Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että täällä ei ole hallintovaliokunnasta ketään esittelemässä asiaa, mutta täytyy sanoa, että itse kyllä tämän vastalauseen takana olen. 

Niin erikoinen kuin tilanne onkin, niin nimenomaan salin vasen puoli tässä nyt puolustaa kirkkojen oikeutta saada korvaus näistä lakisääteisten tehtäviensä hoitamisesta, ja kyllähän tämä tuntuu kummalliselta, koska taustahan on se, että puhtaasti valtiontalouden sopeuttamisen takia ollaan nyt sitten leikkaamassa nämä indeksitarkistukset, jotka aikanaan sovittiin kuitenkin nimenomaan siinä sopimuksessa, jossa kirkko luopui tästä yhteisöverotuotto-osuudestaan ja sai vastineeksi nimenomaan tämän avustuksen, joka luvattiin sitoa indeksiin. Kirkko on hoitanut nämä lakisääteiset velvoitteensa, mutta, ikävä kyllä, toinen osapuoli eli valtio ja sitten tällä kertaa istuva hallitus on tästä omasta osuudestaan luistanut. Siinä mielessä tässä mietinnössäkin jopa nostetaan esille tämä uskonnonvapauskysymys eli se, että jos ajatellaan, että vastaparina ovat uskonnonvapaus perusoikeutena ja toisaalta kahden autonomisen toimijan välinen vastuu ja rahanjako, niin ei valtion rahapula ole millään tavalla pätevä peruste mennä nimenomaan kirkon jäsenten kukkarolle. Sitähän se tarkoittaa: jos näitä lakisääteisiä tehtäviä ei korvata sieltä valtion kukkarosta, niin yhä enemmän joudutaan turvautumaan kirkon jäsenten kolehtituloihin ja lahjoituksiin. Siinä mielessä voisi sanoa, että tässä on toinen sopimusosapuoli pettänyt ja ei ole pitänyt kiinni siitä, mitä on yhdessä sovittu. 

Kristillisdemokraatit ovat omassa vaihtoehtobudjetissaan tältä osin jättäneet talousarvioaloitteen, jolla me haluaisimme olla korvaamassa tämän osuuden. Meidän mielestä se on reilua, se on oikeudenmukaista. Se perustuu siihen sopimukseen, mikä aikanaan on tehty. Tässä kohtaa kyllä täytyy toivoa, että jospa vielä äänestyksessä tapahtuisi sellaisia siirtymiä myöskin hallituspuolueista, että kokisivat oikeudenmukaiseksi puolustaa tätä asiaa.