Arvoisa rouva puhemies! Täällä hiljattain käsiteltiin yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomusta ja nyt sitten melkein heti perään tämä tasa-arvovaltuutetun kertomus ja hänen raporttinsa. Tasa-arvotyö on tärkeätä. Kuuluu sivistyneen yhteiskunnan yhteen tehtäväkenttään varmistaa ja huolehtia, että tasa-arvo toteutuu. Tämä tarkoittaa ihan kaikkea: koko kansaa, kaikenlaisia käsityksiä, näkemyksiä, sukupuolia ja ammattiryhmiä. Tasa-arvo tulee ymmärtää hyvin laajasti.
Kertomuksessa ei ole erillistä osiota miesten ja poikien kokemista tasa-arvo-ongelmista. Pidän tätä kyllä hieman ikävänä asiana ja olisin toivonut, että myös tämä olisi saanut arvoisensa kohtelun tässä raportissa. Se tulee varmaan nyt sitten myöhemmin. Uskon että siellä tasa-arvovaltuutetun toimistossa herkällä korvalla kuunnellaan näitä puheenvuoroja ja näihin asioihin sitten myös paneudutaan. Näyttää tämän kertomuksen pohjalta siltä — jo ihan, jos katsoo työ- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemista — että valtaosa keskittyy naisten asemaan yhteiskunnassa tavalla tai toisella. Jotta tasapuolisuus säilyy, niin täytyy keskustella myös miesten ja poikien näkökulmasta näistä asioista. Näin.
Tänään haluan kiinnittää huomiota erääseen käsitteeseen, jota tämä kertomus on täynnä, ja se on ”seksuaalinen häirintä”. Se tulee monessa muodossa, monella eri tavalla täällä esiin. Nyt muutama ajatus siitä, mitä on lapsen seksuaalinen häirintä ja kuka katsotaan lapseksi. Ainakin me kristillisdemokraateissa olemme saaneet valtaisasti yhteydenottoja kouluista koskien sitä, että seksuaalikasvatuksessa on alettu puhua muunsukupuolisuudesta, sukupuoli-identiteetistä, ja sitten siellä on ollut saatavana jo alle 12‑vuotiaille erilaista aineistoa, jota ei aikaisemmin ole ollut saatavilla. Ei ole kauaa siitä, kun sain kuulla eräältä kansalaiselta, että 11‑vuotiaalle oli koulussa opetettu ehkäisyä ja kondomin asentamista paikalleen. Tämä herättää sen kysymyksen, missä menee raja seksuaalisen häirinnän kohdalla, kun meillä kuitenkin on merkittävä yhteinen ymmärrys siitä, että lapselle tulee taata kasvu- ja kehitysrauha. Siis toistan: tulee taata kasvu- ja kehitysrauha.
Hieman ihmettelen, mikä on tämä uusi lähestymistapa, että lapsi ei saisi olla lapsi aivan niin kauan kuin haluaa olla lapsi. Miksi hänen ajatusmaailmaansa tuodaan sellaista ajattelutapaa ja -mallia, joka on vanhemmallekin väestölle vaikea hahmottaa — tai sanotaan vaikka, että ei ole ei-täysi-ikäiselle 17—18‑vuotiaallekaan niin helppo hahmottaa? Aikaisemmin meillä oli sellainen ymmärrys, että lapsien seksuaalista heräämistä suojeltiin, suojattiin ja ajateltiin, että on tärkeää ymmärtää, että lapselle kuuluu kasvu- ja kehitysrauha.
Eräs äiti otti yhteyttä. Hän kertoi tyttärestään — tämäkin oli hyvin nuori, alle 12‑vuotias — joka oli tullut koulusta kotiin itkien äitinsä luo ja kysynyt, että äiti, mikä minä olen, jos minä en ole tyttö. Äiti kysyi, että no, mistäs sinulle tämmöisiä ajatuksia on tullut päähän. Opettaja oli koulussa sanonut uuden tasa-arvo-oppaan myötä, että se ei ole niin varmaa, kuka sinä olet. Tässä kun saa tällaisia yhteydenottoja, niin nyt ilman minkäänlaista uskonnollista kiihkoa tai jotain muuta tähän liittyvää haluaisin, että yhteiskunta keskustelisi enemmän siitä, mitkä ovat nämä ikärajat, kun tuodaan tällaista keskustelua meillä koulumaailmaan. Ymmärrän, että tämän tasa-arvo-oppaan tavoite on ollut se, että tämä tasa-arvo-opas tehdään kaikkiin kouluihin ja että siellä sitten tuodaan tätä uutta gender-ideologiaa näkyviin. Tietyllä tavalla ymmärrän, että se on sinne sisään kirjoitettu, mutta kyllä peräänkuuluttaisin vastuuta siitä, kuinka nuorille tällaista opetusta tuodaan.
Perspektiiviksi otan sen, että kun meillä tällä hetkellä on käsittelyssä esimerkiksi seksuaalirikosten rangaistusten kiristäminen, niin siellä lapsi määritellään alle 18‑vuotiaaksi. Siis puhutaan koko ajan alle 18‑vuotiaista. Sitten kun meillä niin sanotussa rikosoikeudessa määritellään seksuaalista häirintää, meillä puhutaan 13—15‑vuotiaista. Ja nyt kun pohditaan rangaistusasteikkoa, niin erityisesti siellä puhutaan tällä hetkellä siitä — keskiöön nousee nimenomaan se — kuinka tämä teko on vaikuttanut lapsen seksuaaliseen kehitykseen. No, nyt me tuomme kouluissa alle 12‑vuotiaille sellaisia määritteitä ja käsitteitä ilman, että kukaan pohtii, miten ne vaikuttavat lapsen seksuaaliseen kehitykseen. Minä toivoisin hyvää ja rakentavaa keskustelua yhteiskunnassa ylipäätään tästä, mitkä ovat ne ikärajat ja -vaiheet, kun me tulemme ja — joskus tuntuu jopa siltä— sekoitamme lasten päät siinä vaiheessa, kun heille on vielä täysin avoin kirja heidän oma seksuaalisuutensa, heidän oman ruumiinsa tunteminen, heidän kehonsa analysointi. He pohtivat erilaista omaa kehitystään, ja sitten aikuiset tuovat siihen mukaan elementtejä, joita aikuiset itsekään eivät aina pysty täysin hahmottamaan itselleen.
Arvoisa puhemies! Tässä näin aluksi.