TOIMENPIDEALOITE 48/2009
vp
TPA 48/2009
vp - Lauri Oinonen /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Työmatkakulujen täydellinen verovähennysoikeus
Eduskunnalle
Todelliset työmatkakulut tulisi saattaa täydellisen
verovähennysoikeuden piiriin. Maaseudun julkisen liikenteen
harveneminen ja alasajo ovat aiheuttaneet ylimääräisiä ja
ylisuuria kustannuksia niille, jotka ovat käyttäneet
työmatkoihinsa julkista liikennettä. Nyt useiden
aiemmin toimineiden bussi- ja junavuorojen puuttuessa työssäkävijät
joutuvat turvautumaan oman auton käyttöön
tai muihin järjestelyihin, jotka aiheuttavat aiempaa suurempia
kuluja. Olisi vähintäänkin kohtuullista
ottaa huomioon verotuksessa ne, joilla on julkisen liikenteen puuttumisen
takia suuremmat työmatkakulut. Työvoiman saatavuutta
voitaisiin myös parantaa ja työvoiman liikkumista
edistää.
Myös työvoimatoimistojen työssäkäyntialueet
ovat kasvaneet ja ovat yhä laajempia, ja useat ammatit
asettavat myös isoja haasteita ajankäytölle.
On huolestuttavaa, että julkisuudessa on asetettu paineita
työmatkakulujen verovähennystä kohtaan.
Useat joutuvat olemaan työttöminä kohtuuttomien
työmatkakulujen takia, ja tämä osaltaan
aiheuttaa kansantaloudelle työtulojen menetyksiä ja
yhteiskunnalle verotulojen menetyksiä kansalaisten työtulojen
vähetessä.
Työmatkojen kallistumisen haaste koskettaa erityisesti
myös perheellisiä, jotka ovat vastuussa työnsä lisäksi
myös lasten hoitoon liittyvistä haasteista. Suurten
ikäluokkien ikääntyessä ja työvoimapulan
kasvaessa työssäkäyntialueet laajenevat
entisestään. Matkakuluvähennysten tulee
vastata todellisia välttämättömiä matkakuluja,
ja niiden tulee taata kansalaisten tasapuolinen sekä oikeudenmukainen
verotuskohtelu. Lain tulisi mahdollistaa oman auton käyttö kodin
ja työpaikan välisessä työmatkaliikenteessä silloin, kun
omaa autoa tarvitaan myös työpisteestä toiseen
siirryttäessä ja kun oman auton käyttö selkeästi
kohtuullistaa työmatkaan käytettyä aikaa. Nykyinen
työmatkakulujen verovähennysjärjestelmä on
epätäsmällinen, aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa
eikä kohtele kansalaisia tasapuolisesti. Työmatkalaiset
joutuvat käyttämään paljon aikaa
työmatkakulujen vähennysasioiden selvittämiseen
veroilmoituksessaan. Kansalaisten tasavertainen kohtelu ei ole edes
mahdollista tällä hetkellä. Tämä johtuu
verovirastojen paljonkin toisistaan poikkeavista työmatkavähennyksiin
liittyvistä laintulkinnoista.
Joissain kunnissa halutaan muun muassa pitää huolta
hyvin koulutettujen, hyvin palkattujen ihmisten säilymisestä kunnan
asukkaina. Heille saatetaan hyväksyä oman auton
käyttö löyhemmin perustein kuin joillekin
toisille toisella paikkakunnalla. Lisäksi eräät
työnantajat suovat työntekijöilleen mahdollisuuden
pitää näennäistä työpaikkaa
kotikunnassaan tai lähellä sitä todellisen
työpisteen ollessa kuitenkin etäämpänä toisella
paikkakunnalla. Näiden usein toistuvien matkojen kulut
voidaan sitten veloittaa työnantajalta kilometrikorvauksina.
Monet verovelvolliset kuitenkin saavat vähentää työmatkakulunsa vain
seutulipun tai muun vastaavan kuukausilipun hinnan mukaan, vaikka
oma auto on eräs tärkeimpiä työvälineitä tai
oman auton käyttö työpaikalle kuljettaessa
on ainoa kohtuullinen vaihtoehto nykyisten työajan vaihteluiden
ja vaadittujen joustojen takia.
Jotta työmatkakulujen vähentämisoikeuden myötä kansalaisia
kohdeltaisiin tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialla Suomessa,
matkakuluvähennysten tulisi vastata todellisia matkakuluja
tarkoituksenmukaisimman ja joustavimman kulkutavan mukaisesti. Nykyajan
kovenevan työtahdin ja työelämän
kasvavien haasteiden vuoksi työmatkojen joustavuutta ei
voi vähätellä — työntekijöillä tulee
olla mahdollisuus viettää aikaa myös
perheensä ja läheistensä kanssa. Työmatkoihin
ei saa kulua aikaa kohtuuttomasti.
Monet ovat jopa joutuneet luopumaan työpaikastaan,
koska työssäkäynnin kustannukset ovat nousseet
liian korkeiksi suhteessa saatuun palkkaan: he ovat asuneet huonojen
liikenneyhteyksien takana, mutta eivät kuitenkaan
ole saaneet vähentää oman auton käyttöä verotuksessa.
Monen kohdalla tilanne on ollut sellainen, että työmatka
on pakosta pitkä, koska asuinpaikan läheltä ei
löydy koulutusta vastaavaa työtä. Moni
heistä on valittanut eri oikeusasteisiin saadakseen korjausta
tilanteeseen.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin verovelvollisen
työmatkakulujen täydellisen verovähennysoikeuden
toteuttamiseksi todellisten kulujen mukaan.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta
2009