Arvoisa puhemies! Sinänsä, kun puhutaan lapsen oikeuksista ja puhutaan lastensuojelulaista, on hyvä, että otetaan huomioon ja käsitellään tiettyjä asioita. Mutta nyt puhun tässä puheenvuorossani niistä lapsista, jotka ovat hyvin lähellä täysi-ikäisyyttä mutta eivät kuitenkaan vielä ole täysi-ikäisiä eli ovat kuitenkin selvästi lapsia, 15—16‑vuotiaita teinareita ja siitä ylöspäin.
Lastensuojelussa olisi hyvä ottaa huomioon se, että ei riitä, että puhutaan hyvästä kasvatuksesta, vaan täytyy ottaa huomioon myös se, että jos jotakin on mennyt vinoon ja jos nuori on esimerkiksi addiktoitunut joko huumeisiin tai alkoholiin tai peleihin, niin näihin asioihin pitäisi pystyä puuttumaan niihin kohdistuvien lakien kautta. Äärimmäisen tärkeää olisi se, että jokainen nuori, joka on addiktoitunut, alkoholisoitunut tai sitten peliriippuvainen, saataisiin hoitoon. Heille pitää tarjota hoitoa, koska se on subjektiivinen oikeus tässä maassa kaikille näille ihmisille. Nämä ihmiset eivät vain valitettavasti tiedä oikeuksiaan, jolloinka se on lasten kohdalla ja nuorten kohdalla sen aikuisen velvollisuus, joka sitä työtä tekee.
Sen lisäksi lastensuojelulaki toimii vähän nurinkurisesti siinä tilanteessa, jos lapsi on niin sanotussa vapaaehtoisessa huostaanotossa eli jos kotoa on pyydetty apua ja lapsi tai nuori on otettu huostaan. Jos samat ongelmat jatkuvat huostaanottopaikassa, esimerkiksi lapsi ei mene kouluun tai lapsi viiltelee tai lapsi käyttää alkoholia — täsmälleen sama asia, mikä siellä kotona on — ja sitten vielä kenties asia pahenee entisestään sen takia, että lapsi masentuu, koska ei voi olla tutussa ja turvallisessa ja hyvässä kodissa, kun kotoa on pyydetty apua, niin kun lapsi on tässä vapaaehtoisessa huostassa, niin tuntuu tässä maassa olevan täysin mahdotonta palauttaa häntä kotiin. Vaikka vanhemmat haluaisivat lapsen kotiin, lapsi itse haluaisi kotiin, lapsi itse lupaa, että voin mennä kouluun nyt, niin ei, kun on kerta otettu huostaan, niin siellä pidetään vähintään 18 ikävuoteen saakka.
Se, mikä tässä laissa on äärimmäisen hyvää, on se, että jälkihoitoa jatketaan 25 ikävuoteen. Nimittäin lapset, jotka syystä tai toisesta siirretään laitoshoitoon tai kotihoitoon, kokevat suuren trauman siinä vaiheessa, kun heidät erotetaan vanhemmistaan. Osassa tapauksista on tietysti niin, että lapselle on ehdottomasti parempi olla pois kotoa, parempi olla turvallisessa ympäristössä, ja meidän on syytä taata se, että se ympäristö pysyy turvallisena.
Mutta sitten kun puhutaan näistä addiktioista, niin se onkin toinen asia. Minä varoitan, oikeasti, tästä pykälästä, mikä tässä on, että nuorelta voidaan ottaa tupakka ja tupakkatuotteet pois. Jos nuori on addiktoitunut tupakkaan — me tiedämme, että se on epäterveellistä, täysin epäterveellistä, niin ei saa tehdä — niin voin vakuuttaa teille, että tilannetta pelkästään pahentaa se, jos 16—17‑vuotiaalta viedään tupakkatuotteet pois, jos hän kerta on tupakoiva, jos hän on tupakoinut. Tässä kannattaisi jo käyttää järkeä ja katsoa ne paikat, missä voi tupakoida ja missä ei voi tupakoida, mutta se, että addiktio pyritään lopettamaan pakolla, ei onnistu. Se ei kuulkaa, rakkaat ystävät, rakkaat kollegat, onnistunut edes tässä talossa. Sitä yritettiin, yritettiin tiukasti, yli puoli vuotta, ajettiin putkeen, mutta ei vain onnistunut, koska addiktioita ei hoideta sillä tavalla. Addiktiota voidaan hoitaa siten, että huostassa olevalle lapselle tarjotaan nikotiinituotteita, tarjotaan korvaavia tuotteita, joilla päästäisiin pois tupakasta, mutta se ei tarkoita sitä, että otetaan tupakkatuotteet talteen ja sen jälkeen sanotaan, että nyt olet ilman. Myönnän, että tämä kuulostaa hurjalta, koska tupakka on epäterveellistä, mutta voin kertoa, että myös salmiakki ja lakritsa ovat epäterveellisiä — uudet tutkimukset kertovat sen, voitte katsoa myös niitä.
Minä toivoisin, että näissä käytettäisiin todellakin, varsinkin nuorten aikuisten kohdalla, nuorten teinareiden kohdalla, järkeä, yritettäisiin keskustelemalla ja ennen kaikkea erilaisella terapialla päästä sinne pään sisälle ja päästä yhteiseen lopputulokseen, joka antaisi sitten nuorelle hyvät eväät tulevaan elämään.