Lausuman johdosta tehdyissä selvityksissä on sittemmin todettu, että nykyisessä muodossaan määritelmä saattaa aiheuttaa pienimmissä rannikkoalueen jakeluverkoissa jopa yli 10 prosentin korotuspaineen sähkönkäyttäjien maksamiin siirtomaksuihin. Korotuspaineita saattaa syntyä myös näitä suuremmissa verkoissa siten, että vain suurten alueellisten verkkojen ja suurim-pien kaupunkien verkkojen kustannusrasitteen arvioidaan jäävän vähäiseksi. Esityksessä on otettu huomioon myös olosuhteissa tapahtuneet muutokset, kuten eurooppaneuvoston maaliskuussa 2007 tekemä päätös nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosentiin EU:n energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Vaikka Suomen osuus tavoitteen täyttämisestä on vielä täsmentymätön, on perusteltua olettaa, että sen täyttäminen tulee edellyttämään merkittäviä muutoksia mm. pienimuotoisen sähköntuotannon energiatukiin. Edellä olevan vuoksi esityksessä ehdotetaan, että liittymismaksuhelpotus rajataan koskemaan enintään 2 megavolttiampeerin (MVA) eli noin 1,6 megawatin laitoksia. Nämä muodostavat nykyisestä voimalaitoskapasiteetista noin 1 prosentin.

Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta katsoo, että esitys ottaa huomioon eduskunnan lausuman vähentämällä tehokkaasti yksittäisiin verkkoihin ja niiden asiakkaisiin kohdistuvaa kustannusten nousupainetta. Samalla se kuitenkin edelleen tukee kaikkein pienimuotoisimman sähköntuotannon kilpailukykyä sähkömarkkinoilla. Esitys jättää myös tarvittavaa liikkumavaraa lähiaikoina tehtäville laajoille energiapoliittisille kokonaisratkaisuille. Valiokunta pitää ehdotusta nykytilanteessa perusteltuna.

Valiokunnan kuulemisessa on kuitenkin tuotu esille, että ehdotettu laitoksen tehorajaan perustuva määritelmä saattaa ohjata uusien voimaloiden rakentamista siten, että liittymismaksuhelpotuksen saamiseksi päädytään enintään 2 MVA:n laitokseen tai laitoskokonaisuuteen, vaikka kokonaistaloudellisesti olisi perustellumpaa rakentaa suurempia yksiköitä. Valiokunta kiinnittää tähän vakavaa huomiota ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy lausuman, jonka mukaan hallituksen on tarkoin seurattava uuden määritelmän vaikutuksia sähköntuotannon uudisrakentamiseen ja otettava näin saadut käytännön kokemukset huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä (Valiokunnan lausumaehdotus).

Tavoitteena tulee olla, että yksittäisten toimijoiden ja sähkönkäyttäjien sijasta uusiutuvan energian lisäämisestä aiheutuvat kustannukset jakautuvat mahdollisimman tasaisesti kaikkien energiankäyttäjien katettaviksi ja että energiatuet ja insentiivit ohjaavat hyödyntämään uusinta teknologiaa ja kokonaistaloudellisesti järkevimpiä ratkaisuja.