Arvoisa puhemies! Tällä jätelain muutoskohdalla on pitkä historia lähtien EU:n hankintadirektiivistä ja sen viemisestä kansalliseen lainsäädäntöön. Tuo hankintadirektiivi antoi tietysti paljon liikkumavaraa, mutta Suomessa valittiin sitten hyvin kapea näkemys siihen, millä tavalla esimerkiksi nyt tässä jätelaissa kunnallisia jäteyhtiöitä kohdellaan.
Hyvin monimutkaisesti tässä lakiesityksessä sanotaan, että esityksellä lisättäisiin säännökset jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta, jonka tavoitteena olisi helpottaa kunnan toissijaiseen jätehuoltovelvoitteeseen liittyvän muun palveluntarjonnan puutteen osoittamista ja siten sujuvoittaa tähän liittyvää menettelyä sekä parantaa menettelyn läpinäkyvyyttä ja jätealan kilpailuneutraliteettia. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että kunnallisen jätelaitoksen toiminta tehdään suorastaan mahdottomaksi. Jätteen haltijan tulisi osoittaa, että ei ole kohtuullisesti saatavilla yksityistä palveluntarjoajaa, ja vasta sen jälkeen voisi kunnallinen yritys olla tässä toiminnassa mukana.
Mehän olemme tottuneet Suomessa nyt puhumaan paljon valinnanvapaudesta, ja tässä ei todellakaan minkäänlaista valinnanvapautta ole tarjolla, koska kyse on todellakin siitä, että tässä suositaan ehdoitta yksityistä palveluntarjoajaa. Tuo valinnanvapaus olisi vain sellaisilla, joitten jätemäärien arvo alittaa tuhat euroa vuodessa. Tähän liittyy myös eräänlaista yritystoiminnan tukemista. Tämän tietoalustan, jolla sitten näitä markkinoita etsitään, rakentaminen maksaisi valtiolle 700 000 euroa ja sen ylläpito vuosittain 70 000—100 000 euroa. Koska tässä on kysymys hyvin monimutkaisesta järjestelmästä, on todella arveluttavaa se, kuinka tällaiset pienet yritykset selviävät tästä monimutkaisesta byrokratiasta. Onko tuloksena se, että laittomat kaatopaikat yleistyvät ja tällä tavalla sitten uhrataan tämän lain alle ne hyvät saavutukset, jotka Suomessa on saavutettu?
Puhemies! Voin tulla sinne jatkamaan.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
:Joo, olkaa hyvä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Elikkä kyse on siitä, miten sitten onnistumme tällaisella lainsäädännöllä siinä, että yritykset tietävät, miten heidän täytyy toimia, ja ettei sitten tule sellaista tilannetta, että esimerkiksi laittomat kaatopaikat yleistyvät. Tietysti täytyy sanoa, että tämä esityshän on suoraan hallitusohjelmasta ja siinä on tällaisena draiverina sokea usko markkinavoimiin — samalla tavalla kuin se on sotessa, työvoimapalveluissa, monissa liikennepalveluissa, kuten taksilaista olemme jo saaneet kokemusta. Kuten jo sanoin, tämä perustuu EU:n hankintadirektiiviin, mutta tuo hankintadirektiivi mahdollistaa 20 prosentin ulosmyynnin kunnallisille jätelaitoksille, ja on sanottava, että mikäli tämä olisi myös Suomen jätelaissa, silloin voitaisiin puhua todellisesta valinnanvapaudesta.
EU on listannut maita, jotka ovat hyviä tai huonoja jätehuollon järjestäjiä, ja ymmärtääkseni meillä suomalaisilla on sellainen käsitys, että me olemme kaikissa ympäristöasioissa Euroopan parhaita, mutta valitettavasti jätehuollon osalta tämä ei pidä paikkaansa, Suomi on selvästi alle keskiarvon. Sellaisia mallimaita kuin muun muassa Saksa, Ruotsi, Belgia, Tanska, Hollanti yhdistää yksi asia, ja se on jätteenhuollon järjestelyssä laaja kuntavastuu, joka nyt sitten tällä lailla lopullisesti häivytetään suomalaisesta jätelainsäädännöstä. Kysyä sopii, kuinka me tällaisella jätelainsäädännöllä toteutamme sitä tavoitetta, joka meillä on esimerkiksi EU:n puheenjohtajaohjelmassa: tulla EU:n parhaaksi kiertotalousmaaksi. Kuka kantaa kokonaisvastuun siitä, että tämä kiertotalouden perusta eli jätteenkeräys toimii niin, että siinä kannetaan kokonaisvastuu ja tällainen osaoptimointi sitten vähenee?
Eli jo alkujaan tässä jätelaissa, joka on hyväksytty, on todella suuria ongelmia, ja tämä nyt esitetty muutos edelleen korostaa näitä ongelmia.