Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä vähäisin teknisluonteisin tarkennuksin.

Esityksen tarkoituksena on saattaa osingosta perittävää lähdeveroa koskevat kansalliset säännökset vastaamaan EY-oikeutta ja EYT:n oikeuskäytäntöä. Keskeisin ajatus on se, että yleisesti ja rajoitetusti verovelvollista osingonsaajaa verotetaan samanlaisissa tilanteissa samalla tavalla. Rajoitetusti verovelvollisen saamasta osingosta ei siten perittäisi lähdeveroa, jos osinko olisi yleisesti verovelvollisen saamana verovapaa. Näin taataan se, että EY:n perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääoman vapaata liikkuvuutta koskevat oikeudet voivat toteutua niin kuin on tarkoitettu.

Toinen muutos on sekin EY-oikeudellinen, ja sen perusteena on emo-tytäryhtiödirektiivin muutos ensi vuoden alusta. Direktiivin soveltamisedellytyksenä oleva vähimmäisomistusosuus emo- ja tytäryhtiöiden välillä alenee silloin nykyisestä 15 prosentista kymmeneen prosenttiin. Tämä muutos on tarkoitus ottaa huomioon myös kansallisessa laissa.

Valiokunnalla ei ole huomautettavaa esitykseen siltä osin kuin siinä on kysymys emo-tytäryhtiödirektiiviin perustuvasta muutoksesta. Esitys on myös muulta osin perusteltu ja muutostarve väistämätön. Valiokunta haluaa käsitellä kuitenkin joitakin asiantuntijakuulemisessa esille nousseita yksittäiskysymyksiä. Lakiehdotuksen 3 §:n 5 momenttiin ehdotettua tarkennusta on perusteltu yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Lähdeverovapauden edellytykset

Esitys koskee niin luonnollisten henkilöiden kuin yhteisöjen rajoitetusti verovelvollisina saamia osinkoja. Myös osingonsaajaan kohdistettavat edellytykset ovat pitkälti samat. Tämä koskee (1) osingonsaajan kotipaikkaa ETA-valtiossa, (2) virka-apu- tai tietojenvaihtosopimuksen olemassaoloa kotivaltion ja Suomen kesken sekä (3) edellytystä, jonka mukaan lähdeveroa ei voida hyvittää verosopimuksen perusteella tosiasiassa kokonaan osingonsaajan asuinvaltiossa. Osingonsaajana oleville yhteisöille on asetettu lisäksi edellytykseksi se, että (4) yhteisö vastaa TVL 33 d §:n 4 momentissa ja EVL 6 a §:ssä tarkoitettua kotimaista yhteisöä ja että osinko olisi verovapaa kotimaiselle yhteisölle näiden säännösten nojalla.

Itse lähdeveromenettelyyn liittyy se eroavuus, että yhteisöt voivat saada vapautuksen lähdeverosta, kun edellytykset täyttyvät. Luonnollisilla henkilöillä lähdevero peritään taas tavanomaiseen tapaan mutta verotus voidaan toimittaa vaatimuksesta verotusmenettelylain mukaisesti. Osingon verovapaissa euromäärissä otettaisiin tällöin huomioon vain kotimaisista yhteisöistä saadut osingot.

Lähdeverovapautuksen perusteeksi ehdotettuja kriteereitä on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa hankalina ja valtiontalouden kannalta vähämerkityksellisinä. Tämä koskee erityisesti osingonsaajan velvollisuutta selvittää, ettei lähdeveroa voida hyvittää tosiasiassa kokonaan. Näistä syistä on ehdotettu, että ETA-alueella asuvat osingonsaajat rinnastettaisiin täysin suomalaisiin osingonsaajiin.

Valiokunta pitää lakiehdotukseen sisältyviä rajauksia ja ehtoja kuitenkin perusteltuina. Lakiesityksen tarkoituksena on taata yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten osingonsaajien yhdenmukainen verotus mutta ei suosia kumpaakaan ryhmää. Jos lähdeverosta luovuttaisiin ehdotettua laajemmin, Suomi luopuisi verotusoikeudestaan toisen valtion hyväksi. Se olisi vastoin lain tarkoitusta ja lisäksi vastoin kansainvälisessä verotuksessa pitkään noudatettua periaatetta lähdevaltion oikeudesta verottaa osinkoja. Tilanne saattaisi muodostua erityisen ongelmalliseksi, jos osinkojen lähdeverovapauden periaatteet ulotetaan jossain vaiheessa myös ETA-valtioiden ulkopuolisiin alueisiin. Muutoksen taloudelliset vaikutukset olisivat silloin nyt arvioitua olennaisesti suuremmat.

Valiokunta toteaa lopuksi vielä, että mm. Sveitsin esimerkki kuvaa osaltaan sitä, että palautusmenettely toimii myös lähdeverojärjestelmässäSveitsi perii osingoista ensin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen lähdeveron ja palauttaa sitten hakemuksesta kansallisen säännöksen ja verosopimuksen välisen lähdeveron erotuksen osingonsaajalle. .

Sijoitusomaisuus

Esityksessä on otettu huomioon kaikki yhteisöjen osinkoverotustilanteet, siis myös ne, joissa yhteisön saama osinko on veronalaista. Vastaavassa tilanteessa myös rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettu osinko olisi lainmuutoksen perusajatuksen mukaisesti veronalaista. Tällainen tilanne syntyy mm. silloin, kun osinkoa jakavan yhtiön osakkeet kuuluvat osingonsaajan sijoitusomaisuuteen eikä kysymys ole emo-tytäryhtiödirektiivin piiriin kuuluvasta omistuksesta. Osingosta perittävä lähdevero olisi silloin 19,5 prosenttiaeli yhteisöverokantaa (26 %) vastaava osuus osinkojen veronalaisesta määrästä (75 %)., ellei Suomen ja asuinvaltion välinen verosopimus oikeuta tätä alempaan verotasoon.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli siitä, että sijoitusomaisuuden käsite voi aiheuttaa tulkintaepäselvyyksiä, koska se on meillä käytössä oleva luokitteluperuste. Säännös soveltuisi lisäksi todennäköisesti harvoin; tyypillisempää on, että tytäryhtiöosakkeet ovat emoyhtiön käyttöomaisuutta.

Sijoitusomaisuus on määritelty EVL 11 §:ssä. Sillä tarkoitetaan raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten varojen sijoittamiseksi hankkimia arvopapereita. Tarkoitus on, että uutta säännöstä sovelletaan rajoitetusti verovelvollisten vastaavien laitosten vastaavista arvopapereista saamiin osinkoihin. Sijoitusomaisuusosakkeista voi olla käytännössä kysymys esimerkiksi silloin, kun rajoitetusti verovelvollinen ETA-alueella asuva eläkelaitos sijoittaa varojaan suomalaiseen osakeyhtiöön. Tällainen tilanne ei liene harvinainen, ja se on yleensä tunnistettavissa. Vaikka sijoitusomaisuus on siis kotimainen käsite, sitä voidaan soveltaa myös rajat ylittävissä tilanteissa, kuten monia eri valtioiden kansallisia käsitteitä sovelletaan jo nykyisin.

Tytäryhtiöosakkeet jäisivät puolestaan käytännössä usein säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska emoyhtiön omistusosuus on yleensä vähintään kymmenen prosenttia. Lähdevero jätettäisiin silloin perimättä emo-tytäryhtiödirektiivin piiriin kuuluvissa tilanteissa, kuten nykyisin. Kysymys tytäryhtiöosakkeiden luonteesta ei liene muutoinkaan erityisen tulkinnallinen.

Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei ehdotettua säännöstä ole syytä muuttaa.

Yhteisön käsite EY-oikeuden piirissä

Kolmas esille noussut teema koskee yhteisön käsitettä ja uusien säännösten soveltamisalaa. Käytännössä on syntynyt epäselvyyttä siitä, miten säännöksiä sovelletaan esimerkiksi ulkomaisiin sijoitusrahastoihin tai ulkomaisiin yleishyödyllisiin yhteisöihin. Hallituksen esityksessä ei ole otettu kantaa tällaisiin tilanteisiin.

Lain tarkoitus ja perusajatus on selvä; samanlainen kohtelu samanlaisissa tilanteissa silloin, kun säännösten edellytykset täyttyvät. Selvää on myös se, että lähdeverolaki kuvaa vain menettelyä, kuinka lähdeveron perinnässä toimitaan. Varsinaiset aineelliset säännökset kuuluvat sen sijaan tuloverolainsäädännön alaan. Niitä ei ole käsitelty sen vuoksi esityksessä enempää kuin uusien säännösten tekninen formulointi edellyttää. Esitys on tässä mielessä johdonmukainen ja ymmärrettävä.

Esitys on toisaalta perusteltu myös sikäli, että kysymys kotimaisen ja ulkomaisen yhteisön samanlaisuudesta edellyttää monesti tapauskohtaista selvittelyä ja aineellisoikeudellista harkintaa. Koska eri valtioissa on monia erilaisia yhteisömuotoja, yleisen ja selvän rajauksen teko ei ole ongelmatonta eikä välttämättä järkevää, vaikka se sinänsä palvelisi mm. verotuksen ennakoitavuutta.

Esimerkiksi luxemburgilaisten SICAV-yhtiöiden ja Suomen lainsäädännön mukaisten osakeyhtiöiden tai sijoitusrahastojen vertailukelpoisuus on parhaillaan EYT:n ratkaistavana korkeimman hallinto-oikeuden tekemän ennakkoratkaisupyynnön vuoksi (KHO: 2007:42). Asia on siis avoin.

Valiokunta toteaa kuitenkin, että jos ulkomainen yhteisö voidaan rinnastaa kotimaiseen verovapaaseen yhteisöön tuloverolain nojalla ja osinko olisi kummallekin verovapaata tuloa, lähdeverolakia ei tarvitsisi soveltaa silloin. Tällöin voitaisiin siis katsoa, ettei lähdeverolaissa ole säädetty lähdeveron alaiseksi osinkoa, koska osingonsaaja on tuloverolain mukaan verovapaa.