Perustelut
Yleistä
Valiokunta on käsitellyt hallituksen esityksiä oman
toimialansa osalta. Valiokunta pitää esityksiä tarpeellisina
ja tarkoituksenmukaisina ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Valiokunta korostaa, että ulkomaalaislain uudistaminen
on välttämätöntä, jotta
lainsäädäntö saadaan vastaamaan
Suomen tulevia tarpeita ja perustuslain määräyksiä.
Valiokunta pitää esitysten tavoitteita ulkomaalaislainsäädännön
selkiyttämisestä, oikeusturvan parantamisesta, asioiden
käsittelyn nopeuttamisesta ja työlupa- ja työsuhdevalvonnan
tehostamisesta ensiarvoisen tärkeinä.
Ulkomaalaislakiehdotus on erittäin laaja (214
pykälää) ja yksityiskohtainen. Siinä on
paljon lain sisäisiä viittauksia ja monimutkaisia
käsitteitä. Esimerkiksi oleskelulupien jaottelu määräaikaisiin,
tilapäisiin ja jatkuviin oleskelulupiin sekä jatkolupiin
ja pysyviin oleskelulupiin vaikuttaa sekavalta ja tekee
järjestelmän hahmottamisen hankalaksi viranomaisillekin
puhumattakaan ulkomaalaisista, joiden oikeuksien ja velvollisuuksien
kannalta keskeisistä asioista on kysymys.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että ulkomaalaislain selkiyttämistä jatketaan
siten, että lopputuloksena on ymmärrettävä ja
helppolukuinen kokonaisuus. Ulkomaalaislain laajuuden ja vaikeaselkoisuuden
sekä siihen sisältyvien lukuisien määritelmien
ja rajausten seurauksena voidaan odottaa lain soveltamisen yhteydessä tulevan esiin
monia ongelmakohtia, joita ei ole lakiehdotuksen käsittelyn
yhteydessä havaittu. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että hallitus seuraa aktiivisesti lain soveltamisessa ilmeneviä ongelmia
ja tuo pikaisesti eduskunnan käsiteltäväksi ehdotukset
säännösten muuttamiseksi niin, että mahdolliset
epäoikeudenmukaisuudet ja tarpeettomat hankaluudet poistetaan.
Usein toistuvat oleskelulupahakemukset pitkine käsittelyaikoineen
ja byrokraattisine muotoineen hankaloittavat monen Suomessa työssä olevan
tai opiskelevan ulkomaalaisen elämää ja tekevät
Suomeen kotoutumisen vaikeaksi. Turvapaikkahakemusten kohtuuttoman
pitkistä käsittelyajoista aiheutuu monenlaisia
ongelmia turvapaikanhakijoille ja heidän perheilleen. Samalla
pitkät käsittelyajat kuormittavat vastaanottokeskuksia
sekä viivyttävät turvapaikanhakijoiden
kotoutumista ja työelämään siirtymistä.
Lain vaikeaselkoisuus ja monimutkaisuus vaikeuttaa hakemusten
käsittelyaikojen lyhentämistä. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että hakemusten käsittelyä nopeutetaan
yksinkertaistamalla menettelyjä sekä turvaamalla
riittävät voimavarat kaikille toimintaan osallistuville
viranomaisille ja parantamalla viranomaisten välistä yhteistyötä.
Työntekijän oleskelulupa
Ehdotuksella pyritään nopeuttamaan ja joustavoittamaan
työlupamenettelyä korvaamalla työ- ja
oleskelulupa yhdellä luvalla, työntekijän
oleskeluluvalla, jonka myöntämisen työvoimapoliittiset
edellytykset harkitsee työvoimatoimisto. Tämän
jälkeen Ulkomaalaisvirasto myöntää luvan,
ellei sen myöntämiselle ole yleiseen järjestykseen
tai turvallisuuteen liittyviä esteitä. Valiokunta
pitää työlupamenettelyjen uudistamista perusteltuna
ja katsoo, että muutokset virtaviivaistavat työntekijän
oleskelulupamenettelyä sekä selkiyttävät
ja tarkentavat viranomaisten toimivaltaa.
Valiokunta katsoo, että ensimmäinen määräaikainen
työntekijän oleskelulupa tulee voida myöntää nykyistä ulkomaalaislakia
vastaavasti vähintään yhdeksi vuodeksi
ja mahdollisuutta myöntää lupa kahdeksi
vuodeksi ei tule kytkeä määräaikaiseen
työhön. Lyhyet luvat ja taajaan toistuva jatkolupien
käsittely kuormittavat tarpeettomasti lupaviranomaisten
voimavaroja. Edellytys määräaikaisesta
työsuhteesta on ongelmallinen myös työsopimuslain
kannalta. Työsopimuslain mukaan pääsääntö on
toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja määräaikainen
työsopimus voidaan solmia vain erityisestä syystä.
Valiokunta ehdottaa ulkomaalaislain 53 §:n 3 momenttia
muutettavaksi seuraavasti: "Oleskelulupa voidaan myöntää vuotta
lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi, jos oleskelulupa myönnetään
sellaista oikeustointa tai (poist.) sellaisia opintoja
varten, jotka suoritetaan tiedossa olevan määräajan
kuluessa, taikka jos se on työsuhteen keston kannalta
perusteltua. Määräaikaista oleskelulupaa
ei saa kuitenkaan myöntää yli kahdeksi
vuodeksi."
Ulkomaalaislakiehdotuksen mukaan pääsääntö on,
että myös työntekijän ja elinkeinonharjoittajan
oleskelulupa tulee anoa ennen maahan saapumista. Lakiehdotuksen
49 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lupa myönnetään
kuitenkin Suomesta haettuna, jos luvan myöntämättä jättäminen
olisi ulkomaalaisen tai työnantajan kannalta perusteetonta.
Perustelujen mukaan tällainen tilanne olisi esimerkiksi
silloin, kun työsopimus on solmittu ja kyse on alasta tai
tehtävistä, joiden osalta palvelukseen ottamiseen
liittyy soveltuvuusarviointia tai muuta sellaista työnhakijan
ja työnantajan henkilökohtaista kanssakäymistä,
joka on tarkoituksenmukaisimmin järjestettävissä Suomessa.
Koska pykälässä tarkoitettu arviointi
liittyy työelämään ja työmarkkinoiden
toimintaan, valiokunta katsoo, että kyseinen arviointi
on tarkoituksenmukaisinta suorittaa työntekijöiden
osalta työvoimatoimistossa ja elinkeinonharjoittajien osalta
työvoima- ja elinkeinokeskuksessa. Valiokunta ehdottaa
tätä tarkoittavien säännösten
lisäämistä ulkomaalaislakiehdotuksen
83 ja 84 §:ään seuraavasti: "Työvoimatoimisto
päättää, onko kyse 49 §:n
1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta perusteettomuudesta." (83 §:n
1 momentti) "Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää,
onko kyse 49 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta perusteettomuudesta."
(84 §:n 1 momentti)
Ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman parantaminen
Valiokunnan viime vaalikauden lopulla rauenneesta
ulkomaalaislakiesityksestä antamassa lausunnossa (TyVL
25/2002 vp — HE 265/2002
vp) korostettiin Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten
merkitystä suomalaisen yhteiskunnan tuntevana ja kieliä osaavana
työvoimaresurssina ja katsottiin, että valmistumisvaiheessa
olevien opiskelijoiden oleskelulupien muuttamisen työntekijän
oleskeluluviksi tulisi olla mahdollisimman joustavaa. Valiokunta
toistaa tämän näkemyksensä.
Jotta opiskelija voi valmistumisen jälkeen hakea työntekijän
oleskelulupaa Suomessa, valiokunta ehdottaa ulkomaalaislain 54 §:n
5 momenttia muutettavaksi seuraavasti: "Uusi määräaikainen
oleskelulupa myönnetään uudella perusteella,
jos ulkomaalaiselle voitaisiin myöntää ensimmäinen
oleskelulupa tällä uudella perusteella. Ulkomaalaiselle, jolle
on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa
perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa
perhesiteen päätyttyä sillä perusteella,
että henkilöllä on kiinteät
siteet Suomeen. Ulkomaalaiselle, joka on Suomessa suorittanut
tutkinnon tai valmistunut ammattiin, myönnetään
työntekijän oleskelulupa 5 luvussa säädetyin
edellytyksin." (54 §:n 5 mom.)
Korkea-asteen opinnot kestävät käytännössä usein
vuosia ja saattavat johtaa jatko-opintoihin tai pysyvään
Suomeen asettumiseen. Oleskeluluvan tilapäisyydellä on
kielteisiä heijastusvaikutuksia, kuten se, että henkilö ei
käytännössä voi saada kotikuntaa
Suomessa eikä siitä johtuvia oikeuksia, kuten
kunnan asukkaille myönnettäviä joukkoliikenteen
alennuslippuja. Oleskeluluvan taaja uusiminen ja siihen liittyvä passin
menetys kuukausia kestävän hakemuksen käsittelyn
ajaksi sekä toistuva epävarmuus oleskelun jatkumisesta
ja kielteiseksi mielletty kohtelu lupabyrokratiassa eivät
ole omiaan sitouttamaan ulkomaalaista pitkäjänteiseen
opiskeluun ja pysyvämpään Suomeen asettumiseen.
Jotta opiskelijalle voidaan myöntää jatkuva
oleskelulupa kahden vuoden maassa oleskelun jälkeen, valiokunta
ehdottaa, että ulkomaalaislain 54 §:n 3 momenttia
muutetaan seuraavasti: "Ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty
tilapäinen oleskelulupa 45 §:n 1 momentin perusteella
työntekoa tai elinkeinon harjoittamista taikka opiskelua varten,
myönnetään kahden vuoden yhtäjaksoisen maassa
oleskelun jälkeen jatkuva oleskelulupa, jos luvan myöntämisen
edellytykset ovat edelleen olemassa." (54 §:n 3 mom.)
Valiokunta katsoo, että edellä esitetyt
muutokset on tärkeää tehdä jo
nyt käsiteltävänä olevan ulkomaalaislain
kokonaisuudistuksen yhteydessä, jotta helpotetaan opiskelijoiden
jäämistä Suomeen ja luodaan nykyistä myönteisempää kuvaa
Suomesta kilpailtaessa koulutetusta, nuoresta ulkomaisesta työvoimasta.
Samalla valiokunta kiirehtii ulkomaisten opiskelijoiden asemaa laajemmin
selvittävän työryhmän asettamista
ja pitää tärkeänä,
että tässä valmistelussa pyritään
opiskelijoita koskevien oleskelulupa- ja työntekosäännösten
yksinkertaistamiseen ja joustavoittamiseen sekä hakemusten
käsittelyjen nopeuttamiseen.
Perheenjäsenet
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota lakiehdotuksen sisältämiin erilaisiin
perheenjäsenen määritelmiin. Ehdotuksen
mukaan unionin kansalaisen perheenjäseniksi katsotaan huomattavasti
laajempi joukko henkilöitä kuin suomalaisen tai
unionin ulkopuolelta tulevan ulkomaalaisen osalta. Valiokunta ei
pidä tällaista sääntelyä tasapuolisen
ja oikeudenmukaisen kohtelun kannalta perusteltuna.
Ehdotuksen mukaan työntekijän perheenjäsenen
työnteko-oikeus koskee ainoastaan työntekijän
tai elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan saaneen perheenjäsentä.
Sen sijaan se ei koske esimerkiksi taiteilijoiden tai urheilijoiden
(79 §) taikka tutkijoiden (80 §) perheenjäseniä.
Näiden tulevaisuudessa todennäköisesti
kasvavien ryhmien perheenjäsenten tulisi hankkia työntekoa varten
työntekijän oleskelulupa. Tällainen epäjohdonmukaisuus
ei ole työvoimapoliittisesti eikä muutoinkaan
perusteltavissa. Tarkoituksenmukaista ja johdonmukaista olisi, että kaikkien pysyväis-
tai tilapäisluonteisesti maassa työskentelevien
ulkomaalaisten perheenjäsenillä olisi oikeus työntekoon
ilman työntekijän oleskelulupaa. Perheenjäsenten
työnteko-oikeutta koskeva epäjohdonmukaisuus on
myös vastoin esityksen yleistä lähtökohtaa,
jonka mukaan kaikilla laillisesti maassa oleskelevilla on oikeus
työntekoon ilman työntekijän oleskelulupaa.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että 79 §:n
2 momentti poistettaisiin ja 80 §:n 1 momenttiin
lisättäisiin uusi näin kuuluva 7 kohta:
"7) tilapäisen oleskeluluvan nojalla työskentelevän
ulkomaalaisen perheenjäsenenä siten, että työnteko-oikeutta
koskevat vastaavat rajoitukset kuin päähakijan
työnteko-oikeutta, ammattialaa lukuun ottamatta."
Työnteko-oikeus olisi siten ulkomaalaisella, jolle
on myönnetty jatkuva oleskelulupa perheenjäsenyyden
perusteella (79 §:n 1 mom.) sekä ulkomaalaisella,
jolle on myönnetty oleskelulupa tilapäisen oleskeluluvan
nojalla työskentelevän ulkomaalaisen perheenjäsenenä (80 §:n 1
mom. 7 kohta). Jälkimmäisessä tapauksessa perheenjäsenen
työnteko-oikeus ei kuitenkaan ole laajempi kuin päähakijan
työnteko-oikeus. Esimerkiksi jos päähakijan
työnteko-oikeus on voimassa enintään
yhden vuoden (80 §:n 1 mom. 4 kohta) tai alkaisi vasta,
kun ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisestä on
kulunut yksi vuosi (80 §:n 1 mom. 5 kohta), rajoitukset
koskisivat myös perheenjäsenen työnteko-oikeutta.
Perheenjäsenen työnteon ammattialaa rajoitukset eivät
kuitenkaan koskisi, vaan perheenjäsenen olisi luvallista
työskennellä myös eri ammattialalla kuin
päähakija.
Toimeksiantajan oikeudet ja velvollisuudet
Hallituksen esityksen mukaan ennakkotiedon työntekijän
oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä saisi
pyytää työnantaja. Toimeksiantaja, joka
aikoo ostaa palveluja palvelujen tarjoajalta, joka suorittaisi
palvelun ulkomaisella työvoimalla, voisi pyytää ennakkotiedon
palvelujen tarjoajalta (työnantajalta) saamallaan valtakirjalla.
Jos kuitenkin toimeksiantaja vasta suunnittelee palvelun ostamista
eikä vielä esimerkiksi kilpailuttamisen takia
ole valinnut palveluntarjoajaa, valtakirjan käyttömahdollisuutta ei
yleensä ole. Näissäkin tapauksissa olisi
kuitenkin tärkeää, että toimeksiantaja
voisi pyytää ennakkotiedon. Siksi ulkomaalaislain
78 §:ään ehdotetaan lisättäväksi
maininta toimeksiantajasta seuraavasti: "Työvoimatoimisto
antaa työnantajan tai toimeksiantajan kirjallisesta
hakemuksesta kirjallisen ennakkotiedon työntekijän
oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä hakemuksessa
tarkoitetussa asiassa. Työvoimatoimiston on annettava ennakkotieto
viipymättä. Työnantajan vaatimuksesta
työvoimatoimiston on työntekijän oleskelulupaa
haettaessa noudatettava ennakkotietoa ajan, joka on mainittu ennakkotiedossa."
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan viittaus lähetettyjä työntekijöitä koskevaan
lakiin on pyritty säilyttämään
nykyisellään. Säännöstä on
kuitenkin valiokunnan käsityksen mukaan syytä selventää lisäämällä pykälään
maininta työsuhteen ehdoista, jotta ei ymmärrettäisi väärin
kaikkien 73 §:ssä mainittujen velvollisuuksien
järjestyvän lähetettyjä työntekijöitä koskevan
lain mukaisesti. Lisäys parantaa myös rangaistusvastuuta
koskevan 186 §:n 2 momentin ymmärrettävyyttä.
Ulkomaalaislain 74 § ehdotetaan muutettavaksi näin
kuuluvaksi: "Ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevien
työntekijöiden työskennellessä urakointi-
tai aliurakointityössä tai vuokratyövoimana
työnantajan 73 §:ssä mainittuja velvollisuuksia
sovelletaan Suomessa toimivaan pääurakoitsijaan
tai -teettäjään. Lähetetyistä työntekijöistä annetussa
laissa (1146/1999) tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteen
ehtojen osalta sovelletaan kuitenkin, mitä kyseisessä laissa
säädetään."
Ulkomaalaislakiehdotuksen 187 §:n mukaan työvoimatoimisto
voi tehdä päätöksen pidättäytyä työntekijän
oleskelulupien myöntämisestä sellaiselle
työnantajalle, joka on antanut viranomaiselle harhaanjohtavia
tietoja. Nykyisessä laissa vastaava pidättäytymispäätös
voi koskea myös toimeksiantajaa. Valiokunta ehdottaa, että 187 §:n
1 momentti muutetaan siten, että mahdollisuus päätöksen
tekemiseen toimeksiantajan osalta säilytetään.
Momentti ehdotetaan muutettavaksi näin kuuluvaksi: "Työvoimatoimisto
voi tehdä päätöksen, että pidättäydytään
työntekijän oleskelulupien myöntämisestä sellaisen
työnantajan tai toimeksiantajan palvelukseen,
joka itse tai edustajansa välityksellä on antanut
viranomaiselle 186 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja
virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Päätös
pidättäytymisestä tehdään
määräajaksi tai toistaiseksi.
Päätöstä ei voida tehdä, jos
teosta on tuomittu rangaistus."
Oikeus työntekoon ilman oleskelulupaa
Hallituksen esityksessä ehdotetaan eräissä tilanteissa
työlupavelvollisuudesta vapautettujen ryhmää laajennettavaksi
nykyisestä siten, että työntekijän
oleskelulupaa eivät tarvitsisi muun muassa marjoja ja hedelmiä poimivat
kausityöntekijät. Valiokunta katsoo, että esitetty
rajaus marjojen ja hedelmien poimintaan on tarpeettoman suppea ja
että sadonkorjuussa tarvittavan työvoiman takaamiseksi
säännös tulee laajentaa koskemaan puutarhatalouden
kausiluonteisia sadonkorjuutöitä. Valiokunta ehdottaa
ulkomaalaislain 81 §:n 1 momentin 4 kohdan muutettavaksi
näin kuuluvaksi: "4) tulee puutarhatalouden kausiluonteiseen
sadonkorjuutyöhön enintään
kolmen kuukauden ajaksi;"
Valiokunnan käsittelyn aikana on esitetty, että reittilentokoneiden
henkilöstö ja ravintolamuusikot tulisi vapauttaa
työlupavelvollisuudesta. Valiokunta pitää sinänsä perusteltuna,
että turvallisuus- ja palvelusyistä tietyillä reiteillä voidaan
tarvita alueen kieltä taitavaa henkilökuntaa.
Valiokunta katsoo kuitenkin, että asia voidaan hoitaa myöntämällä tarvittaessa
joustavasti työlupia tällaisen erityisen kielitaidon omaavalle
työvoimalle eikä erityissäännöstä näin
ollen tältä osin tarvita. Muusikkojen osalta valiokunta
toteaa, että kotimaisen työvoiman työtilanne
on heikko ja ulkomaisen työvoiman vapaa maahantulo voisi
heikentää sitä entisestään,
joten erityissäännöstä ei ravintolamuusikkojen
osalta pidetä perusteltuna.
Naisten ja lasten aseman parantaminen
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 4/2004
vp) on kiinnitetty huomiota siihen, että yleensä turvallisina
pidetyissä valtioissa saattaa olla tilanteita, joissa jotkut
yksilöt tai ihmisryhmät eivät ole turvassa
esimerkiksi naiseuteen kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Tällainen tilanne on ollut lausunnon mukaan esimerkiksi
Slovakiassa, jossa on pakkosteriloitu romaninaisia. Työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä,
että turvapaikkahakemusten käsittelyssä sekä käsittelyä koskevassa
ohjeistuksessa ja koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota naiseuteen
kohdistuvan erilaisen väkivallan ja väkivallan
uhan tunnistamiseen sekä näistä johtuvaan
turvan tarpeeseen.
Ulkomaalaisen ja suomalaisen välisen avioliiton purkautuessa
puolison väkivaltaisuuden johdosta jatko-oleskeluluvan
saaminen on usein vaikeaa. Käytännössä monet
ulkomaalaiset naiset joutuvat sietämään
parisuhde- tai perheväkivaltaa turvatakseen mahdollisuutensa
pysyvän oleskeluluvan saamiseen. Tämä ei
ole sopusoinnussa ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion
periaatteiden kanssa. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että säännöksiä tulkitaan
siten, että jatkoluvan saaminen tällaisissa tilanteissa
turvataan.
Ulkomaalaislakiehdotuksen 148 §:n mukaan henkilö,
jonka voidaan perustellusta syystä epäillä myyvän
seksuaalipalveluja, voidaan käännyttää.
Valiokunta korostaa erityisesti paritustoimintaan puuttumista sekä parittajien
rankaisemista ja ulkomaalaisten parittajien maasta poistamista pyrittäessä prostituutiotoiminnan
vähentämiseen.
Samalla valiokunta pitää tärkeänä,
että käännyttämisuhka ei muodostu
esteeksi paritustoiminnan kohteena oleville henkilöille hakea
apua tai kääntyä viranomaisten puoleen paritustoiminnan
lopettamiseksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota
lasten oikeuksien toteutumisen kannalta moniin tärkeisiin
kysymyksiin, kuten lapsen alaikäisten sisarusten pitämiseen
hänen perheenjäseninään, lapsen
etuun perustuvan poikkeuksen kirjaamiseen toimeentuloedellytystä koskeviin
säännöksiin ja yksin maahan tulleen lapsen
edun huomioon ottamiseen perheen yhdistämisestä päätettäessä.
Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemyksiin ja
pitää tärkeänä, että ulkomaalaislakiehdotusta
näiltä osin täsmennetään
ja että myös lain soveltamiseen liittyvässä koulutuksessa
lapsen edun ja oikeuksien toteutumiseen kiinnitetään
erityistä huomiota.
Turvapaikanhakijoiden asioiden hoidon helpottaminen
Turvapaikanhakijalta otetaan asian käsittelyn ajaksi
viranomaisten haltuun passi tai muu matkustusasiakirja, joka hänellä on
ollut maahan tullessaan. Turvapaikkaprosessin aikana hänellä ei
ole mahdollisuutta rekisteröityä eikä saada
virallista henkilökorttia. Virallisen henkilöllisyystodistuksen
puuttuminen aiheuttaa ongelmia asioiden hoitamisessa,
esimerkiksi pankkitilin avaamisessa. Pankkitilien puuttumisen vuoksi vastaanottokeskukset
joutuvat maksamaan toimeentulotuen käteisenä.
Ulkomaalaislakiehdotuksen 96 §:n 1 momentin mukaan
poliisi tai rajavartiolaitos voi antaa turvapaikanhakijalle tai
kiintiöpakolaiselle kortin hakemusasian vireillä olosta.
Jotta kortin antaminen ei jää riippuvaiseksi viranomaisen
harkinnasta, valiokunta ehdottaa, että momentti muutetaan
näin kuuluvaksi: "Kansainvälistä suojelua
tai tilapäistä suojelua hakevalle taikka kiintiöpakolaisena
Suomeen tulleelle ulkomaalaiselle annetaan kortti, joka
osoittaa häntä koskevan hakemusasian olevan Suomessa
vireillä. Kortin antaa poliisi tai rajavartiolaitos."
Työsuhteen ehtojen valvonta
Lakiehdotuksen mukaan työntekijän oleskeluluvan
myöntäminen edellyttää, että työnantaja
antaa vakuutuksen siitä, että työnteon
keskeiset ehdot ovat voimassa olevien säännösten
ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset. Tarvittaessa
työnantajan on esitettävä myös
selvitys kyvystään huolehtia työnantajan
velvoitteista. Selvitys työnteon keskeisistä ehdoista
tulee toimittaa työvoimatoimistolle myös silloin,
kun ulkomaalaiselta ei edellytetä työntekijän
oleskelulupaa.
Työsuhteen ehtojen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille.
Työsuojeluviranomaisten ryhtyminen toimenpiteisiin edellyttää kuitenkin
asiakkaan aloitetta. Ulkomaalainen työntekijä ei
yleensä tiedä oikeuksiaan tai sitä, kenen
puoleen hän voisi kääntyä. Hän
voi myös pelätä menettävänsä työpaikkansa
ja samalla myös oleskelulupansa, koska lupa on usein sidottu tiettyyn
työnantajaan. Lakiehdotuksen 77 §:n mukaan pääsääntönä olisi,
että työntekijän oleskelulupa oikeuttaisi
työskentelemään yhdellä tai useammalla
ammattialalla ja vain erityisestä syystä lupa
voitaisiin rajata koskemaan työtä tietyn työnantajan
palveluksessa. Valiokunta korostaa alakohtaisten lupien merkitystä pyrittäessä parantamaan
ulkomaisten työntekijöiden mahdollisuuksia valvoa
oikeuksiaan.
Ulkomaalaislakiesitystä täydentävällä hallituksen
esityksellä pyritään työsuhde-
ja työlupavalvonnan tehostamiseen lisäämällä työsuojeluviranomaisen
oikeuksia ja mahdollisuuksia valvoa myös työntekijän
oleskeluluvan olemassaoloa. Palkkalaskelman antamatta jättäminen työntekijälle
säädetään rangaistavaksi teoksi
ja työnantajalle asetetaan velvollisuus säilyttää määräajan
tiedot ulkomaalaisista työntekijöistä ja
heidän työnteko-oikeutensa perusteista siten, että ne
ovat tarvittaessa vaivattomasti työsuojeluviranomaisen
tarkastettavissa. Myös rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi rangaistussäännös kiskonnantapaisesta
työsyrjinnästä.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että työehtojen noudattamisen valvontaa tehostetaan,
ja pitää täydentävässä hallituksen
esityksessä ehdotettuja valvonnan tehostamiseen tähtääviä muutoksia
tarpeellisina. Samalla valiokunta korostaa, että ulkomaalaisten
työlupien ja työsuhteen ehtojen valvontaan tulee
työsuojeluviranomaisille ohjata tarvittava määrä resursseja,
jotta valvonta voi olla tehokasta.
Unionin laajentuminen 1.5.2004 tuo huomattavia uusia haasteita
Suomen työmarkkinoille. Erityisesti herkillä aloilla,
kuten rakennustoiminnassa, ravintola-alalla, siivouksessa, komennustöissä ja
liikenteessä, palvelujen tarjonnan vapautuminen voi merkitä suuria
ongelmia suomalaista työvoimaa käyttäville
yrityksille. Jos työsuhteen ehtojen valvonta ei ole kunnossa, halpatyövoiman
käyttö voi syrjäyttää kotimaisen
työvoiman monelta alalta, ja kokonaiset toimialat voivat
siirtyä ulkomaisten toimijoiden hoidettaviksi. Ainoa keino
suojella kotimaista työllisyyttä ja kotimaisia
yrittäjiä on varmistaa, että kaikki noudattavat
työntekomaan työehtoja.