Arvoisa puhemies! Rakkaat edustajakollegat! Todellakin, talousvaliokunta ahkeroi tämän mietinnön kanssa perinpohjaisesti keväällä. Mietintö on päivätty 16. huhtikuuta, mutta se jäi tämän valitettavan epidemian jalkoihin. Tässä oli aloitteen tekijänä laaja ja hyvin perusteltu kansalaisaloite, joka talousvaliokunnassa otettiin hyvin vakavasti. Siitä kuultiin monipuolisesti, ja monet valiokunnan jäsenet myös perehtyivät tähän asiaan todella syvällisesti. Täytyy näin valiokunnan puheenjohtajana todella antaa tunnustusta vaikka edustajille Mari Holopainen tai Arto Pirttilahti, Pia Kauma, Hannu Hoskonen, joka juuri tuli sisään — kaikki he todella jaksoivat aina vain parantaa tätä mietintöä.
Tässä kansalaisaloitteessa oli useita asioita, jotka merkitsisivät toteutuessaan aika isoja muutoksia niihin säätelyperiaatteisiin, joilla kaivostoimintaa Suomessa on säädelty. Ehkä merkittävin niistä tällaisena teoreettisena periaatteena on se, kun kansalaisaloite ehdottaa, että kaivosmineraalit teoreettisesti määrättäisiin valtion omaisuudeksi. Vaikka lopputulokset riippuvat aina käytännön säätelyn detaljeista, niin tämä olisi iso poikkeama siihen, miten Suomessa ja vähän maailmallakin on pääosin suhtauduttu kaivosmineraaleihin.
Samaten tässä aloitteessa esitettiin huomattavaa yhteiskunnallista kokonaisharkintaa, hyöty—haitta-analyysiä, kaivoslupia myönnettäessä. Sekin olisi lähtökohtaisesti suuri muutos suhteessa siihen oikeudelliseen harkintaan, jota tähän mennessä on harjoitettu.
Sitten tässä aloitteessa todella monipuolisesti ja sitä seuranneessa keskustelussa monipuolisesti haettiin tasapainoista lähestymistapaa kaivostoiminnan edellytysten ja asukkaiden, kesäasukkaiden ja muiden elinkeinojen etujen välillä, ja siinä oli myös tärkeitä asioita siitä, miten kaivoselinkeinonharjoittajia olisi velvoitettava maksamaan etukäteen rahastoihin varoja, joita sitten konkurssitapauksessa tai suurten ympäristövahinkojen tapauksessa voitaisiin ottaa käyttöön.
Eli tämä oli todella laaja, monipuolinen aloite, sisälsi myös ideoita siitä, miten lupamenettelyissä täytyisi ottaa ympäristöviranomaiset mukaan eri tavalla kuin tähänastisessa oikeudellisessa arvioinnissa.
No, tämän aloitteen kokonaiskuvassa kuitenkin oli tärkeä myös havaita, että nykyisen hallituksen ohjelmassa on ja oli siis määriteltynä monia niistä tavoitteista, joita tässä aloitteessa on, ei aivan identtisesti mutta kuitenkin aika samansuuntaisesti. Yhtä lailla tätä nykyistä uuden kaivoslain valmistelua tukenut oikeustieteen tohtori Pekka Vihervuoren julkaistu selvitys, joka tuli viime vuoden kesäkuussa, sisältää itse asiassa aika monia samoja asioita, eli tämä kuntien aseman vahvistaminen, kunnille oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista, ja sitten todellakin tällainen hyötyjen ja haittojen kokonaispunninta, vakuuksien kerääminen kaivostoiminnan harjoittajilta.
Näitä kaikkia talousvaliokunta opiskeli. Tämä oli monelle meistä hyvin opettavaista ja tärkeää. Kuultiin myös monipuolisesti elinkeinonharjoittajia, asukkaita, muiden elinkeinojen harjoittajia, kaivosteollisuutta, ympäristöjärjestöjä. Tietenkin, koska tämä on kansalaisaloite, jossa oli varsin pitkälle meneviä ehdotuksia, jotka vieläpä ovat jossain muodossa mukana siinä valmistelussa, jota hallitus joka tapauksessa tekee, sellaisenaan päädyimme hylkäämään tämän kansalaisaloitteen, mutta niin kuin jokainen, joka katsoo tätä meidän mietintöämme, jo kohdasta yksi voi huomata, niin täällä sanotaan myös: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa huomioon kaivoslainsäädännön uudistamisessa talousvaliokunnan mietinnössään aloitteesta esiintuomat näkökohdat ja hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisen.” Eli sikäli kun tästä mietinnöstä on nyt iloa ja tahdonmuodostuksena hyötyä hallituksen valmistelulle, niin me olemme tietysti valiokuntana tyytyväisiä.
Todellakin, tässä on valtavasti asioita, mutta ne suuret periaatteet koskevat maaperän malmien omistusoikeuksia, suomalaisia viranomaismenettelyjä ja sitten tätä kokonaisharkintaa, hyöty—haitta-selvitystä, myös viranomaisten työnjakoa. Jos nämä toteutuvat siinä tulevassa hallituksen esityksessä, niin nämä tulevat itse asiassa olemaan aika suuria muutoksia ja myös muutoksia asioissa, jotka koko ajan ovat ajankohtaisia.
Nämä kaivosasiathan ovat hyvin pitkän aikajänteen asioita. Meidän nykyinen kaivoslakimme ei ole ikivanha, mutta siitäkään ei ole vielä oikeastaan kokemuksia, koska kaivostoiminta on luonteeltaan sellaista, että kaivosyhtiö saattaa siitä etsinnästä lähtien upottaa vaikka 10 tai 15:kin vuoden ajan investointivaroja ja saada siitä itselleen tuottoa sitten vasta 15 vuoden jälkeen.
No, tässä aloitteessa oli siis valtava määrä tällaisia yhteiskunnallisia toivomuksia siitä, että kaivostoiminta hyödyttää myös Suomea eikä haittaa muita, mutta tietysti me mietinnössä myös tähdennämme sitä tuiki tärkeää tosiasiaa, että kaivostoiminta on hyvin tärkeä ja hyvä elinkeino Suomelle, arvoisa puhemies. Se on hyvä koko maapallolle, koska Suomi on merkittävä sellaisten mineraalien tuottaja, joita tarvitaan tässä ilmastovallankumouksessa ja akkuteollisuudessa eritoten. Jos me toimimme viisaasti, niin meillä on Suomena mahdollisuus luoda näistä kaivannaisista korkeamman jalostusasteen tuotteita kuin mitä tähän mennessä on tehty. Eli tietenkin meidän toinen suuri motiivimme tässä mietinnössä on sen korostaminen, että kaikki nämä rajaukset ja ne yhteiskunnan pyrkimykset, joita kaivannaistoiminnalle tulee asettaa, eivät myöskään tietenkään saa tehdä kaivostoiminnasta mahdotonta. Se on myös nähtävä tärkeänä elinkeinona, joka kuitenkin tulevaisuudessa täytyy paremmin sovittaa yhteen muiden elinkeinojen, ympäristön ja paikallisyhteisöjen etujen kanssa. — Kiitos, arvoisa puhemies!
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Nyt siirrytään debattiin. Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat käyttää vastauspuheenvuoron, nousemaan ylös ja painamaan omalta varsinaiselta paikaltaan V-painiketta.