Perustelut
Kainuun hallintokokeilun tavoitteena on hakea uutta mallia hallinnon
ja maakunnan kehittämiseen sekä palvelujen tuottamiseen
asukkaille. Kokeilun pontimena on yhtäältä Kainuun
vahva maakuntahenki ja toisaalta alueen
vaikea talous-, työllisyys- ja väestötilanne.
Väestön väheneminen, muuttoliikkeen kohdistuminen
ennen kaikkea aktiiviseen väestöön ja
kuntatalouden kasvavat ongelmat johtavat jatkuessaan maakunnan elinkeinoelämän
ja julkisen talouden näivettymiseen. Kainuun hallintokokeilulla
pyritään tämän kehityssuunnan
kääntämiseen.
Työttömyys on Kainuun keskeisin yhteiskunnallinen
ja taloudellinen ongelma. Kainuun työttömyysaste
on maan korkein. Lokakuussa 2002 Kainuussa oli 7 276 työtöntä työnhakijaa.
Työttömyysaste oli Kainuussa 18,7 %,
kun se koko maassa oli 10,8 %. Työttömyysongelman
ratkaisu parantaisi myös Kainuun väestökehitystä ja helpottaisi
oleellisesti julkisen talouden ongelmia.
Valiokunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt
huomiota työllisyystilanteen eriytymiskehitykseen maan
eri puolilla ja maakuntien sisälläkin ja korostanut
työttömyyden hoidon alueellistamisen merkitystä.
Valiokunnan käsityksen mukaan työvoimapolitiikan
toteutuksessa tulee antaa alueille merkittävästi
lisää päätäntävaltaa toimenpiteiden
suuntaamisessa alueiden omien mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaisesti.
Syrjäseutujen työllisyyden hoidossa erityisen
tärkeää on lisätä työvoiman
kysyntää. Kysynnän lisäämisessä keskeinen merkitys
on valtion ja kuntien työllistämistoimilla sekä työllisyysperusteisilla
investointiavustuksilla, joilla voidaan tukea alueiden elinkeinoelämän
kannalta tärkeitä kehittämishankkeita.
Valiokunta puoltaa Kainuun hallintokokeilun toteuttamista ja
katsoo, että kokeilun avulla voidaan saada arvokasta kokemusta
työvoimapolitiikan alueellistamisesta sekä päätäntävallan siirtämisen
ja alueen omien vahvuuksien ja tarpeiden huomioon ottamisen vaikutuksista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että alueellinen kehittäminen ja alueen kehitysmahdollisuuksien hyödyntäminen
nostetaan kokeilussa keskeiseen asemaan. Uutta työllisyyttä syntyy
vain alueen elinkeinorakennetta kehittämällä ja
yrittäjyyttä tukemalla. Maakunnallisesti keskitetty ja
kehittämisrahoitusta hyödyntävä päätöksenteko
antaa valiokunnan käsityksen mukaan edellytyksiä sellaisen
elinkeinopolitiikan aikaansaamiselle, jolla tuetaan kasvua ja uusien
työpaikkojen syntymistä alueelle.
Tilastollisesti työtöntä työvoimareserviä on Kainuussa
runsaasti, mutta osa siitä on ikääntynyttä ja
heikosti koulutettua. Suuresta työttömyydestä huolimatta
alueella on puutetta erityisosaajista, kuten lääkäreistä ja
tietotekniikan ammattilaisista. Pienet muuttotappiokunnat, joiden talous
on tiukalla, eivät ole houkuttelevia työnantajia.
Suuremmissa yksiköissä työskentely antaa
työntekijälle enemmän mahdollisuuksia
kehittää itseään ja järjestellä työaikojaan.
Tästä syystä palvelutuotannon siirtämisen
kuntayhtymien hoitoon odotetaan tuovan helpotusta osaajien puutteeseen.
Osaajien puutteeseen tulee vastata myös koulutuspolitiikkaa
kehittämällä. Erityisesti tulee kehittää koulutusta,
joka suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä alueen
työnantajien ja yleensä elinkeinoelämän
kanssa niin, että koulutuksella pystytään
vastaamaan niin julkisen sektorin kuin yritystenkin tuleviin työvoimatarpeisiin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeilu ei luo uutta byrokratiaa eikä lisää hallintokustannuksia,
vaan merkitsee ennen kaikkea yhteistyön kehittymistä ja
tehostumista sekä uusien palveluvaihtoehtojen aikaansaamista.
Kokeilun onnistuminen edellyttää valiokunnan käsityksen mukaan
hyvää yhteistyötä kuntien ja
valtion viranomaisten sekä elinkeinoelämän,
kolmannen sektorin ja muiden tahojen kanssa. Työvoimapolitiikan
onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on,
että Kainuun TE-keskuksen ja alueen työvoimatoimistojen
johto ja henkilöstö ovat täydestä sydämestä mukana hankkeessa,
näkevät sen tärkeyden, haluavat kehittää ja
oppia uusia käytäntöjä sekä antavat hankkeen
käyttöön kaiken asiantuntemuksensa ja
tukensa. Työministeriö on hallintokokeilusta antamissaan
lausunnoissa suhtautunut kriittisesti työministeriön
hallinnonalan määrärahojen ohjaamiseen
osaksi Kainuun kehittämisrahaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeilun toteutuessa esitetyllä tavalla myös
työministeriö virkamiehineen antaa hankkeelle
täyden tukensa ja tekee parhaansa kokeilun onnistumiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeilun vaikutuksia tarkoin seurataan ja siitä saatuja kokemuksia hyödynnetään
myös muilla alueilla alueellisen työvoimapolitiikan
kehittämisessä. Jotta kokeilusta saatavia kokemuksia
voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää tulevaisuudessa
koko maassa, valiokunta katsoo, että kokeilu tulee Kainuun
ohella toteuttaa toisellakin alueella. Toisen kokeilualueen tulee
olla erityyppinen kuin Kainuu, jotta kokeilusta saadaan mahdollisimman
monipuolista kokemusta. Toisesta kokeilualueesta voidaan valiokunnan
käsityksen mukaan päättää siinä vaiheessa,
kun Kainuun kokeilu on saatu asianmukaisesti käyntiin.
Työvoimapolitiikan määrärahat
Eduskunnan hyväksyttävänä on
parhaillaan ehdotus laiksi julkisesta työvoimapalvelusta.
Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2003, ja sillä kumotaan
muun muassa työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annettu
laki ja työllisyyslaki. Näin ollen Kainuun hallintokokeilua
koskevan lakiehdotuksen 10 §:ää tulee
muuttaa siten, että 1 momentin 6 ja 7 kohdan viittaukset
kyseisiin kumottaviin lakeihin korvataan viittauksella julkisesta
työvoimapalvelusta annetun lain ja sen nojalla annettujen
asetusten mukaisiin koulutushankintoihin, avustuksiin ja tukiin.
Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 9 ja 10 luvun mukaiset
työttömyyden aikaiseen toimeentuloon liittyvät
koulutustuet ja ylläpitokorvaukset tulee kuitenkin jättää Kainuun
kehittämisrahan ulkopuolelle.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Kainuuseen ohjataan nykyistä vastaava osuus
työvoimapoliittisista määrärahoista
myös hallintokokeilun aikana. Kainuuseen on vuosittain
ohjattu lisää resursseja valtioneuvoston jakaessa kunkin
vuoden loppupuolella uudelleen joillakin alueilla säästyviä määrärahoja.
Valiokunta korostaa, että tällaisen lisärahoituksen
saanti Kainuuseen on turvattava hallintokokeilun alkamisen jälkeenkin.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoilla
toteutetaan osaltaan työttömälle työnhakijalle
laadittua työnhakusuunnitelmaa ja ne ovat siten osa hänen
palveluprosessiaan. Niiden avulla pyritään parantamaan
työnhakijan työmarkkina-asemaa muun muassa lisäämällä hänen
ammatillista pätevyyttään, järjestämällä hänelle työntekomahdollisuuksia
ja ehkäisemällä hänen syrjäytymistään
työmarkkinoilta. Valiokunta korostaa maakuntavaltuuston
vastuuta sen päättäessä näiden
varojen käytöstä osana Kainuun kehittämisrahaa
ja katsoo, että päätöksenteossa tulee
erityistä huomiota kiinnittää siihen,
että rahoilla todella edistetään työllisyyttä ja
järjestetään koulutusta ja työpaikkoja
työttömille työnhakijoille niin, että Kainuun
työttömät eivät kokeilun johdosta
joudu entistä vaikeampaan tilanteeseen.