Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käytetty monia oikein hyviä puheenvuoroja — todella tasa-arvoiset mahdollisuudet niin pojille kuin tytöille päästä opiskelemaan haluamalleen alalle, tasa-arvoiset mahdollisuudet niin naisille kuin miehillekin työskennellä ja edetä uralla, molemmille yhtä hyvin, ja tietysti saada yhtä suuret ansiot. Perheen ja opiskelun, perheen ja työn yhteensovittamisessa meillä on todella vielä tekemistä, ja ajattelen, että tähän tarvitaan paitsi sitä oikeaa asennetta myös tahtotilaa, ja uskoisin, että se on kyllä enenevässä määrin mahdollista. Meillähän täällä eduskunnassa on eduskuntatyön uudistamistyöryhmä, mitä puhemies Risikko johtaa, ja tämä työn ja perheen yhteensovittaminen on sielläkin yksi keskeinen teema.
Mutta sitten haluaisin vielä palata vähän tuohon edellisen puheenvuoroni teemaan kouluympäristöstä. Meillä lapsilla, opiskelijoilla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, ja oppilasta ja opiskelijaa on suojattava niin väkivallalta, kiusaamiselta kuin häirinnältä. Se, mikä täällä oli hälyttävää, oli, että perusopetuksessa 8.- ja 9.-luokkalaisista pojista 12 prosenttia ja tytöistä 30 prosenttia ja sitten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten pojista 8 prosenttia ja tytöistä 30 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää. Suuri osa tästä tapahtuu koulupäivän ulkopuolella, mutta osa tapahtuu koulussa. Ja niin kuin tässä salissa olemme viime aikoina ja tänäänkin puhuneet paljon, on tapahtunut karmeita myös koulun ulkopuolella. Täytyy sanoa, että me emme ole saaneet suojeltua meidän lapsiamme ja nuoriamme niiltä tapahtumilta, mitä on tapahtunut, ja olen todella pahoillani näistä tapahtumista, ja myötätunto on vanhempien ja läheisten luona myös näissä asioissa.
Mutta se, mikä oli tässä tasa-arvovaltuutetun kirjoituksessa vielä hälyttävää, oli, että peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista 11 prosenttia olisi tarvinnut tämänkaltaisessa tilanteessa apua koulun aikuisilta mutta ei ollut saanut sitä. Ajattelen, että tämä on erityisen huolestuttava tilanne: 11 prosenttia olisi tarvinnut tilanteessa koulun aikuiselta apua mutta ei ollut saanut sitä.
Osaamisen lisäksi on myös oltava halua ja rohkeutta puuttua esiin nousseisiin tilanteisiin ja ongelmiin — näin toteaa tasa-arvovaltuutettukin. Ajattelisin, että ehkä liian vähän puhumme kouluissa tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisesta ja opettelemisesta. Näkisin, että tunne- ja vuorovaikutustaitoja niin lasten välisessä vuorovaikutuksessa, vanhempien, opiskelijoiden, nuorten välisessä vuorovaikutuksessa ja lasten ja nuorten ja aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa tarvittaisiin huomattavasti enemmän, ja toivoisin, että koulussa näihin kiinnitettäisiin enenevässä määrin huomiota.
Mutta sitten, niin kuin tuossa aiemmin jo sanoin, tässä tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa on paljon hyvää ja laadukasta tekstiä ja monia hyviä ja laadukkaita kappaleita, mutta sitten minua hämmästytti, kun selailin tätä, tämä kappale 6 otsikolla Sukupuolen moninaisuus. Ja kun katselin tätä, niin tässä tuli kyllä vääjäämättä esiin se, että tämä on pitkälti Setan esitteiden tekstiä. Kun tätä lukee läpi, niin verrattuna toisiin osioihin tämä jää kyllä huomattavasti hatarammalle, ja mistä perusteluita mihinkäkin asiaan. Tuleekin hyvin vahvasti ajatus siitä, että Seta, yksi meidän kansalaisjärjestöistä, on tuonut tänne hyvin vahvasti tekstiä ja ottanut ikään kuin oikeudekseen määritellä erinäisiä käsitteitä ja uudelleen muokata niitä. Ihmettelenkin kyllä, että tasa-arvovaltuutettu on tällä tavoin sisällyttänyt ne tämmöiseen ensimmäiseen kirjaansa.
Tämähän lähtee siitä, että myös ETENE, tämmöinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, mikä koostuu hyvin eri alojen ammattilaisista, on ottanut ikään kuin valtuudekseen määritellä jo sukupuolen aivan meidän laista poikkeavalla tavalla, ikään kuin sukupuoli olisi tämmöinen monien asioiden jatkumo. Ja tässä tuleekin esille, että tässä 6. kappaleessa on monia ristiriitoja meidän nykyisen lain kanssa ja myös nykyisten yleisten käsitteiden kanssa ja nimenomaan sellaisten, jotka pyrkivät lisäämään terveyttä ja hyvinvointia näin pitkällä tähtäimellä.
Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa, että Setahan on seksuaalitasa-arvon kansalaisjärjestö, johon kuuluu osa seksuaalivähemmistöistä, mutta läheskään kaikki seksuaalivähemmistöt eivät kuulu siihen eivätkä kannata Setan linjauksia, ja tämä on hyvä muistaa. Ja näihin sukupuoli- ja seksuaaliasioihin liittyen on hyvä muistaa, että meillä on laissa kolme tärkeää eri käsitettä, mitä ei saisi sekoittaa keskenään, ja valitettavasti tänä päivänä sekoitusta tapahtuu paljon. Nimittäin meillä on ”sukupuoli”, sitten meillä on ”sukupuoli-identiteetti” ja ”sukupuolen ilmaisu”, ja kun tänä päivänä yhteiskunnassa keskustellaan näistä asioista, valitettavan usein käytetään käsitettä ”sukupuoli”, kun pitäisi puhua ”sukupuoli-identiteetistä” tai ”sukupuolen ilmaisemisesta” tai ristiriidasta näiden asioiden välillä.
Sitten tässä on otettu ikään kuin poliittista kantaa myös translain muutokseen, ja täytyy sanoa, niin kuin aiemminkin olen todennut, että 80-luvulta lähtien olen ollut myös sukupuolivähemmistöjen kanssa tekemisissä enkä ole tavannut yhden ainutta transprosessin läpi käynyttä, joka kannattaisi tätä translain muutosehdotusta, mitä monin tavoin pyritään tuomaan läpi. Elikkä kannatetaan mieluummin sitä, että pitää olla täysi-ikäinen ennen kuin isoja muutoksia lähdetään tekemään, myös sitä, että käydään kaikki asiat huolella läpi, arvioidaan tilanne, annetaan nuorelle aikaa kysellä, kipuilla ja löytää se oma identiteettinsä.
Siinä mielessä ajattelisin, että kun meidän lapsilla ja nuorilla on tänä päivänä monta kertaa hyvin haasteelliset elinolosuhteet niin perheissä kuin koulussa ja on paljon rikkinäisyyttä ja on paljon myös ristiriitoja — osalla nuorista myös ristiriitaa oman identiteetin, seksuaali-identiteetin, ja kehon välillä — niin yritetään olla turvallisia aikuisia, myös terveydenhuollon ammattilaisia, opettajia, läheisiä koulussa, ja annetaan meidän lapsille ja nuorille rauhassa aikaa kasvaa ja kehittyä. Huolehditaan turvallisesta, rauhallisesta kasvu- ja kehitysympäristöstä ja annetaan meidän lapsille ja nuorille riittävästi aikaa löytää oma identiteetti ja se tasapaino myös identiteetin, omien tuntemusten ja kehon välillä.
Siinä mielessä täytyy sanoa, että vaikka tämä tasa-arvovaltuutetun kertomus sisälsi paljon hyvää ja laadukasta tekstiä, niin tämä kappale 6, niin kuin tuossa sanoin, valitettavasti sisältää paljon ristiriitoja meidän nykyisen lakimme kanssa. Mutta tietysti se on tasa-arvovaltuutetun tämmöinen ikään kuin linjanveto tai poliittinen toive. Näitä kaikkia asioita on hyvä tarkkaan tutkailla ja arvioida ja tehdä se nimenomaan niin, että meidän lapset ja nuoret ja myös aikuiset huomioidaan omine tarpeineen ja tehdään päätöksiä, jotka edistävät terveyttä ja hyvinvointia ja nimenomaan pitkällä tähtäimellä ja kestävällä tavalla.