Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä olevan esityksen tarkoituksena on saattaa sähköiset julkaisut 1.7.2019 alkaen saman alennetun 10 prosentin arvonlisäverokannan piiriin kuin painetut julkaisut. Tämä merkitsisi neutraalia verokohtelua. Lisämausteena tässä on myös erillinen esitys lehtien irtonumeromyynnin verokannan alentamisesta 10 prosenttiin eli samaksi kuin tilatuilla sanoma- ja aikakausilehdillä on. Tämä muutos tuli mahdolliseksi, kun vastaava laajennus hyväksyttiin EU:n neuvostossa direktiivitasolla 6. marraskuuta 2018, ja hallitus antoi ripeästi esityksen eduskunnalle — tämän esityksen siis — 13. joulukuuta 2018. Tätä ripeyttä edesauttoi se, että valtioneuvosto oli mediapoliittisessa ohjelmassaan omaksunut jo valmiiksi kannan, jonka mukaan muutos toteutetaan heti, kun direktiivi siihen mahdollisuuden antaa. 

Valiokunnan mietintö on käytännössä siis muuttamaton hallituksen esitykseen verrattuna. Yksi luonteeltaan täysin tekninen muutos siellä on, ja se liittyy eduskunnan jo hyväksymään esiintyvien taiteilijoitten ym. arvonlisäverovelvolliseksi hakeutumisoikeuteen. Mutta käytännössä valiokunta esittää siis hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana. 

Kunnioitettu puhemies! Tämä niin sanottu digialvi on kaikkien eduskuntapuolueitten kannattama. Hintalappu sille on 28 miljoonaa, josta 10 miljoonaa on näille lehdille ja loput 18 miljoonaa sähköisille julkaisuille. Ja se täytyy vielä todeta, että hintajousto lienee noin puolet tästä koko alennuksesta. Eli olettamus on siis näin, että sähköisten julkaisujen hintoihin tästä 18 miljoonasta menee noin puolet. Eli toivottavasti niitten hinnat myös hiukan alenevat ja käyttö lisääntyy.  

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on sinällään kannatettava kädenojennus suomalaisille mediayhtiöille. Tästä voi seurata sellaista vaikutusta, että tulee kilpailukykyä suhteessa kansainvälisiin internetjättiläisiin, mikä on sinänsä toivottava kehityssuunta. Mutta toivon kuitenkin, että ihan kaikkeen sen toimialan lobbaukseen ei lähdettäisi mukaan, ja olen hyvin iloinen siitä, että näissä tekijänoikeusdirektiivin koukeroissa valtioneuvosto on kuitenkin pitänyt linjansa eikä ole lähtenyt siihen, mitä media-alalta on vaadittu näiden linkkiverojen ja muiden suhteen. Eli Suomen kannat siinä asiassa ovat varsin järkeviä. Elikkä ei kuitenkaan lähdetä nyt sitten internetin vapautta romuttamaan sen nojalla, että suomalaisille mediayhtiöille saataisiin rahaa. 

Arvoisa puhemies! Totean myös itse, että esitys on kyllä perusteiltaan kannatettava. Niin kuin tässä esimerkiksi edustaja Vähämäki toi esille, tätähän useat, lähestulkoon kaikki, eduskuntapuolueet ovat pitkään ajaneet.  

Mutta totean vielä tässä aivan lopuksi lyhyesti, että siltäkin osin esitys on hyvä, että tämä arvonlisäverokannan alennus koskee myös sähköistä oppimateriaalia, mikäli se täyttää muutoin nämä lehtiä ja kirjoja, tai lähinnä nyt kirjoja, koskevat edellytykset. Tässähän on paljon käyty julkista keskustelua muun muassa toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta. Siitä voidaan toki olla monta mieltä, onko sen lähtökohtaisesti oltava kaikille maksutonta, mutta joka tapauksessa myös materiaalikustannukset ovat siitä hyvin merkittävä osa, ja kun siirrytään kohti digitaalista oppimateriaalia ja sen hintaa saadaan alaspäin, niin uskon, että kustannukset myös toisen asteen opinnoissa ja miksei muissakin opinnoissa voivat laskea hyvinkin merkittävästi.